kalamos

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.
Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu
Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi
Blogi
https://kalamos.munblogi.com
Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:
"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"
Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"
Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.
Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.
- Synti on ero Jumalasta.
"Jumala on rakkaus,
ja joka pysyy rakkaudessa,
se pysyy Jumalassa,
ja Jumala pysyy hänessä."
(1 Joh)
Rakkaus on lain täyttymys/päämäärä.
Rakkauden lain rikkominen on syntiä. - Alkutekstissä ei siis ole mitään verbiä
kohdassa, johon suomennokset
ovat laittaneet verbin "koitua".
Synti oli maailmassa.
Se ympäröi kaikkea.
Mutta eivät eläimet
eikä kasvikunta eikä kivikunta
voi tehdä syntiä.
Vain ihminen voi.
Mutta esimerkiksi Kain
oli jo aikuinen mies,
eikä synti ollut vielä päässyt häneen.
Mutta sitten Kain rikkoi Jumalan käskyn,
uhraamalla toisenlaisen uhrin
kuin minkä Jumala oli säätänyt.
Jumala ei katsonut Kainin uhrin puoleen
vaan ainaostaan Aabelin uhrin puoleen.
Ja nyt paholainen tuli ehdottamaan jotakin,
minkä Kain tiesi sisimmässään synniksi.
Jumala varoitti Kainia päästämästä
syntiä sydämensä ovesta sisälle.
"Ja Herra sanoi Kainille:
'Miksi olet vihastunut,
ja miksi hahmosi synkistyy?
Eikö niin:
jos teet hyvin,
voit kohottaa katseesi;
mutta jos et hyvin tee,
niin väijyy synti ovella,
ja sen halu on sinuun,
mutta hallitse sinä sitä!"
(Gen 4:6-7)
Kain potkaisi sydämensä oven
apposen auki.
Ja tappoi Aabelin.
Kuultuaan veljensä huutavan äänen,
synnin syyllisyys mursi paatuneen mielen.
Jumala armahti Kainia samalta kohtalolta,
jonka Kain ymmärsi oikeuden mukaan
kuuluvan hänelle.
Kuka tahansa olisi oikeutettu
tappamaan hänet
niinkuin hän tappoi Aabelin.
Mutta Jumala vapautti Kainin
tästä tuomiosta,
kun Kain tunnusti syyllisyytensä.
Aadam vapautettin kuolemantuomiosta,
kun hän tunnusti syntinsä. Samoin Eeva.
Mutta vapautuksen ehtona on
sovituksen vastaanottaminen.
Jumala (tarkkaan ottaen Jumalan Poika)
teurasti viattoman karitsan
ja teki itse niistä vaatteet
ensimmäiselle ihmisparille
ja puki ne heidän ylleen.
Jos Aadam ei olisi tullut puskista ulos
Jumalan kutsuessa
ja antanut pukea itseään,
ja peittää alastomuuttaan,
niin uusi valtias eli kuolema
olisi niittänyt valtavan sadon
ja elämä olisi päättynyt siihen.
Ja nyt aivan samalla tavalla
kaikki ihmiset ovat
kuoleman uhan alla.
Mutta kuolema ei ole koitunut
mitenkään automaattisesti
jokaisen ihmisen osaksi.
Ihminen on elävä sielu,
kun syntyy tähän maailmaan.
Ja sellaiseksi me synteihimme kuolleet
palaudumme uudestisyntymisessä.
"Totisesti minä sanon teille:
ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi,
ette pääse taivasten valtakuntaan."
(Matt 18:3) - "Sentähden
niinkuin
yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin
kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki
ovat syntiä tehneet"
(Room 5:12)
Tämän avasin.
Kuolema on tullut osaksemme,
koska olemme tehneet syntiä.
"sillä jo ennen lakiakin
oli synti maailmassa,
mutta syntiä ei lueta,
missä lakia ei ole;
kuitenkin kuolema hallitsi
Aadamista Moosekseen asti niitäkin,
jotka eivät olleet syntiä tehneet
samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam,
joka on sen esikuva, joka oli tuleva."
(Room 5:13-14)
Tämänkin selvitin,
vaikka en suoraan lainannut.
Ihmiset tekivät syntiä rikkoen
sydämiimme kirjoitettua lakia
ja kuolivat,
vaikka kivitauluihin kaiverrettua lakia
ei vielä ollut.
"Mutta armolahjan laita
ei ole sama kuin lankeemuksen;
sillä joskin yhden lankeemuksesta
monet ovat kuolleet,
niin paljoa enemmän
on Jumalan armo ja lahja
yhden ihmisen,
Jeesuksen Kristuksen,
armon kautta ylenpalttisesti
tullut monien osaksi.
Eikä lahjan laita ole,
niinkuin on sen,
mikä tuli yhden synnintekijän kautta;
sillä tuomio
tuli yhdestä ihmisestä
kadotukseksi,
mutta armolahja
tulee monesta rikkomuksesta
vanhurskauttamiseksi.
Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden
kuolema on hallinnut yhden kautta,
niin paljoa enemmän ne,
jotka saavat
armon ja vanhurskauden
lahjan runsauden,
tulevat elämässä hallitsemaan
yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta."
(Room 5:15-17)
Tämän lainasin ja selvitinkin.
On monia ihmisiä "jotka saavat
armon ja vanhurskauden lahjan".
Mutta myös monia,
jotka eivät sitä saa,
koska eivät halua ottaa sitä vastaan.
"Niinpä siis,
samoin kuin yhden ihmisen lankeemus
on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi,
niin myös yhden ihmisen
vanhurskauden teko
koituu kaikille ihmisille
elämän vanhurskauttamiseksi;
sillä niinkuin yhden ihmisen
tottelemattomuuden kautta
monet ovat joutuneet syntisiksi,
niin myös yhden kuuliaisuuden kautta
monet tulevat vanhurskaiksi."
(Room 5:18-19)
Tämä ei enää mahtunut kokonaan
lainattavaksi, joten otin vain
ratkaisevan tärkeän loppuosan.
Alkutekstissä ei ole verbiä "koituu".
Aadamin lankeemus ei koidu
eli ei vie ketään kadotukseen.
Mutta se toi
kadotuksen eli alastuomitsemisen uhan
kaikkien ihmisten päälle.
Mutta yhtä lailla meidän päällämme
on Viimeisen Aadamin tuomana
Jumalan armon eli suosion tarjous.
Mutta monet ovat asettaneet
Jumalan ja Hänen armonsa sivuun.
Ja jotta tämä kahtiajako tulisi
kertakaikkisen selväksi ihmisille,
tuli kivitauluihin kirjoitettu laki
selvittämään sen
samaan aikaan kun Israelin kansa
palvoi kultaista vasikkaa eli paholaista.
"Mutta laki tuli väliin,
että rikkomus suureksi tulisi;
mutta missä synti on suureksi tullut,
siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
että niinkuin synti
on hallinnut kuolemassa,
samoin armokin hallitsisi
vanhurskauden kautta
iankaikkiseksi elämäksi
Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta."
(Room 5:20-21)
Eli nämä kaksi vaihtoehtoa on.
Meitä hallitsee synti ja kuolema
tai armo ja elämä.
Olemme nyt Roomalaiskirjeen
eli Jumalan Evankeliumin taitekohdassa.
Synti ja Sovitus ovat saaneet selvityksen.
Ja sitten seuraa kolme lukua pitkä
selvitys Uudesta Elämästä,
joka meille on tarjolla
Jeesuksessa Kristuksessa.
Ja niin kirjeen seuraavat rivit
menevät näin:
"Mitä siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?
Pois se!
Me,
jotka olemme kuolleet pois synnistä,
kuinka me vielä eläisimme siinä?"
(Room 6:1-2)
Paavali jatkaa evankeliumin julustusta
keskittyen nyt uskoviksi tulleiden
Uuteen Elämään
- Kristuksessa
- Vanhruskaudessa
- Taisteluissa
- Kärsimyksissä - Ensin oli vain maan tomu.
Siitä Jumala muotoili ihmiskehon.
Tähän kehoon Jumala
puhalsi Henkeään.
Ja näin oli syntynyt elävä sielu.
Ennen tuota hetkeä sitä ei ollut.
Ja nyt taas katsaus siihen,
että ihminen on kolminainen.
Eli varsinaisesti ihminen on henki,
joka asuu savimajassa.
Ja tällä Hengellä on sielu.
Sielu ilmaistaan Raamatussa usein
käsitteellä sydän.
Sielu ei siis ole ollut ennen kehoa.
Jos joku sellaista selittää,
niin se on sitten uskontoa.
Usko on ihan eri asia.
Usko perustuu Jumalasuhteeseen.
Ja ihminenhän on Jumalan kuva. - Sielu esiintyy Jumalan Sanassa
toisinaan tarkoittaen koko ihmistä
toisinaan tarkoittaen yhtä osaa ihmisestä.
"Silloin Herra Jumala
teki maan tomusta ihmisen
ja puhalsi hänen sieramiinsa
elämän hengen,
ja niin ihmisestä tuli elävä sielu."
(1 Moos 2:7)
Maan tomusta tehtyä ruumista,
sanotaan ihmiseksi.
Ja kun tähän ruumiiseen
puhalletaan Elämän Henki,
niin lopputuloksena on kokonaisuus,
jota sanotaan eläväksi sieluksi.
Pian Aadam kuitenkin oli kuollut sielu.
Hän kuoli sinä päivänä,
jona söi häneltä kielletyn hedelmän.
Jeesus puhui myös kuolleista ihmisistä,
tarkoittaen ihmisiä,
jotka olivat vielä ruumiillisesti elossa.
Mutta sitten toisaalta
Raamattu selvittää
hengen, sielun ja ruumiin roolia
jakaen ihmisen ikäänkuin kolmeen osaan.
"teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne"
(1 Tess 5:23)
Nykyinen ruumiimme
on kuolevainen ja katoavainen,
mutta henki ja sielu eivät ole.
Jokainen kokee
ruumiillisen kuoleman
mutta aikanaan myös
ruumiin ylösnousemisen. - Kirjaimellisesti kääntäen
tuon katkelman viimeinen sana
on se, minkä laitin näkyviin:
"Alastuomitaan"
Siis mihin he päätyvät.
"Ja minä näin pedon
ja maan kuninkaat
ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina
sotiaksensa hevosen selässä
istuvaa vastaan
ja hänen sotajoukkoansa vastaan.
Ja peto otettiin kiinni,
ja sen kanssa väärä profeetta,
joka sen nähden
oli tehnyt ihmetekonsa,
joilla hän oli eksyttänyt ne,
jotka olivat ottaneet pedon merkin,
ja ne,
jotka olivat sen kuvaa kumartaneet;
ne molemmat heitettiin
elävältä tuliseen järveen,
joka tulikiveä palaa."
(Ilm 19:19-20)
Ja sitten tuhat vuotta myöhemmin
tapahtuu tuomittaville näin:
"Ja joka ei ollut
elämän kirjaan kirjoitettu,
se heitettiin tuliseen järveen."
(Ilm 20:15) - Kyllä me olemme itse kukin
kuolleet hengellisesti
itse tekemämme synnin seurauksena
aivan niinkuin Aadamkin.
"niinkuin
yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin
kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki
ovat syntiä tehneet"
(Room 5:12) - Raamattu on kokonaisuudessaan
Jumalan ilmoitusta Sovituksesta.
Jo Raamatun ensimmäiseen Sanaan
on kätketty Ristin Sanoma. - Kadotusta ei ole valmistettu
ihmistä varten,
vaan perkeleelle ja sen enkeleille.
Olisi kauheaa jos tuo joukko
saisi iankaikkisesti riivata
Jumalan luomaa luomakuntaa.
Ja kauheaa on sekin,
että on ihmisiä,
jotka rakastavat pimeyttä
enemmän kuin Valkeutta.
Eivät tahdo tulla Jumalan yhteyteen.
Jumala on omalta puoleltaa tehnyt kaiken,
jotta kenenkään ei tarvitse
joutua eroon Jumalasta.
Mutta rauhaan ja rakkauteen
ei voi pakottaa.
Tein uuden avauksen
ihan Sinuakin varten,
josta voit löytää
ja jossa voimme yhdessä etsiä
tarkempaa vastausta
tähänkin kysymykseesi.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19322515/mika-saastuttaa-mika-puhdistaa - Altruistisesti eli epäitsekkäästi.
Pyyteettämästi Rakastaen.
"Rakkaus on pitkämielinen,
rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi,
ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaansa,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä,
vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo,
kaikki se toivoo, kaikki se kärsii." - Milloin voisimme aloittaa keskustelun
otsikon määrittelemästä aiheesta
avauksen pohjalta?
Vai eikö milloinkaan? - "meitä kohtaan, jotka uskomme"
(Ef 1:19) - "Oi sitä
Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon
syvyyttä!"
(Room 11:33)
Jumala Sinua suuresti siunatkoon.
Olit huomioinut keskustelun aiheen.
Aiheena ei siis ole mikään
ihmisestä lähtöisin oleva.
"Sillä minä tahdon,
että te tiedätte,
kuinka suuri kilvoittelu minulla on
teidän tähtenne
ja laodikealaisten ja kaikkien tähden,
jotka eivät ole
minun ruumiillisia kasvojani nähneet,
että heidän sydämensä,
yhteenliittyneinä rakkaudessa,
saisivat kehoitusta omistamaan
täyden ymmärtämyksen koko rikkauden
ja pääsisivät tuntemaan
Jumalan salaisuuden,
Kristuksen,
jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet
ovat kätkettyinä."
(Kol 2:1-3) - No otetaan sitten vuoroon
Johannes.
"Jokainen, joka uskoo,
että Jeesus on Kristus,
on Jumalasta syntynyt"
(1 Joh 5:1)
Uudestisyntyneille ihmisille
Henki, Vesi ja Veri
todistaa jotakin.
Evankeliumissaan Johannes
on tallentanut Jeesuksen sanat:
"Totisesti, totisesti
minä sanon sinulle:
jos joku ei synny
vedestä ja Hengestä,
ei hän voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan.
Mikä lihasta on syntynyt,
on liha;
ja mikä Hengestä on syntynyt,
on henki. "
(Joh 3:5-6)
Me olemme syntyneet
ensin lihasta
sitten uudesti ylhäältä Hengestä.
Jeesuskin on uudestisyntynyt.
Mutta Jeesuksen kohdalla
asiat menivät toisinpäin.
Hän oli jo syntynyt Jumalasta
ennenkuin syntyi uudelleen
- ja nyt lihaksi.
Hän syntyi verestä.
Mutta ei Aadamin verestä.
Jeesuksessa virtaa Elävä Vesi.
Jeesuksessa virtaa Sovituksen Veri.
Jeesuksessa virtaa Kirkkauden Henki.
Nämä kaikki olivat Jeesuksessa
jo silloin kun Jumala vuokrasi
Marian kohdun sitä varten,
että Hänen Poikansa
voisi syntyä ihmiseksi maan päälle.
Ja nyt meidät oksastetaan Häneen,
ja silloin nuo taivaalliset asiat
virtaavat myös meissä
ja todistavat meissä.
"Sillä kolme on,
jotka todistavat:
Henki ja vesi ja veri,
ja ne kolme pitävät yhtä."
(1 Joh 5:7-8)
Kun me olemme syntyneet uudesti
niin meillä on uskon kautta
yhteys Jeesukseen,
ja Hänessä me omaamme
nuo taivaalliset asiat,
jotka todistavat.
"Joka uskoo Jumalan Poikaan,
hänellä on todistus itsessänsä"
(1 Joh 5:10)
Siis meissä on nyt
uusi iankaikkinen Elämä,
joka on lähtöisin Pojasta
ja tämä Elämä todistaa.
"Ja tämä on se todistus:
Jumala on antanut meille
iankaikkisen elämän,
ja tämä elämä
on hänen Pojassansa."
(1 Joh 5:11)
Tämä uusi elämä on siis vain niillä,
jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan.
"Jolla Poika on,
sillä on elämä;
jolla Jumalan Poikaa ei ole,
sillä ei ole elämää."
(1 Joh 5:12)
Me emme siis enää elä,
vaan Kristus elää meissä.
"minä elän, en enää minä,
vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa"
(Gal 2:20)
Siis se uskokin,
joka minua kantaa,
virtaa Hänestä.
Hänen Henkensä todistaa minussa,
että minä olen Jumalan lapsi.
"te olette saaneet lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
'Abba! Isä!'
Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia."
(Room 8:15-16)
Ja tuo Hänessä oleva Elämä,
joka on meidän Valkeutemme,
todistaa myös muille siitä
Elävästä Vedestä,
jota Jeesus tarjosi
samarialaiselle naiselle
vesikaivon äärellä.
"Jos joku janoaa,
niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun,
hänen sisimmästään on,
niinkuin Raamattu sanoo,
juokseva elävän veden virrat."
(Joh 7:37-38)
Henki, Vesi ja Veri
todistavat uskovan sisimmässä
ja uskovan kautta maailmalle
Elämästä Jeesuksessa Kristuksessa.
Raamatun viimeinen kehotus
Johanneksen tallentamana:
"Ja Henki ja morsian sanovat:
'Tule!'
Ja joka kuulee, sanokoon:
'Tule!'
Ja joka janoaa,
tulkoon,
ja joka tahtoo,
ottakoon elämän vettä lahjaksi."
(Ilm 22:17) - Sovitus perustuu juuri siihen,
että Jeesus joutui
Jumalan hylkäämäksi
meidän sijastamme.
Silloin tapahtui sovitus. - Yksi on kuollut kaikkien edestä
"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä,
jotka olemme tulleet tähän päätökseen:
yksi on kuollut kaikkien edestä,
siis myös kaikki ovat kuolleet;
ja hän on kuollut kaikkien edestä,
että ne, jotka elävät,
eivät enää eläisi itselleen,
vaan hänelle,
joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut."
(2 Kor 5:14-15)
Uusi luomus Krituksessa
"Sentähden me emme tästä lähtien
tunne ketään lihan mukaan;
jos olemmekin tunteneet Kristuksen
lihan mukaan,
emme kuitenkaan nyt enää tunne.
Siis,
jos joku on Kristuksessa,
niin hän on uusi luomus;
se, mikä on vanhaa,
on kadonnut,
katso,
uusi on sijaan tullut."
(2 Kor 5:16-17)
Sovituksen Sana
" Mutta kaikki on Jumalasta,
joka on sovittanut meidät
itsensä kanssa Kristuksen kautta
ja antanut meille sovituksen viran.
Sillä Jumala oli Kristuksessa
ja sovitti maailman itsensä kanssa
eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan,
ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Kristuksen puolesta
me siis olemme lähettiläinä,
ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.
Me pyydämme Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme teki synniksi,
että me hänessä
tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi."
(2 Kor 5:18-21)
Tuo katkelma pitää sisällään tiedon siitä
- mitä Jumala on tehnyt
Kristuksen kautta maailmalle
- mitä meille on tapahtunut
Kristuksen kohtaamisessa
- mitä Kristus nyt tekee
meidän kauttamme lähimmäisillemme - Käännös suomeksi
ei ollut englannista
vaan alkutekstistä.
Raamattu on alusta loppuun asti
Jumalan Ilmoitus
langenneelle ihmiskunnalle.
Näitä Pyhiä Kirjoituksia ei olisi,
jos lankeemusta
niin taivaissa enkelikunnassa
kuin sitten maan päällä ihmiskunnassa
ei olisi tapahtunut. - "tahtoo,
että kaikki ihmiset pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan totuuden"
Jos haluaa jotenkin pilkulleen kääntää,
niin sitten:
"tahtoo kaikkien ihmisten pelastumista
ja totuuden tuntemiseen tulemista"
Siis siinä sanotaan,
että Jumala tahtoo näin tapahtuvan.
Mutta siinä ei sanota,
että kaikki pelastuvat.
Koko Raamattu on olemassa
vain sen seurauksena,
että asiat eivät menneet
niinkuin Jumala tahtoo.
Jos asiat olisivat menneet
niinkuin Jumala tahtoo,
niin ei kenenkään olisi
koskaan tarvinnut kärsiä.
Ei kenenkään olisi koskaan
tarvinnut joutua eroon Jumalasta. - Olipa kiva kuulla,
että tämä avaukseni oli
'hyvää ja oikeaa'. - Kiitos!
Mutta eihän tuossa sanota,
että kaikki pelastuvat.