- Tulihan tuo hommattua. Itse kyllä näin myös tuon lisämateriaaliversion, mutta oli sen verran arvokkaampi, että tyydyin hieman halvempaan.
Mutta itse musiikista: se toimii. Ensi alkuun oli hieman tottumisongelmia(biisit osin samankaltaisia), mutta toisella kerralla kolisikin jo oikein mainiosti.
Se hyvä puoli tässä on SoaDiin verrattuna, että nyt jokaisessa kappaleessa laulaa pelkästään Serj, eikä Daron ole änkeämässä tiluksille. Serj kun on kuitenkin yksi aikamme parhaimmista laulajista.
SoaDissa on kuitenkin Daronin kaltainen säveltäjänero, joten auttamatta Serjin soolo jää sävellyksiltään hieman vähemmän monipuoliseksi kuin SoaD. Myöskään sanoitukset eivät ole aivan yhtä nerokkaita kuin SoaDilla.
Mutta jos unohdetaan vertaukset SoaDiin, Serjin soolo on täysverinen ja toimiva rock-levy. Itse en ainakaan kovana SoaD-fanina kokenut pettymystä. Tämä saattaa jopa sopia paremmin niille, joille SoaD ei oikein ole uponnut (ehkä). - Tuon elokuvan kävin aiemmin katsomassa elokuvateatterissa. Myyrmannin pommi-iskun takia tuo elokuva ja päivämäärä ovat piirtyneet muistiini.
- mutta sitten näin toisen Leonen länkkärin, eli Huuliharppukostajan, ja jouduin muuttamaan mielipiteeni.
Mutta mitään huonoa en aio sanoa Hyvistä, pahoista ja rumistakaan. Se on dollaritrilogian paras, ja sisältää elokuvahistorian parhaimman tunnusmusiikin. - Sanottiin että tulossa olisi sinkku ja peräti videokin kyseisestä kappaleesta. Oli ihan toimiva ralli.
- Ei tämä varsinaisesti ole elämänkerta, sillä kyseessä on bändikirja, mutta jos etsit kirjaa missä sattuu ja tapahtuu, on tämä nappivalinta.
Kirja kertoo Mötley Crue yhtyeen tarinan. Ja matka on ollut kivikkoinen ja vastoinkäymisiä täynnä, mutta kun kirja loppuu, oivaltaa itsekin jotain elämästä ja vastoinkäymisten opettavuudesta.
Kirja on aika sikailuvoittoinen, joten jos sekoilu- ynnä muut örvellystarinat puistattavat, en välttämättä suosittele. Mutta kirjassa on toki herkempiäkin hetkiä, kun bändin jäsenet tilittävät avoimesti menneisyyttään.
Suosittelen, sillä ainakin itse pidän tätä yhtenä parhaimmista kirjoista mitä on. - Vaikka en omistakaan kuin kaksi Death-levyä (Leprosy ja ITP), on tämä bändi silti yksi kovimpia.
- Jos haluatte lukea todellisia klassikkoja, hommatkaa käsiinne Romano Scarpan Mikki-tarinoita sisältävä kokoelma Kalin kynsi. Siinä ovat aika lailla parhaimmat sarjat.
- Carl Barks: Ei tarvinne perustella
William van Horn: Vaikka moni pitää hänen piirrostyyliään kökkönä, se luo persoonallisen vivahteen, ja hänellä on hyvin hauskoja sarjoja.
Bas ja Mau Heymans: Veljespari, jonka sarjat ovaat niinikään huippuhauskoja ja piirrostyyli on hupaisaa.
Daniel Branca: Sekä pitkien seikkailusarjojen että lyhyempien huumoripätkien mestari, jonka tyyli on piirtynyt monelle mieleen lapsuudesta.
Romano Scarpa: Varsinkin dekkarisarjoissaan aivan mestarillinen. - Stratovariushan on ainakin mitä loistavin bändi. Episode on yhtyeen paras albumi, ja samalla sen voidaan sanoa olevan suomalaisen heavy/metalin merkkiteoksia. Kyllähän ne muutkin levyt mitä olen kuullut toimivat, siis Dreamspace, Visions ja Stratovarius.
Kyllä kai Nightwishinkin voi laskea power metaliksi, joten mainitsen myös sen. Nightwishin paras levy on Oceanborn, ja siltä täytyy mainita The Pharaoh Sails To Orion, joka saa joka kuuntelukerralla kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin.
Ei power metalissa yleensäkään ole mitään vikaa, kyllä se toimii siinä missä muukin (metalli)musiikki. - 1. Laiska, tyhmä ja saamaton
2. Idiootti
3. Helvetisti järkeä - Vuosisadan Ankat-kirjasta, jossa on Barksin omia suosikkitarinoitaan. Kirjassa myös mm. sellaiset klassikot kuin Avaruusankat, Aku Ankka ja zombi sekä Koralliluolan kummitus.
- Vaikka kumpainenkin kappale edustaa yhtyeen tuotannossa, ja myös Hypnotize-levyllä köykäisintä antia, niin ilman muuta Hypnotize, sillä siinä on sentään enemmän potkua. Lonely Day on yhtyeen uran mitäänsanomattomin kappale, ja jos kappaleen saaman ankaran radiosoiton seurauksena muodostaa käsityksensä yhtyeestä, niin metsään menee että heilahtaa.
- ostin, ja hinta oli jossain 20 euron seuduilla.
- Näiden dokumenttien välissä sanottiin, että samanlaisia hommia Venninen touhuaa edelleen kuin ohjelmia kuvattaessa. Mutta ilman muuta voisi vieläkin tehdä miehestä ohjelman, sen verran mahtavasta ihmisestä tuntui olevan kyse.
Ja muistan ainakin kalastusohjelman nähneeni jo 10 vuotta sitten. Ja suosittelen jokaista ihmistä katsomaan nämä ohjelmat, sen verran paljon ne tarjoavat. - Kyllä tuo kun tuli kesällä 2004, niin olihan se aikamoinen juhlan paikka, vaikka ei kaikkia jaksoja näytettykään. Niin, ja näitä ei tullut joka päivä, vain perjantaisin.
Nytten tulee perjantaisin klo 17.15 Tv1:llä ruotsinkieliset Muumit, jos vaikka haluaa kieltä treenata. - http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=112&conference=4500000000000388&posting=22000000026748113
- Mitä tulee tuohon viestin otsikon kysymykseen, niin kyllä katson.
Bogart on tehnyt monta kovaa klassikkoa, tuohon listaan lisäisin Maltan Haukan ja Sierra Madren aarteen.
Muista tuon listan klassikoista loistokkaita ovat Piukat Paikat ja Vertigo, jonka naispääosassa nähtiin Grace Kellyn sijaan toinen blondi, Kim Novak.
Iän karttuessa elokuvamaku on aina vain enemmän siirtynyt myös vanhojen elokuvien pariin. Kyllähän sitä noita yleisesti tunnustettuja klassikoita tulee paljon katsottua. Nyt viime aikoina olen kirjastosta lainaillut Charles Chaplinin pitkiä elokuvia.
Suosittelen kaikille avartamaan elokuvamakua pelkistä nykyelokuvista myös vanhempien elokuvien pariin. - Täytyy tietenkin antaa ajan kulua ja näyttää, mihin tämä kanava kykenee. Mutta jos tulevaisuus on samaa kuin nykyinen vanhan testikuvan päällä rullaava kuvakavalkadi eri ihmisistä, toivoisin hälytyskellojen soivan Ylen suunnalla. Tosin ei Yle24:kään ollut kehumista (uusintaa uusinnan perään). Toivottavasti löytyy järki tämän asian suhteen.
- 1. System of a Down
2. Judas Priest
3. Metallica
4. Faith No More
5. Death
6. Amorphis
7. Stratovarius
8. Nightwish
9. Pantera
10.Opeth - http://www.olipakerran.fi/fi/