sari.rytkonen
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia2 aloitusta · 35 kommenttia
- Piskinpojalle olen useinkin noita syöttänyt, keitettynä tosin. Miksi eivät ole hyvää ravintoa? Entäs broiskun jauheliha? Tai naudan jauheliha? Onko ne parempia kun nuo fileet? Naudan jauhelihaa syö paljonkin, siis ihan sitä ihmisille tarkoitettua.
- Minäkin ostin Piskinpoikaa varten punkkipihdit, mutta en koskaan oppinut niitä käyttämään. Siinä vaiheessa kun pihdit on punkin ympärillä, poika jo kieräyttää itsensä alta pois... Paras keino punkkien poistoon on ottaa ihan sormilla punkista kiinni ja kiertää niin kauan että punkki irtoaa. Tähän mennessä on jokainen punkki lähtenyt kokonaisena ja koirakin antaa mieluummin ottaa omin sormin kun pihdeillä. Irroitettu punkki uintiretkelle viemäriin ja kädet käsidesillä puhtaaksi. Pureman desinfiointi aseptilla tai vastaavalla. Toimii, ainakin meillä! Tosin viime kesänä ei yhtään punkkia edes tarttunut, kiitos punkkimyrkyn!
- Meillä keitetään koiralle puuroa riisistä/ohrasta/hirssistä/tattarista, siihen lisäksi soseena porkkanaa, paprikaa, parsaa, joskus ananasmurskaa. Sekaan raakaa jauhelihaa, keitettyä kanaa tai kalaa, jauhettua kananmunankuorta, raejuustoa tai piimää. Maksalaatikkoa vain ehkä kerran kuussa. Kerran viikossa 'luupäivä' eli toinen aterioista korvataan mehevällä rustoluulla. Vatsa toimii hyvin ja ruoka maistuu.
Ja tuota puuroa keitän viikonloppuna isomman annoksen ja pakastan kerta-annoksina, sulatan ja lämmitän mikrossa, niin ei mene aamulla kun minuutti ja ruoka on valmista.
Ihmisille tehtyjä ruokia en koiralle anna, niissä on ihan liikaa suolaa/mausteita koiran elimistölle. - Piskinpoika ei ole ajokoira, mutta metsästyskoira kuitenkin. Meilläkään ei metsästetä, joten muuta puuhaa piti keksiä. Agilityä kokeiltiin, mut ei oikein koiraa innostanut. Teki kyllä, mut ihan selkeästi vaan 'siks että tuo mami haluaa', joten siirryttiin tokoon. Se oli sitten jo piskinpojankin mielestä kivaa! Voi sitä intoa, kun pääsee kentälle!
Agia jatkettu kotona silloin tällöin ihan vaan vaihtelun vuoksi, mut enää ei käydä missään agikentillä. Jälkeä ollaan myös jonkun verran kokeiltu ja sitä varmaan jatkossa lisääkin, kun se näyttäis olevan kans koiralle mieluinen harrastus. - Meilläkin piski ekana jouluna kuvitteli, että hänelle on järjestetty sisävessa, mut napakka 'EI' sai sen ymmärtämään että puu on ihan muuta tarkoitusta varten. Sen sijaan kuusessa roikkuvat nauhat ja pallot on sellanen juttu, että niitä ei vieläkään (nyt melkein 4 v) voi vastustaa! Eka jouluna kuusi melkein kaatui, kun piskinpoika otti nauhasta kiinni ja yritti vetää sen irti kuusesta. Samoin palloja on jahdattu joka joulu, lasipalloja ei voi edes ajatella enää laittavansa kuuseen.
- Piskinpojalla oli samoja ongelmia, mut sitten löytyi jotain ihan vastustamatonta: lihapullat! Ihan nuo kaupan einekset, niissä tosin on suolaa ja väähän mausteitakin, mut kun niitä ei anna muuten kun koulutuksessa, niin ei niistä voi olla hirveesti vahinkoa. Tai voihan niitä tehdä itsekin, vähäsuolaisia ja mausteettomia. Meillä pilkotaan kentälle lähtiessä lihapulla 8 osaan, niin muutama pulla jo riittää koulutussessiolle. Ja Piskinpoika on menee vaikka solmuun kun tietää niitä saavansa.
- Meillä pentuna ihan sama juttu, annoin liian paljon kerrallaan ja maha sekasin. Sama juttu rustoluiden kanssa. Mut siitä huolimatta maha kestää nykyään (3v) melkein mitä tahansa. Nuo pennut nyt vaan on niin herkkävatsaisia, että pitäs olla tosi varovainen aina uutta antaessaan, vaikka pentu näyttäis kuinka tykkäävän tai vinkuis lisää.
- Piskinpoika kyllä ymmärtää puhetta, ja mitä kynsienleikkuuseen tulee, niin se lukee mun ajatuksia. Monesti on käynyt nii, että loikoillaan vierekkäin päivätorkuilla ja sitten sanaakaan sanomatta ja mitenkään tassuihin koskematta nousen sängystä ajatuksena hakea kynsisakset, niin poika on sängyn alla ennen kun mun jalat on lattialla...
- Jos perheessä on allergiaa, en suosittele koiran ottamista ollenkaan. Ns. ulkokoirallakin on aikoja jolloin sen on voitava olla sisällä. Esim ihan pientä pentua ei voi pitää kokoaikaisesti ulkona. Myöskin silloin, jos koira on sairaana, sen pitää pystyä olemaan sisällä. Entäs kovat pakkaset?
Muutenkin koira on laumaeläin. Se kärsii, jos joutuu olemaan ulkona häkissä, erossa (ihmis)laumastaan koko ajan. Vaikka kävisitkin sen kanssa lenkillä joka päivä, ei se riitä niin sosiaaliselle eläimelle kun koira on.
Jos haluat olla koirien kanssa tekemisissä, kysele vaikka naapureilta, olisiko heillä koiria, jotka kaipaavat lenkitystä. Tai hakeudu vapaaehtoistyöhön jollekin koiratarhalle/löytöeläinkotiin. Älä ota koiraa vain häkkiin! - Meilläkin näitä ripulointeja on joskus ollut, menevät yleensä ohi paastolla. Eli ensin vuorokausitäysin ilman ruokaa, huolehdi kuitenkin että juo riittävästi, ettei kuivu! Sitten paastopäivän jälkeen ruokinta aloitetaan pehmeäksikeitetyllä riisillä, seassa voi olla myös keitettyä kanaa, useita pieniä annoksia päivässä. Lisäksi olen antanut jotain vatsan toimintaa tasapainottavia tabuja, taisivat olla nimeltään Inupekt (saa eläinlääkäriltä). Kun ripulointi loppuu, paluu normaaliin ruokavalioon vähitellen.
Jos näyttää että menee huonoon kuntoon, niin sit tietty heti ell. Mutta tehän menette sinne huomenna joka tapauksessa, sieltä saat varmasti lisäohjeita. Meillä tuo paasto on yleensä tehonnut. - Eipä ole vielä sellasia valjaita löytynyt, joista piskinpoika ei halutessaan vapaaksi itseään saisi. Neljää eri mallia olen kokeillut, jokaisesta näyttää pääsevän ihan vaivattomasti ja omin avuin eroon ;) Onneksi ei nykyään enää niin usein halua niistä eroon kun silloin nuoruushuumassa, jolloin pari kertaa huomasin lenkillä vetäväni perässä pelkkiä valjaita ja poika tassutteli tyytyväisenä ihan eri suuntaan kun minä ja valjaat.
- Meillä oli viikonloppuna lapsivieraita ja ne teki pihalle lumiukon. Piski oli silloin isännän kanssa reissussa, ei siis osallistunut puuhaan. Voi sitä murinaa ja haukkua mikä alkoi, kun piski tuli kotiin! Ei meinannu uskaltaa hypätä autosta alas, vaan sieltä takaboxista käsin yritti rähisemällä karkoittaa moista kummajaista. Pitkän houkuttelun jälkeen sain sen tekemään lähempää tuttavuutta, mutta kovin oli niskakarvat pystyssä. Lopulta aikansa muristuaan ja haisteltuaan ilmeisesti päätti että tää kaveri on vaaraton, nosti koipeaan lumiukon jalalle ja paineli sisään. Mut vieläkin käy välillä ikkunasta katsomassa että vieläkö se ukko pihalla seisoo, ja haukahtaa vamnuuden vuoksi muutaman kerran.
- Mistä ihmeestä nuo koirat muuten aavistaa milloin on kynsienleikkaus odotettavissa? Piskinpoika loikoili eilen aamulla sängyllä rapsuteltavana ihan samoin kun jokaisena viikonloppuaamuna. En koskenut tassuihin, en edes katsonut niitä, masua vaan rapsuttelin ihan normaaliin tapaan. Mietin siinä samalla että oiskohan aika taas leikata kynnet ja nousin sängyltä. Ennen kun omat jalkani oli ehtineet lattialle asti, piskinpoika oli jo sängyn alla piilossa. Eikä tää ei ollut eka kerta, kun näin kävi. Vaikka kynsisakseja ei näkynyt missään (säilytetään ihan toisessa huoneessa) niin ei tullut pois sängyn alta, ei edes kekseillä houkutellen. Vasta kun hain pölynimurin ja aloin imuroida makkaria, piski tuli ylös sängyn alta ja luikki parempaan turvaan olohuoneen sohvalle, ja siitähän minä sen sitten pyydystin kynsien leikkaukseen :) Se näköjään osaa lukea mun ajatuksia.
- Piskinpoika 2,5 v kaivaa edelleen. Ei läheskään aina yksin ollessaan, osaa kyllä loikoilla ihan rauhallisestikin ja seurata kylän elämää.
Meillä kaivuri käynnistyy silloin, kun koira kokee jääneensä vaille ansaitsemaansa huomiota. Esim olemme ulkona koko porukka yhdessä ja sitten minä alankin vaikka kitkemään kasvimaata ja ukko pilkkomaan puita - eikä KUKAAN leiki piskinpojan kanssa!!! Silloin on hetkessä sellanen kuoppa pihalla, että siihen vois vaikka istuttaa täyskasvusen omenapuun! Tai silloin kun ihmispoppoo poistuu sisään ruokailemaan ja pieni piskinpoika jätetään ihan yksin pihalle...
Se varmaan kuvittelee että se huomio on piilotettu sinne kuopan pohjalle...
Mitäs tuossa tilanteessa muuten pitäis tehdä? Jos tulee ulos kieltämään, niin silloinhan se saa sitä haluamaansa huomiota, ja jatkaa kaivamista... - Ei haittaa vaikka jääkin yhteen huoneeseen, pidetäänhän koiria yksiöissäkin, ihan asumassa siis :) Piskinpoijalla (2,5v) on päivisin (6-7 tuntia) käytössä yksi isohko huone, jossa oma peti, juomakuppi ja puruluita. Huone on ns. koiraturvallinen: ei johtoja, ei hellaa...
Päivisin poika taitaa nukkua suurimman osan ajastaan, naapurin mukaan seuraa myös ikkunasta ohikulkevaa liikennettä ihan rauhallisesti. Illalla sitten on virtaa täynnä kun me tullaan kotiin...
Illalla sitten tietysti koko talo on käytettävissä, lisäksi illat on muutenkin aktiivista toimintaa: parin tunnin lenkki, tokoilua/agilitya pikku erissä, yleistä riehuntaa ja seurustelua... - Onnea perheenlisäyksen johdosta ja rapsutukset vauvalle! Varmaan aika kuluu ihan mukavasti pennun touhuja seuraillessa. Itselläkin kova pentukuume... on vaan tuo nykyinenkin vielä sen verran nuori, ettei ihan vielä kaveria taida uskaltaa ottaa.
- Alas vaikka katselemaan kotia sillä silmällä, että oliskos jotain turvatoimia mitä pitäis tehdä ennen kun pentu tulee, esim suojata johtoja naskalihampailta, siirtää turvaan sellaset huonekalut joihin ei haluta hampaanjälkiä jne.
- Meillä oli sama ongelma, ja minua valistettiin että koirasta on tylsää 'vain kävellä hihnassa eteenpäin'. Meillä siis tätä oli vain hihnalenkeillä, vapaana jos oli niin liikkui ihan mielellään.
Minä vaihdoin hihnan fleksiin, jossa vähän enemmän liikkumavaraa, otin mukaan jotain leluja: kepin/köyden jota sai kantaa (ja välillä vähän revittiinkin sitä toinen toisesta päästä), pallon, jota sitten heittelin vähän matkan päähän tms. ja joskus myös nameja. Pari leikkitaukoa lenkin aikana sai lenkin jatkumaan sitten ihan normaalivauhtia.
Ja sitten jos mennään sellaisia reittejä, että fleksiä ei voi pitää vaan on pakko olla lyhyempi hihna, niin ne lenkit tehdään kevyesti hölkäten. Vauhdin lisäys tuntui olevan piskille mieleen, hidastelu loppui, ja hyväähän tuo juokseminen tekee itsellekin ;) - Tuosta kivesten laskeutumisesta en osaa sanoa mihin mennessä laskeutuvat, meillä oli molemmat kohdallaan kun pentu haettiin (8vk). Mutta leikkauksesta sen verran, että ainakin mulle sanottiin, että alle vuoden ikäistä ei leikata kun hätätilanteessa. Meillä sitten pallit poistettiin kun poika oli vuoden ja kuukauden.
Jalannosto tulee kans yksilöllisesti, meillä oli jotain 5 kk kun keksi jalannoston, mut on ihan normaalia että oppii sen vasta lähempänä yhtä vuotta. Ja tiedän tapauksia, jossa vajaa nelikuinen pentu nostaa koipea hyvin miehekkäästi ;) - onnistuit sitten taas herättämään sen pentukuumeen, joka mulla on jo vuoden verran tehnyt tuloaan ;)
Kyllä on lutusia kääpiöitä!