febus
Hei.
Ollaan ihmisiksi.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia47 aloitusta · 3018 kommenttia
- Ohjelma alkaa hauskalla tavalla.
Selostaja kertoo: "Vuosisatojen ajan ajatuksen eläinten kyvystä PUHUA, ratkaista ongelmia ja jopa kokea tunteita, katsottiin kuuluvan yksinomaan SATUKIRJOIHIN." - "Olen aivan varma siitä että sellainen olento on olemassa kuin Jeesus Kristus. Mitä mieltä olette tästä ateistit?"
Ihan sama ilmiö, kuin kaikissa muissakin uskonnoissa ja niihin uskovilla.
Vaikuttaahan se aika lapselliselta hommalta, mutta tuollainen taipumus on todella havaittavissa joillain lajitovereillamme.
"Olen lukenut Raamattua ja kokenut uskoontulon joten olen vakuuttunut siitä että Jeesus on todellinen."
Toivottavasti luet Narnia -sarjan hieman krittisemmällä mielellä.
"En ole kovin innokas uskossani enkä aina ymmärrä miksi elämä pitäisi olla niin kaitaa tietä mutta uskon että Raamattu on totta."
Tutustu eksegetiikkaan. Se on parhautta!
"Ehkä uskovaisuus on siksi niin kaitaa tietä jotta säästyisi ikävyyksiltä, joku syy siihen kai on."
Miten uskovaisuus on kaitaa? Kaikenhan saa anteeksi! Murhan ja kiduttamisenkin.
Uskonnottomuus se vasta kaitaa on! Vastaat ITSE jokaisesta teostasi.
"Raamattu on kirjoitettu meidän omaksi parhaaksemme."
Minun tulkintani mukaan se on kirjoitettu juutalaisuuden ja kristinuskojen vahvistamiseksi.
Ei ole kenenkään parhaaksi rajoittaa kriittistä ajattelua ja kehitystä. - Avoimin silmin ja mielin kohti uusia seikailuja.
Onnea ja menestystä kaikille vilpittömille totuuden etsijöille! - Minä puolestani olen sitä mieltä, että jumalia tuskin on olemassa.
- "Mistä ateistit ovat saaneet kyvyn rakastaa ?"
Eiköhän se ole evoluution aikaansaama yhteisön koossapysymiseen ja jälkeläisten hoivaamiseen positiivisesti vaikuttava ominaisuus.
Ps. Vaikka ymmärtääkin jonkin tunteen tai ilmiön taustat, se ei tarkoita sitä, että henkilö ei voisi tuntea rakkautta muutenkin kuin tietosanakirjan määritelmänä.
Ja kääntäen ........ On mahdollista että henkilö joka puhuu rakkaudesta jumalansa lahjana ei osaa kuitenkaan tuntea sitä sisimmässään. - "1.Kumpi on järkevämpää mielestäsi, olla ateisti vai uskovainen?"
Ei ole järkevää uskoa mihinkään ilman luotettavia todisteita.
Siksi ateismi ylipäätänsä on järkevämpää kuin teismi.
Ihmisen kannattaa kuitenkin olla sinut itsensä kanssa. Joten jos ei voi olla uskomatta, niin on parempi antaa mennä ja uskoa, vaikka pelkän kertomuksenkin perusteella.
Mutta uskonnonkaan varjolla ei saa hyväksikäyttää, vahingoittaa tai alistaa muita ihmisiä!
"2. kummalla on paremmat mahdollisuudet olla lähempänä absoluuttista totutta asioista, ateistilla vai uskovalla?"
Ilman muuta agnostisella ateistilla.
Agnostinen ateisti seisoo ikään kuin "nollakohdassa". Hänellä ei ole ennakko-oletusta tuonpuoleisen ilmiöistä. Kaikki perusteettomat oletukset vievät todennäköisimmin poispäin totuudesta.
Gnostinen ateisti tekee jo yhden ennakko-oletuksen; että jumalia ei ihan varmasti ole olemassa. Silloin hän on jo ottanut yhden askeleen pimeään.
Teistit taas olettavat tuonpuoleisessa olevan kokonaisia hierarkioita toinen toistaan erikoislaatuisempia henkivaltoja. He ovat juosseet maratonin päähän alkupisteestä ilman ainuttakaan luotettavaa havaintoa. Ilman mitään muita takeita kuin tunne siitä että suunta on lähelläkään oikeaa. Ja jokainen yksilö pinkoo aina omaan suntaansa varmana juuri omasta tunteestaan.
Kun lisäämme yhtälöön sen, mitä tiedämme uskon biologisesta, psykologisesta ja sosiologisesta syntymekanismista, huomaamme että uskominen ei ole järkevin vaihtoehto. - Luultavasti kirkkoon kuuluu hyvinkin monia ateisteja.
Sellaisia jotka on lapsena siihen liitetty, mutta eivät välitä koko asiasta senkään vertaa että huomaisivat erota.
Tietysti on myös niitä, jotka pysyvät kirkossa ympäristön mielipiteiden vuoksi (pelkurit!). - Vielä "raapustuksesta........sillä mielellä, että asiaan vähemmänkin perehtyneet eivät menisi lankaan, kun tuolla ylempänä kehoitin raapustusta lukemaan......KRIITTISESTI.
Tekstissä palaillaan aina silloin tällöin sen alussa mainittuun kohtaan Dan Brownin "Da Vinci koodista".
Raapustuksessa annetaan ymmärtää, että Brown kertoo gnostilaisten evankeliumien hylkäämisestä. Tosiasiassa Brown käsittelee areiolaisten kirjoitusten karsimista.
Silloin asia kääntyy päälaelleen.
Gnostilaisuudessa Jeesuksesta tehdään yliluonnollinen hahmo, kun taas areiolaisuudessa Jeesuksen jumaluutta karsitaan. - Raapustus on nimensä veroinen.
Voi sitä silti lukea ja hämmästellä, mutta kannattaa muistaa lähdekritiikki.
Esimerkiksi kohdassa:
"Nykyisen Raamatun evankeliumeihin luotettiin, koska Matteus ja Johannes olivat olleet Jeesuksen lähimpiä seuraajia, Luukas oli Paavalin matkatoveri ja Markus Pietarin tulkki."
on ilmeisesti ajanpuutteen vuoksi jätetty mainitsematta, että "tiedot" evankeliumien kirjoittajista ovat perimätietoa eikä historiallista faktaa.
Myös seuraava kohta herättää ajatuksia:
"Jeesus ei tiettävästi kirjoittanut ainoatakaan kirjaa, vaan vaelsi ympäriinsä ja opetti suullisesti. Hänen opetuslapsensa, nuo muistinvaraisen kulttuurin kasvatit, vaalivat hänen sanojaan huolellisesti ja kertoivat niitä edelleen."
Miksi Jeesus ei jättänyt tärkeimpiä oppejaan kirjallisessa muodossa?
Silloin ei tarvitsisi arpoa eri tulkintojen välillä, vaan asian voisi lukea selkeästi ja yksiselitteisesti kirjoitetusta kirjasta!
Luulisi kaikkivoipan kykenevän siihenkin. - En pyri olemaan trendikäs.
Haluan olla minä. - "Kysymykseni ateisteille on,että miten olette hyväksyneet ajatuksen siitä,että kun kerran Jumalaa/Jumalia ei ole ja kuoleman jälkeen on mielestänne tyhjää tai "ei mitään"."
Emmehän me tiedä mitään kuoleman jälkeisestä ajasta.
Todennäköisimmältä kuitenkin tuntuu, että elämä päättyy totaalisesti eikä mitään meidän persoonallisuudestamme jää jäljelle.
Kun ajatuksen hyväksyy, ei se enää pelota.
Se antaa sensijaan elämälle aivan erilaisen arvon. Se saa ihmisen nauttimaan tästä elämästämme. Se saa kestämään pikkuharmit ja pyrkimään onnelliseen elämään.
"Onko ateistina oleminen koskaan vaikeaa tai ahdistavaa tuollaisen näkemyksen vuoksi?"
Ei.
Kun on kerran uskaltanut katsoa kuolemaa silmästä silmään, niin ei se enää ole pelottava. - En usko tuonpuoleiseen.
En usko mihinkään yliluonnoliseen.
Ps. En usko ufoihinkaan.
Pidän erittäin mahdollisena,että maailmankaikkeudessa on muutakin, jopa älyllistä, elämää. En kuitenkaan usko, että olisimme olleet tai tulisimme olemaan niiden kanssa tekemisissä. Välimatkat ovat aivan liian suuret. - Avaappa "Näytä lisää" ja katso, mihin luokkaan video on luokiteltu!
- !Kun ihmisen sydän pysähtyy, ei aivotoimintaakaan enää esiinny."
Mihin lähteeseen tuo väite perustuu?
Aivosoluthan alkavat kuolla vasta noin viisi minuuttia hapensaannin tyrehdyttyä. Joskus edullisissa oloissa jopa 20-30 minuutinkaan happivaje ei aiheuta pysyviä ja vakavia vaurioita aivoille. - "Ihmisen tietoisuus ei lakkaa fyysisessä kuolemassa, olipa kuollut henkilö minkä kulttuurin tai uskonnon edustaja tahansa."
Meillä ei ole asiasta mitään tietoa, koska kuolema on pysyvä olotila. Jos joku "herää", hän ei ole ollut kuolleena.
Meillä on vain tilapäisesti tiedottomien ihmisten kertomuksia.
"Jos siis muissa uskonnoissa on kuolemanrajakokemuksia, niin nekin vain vahvistavat Raamatun opetuksen siitä, että tietoisuus ei pääty kuolemaan."
Kun muissakin uskonnoissa on kuolemanrajakokemuksia ja ne ovat erilaisia keskenään, ne todistavat kokemusten olevan kulttuurisidonnaisia ja siten uskontojen olevan myös riippuvaisia henkilön kulttuuripiiristä eikä yliluonnollisesta vaikutuksesta. - "Ateistien niin suuresti ihailemat ja kunnioittamat maallisen asiantuntijat, tässä tapauksessa lääkärit, olivat todenneet hänet kuolleeksi."
Lääkäritkin voivat erehtyä. (On arvioitu, että USA:ssa noin 20000 ihmistä kuolee vuosittain lääkärin erehdyksen johdosta.)
Koska potilas saatiin elvytettyä, niin hän ei selvästikään ollut kuollut. Ainoastaan tajuton.
Lääketieteessä kuolema tarkoittaa elimistön toimintojen pysyvää lakkaamista.
Jos lakkaaminen ei ole pysyvää, henkilö ei ole kuollut, vaikka joku hetkisen niin luuleekin. - "Oleellista ei ole se, oliko henkilö "kokonaan" kuollut vai ei, vaan se, että hän oli ainakin kyllin lähellä kuolemaa, voidakseen nähdä, että kuoleman rajan takana on elämää."
Kun henkilö on "kokonaan kuollut", hän ei enää palaa kertomaan kokemuksistaan.
Jos ihminen ei ole kokonaan kuollut hän on vielä elossa, eikä siis kuollut ollenkaan. Silloin hän ei voi saada havaintoja kuolleena olemisesta, sillä hän on elossa.
Kun ihminen on muiden elintoimintojen vajaatoiminnan tai pysähtymisen vuoksi tiedottomassa tilassa, niin aivot saattavat vielä toimia. Koska aivot eivät saa riittävästi ulkoisia ärsykkeitä, ne alkavat luoda elämyksiä itsekseen muistiaineiston pohjalta, aivan kuten keinotekoisesti aiheutetussa (anestesia) tai luonnollisessa (unitila) tiedottomuudessa. - Iankaikkinen on sellaista, joka kestää ikuisesti.
Jos jonkun olemassaolo lopetetaan, niin se on kerrasta poikki. Siis kertasuoritus. Se ei enää jatku millään lailla. - Teoriasi erehtyvästä jumalasta on virkistävä.
Se on loogisuudessa selvästi edellä valtavirran tulkintoja, mutta luotettavien havaintojen puuttuminen sen olemassaolosta estää minua valitettavasti uskomasta vielä siihen.
"Synnytyksessä kuolleet yms. tapaukset eivät tietenkään selviä ihmisjärjen päättelyllä. Palkitseminen ja tuomitseminen oikeudenmukaisesti on niin kimurantti juttu, että onneksi sitä ei ihmisen tarvitse yrittääkään tehdä."
Tavallaan.
Jos yritetään ihmisjärjellä päätellä miten reaalimaailman ilmiöt sopivat jumalteorioihin, niin eihän niitä saada millään niihin sopimaan.
Mutta jos jätämme jumaluudet omaan arvoonsa, ja tarkastelemme asiaa ihan tavallisena arkisena tapahtumana ilman yliluonnollisen vaikutusta, niin siinä ei ole mitään ongelmaa. - "Tai haluttomaksi pahaan."
Niin.
Miksi meitä ei luotu sellaisiksi, että me emme haluaisi vahingoittaa toisiamme.
Meillä on lukuisia ominaisuuksia ja meiltä puuttuu määrättömän monia ominaisuuksia.
Aivan hyvin meiltä voisi puuttua halu pahantekoon.
Itsekin sanot, että pelastus ei riipu teoista. Siis pahan valinnalla ei ole vaikutusta siihen.
Kaikkivaltias ja kaikkitietävä olisi voinut luoda paremmin ja välttää mittaamattomia kärsimyksiä.