heraklos
*pyydystetty miäs*
Ihmisten välinpitämättömyys, kunnes osuu omaan nilkkaan, osataan joskus kuvata hyvin laulujen lyriikoissa. Pieni katkelma:
The flooding of our heritage
Hurricanes at sea
Mighty mountains detonate
For all the world to see
Ignoring all catastrophes
Until it?s at your door... (U.D.O. - Primecrime On Primetime)
Ystävät ovat kuin tähtiä. Niitä ei aina näe, mutta kyllä ne siellä ovat olemassa:
Astu ulos asunnosta
Pääsi ylös nosta
Etsi silmin loiste kuun
Siellä se on yllä monen puun
Se yksin näyttäisi olevansa
Yön pimetessä tähdet on turvanansa
Linkit: http://www.metalcovenant.com, http://www.google.fi, http://koti.mbnet.fi/~raijae/linkit/puuhoroskooppi.html, http://www.udo-online.de, http://www.tappara.fi, http://www.sabaton.net, http://www.astraldoors.com, http://www.vanize.com, http://www.80srocks.net/forum/index.php
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia5 aloitusta · 42 kommenttia
- 1. Accept & U.D.O.
3. Sabaton
4. Vanize
5. X-Wild
Lista näyttää tällaiselta ainakin tällä hetkellä. - Accept - Restless And Wild
- syystä tuo linkki ei tullut tuohon kokonaan, joten se linkki pitää kopioida siitä kokonaan ja laittaa selaimeen osoitteeksi.
- Itse kyllä tykkään sooloista. Minusta ne ovat yksi biisien suoloista, elleivät ne sitten mene liiallisuuksiin (=eivät enää palvele kappaleen tarkoitusta). Esimerkiksi Wolf Hoffmann on aina osannut tehdä sooloja, jotka palvelevat koko kappaleen ideaa. Samaten hän keikoilla improvisoidessaan on osannut soittaa juuri oikeanlaisia sooloja kappaleen perusideaa palvellen. Ja juuri ne soolo-osuuden improvisaatiot ovat aina sopineet siihen kokonaisuuteen.
Esimerkiksi Acceptin biisi Sodom & Gomorra sisältää Sapelitanssin (Aram Hatsaturjan) soolona. En tiedä, miten tuo Acceptin biisi on sävelletty, mutta tuntuu siltä, että ensimmäisenä on ollut mielessä tuo Sapelitanssi-teema ja sitten sen ympärille on kyhätty kappale. Kappaleen peruskitariffit ja tuo soolo menevät niin hyvin yhteen, ettei paremmasta väliä.
Tähän voisi laittaa vielä pari sataa muutakin biisiä, mutta en näe sitä tarpeelliseksi. Eikä ole aikaakaan alkaa kirjoittaa niin pitkää juttua.
Mutta niinhän se on, että kaikki eivät tykkää kaikesta. Eikä siinä ole mitään pahaa. :) - Ruotsin kovin perinnemetalliyhtye on ehdottomasti Astral Doors. Sabaton on myös mainio. Perinne- ja powermetallia yhdistelevä Hammerfall lienee varmasti tutumpi bändi. Dream Evil menee myös enemmän tuonne perinnemetallin suuntaan. Nocturnal Rites on sitten taas enemmän powermetallin suuntaan kallellaan. VII Gates on myös ihan kohtuullinen powermetallibändi.Tad Morosella on taas jonkin verran progevaikutteita. Ja jos tuo progemetallin ja powermetallin sekoitus innostaa, niin sitten Evergrey on bändi sinua varten. Sitten enemmän tuonne true/powermetallin suuntaan on bändi nimeltä Lost Horizon.
Onhan noita ruotsalaisia bändejä. :) Toivottavasti oli jotain apua. - Eivätköhän ne mene tuonne klassisen heavy metallin (perinteinen heavy metal ennen thrashia) ja hard rockin suuntaan. Eritoten korvaani miellyttää tuo 80-luvun alkupuolen metalli, kuten Accept, Judas Priest (paitsi että Priestin Killing Machine tuli 1978; aiemmat Priestin levyt eivät kolahda yhtään lukuun ottamatta biisiä Victim Of Changes), Victory, Running Wild, Dio...Hard rockin puolelta Rainbow, Treat, Dokken, Scorpions (1979 - 1992)...
Eikä unohtaa sovi 70-luvun alkupuolen heavy rock -yhtyeitäkään. Niin ja osa power metallista nappaa myös. - Innolla sitä jälleen kerran odotellaan U.D.O:n Suomeen tuloa. Viimevuotinen Thunderball-kiertueen Suomen keikka oli mukavaa perinnemetallin ilotulitusta, jota muuten kesti kaksi tuntia. Toivottavasti tälläkin kertaa on tiedossa kaksi tuntia soitantaa.
Ihan ohimennen sivuan myös Acceptia. Kyseiseen orkesteriin tutustuin jo vuonna 1981 ja heti kolahti, kun levykaupassa kuuntelin. :)Tosiaan U.D.O. piti taukoa aina tuonne 1997-vuoteen asti sen takia, kun Accept kasattiin uudelleen 1992 ja 1993 tuli Objection Overruled -levy. Acceptin comebackin levyistä juuri edellä mainittu ja Death Row olivat laatukamaa. Viimeisin Acceptin studiolevy Predator ei enää kolahtanut.
Vaikka Accept on klassikko, niin kyllä U.D.O:kin on tehnyt laatukamaa. Aika monet U.D.O:n levyt jyräävät Acceptin ekan, Eat The Heatin ja Predatorin alleen.
Timebomb- ja No Limits -levyt eivät jostain syystä oikein kolahda minuun. Muuhun U.D.O.-tuotantoon olen aika tyytyväinen. Ja mielipiteitä on monia. Itse pidän Thunderballia parempana levynä kuin Mission No. X:ää. Mission No. X ei silti ole huono levy. Tykkään varsin paljon uuden levyn näistä biiseistä: Primecrime On Primetime, Cry Soldier Cry, 24/7, Stonehard, Breaking Down The Borders sekä uudelleen lämmitelty Way Of Life.
Ihan vinkkinä: kuunnelkaapa 24/7-biisin perusriffiä ja huomaatte, että se muistuttaa varsin paljon Acceptin Monstermanin perusriffiä. :)
Parhain U.D.O:N levy on mielestäni Man And Machine.
Acceptin parhaimmiksi levyiksi jäivät mielestäni Restless And Wild, Balls To The Wall sekä Death Row. - Tässä tulee muutamia, joita ei ole mainittu:
JP - Killing Machine
- Defenders Of Faith
Marshall Law - Marshall Law
Ozzy Osbourne - Bark At The Moon
Def Leppard - Pyromania
Rainbow - Straight Between The Eyes
- Bent Out Of Shape
R.Blackmore's
Rainbow - Stranger In Us All
Deep Purple - Made In Japan
FM - Tough It Out - Accept - No Time To Lose, The King, Breaking Up Again, Seawinds, It's Hard To Find Away, Winterdreams
Victory - Lost In The Night
U.D.O. - In The Darkness, Sweet Little Child, Blind Eyes, Cry Soldier Cry
Y&T - Don't Wanna Lose You, I'll Keep On Believin'
Siinä on muutamia. :) - vaikka tuota saittia: http://two.guestbook.de/gb.cgi?gid=17569
Se on Joe Schlaredin vieraskirja.
http://www.joeschlared.com
Kyseisellä hemmolla on yhteyksiä Wolf Hoffmanniin. Joten tuota kautta saa ainakin jonkinlaisia viestejä menemään bändillekin asti. - oli viimeinen keikka Suomessa. Ohjelmassa oli/on vain nämä tämän kesän keikat ja sitten se on siinä. Never again... :/
- Led Zeppelin herranjestas! Meinasi jopa unohtua... ;)
- niin kauhean tärkeätä ole. Enemmänkin se, että ovatko muut muusikot saaneet joltain tietyltä bändiltä vaikutteita "omaan" musiikkiinsa.
Jotkut kaupallisesti menestymättömämmät bändit ovat voineet vaikuttaa musiikin historiaan enemmän kuin ns. suositut bändit.
Muutamia tällaisia ovat Deep Purple, Black Sabbath, Judas Priest, AC/DC, Gary Moore, Alice Cooper, Steppenwolf, Van Halen, Motörhead, Accept, Iron Maiden, Thin Lizzy...Muitakin tietty on, mutten nähnyt järkeväksi tehdä monen bändin luetteloa. :) - Acceptin kokoonpano on Udo, vocals; Wolf Hoffmann, guitars; Herman Frank, guitars (Acceptissa 1982 - 1984, Restless And Wild, Balls To The Wall); Peter Baltes, bass sekä Stefan Schwarzmann (soitti Acceptissa 1994).
Lisäinfoa löytyy mm. näistä paikoista: http://www.schlared.com
http://www.acceptarchive.com
http://www.nuclearblast.de
http://www.accept-udo.de
http://udoonline.proboards37.com/ - Tietenkin ensimmäisenä tulee mieleen Fast As A Shark Acceptilta.
- alkaa tutustua erilaisiin metal-saitteihin ja esimerkiksi lukea levyarvosteluita. Ja jos levyarvostelu innostaa, niin voi käydä bändin kotisivulla; siellä on usein musanäytteitä.
Jos vanhakantaisesta heavystä tykkäät, niin kuuntelepa Astral Doorsia, UDOa, Freedom Callin uusinta, Dream Evilin uusinta...
Hyviä ja informatiivisia heavysaitteja ovat mm:
www.metal-rules.com
www.metalcovenant.com
www.metal-temple.com
www.metalreviews.com
www.imperiumi.net - Wolf Hoffmann on myös itseoppinut kitaristi.
- Tosin eksistentiaalilauseissa verbi kirjoitetaan yksikössä, vaikka subjekti olisikin monikollinen.
Esimerkki: Säkissä oli saappaat.
Eli lausetyyppi sekä konteksti vaikuttavat asiaan. - Kun alkujaan rekisteröin nimimerkkini, halusin käyttää sitä myös chatissa ollessani. Aikoinaan en ainakaan minä onnistunut kirjoittamaan nimimerkkiäni isolla alkukirjaimella.
En ole nähnyt järkeväksi sitten muuttaa nimimerkkiäni isolla alkukirjaimella kirjoitettavaksi, kun näille palstoille kirjoittelen. Eli ihan käytännön juttu tämä on. Otsikon toki kirjoitan isolla niin kuin pitääkin. - cd: Accept - Staying A Life
Kyseinen levy on muuten hyvä esimerkki siitä, miten livelevy päihittää studiolevyn.
dvd: Hammerfall - One Crimson Night