sari.rytkonen
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia2 aloitusta · 35 kommenttia
- Piskinpojalla oli vähän tuota samaa ongelmaa nuorempana, saattoi mennä kolmekin päivää ettei koskenut ruokaan. Ei kelvannut kuivamuona, ei kotiruoka, herkkuja vain olis napostellut. Pidin yleensä koko päivän aina jotain ruokaa tarjolla, vähän saattoi maistaa, mutta koko annosta ei syönyt kun tosi harvoin!
Laitettiin sitten poika herkkukieltoon, pienennettiin ruokien annoskokoja ja annettiin kuppi vain sen kaks kertaa päivässä. 15 min, ja jos ei syönyt, ruoka jääkaappiin ja seuraavalla aterialla sama safka eteen. Tätä jatkui muutama viikko, sitten alkoi ruoka maistua. Tosin näihin aikoihin poijalta poistettiin pallit, mikä myös vaikuttaa ruokahaluun.
Nykyään on sellanen systeemi, että päivän toinen annos on kuivamuonaa, toinen kotiruokaa (keitettyä riisiä/ohraa, sekaan joko raakaa jauhelihaa tai keitettyä kanaa, porkkanaraastetta, piimää tai viiliä, joskus extrana kananmuna, naudanmahaa, maksalaatikkoa.
Citro-oskaa kotiruuan sekaan, että tulee varmasti kaikki tarvittavat vitamiinit ym.
Raksuihin laitan joskus lorauksen öljyä sekaan, ehkä myös pari nakinpalaa tai makkarasiivun 'houkuttimeksi'. Hyvin maistuu!
Namejakin annetaan joskus, tosin harkiten. Raaka luu kerran viikossa yhden aterian korvikkeeksi.
Nyt on oppinut säännöllisen ruokarytmin niin että jos joskus safka myöhästyy puolisen tuntia, niin pyöriskelee jo ruokapaikalla sen näkösenä, että missäs viipyy... ;)
Meillä siis edelleen saa mielestäni aika vaihtelevaa ruokaa, mutta tuo kerta-annoskoon pienentäminen ja ruoka-aikojen säännöllistäminen (yhdistettynä kastraatioon) oli se juttu millä ruokahalu löytyi. - Aivan ihania koiria sulla. Ja niin nallekarhun näkösiä, että nuo ei varmaan edes osaa tehdä mitään pahaa ;)
Mut hyvin oli kyllä lapanen hampaisiin tarttunu, kun tuntu ettei milläääään irtoa. - Osanotot myös Piskinpojalta!
Suru ja ikävä on varmasti suunnaton. Mantelin on kuitenkin nyt hyvä olla!
Jaksamista! - Ai että oli ihana tarina, tällaisen lukemisella on hyvä aloittaa aamu! Pennulla oli tosiaan onnea, että pääsi tuollaiseen kotiin. Ja teillä, kun saitte niin ihanan pennun ;)
Rapsutukset pikku limakielelle ja iloista siskon odotusta! - Ihania kuvia! Nuo syysmaisemat on teilläpäin aika hienoja ja komea valkoinen koira tuon väriloiston keskellä on tosi kaunis näky!
- Piskinpoika on kaunis (vai pitäskö sanoa komea) molemmissa maisemissa. Mustavalkoinen turkki näyttää hienolta valkoisen hangen keskellä, mutta sopii hyvin myös kesäiselle kukkaniitylle. Mutta aurinkoiseen maisemaan, ehdottomasti! Sateessa, varsinkin vesisateessa, ilme on niin tympiintynyt, että ei näytä yuhtään hyvältä siinä säässä.
- jouduin alkuviikosta olemaan pari päivää erossa piskinpojasta ja hillitön ikävä sai runosuonen sykkimään ;)
nyt ajattelin laittaa yleiseen jakoon, kun konetta reissun jäljiltä siivoilin. - Niin tuohon edelliseen vielä lisäyksenä, että kun pari kuukautta nukuttiin 'suljetussa tilassa' niin sen jälkeen palattiin normaaliin systeemiin, eli poika pääsee liikkumaan öisin ihan vapaasti. Eipä kuitenkaan juurikaan liiku, nukkuu meidän huoneessa omalla patjallaan (tai joskus meidän sängyssä) ja herää vasta aamulla kun mekin. Nyt takana n 8 kk siistejä ja rauhallisia öitä.
- Meillä Piskinpoika teki viime talvena (n 1 vuotiaana) ihan samaa, paitsi että se ei edes yrittänyt herättää meitä. Kiltti poika, ajatteli että antaa isännän ja emännän nukkua, voihan ne kakat tehdä keittiöönkin... :)
Me alettiin iltaisin laittamaan makuuhuoneen ovi kiinni, me kaikki kolme siis huoneessa. Se auttoi. Piski alkoi nukkua yöt ihan rauhallisesti omalla paikallaan ja ulos halusi vasta aamulla kun me herättiin. Ja jos ihan hirmu kova hätä yöllä yllätti, niin sitten tuli kyllä herättämään, kun ei muuten päässyt makkarista ulos. - Kuvittelisin että tuo on normaalia käytöstä. Meillä ainakin piskinpoika poimii kaikkia marjoja ja syö ne. Mansikoita hakee mansikkamaalta, mustikoita syö metsästä, vadelmia samoin ja mustia viinimarjoja ja karviaisia poimii pensaasta suoraan suuhunsa. Luulisin, että on samanlaista kun ihmistenkin marjojen syönti: ei minkään puutetta välttämättä, mutta kun ne maistuu hyvältä! Itse elän sen käsityksen vallassa, että ovat ihan terveellisiä koirallekin, mut jos jollakulla on asiasta parempaa tietoa, niin kertokaa. Jos noista on jotain haittaa, niin tiedänpähän ensi kesänä rajoittaa piskinpojan pääsyä marjapuskiin ja mansikkamaalle.
- Jotenkin koomiselta kuulostaa sana 'alimittainen' tuon koirulin yhteydessä ;)
Mut oli mitat mitkä tahansa niin ihana otus tuo on! Kerran olen tuollasen tavannut ihan livenä ja rakastuin totaalisesti. Oli yhdellä tuttavalla hoidossa tuollanen, ja pihalla aituksessa kun menin käymään. Haukku kuullosti varsin kunnioitusta herättävältä, mut sitte kun kaveri päästi sen aitauksesta ulos niin tuli niin hellä tervetuliaispusu, että otus vei minun sydämmeni ihan kokonaan:) - Sellanen juttu, mikä kannattaa ottaa huomioon vakuutusta tehdessä, on se, että vakuutusmäärä (=maksimikorvaus) on koiran ostohinta. Piskinpojan kun aikoinaan sain satasella, niin vakuutusyhtiöni sitten ilmoitti että vakuutus myönnetään, mutta maksimikorvaus yhtä sairautta/ tapaturmaa kohti/vuosi on se 100 €. Siitä sitten vähennetään omavastuu, joka oli muistaakseni 35€ + 25% kuluista. Kun vakuutuksen vuosimaksuksi olisi tullut ~30 €, nin tulin siihen tulokseen että tässä tapauksessa ei vakuutusta ole kannattavaa ottaa, vaan maksan mahdolliset kulut ihan itse. Ja jos piskinpoika kuolisi, niin se 100 euroa ei kyllä todellakaan minua lohduttaisi - sitä surua ei poistaisi edes kymppitonni!
Tietysti tässä vois ajatella, että kertois sekarotuisen maksaneen vaikkapa 1000 €, jolloin korvauskatto olis tuo tonni... Ei ne multa mitään kuittia kysyneet, niin että kai tuo onnistuis, mut kun ihminen on rehellinen, niin näin siinä sitten kävi ;) - Piskinpojalla on ihan sama tapa, paitsi että se tekee sitä aamuisin. Nukkuu lattialla sängyn vieressä ja kun huomaa että mä oon herännyt niin hyppää sänkyyn, kaivautuu kainaloon ja kääntyy selälleen. Tassuillaan sitten ohjailee mun kättä etä tästä ja tästä vois rapsuttaa.
Tuo sormien nuoleskelu ja kirputus kuuluu meilläkin iltaan ja on varmaan jäänyt niiltä ajoilta kun piskinpoika oli ihan pentu. sillon mulla oli tapana nukuttaa se sylissäni, ja sillon se yleensä nukahti siihen että imeskeli mun sormia. Kaipas varmaan emoa ;)
Eilen illalla keksi sitte ihan uuden jutun: alko kirputtamaan mun nenää ;) Onneks sillä on mun kans semmonen hellä ote, niin että nenä on kyllä edelleen päässä ja ihan naarmutonkin... - Ei välttämättä luppakorvarotua, tuo on niin pentu vielä, ettei tuonikäisillä pystykorvillakaan ole vielä korvat ihan 'asennossa'.
Karhukoiraa varmasti on mukana, on tuo väritys niin 'nallemainen'. Päässä on kyllä mielestäni jotakin sakemannimaistakin... joskin kyllä mielessä häivähti myös nöffi, kun noita silmiä katsoin...
Mut oli mitä rotuja tahansa, niin valtavan söpö otus!! Ja siitä taitaa tulla aika iso ;) Oma karhukoira-pystykorva -mixini on nyt puolitoistavuotias ja se on suunnilleen samankokoinen kun tuo nelikuinen. - Piskinpoika päätti jo monta vuotta sitten, että viimeistään sitten kun täyttää 40 niin sitten lopettaa. Siis useamman vuoden itsesuggestio aiheeseen ja muutamia lyhyempiä lakkoja. Piskinpoika lupasi myös itselleen, että jos IHAN HIRVEESTI htekee mieli, niin sillon saa polttaa :)
Tupakointi loppui viime vuoden syyskuussa. Näitä Ihan Hirveesti Haluttaa- tilanteita on tullut eteen 4: firman bileet, yks sukulaisvierailu, yksi työpäivä, jolloinkaikki meni päin... ja yhden vanhan kaverin tapaaminen baari-illassa. Sellanen kaveri, joka ei itsekään enää muuten polta, mutta aina minut nähdessään alkaa tehdä mieli tupakkaa, me kun yhdessä aikoinaan sitä taitoa salaa opeteltiin... ;) Siis ehkä askin verran on mennyt sen jälkeen kun reilut 8 kk sitten lopetin. Mut mulla ei ikinä ole onnistunut se Ei koskaan enää -linja, vaan mun täytyy jättää itselleni tuo 'jos ihan hirveesti haluttaa' -mahdollisuus. Mitään purkkaa tai laastareita en ole käyttänyt, purkalla yritin joskus kymmenkunta vuotta sitten, mutta ei se mitään auttanu. Ei kyllä ole mitään vieroitusoireitakaan ollut, mut sokerittomien pastillien kulutus on kasvanut valtavasti ;)
Onnea yritykselle, mut muista ettet ole liian ankara itsellesi. Jos oikein tekee mieli, niin polta se yks tai kaks, sen jälkeen menee taas kauan sennen kun haluttaa.