vanilja-84
Seksuaalisesti Vesimies on täynnä yllätyksiä ja salaperäistä vetovoimaa, joka juontaa juurensa hänen alitajuiseen riippumattomuuden tarpeeseensa. Vesimies vaikuttaa jollain tavalla saavuttamattomalta ja mikäpä voisi olla tehokkaampi magneetti rakkauden maneesilla. Vesimies ei kuitenkaan ole mikään suvereeni erotiikan mestari, sillä häntä kalvaa myös tällä sektorilla tietoisuus omasta erilaisuudestaan, joka valitettavan usein esittäytyy epävarmuutena ja varautuneisuutena seksuaalisessa kanssakäymisessä. Rakastunut ja kumppaniinsa luottava Vesimies hallitsee erotiikan vivahteet ja osaa varmasti ennakoida rakastettunsa salaisimmat toiveet. Kun Vesimies rakastuu niin silloin kaatuvat kaikki mahdolliset raja-aidat ja hän on valmis tekemään suuriakin muutoksia elämäänsä, mutta silloin täytyy toisenkin olla valmis heittäytymään leikkiin sata lasissa. Vesimies ei ymmärrä empimistä vaan kokee sen vakavana epäluottamuslauseena itseään kohtaan ja se taas merkitsee lorun loppua sillä kertaa.
Suosikkileffat: TSH, avatar, disneyn klassikot, fast & furious, Twilght, Ace Ventura jne. (monipuolinen maku)
Lempikirjat: fantasia, Sinuhe, hömppäromantiikka, Kymmenen riivinrautaa jne.
Vapaa-aikanani: Mitä sellanen on?
Katson tv:stä mieluiten: TWD, Olipa kerran, House, CSI, yms. sarjat ja elokuvia
Parhaat matkakohteet: Islantiin tahtoisin joskus pästää
Koulutus: Ammattikoulu
Ammatti: Terveydenhuolto
Työskentelen: Työtön
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 79 kommenttia
- kumiallergian vuoksi kondomin käyttö mahdotanta tai liian kallista ja pillereitä olen syönyt niinkuin pitää.. edelleen esikoisen ja pikkuisemme välissä on kokonaset 8vuotta. Seuraava oli kyllä varsin harkittu, mutta nämä esikoisen ongelmat sitten veivät jaksamisen todella nopeasti.. enpä osannut niihin varautua, enkä siihen ettei apua saa vaikka pyytää..
- Olin naivi, luulin että kun vastustin huostaanottoa ja tein lapsen tilanteesta ja sossun vitkustelusta selvityksen hallinto-oikeudelle, että se vaikuttaisi jotain..
Jälkeenpäin olenkin kuullut että hallinto-oikeus onkin vain läpihuutojuttu ellei minulla ole pitäviä todisteita sosiaalityöntekijän virheellisestä toiminnasta.
Kaikenlainen puhuminen ja avunpyytäminen muista kuin sosiaalityöntekijän tarjoamista paikoista tulkittiin kuitenkin kyvyttömyydeksi sitoutua tarjottuun apuun.
Eikä minulla ollut esimerkiksi tästä perhetyön asiakaskäynnillä ehdottomasta perhekuntoutuksesta minkäänlaista todistusta, että koska se oli tapahtunut. Niinpä koska sossu oli järjestänyt sijaishallinnon työntekijän kanssa asiasta palaverin 31.1.-11 jossa siis saatiin tuo paikka meille huhtikuulle voitiin helmikuussa todeta (lapsen kiireellisen yhteydessä) että apu valitettavasti tuli liian myöhään..
Ainoa toivoni saada lapsi takaisin on yrittää "korjata" elämäni ja toivoa hänenkin asioidensa ja pahanolonsa syyn selviävän hyvässä puolueettomassa paikassa, perhekotiin näet olen tyytyväinen ja heidän kasvatustapansa ei sodi omia arvojani vastaan. Muuten olisin riitauttanut sijoituspaikankin. Väsynyt sotimaan tuulimyllyä vastaan, joten päättänyt käyttää senkin energian kahteen ihanaan pienokaiseeni.. Onneksi myös esikoinen jäi samalle paikkakunnalle, joten tapaan häntä useamman kerran kkssa, ja yritän ylläpitää suhdetta häneen ja sisarusten välillä mahdollisimman tiiviisti. - "Masentunut äiti menee ensin lääkäriin, jossa lääkäri kartoittaa, mikä vaivaa. Antaa todennäköisesti lääkereseptin ja terveyskeskuksen kautta saa muutaman keskustelukerran psykologilla tai ohjaa polille jne. Psykologi ja psykiatri arvioivat jatkohoidon tarpeen. Riippuu paikkakunnasta. Sitten on mentävä ongelmieen vain sosiaalityöntekijän puheille kertomaan koko ongelmavyyhti."
Muuten ihan viisasneuvo mutta jos ei ole tarvetta rahalliselle tuelle, älä vaan kehota hakeutumaan sosiaalitoimen puheille. Jos kaipaa apua kodin tai lastenhoitoon, kannattaa oikeasti vastuttaa ensin puolisoa, sitten pyytää apua sukulaisilta ja ystäviltä ja aivan viimekädessä pyytää sosiaalitoimelta KOTIPALVELUA, mutta älä ota vastaan PERHETYÖTÄ, ne eivät konkreettista apua tarjoa. Eli ovat juuri näitä pelättyjä lastensuojelun alaisia toimen piteitä.
Kotipalvelu on sosiaalihuollon, vaan ei lastensuojelunalaista, mutta tätä on erittäin vaikea saada. Jos se sinulta evätään, pyydä päätös kirjallisena niin voit siitä vielä valittaa muuten et.
Liite sosiaalihuolto laista:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820710
Sosiaalipalvelut
17 §
Kunnan on jäljempänä säädetyin tavoin huolehdittava seuraavien sosiaalipalveluiden järjestämisestä:
...
3) kotipalvelut;
...
20 §
Kotipalveluilla tarkoitetaan asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista.
21 §
Kotipalveluja annetaan alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella niille, jotka tarvitsevat apua suoriutuakseen 20 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista. - Tähän voisi vain todeta että, me kävimme vanhemmuuden arvioinnissa, tämän nuorimmaisen kanssa ja tässä otteita heidän yhteen vedostaan:
"Äiti sitoutui tutkimus- ja arviontijaksoon. Psykologisten tutkimusten mukaan äidin vanhemmuudessa on paljon hyviä perustaitoja. Kuitenkin perheen nykyisen tilanteen vuoksi syvempi sitoutuneisuus on kateissa. Tilanne on nykyisellään vaikea parisuhteen ongelmien vuoksi (joiden korjaamisen olen myöskin ollut sitoutunut, mutta mieheni ei) ja äidin jaksamattomuuden vuoksi (johon lääkäri tai psykologi ei nähnyt tarpeelliseksi puuttua sen isommin. lisä huomautuksena: koko tämän jakson aikana taistelin myös esikoiseni auttamiseksi ja huostaanottoa vastaan ja yritin yhä saada kuntoutusta myös hänelle.). Äiti oli kantava voima perheessä jakson aikana. Hänessä havaitut vanhemmuuden taidot mahdollistivat kotiutumisen jakson päättyessä."
Kasvatusneuvolan työntekijän kanssa siis sovittu tämän jälkeen taloudellisten selvitysten vähentämisen vuoksi, että erilleen muutto miehen kanssa tapahtuu vasta lapsen syntymän jälkeen, Lisäksi perhetyöntekijän kanssa painostamalla saatu miettimistauko heinäkuun ajaksi, jonka jälkeen pitäisi saada aikaiseksi jonkinnäköinen kaikkie tyydyttävä suunnitelma jatkosta, vaikka perhetyökin myönsi vain käyvänsä tarkistamassa etten taas väsy. Minkäänlaista apua minulle he eivät koe pystyvänsä tarjoamaan..
Miksi siis jatkaa tätä? Koska sossu sanoo perhetyön lopettamisen kertovan kyvyttömyydestäni sitoutua tarjottavaan apuun ja siten huostaanoton peruste.
Tämä siitä huolimatta että sekä vanhemmuuden arvioinnin että kasvatusneuvolan työntekijät nimenomaan kehuvat sitoutumistani. Mutta minähän koenkin hyötyneeni näistä palveluista, toisin kuin perhetyöstä :) - Jossain vaiheessa oli varmaankin puhetta tukiperheestä/henkilöstä, siis ennen toisen lapsen syntymää. Silloin koin että viikonlopuksi muualle lapsen antaminen vähentäisi sitä muutenkin vähäistä hyvää aikaamme, sillä viikolla opiskelin kunnes 2008 valmistuin ja sen jälkeen olin töissä kunnes äitiysloma alkoi 12/2009. Itse toivoin lapselle tukihenkilöä, jolla olisi mahdollisuus viikollakin viedä lapsi jonnekin "kivaan paikkaan" ja olla muutenkin hänelle ulkopuolisena kuuntelevana korvana, (itsellä ihan hirveän hyvä kokemus tukihenkilöstä. 20vuoden jälkeen olemme yhä yhteyksissä), johon minulla ei rahatilanteen ja ajanpuutteen/jaksamisen vuoksi ollut mahdollisuutta.
Tämä jäi kuitenkin vain puheen tasolle. Perhetyö ehdotti myös heti lähes alkuunsa meille Perhekuntoutusta, mutta tätäkään ei saatu "ajoissa" järjestettyä. Myöskään "kesäperhettä" ei saatu lapselle kesinä 2009 ja 2010 sossun vitkuttelun takia. Tuota perhetyön erinomaisuutta sossu jaksaa hehkuttaa, vaikka itse koen sen kaikkein hyödyttömimmäksi. - Minä en edelleenkään ole vakuuttunut siitä etten jaksaisi.. vaan sossu.
Ja kuten jo jollekin tuolla huomautin ehkäisy ei ole 100% varmaa koskaan!
Mutta tämäkin "keskustelu" alkaa siinä määrin poiketa aiheesta, että paras lopettaa..
Kysymys koski edelleen PERHETYÖN KANSSA TOIMIMISEN PROPLEMATIIKKA..
Jos tähän on järkevää sanottavaa, niin kiitän, muuten ADIOS, CIAO, BYE BYE, JNE! - Ei ilmeisesti pitäisi seurata toista keskustelupalstaa joka pääasiassa mainostaa perhetyön huonoutta ja yrittää samalla saada, saman ongelman suhteen itselleen neuvoja, varsinkaan väsyneenä yömyöhällä.
En koe itseäni mitenkään vihaiseksi, turhautuneeksi kylläkin, sillä tilanne jauhaa kohta kolmatta vuotta samanlaisena. Sossu toitottaa minulle tuota masennusta ja "keskustelu apua" siitä huolimatta että hakeuduin jo heidän kehotuksestaan lääkärille ja psykologille, jotaka kummatkaan eivät nähneet jatkamista "keskustelun merkeissä" tarpeelliseksi.Mutta sossu ottaa asian esille säännöllisesti (1krt/3kk verkostopalaveri) josko nyt tilanne olisi se että olisin masentunut..
Eikä kyse ole siitä että syyttä apua tuputtaisivat, olen tehnyt virheitä elämässäni, sen myönnän, mutta nyt tuntuu että minulle ei anneta edes mahdollisuutta oppia virheistäni vaan tyrkytettään apua, jota en koe tarvitsevani ja apua jota koen tarvitsevani, minulle ei tarjota.
Myös perhetyö viime palaverissa myönsi suoraan käyvänsä vain tarkistamassa ettei kodin kunto taas jaksamattomuuteni takia romahda. Mitään puhetta ei ollut sellaisesta pelosta etten pärjäisi ja osaisi olla lapseni kanssa. Tälle sossu ei kuitenkaan korvaansa lotkauttanut..
Eli jos sossu ei suostu tarjoamaan sellaista apua kuin tarvitsen ja joudun yhä ottamaan perhetyön sohvalleni krt/vk istumaan, miten tehdä käynneistä mahdollisimman vähän turhauttavia? - Siis siitä asti kun erosimme, kyllä. Tahtoisin tietää mitä minun olisi ihan konkreettisesti pitänyt mielestäsi sitten tehdä tilanteelle?
Pyysin silloista sosiaalityöntekijäämme selvittämään tilanteen ja olosuhteet isän luona, sillä pelkäsin hänen olevan esim kykenemätön olemaan juomatta viikonloppuisin, eli juuri silloin kun lapsi hänen luonaan oli. Mitään selvitystä tai tapamiista ei koskaan kuitenkaan tehty, sillä isä ei useinmiten edes vastannut heidän soittoihinsa (minkä jo sinänsä pitäisi saada hälytyskellot soimaan), mutta tämä ei aiheuttanut minkäänlaista reagointia tai toimintaa sossun päässä.
Lapsi ei koskaan kertonut tapaamisen tapahtumista, eikä myöskään isä, lapsi vetosi siihen että isä oli kieltänyt tai että se oli salaisuus (hälyttävää). Lapsen luovutus vanhemmalta toiselle tapahtui joko meillä tai isän kodin pihalla, tästäkin sossulle sanoin mutta ei reaktiota. Myöhemmin kun lapsi jo oireili (ensimmäiset kiukunpuuskat päiväkodissa, nimenomaan isäviikonloppujen jälkeen, selvää rajattomuutta) ja ei aina halunnut lähteä isälleen, suostuin tähän, jolloin isä teki asiasta poliisin kautta LSilmoituksen. Tämän johdosta sossu ilmoitti minulle tapaamisoikeus-sopimuksen rikkomisen olevan oikeus isälle nostaa syyte, josta voi seurata jopa istumista, josta taas lapsen huostaanotto.
Minulla ei siis ole mitään konkreettisia todisteita Isän ja Lapsen huonoista väleistä tai kohtelusta, mutta jotain siitä kertoo jo sekin, että perhekodin työntekijä tavattuaan isän ensimmäisen kerran (ilman minkäänlaisia taustatietoja isän tilanteesta, selvitystä näistä ei tehty edes huostaanottoa valmisteltaessa, sillä isä ilmoitti ettei pysty/halua lasta luokseen) tälle heräsi heti huoli isän ja pojan väleistä. - Kuuluu se perhetyö ruoskineen liikkeelle jalka kipsissäkin olevia äitejä ja syöpäpotilaita.
Mutta kuten kirjoitin, esikoiselle olisi pitänyt tarjota apua ja minulle apua jaksamiseen, ei pelotella minun ja kuopuksen vuorovaikutussuhteen mahdollisilla ongelmilla.
Lisäksi tuo lain kohta uudestaan tähän, korostettuna kohdat jotka mielestäni meillä täyttivät nuo kriteerit.
21 §
Kotipalveluja annetaan alentuneen toimintakyvyn,PERHETILANTEEN, RASITTUNEISUUDEN, sairauden, SYNNYTYKSEN, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella.. (huomauttaisin vielä että tässäkin alentunut toimintakyky (vaikkapa raskaus) ja Vamma on mainittu ihan erikseen). Tätä palvelua meille ei ole tarjottu vaikka Perhetyökin sanoo että tarvitsisin käytännön apua, sillä neuvominen ei auta, koska olen VÄSYNYT. Ja varsinkin nyt perhetyö käy, jopa omien sanojensa mukaan vain tarkistamassa tilannetta, ettei väsymykseni uusiudu ja kodin kunto taas heikkene. Mutta edelleenkään siihen ei mitään apua tarjota, vain kyttäystä. Sosiaalityötekijä kuitenkin haluaa jatkaa Perhetyötä, varsinkin pian SYNTYVÄN lapsen aiheuttaman työmääärän lisääntymisen aiheuttaman uhan vuoksi. - Olen tehnyt pointtini selväksi useamman kerran.. mutta tämä on edelleen minun alulle panema keskustelu, jossa siis sillä oikeudella huseeraan enemmän kuin muut!
Kysyisin että mikä noista alati muuttuvista huomautuksistasi on se pääpointtisi, tai yleensä pointti joka ei ole tullut kumotuksi, jotkut useampaankin kertaan?
Mutta koska en kaipaa enää turhia kommentejasi tähän keskusteluun ILMOITAN jatkossa jokaisen jatkoräpätyksesi ASIATTOMAKSI. Edelleen APn oikeudella! - Tässä muuten niille jotka tuosta lastenhoitoavun pyytämisestä niuhottavat:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820710
Sosiaalihuoltolaki 17.9.1982/710
Sosiaalipalvelut
17 §
Kunnan on jäljempänä säädetyin tavoin huolehdittava seuraavien sosiaalipalveluiden järjestämisestä:
1) sosiaalityö;
2) kasvatus- ja perheneuvonta;
3) KOTIPALVELUT;
4) asumispalvelut;
5) laitoshuolto;
6) perhehoito;
7) vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta ja vammaisten henkilöiden työtoiminta;
8) toimenpiteet elatusavun vahvistamiseksi.
20 §
Kotipalveluilla tarkoitetaan asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista.
21 §
Kotipalveluja annetaan alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella niille, jotka tarvitsevat apua suoriutuakseen 20 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista.
Minulle ei siis tämän lain mukaan olisi alunperinkään pitänyt tyrkyttää Perhetyötä auttamaan, vaan kotipalvelua.. Ja lapselle tehdä pahaanoloon psykologin/psykiatrin arvio ja seuranta.. Laiton juttu siis koko huostaanotto alunperinkin.. - Sinä se vaan jaksat naputtaa vaikka olen yrittänyt kanssasi rakentaa keskustelua muistuttamalla lähes jokaisessa kommentissani siitä oikeasta kysymyksestä, kuten ollen huomauttanut jokaiselle viisastelijalle. Ainut joka on jäänyt kinaamaan tänne turhasta olet sinä! Muut ovat joko tajunneet vaieta tai vieneet oikeaa keskustelua eteenpäin..
Huomauttaisin vielä että tämä on MInun alulle panema keskustelu, jossa jaoin henkilökohtaisia juttujani saadakseni apua tiettyyn kysymykseen ja käsittääkseni minulla on oikeus loukkaantua jokaisesta turhasta kommentista..
Tiedoksi sinulle että aion liittää tämän linkin johonkin vilkkaasti käytävään keskusteluun nenäkkäistä naapureista ja seläntakana viisastelijoista, sillä sinä olet varsinainen malliesimerkki tälläisestä paheksuvasta tuhahtelijasta, joka ei kuitenkaan pysty eikä halua tilannetta mitenkään muuttaa. - Kenelläkään muulla ei ole ollut asiaan huomauttamista, ei edes henkilöllä jolle toivoin suutuspäissäni tapahtuvan ikäviä.. Siispä oletkin ainoa jonka kanssa rakentava keskustelu ei onnistu.. olet varmaan läheistä sukua sosiaalityöntekijälleni tai sitten olet hän :)
- No ihmiset on tyhmiä, minkäs sille voi..
Jos en kestäis vastauksia, oisin A) pyyhkinyt moiset typeryydet B) lakannut lukemasta viestejä ja vastaamasta niihin ja C) tuhonnut koko ketjun, lähtien itkemään maailman pahuutta tyynyäni vasten..
No sinä joka et edelleenkään osannut vastata KYSYMYKSEENI, kiteytät nuo tyhmyydet olemassaolollasi aika hyvin.. *kiittää ja kumartaa* - Minä ilmaisen yleensä tuntojani hyvin selvästi, mutta koska tämä on tälläinen yleinen paskapalsta, täynnä ihmisiä jotka eivät ymmärrä asian pointtia, vaikka se iskisi tikulla silmään, niin en todella rupea purkamaan tänne itseäni kauhean syvällisesti.
Lastensuojelun tarve mahdollinen, asenneongelma myönnetään (tyhmyyttä en siedä) ja ammattiauttaja.. no en viitsi taas toistaa itseäni (asenneongelma)
Minä pysyn pöksyissäni, toisin kuin tuollaiset toisten asioihin asiattomasti puuttuvat vouhottajat, jotka eivät useammankaan kerran jälkeen ymmärrä pitää päätään kiinni, kun ei ole mitään rakentavaa sanottavaa.
Kiitän myötätunnostasi vaikka kaiken heittämäsi "paskan" jälkeen se ei juuri mieltäni lämmitä.. En toivota sinulle mitään hyvää, mutta enpä vaivaudu toivomaan tiellesi mitään pahaakaan.. selvästikään siitä ei olisi sinulle mitään hyötyä (lue: kykenemätön oppimaan). - Mulle on aivan sama mitä tuollaiselle keittiö psykologille paljastan..
Kuten jo totesin, jos et kykene rakentavaan keskusteluun pidä nokkasi poissa. - Jospa menet kokeilemaan itse.. ihmettelen kyllä jos läpäiset..
Vaikka pakko huolestua sun hyvin voinnistas jos kiukku on sulle noin vieras käsite.. Olisi ehkä itsesikin syytä hakeutua "puhumaan" jollekin noista kielletyistä tunteistasi.. ;)
Lisäksi alan kyllä ihmetellä itsekin onko Lähihoitajakoulutukseen tarpeeksi tiukkoja pääsyvaatimuksia ja miten sillä koulutuksellakin pääsee tekemään kaikenlaisia psykiatrisia arviointeja ihmisten koteihin (lue PERHETYÖ).
Ja taas kehotetaan laiskaa ihmistä kinuamaan itselleen lisää apua vaikka sitä ei ole aiemminkaan tarjottu.. Tuleppa sinä psykologian ammattilaisena selittämään psykiatrilleni miksi ja missä hän on tehnyt perustavanlaisen virkavirheen jättäessään minut lääkitsemättä ja vaille terapiaa, vaikka selvästi raiskausta ja milsei massamurhaakin harkitsevana kuuluisin lähinnä laitokseen.
UGH! Olen puhunut sinut suohon. Jatka vai vapaasti suun soittoasi täällä, puheesi varmasti kaikuvat kuuroille korville. Ethän ymmärrä vastata edes oikeaan kysymykseen. - Sitä on ihmetellyt moni muukin.. vuosia minut tunteneet ystäväni, lapseni väliainen sijoituspaikka (vastaanottokoti), Perhekoti ja jopa exäni joka ei muuten ole koskaan kanssani samaa mieltä mistään.
Täältä niitä neuvoja ratkaisun löytymiseen ei ainakaan tunnu löytyvän, en kyllä ole yhtään yllättynyt, niin paljon olen näiden palstojen juttuja lueskellut, että harvoin täältä mitään asiallista neuvoa saa. Lissuksi nimitellään ja haukutaan kyllä..
No, Toivossa on hyvä elää sano lapamato.. ;D - Mä olen kyllä ihmisten kuullut toivovan toisilleen pahempaakin, ja kun hermo menee ihmisten tyhmyyteen ja saman asian toistamiseen, uskon että on tullut pahempaakin joskus suusta päästettyä, mutta onneksi tällainen asia ei ole minun vallassani, joten ihmettelenpä tekopyhää reaktiotasi tähän lauseeseen..
Pilkunnussija! (kun nyt kerran heittäydytään lapselliseksi) - Joo sulta meni toi mun vittuilu selvästi yli hilseen, mut ei se mitään, kerrataan nyt vielä että säkin ymmärrät!!!
Lastensuojelu siis huostaanotti yhden lapseni koska olen laiska. Jokainen masentunut ja vaikeuksien, ei siis yhden vaan useampien elämänalueiden valloittavan kriisin kokeva vanhempi on vain laiska. Niin myös minä.
Olen psykiatrilla käynyt, todettiin lievää masennusta, joka ei kaipaa edes lääkitystä ja käynnit lopetettiin 10n kerran jälkeen, joten se siitä.
En kysynyt mielipidettäsi valintoihini ELÄMÄSSÄNI vaan neuvoja saada tuo minulle tarjottu "APU" eli PERHETYÖ toimimaan kannattavasti kaikkien kannalta, mutta ilmeisesti et kykene vaahtoamiseltasi myötätuntoiseen ajatteluun saati rakentavaan keskusteluun.