avaxt
Suosikkibändit/artistit: Slot, Nightwish, J.S. Bach, Within Temptation (ja muu mekkometalli), G. P. da Palestrina.
Suosikkileffat: Onhan niitä, en vain muista niiden nimiä. Enkä tunne näyttelijöitäkään.
Lempikirjat: Lempikirjailijoita: Erlend Loe, Tapio Koivukari, A. H. Tammsaare, Jaan Kross.
Vapaa-aikanani: Teutaroin puisen purjeveneen kanssa, soitan sähkökitaraa.
Katson tv:stä mieluiten: Säätiediotuksen, jos siinä on Mette.
Kotieläimet: Kissa olisi kiva.
En pidä: kukkakaalista, äärilaidan poliittisista tai uskonnollisista näkemyksistä.
Parhaat matkakohteet: Pinsiö, Ponsa, Parainen; Kolminaisuus ja Tupakka
Ruoka & juoma: Liha, makkara, keskiolut, Kahvi, vesi, peruna, lohi, siika, tomaatti, savusilakka, oivariini.
Linkit: http://tedinblogi.blogspot.com
Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu
Koulut: Korkeat ovat kouluni
Ammatti: Tiede/teknologia
Työskentelen: tutkija
Ase tai siviilipalvelus: Suoritettu kauan sitten.
Yhdistykset/kerhot: Pauliinan päiväkahviseura ry.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 236 kommenttia
- Harashoo = hyvä. Venäjän perusteita...
Saa kai ehdokkaaksi asettua. Lipponen ei minustakaan ole presidenttiainesta. Suomi ei kaipaa edusmiehekseen murisevaa karhua, niitä on tässä lähistöllä tarpeeksi, yksi jopa ihan nimensä mukaan, vaikka talutushihnassa onkin.
Mutta Korkein meitä Väyryseltä armahtakoon. Muistan vieläkin jalasmökit ja muut Lipposen oikut. Vaikka presidentiltä edellytetään (ulko-)poliittista pelisilmää, niin kyllä siihen sentään rehellinen ihminen tarvitaan. Niinistö on ehdokkaani, koska mies vaikuttaa sanoissaan harkitsevaiselta, eikä ainakaan minun tietämäni mukaan sentään ole valehtelemalla valehdellut. Vaan vieläpä on minullakin aikaa tarkastaa kantaani. - Pitääkö aikuisille ihmisille tällainen itsestäänselvyys kertoa: jokainen on ensisijaisesti itse vastuussa omasta omaisuudestaan. Omaisuuden voi vakuuttaa, jolloin vaikuutusyhtiö korvaa vahingot vakuutussopimuksen mukaisin ehdoin.
Jos myrsky kaataa puun auton päälle, kukaan ei ole siihen syyllinen. Aika ajoin myrskyt kaatavat puita, minkä ei pitäisi olla uutinen. Jos kaatuminen johtuu siitä, että huonokuntoiseksi tiedetty puu on jätetty pystyyn, vastuu voi olla puun omistajan. Jos taas lähtökohta on se, että se maksaa, jonka puu sattuu kaatumaan jonkun sivullisen auton päälle, on järkevää estää moiset vahingot. Kaadetaan siis kaikki omistajaansa korkeammat puut.
En ole lakimies enkä erityinen vakuutusasiantuntija, joten tottahan asiaa kannattaa selvittää ja olla yhteydessä kaupunkiin tai tontin omistajaan. Valitettavasti koko aloitus vaikuttaa siltä vastuuttomuudelta, joka tuntuu muutoinkin vallitsevan: jos vahinko sattuu, syy on aina jonkun muun. Kukaan ei kieltänyt pysäköimästä sille puolen puuta, johon se myrksyssä kaatuu. Kukaan ei kertonut, että puukolla saa haavan. Kukaan ei kieltänyt pistämästä kissaa mikroaaltouuniin, saati sitten käynnistämästä uunia. Omistamisen kurja puoli on se, että ei ole olemassa mitään kaikkialla pätevää lakia, etteikö omaisuuttaan voisi myös menettää. - Mikä saa ihmiset raivoamaan näin? Lyötyä lyödään, tai pikemminkin itseään lyönyttä. No, miten vain. Raivotaan, kiroillaan ja syydetään itsestäänselvyyksiä. Tuoko turha päteminen hyvänolontunteen? Ja minkäarvoinen hyvänolontunne on se, kun rähjää jo valmiiksi heikossa asemassa olevalle? Eikö koskaan käy mielessä, että mitä sanomisillaan ja teoillaan tavoittelee tai saa aikaan - paitsi kaiketi mielihyvähormonien myrskyn aivokopassaan?
Onneksi jotkut sentään kannustavat ja tarjoavat edes jotensakin kelvollisia ajatuksia. Tekstisi kertoo, että olet rehellinen itsellesi, ja sen kieliasu kertoo, että osaat ajatella. Jos järki ei juokse, ei pysty kirjoittamaan omista ajatuksistaan loogisesti, vaan sortuu hokemaan kuluneita sanaparsia. En tyrkytä sinulle mitään viestintäalan opintoja, koska alalle on koulutettu väkeä liikaa. Haluan kuitenkin tällä tuoda ilmi, että sinulla on ainakin kielellistä lahjakkuutta ja järkeä päässäsi. Myös nuo kaikki törkeyksiä latelevat ovat tehneet virheitä elämässään. Kyse on siitä, kuka mitäkin virhettä paheksuu ja kuinka paljon. Elämäntilanteesi voi rajoittaa tulevaisuuden valintojasi ankarasti, mutta pyri silti vastaisuudessa tekemään asioita, joissa olet hyvä. Raha ja vauraus eivät ole ainoita onnen lähteitä tässä maailmassa. Itse arvelen, että onnistumisen ilo kantaa paljon pitemmälle ja hyvien asioiden tekeminen ennen pitkää kuittaa tuon velkasi.
Velkojen periminen loppuu 15 vuodessa. Kuitenkin jo nyt on sellaiset merkit ilmoilla, että ehkei veloillasi ole 15 vuoden päästä enää mitään merkitystä. Ja jos nyt pännii ja kaduttaa, niin anna pänniä ja kaduttaa. Varmasti tulee hetki, jolloin nuo tunteet loppuvat ja olet valmis käyttämään niiden vaatiman energian johonkin muuhun. Etpähän ainakaan vaikuta siltä, että kuluttaisit elämääsi toisten paheksumiseen. - Usko, toivo ja rakkaus. Sinähän uskot jo, kun kerran uskot että jokin asia on uskomisen arvoinen. Et ole tuohon tarvinnut edes merkkiä. Ja toisaalta, mihin merkkiin uskoisit? Usein sanotaa, että uskotaan vasta kun jotakin nähdään. Ihmiset vetävät itseään nenästä, sillä usein pikemminkin nähdään, mitä uskotaan. Ja mikä tahansa "merkki", minkä uskoisit nähneesi, joku muu selittäisi täysin luonnolliseksi tapahtumaksi.
Ei sinun tarvitse olla uskovainen uskoaksesi. Jos kerran pidät kristittyjen Jumalaa perimmäisenä totuutena ja ylimpänä oliona, voinet kaiketi tyytyä pyytämään sitä uskoa, jonka itse katsoisit olevan oikea. Jos sitä ei taivaasta tule, ei sitä maan päältäkään löydä.
Sanoisin, että tällä hetkellä ateistin elämä on helpompaa kuin kristityn. On helppo tuntea olevansa oikeassa, kun osa suurta joukkoa. Jos eläisimme 1600-lukua, moni tämän hetken kova ateisti olisi hurskas noidanpolttaja. Tavallisuus on helppoa, mutta sinä et vaikuta tavalliselta. Erilaisuuden rikkaudesta puhutaan paljon, mutta vain se erilaisuus, josta käytetään nimeä (erityis-)lahjakkuus, on helppoa. Siis se, jota muut ihmiset arvostavat ja josta itse saa palkkioiita.
Vaikutat ajattelevaiselta nuorelta mieheltä. Älykkyys, kyky ajatella ja valmiudet asettua vastahankaan vallitsevien aatteiden kanssa ovat raskaita lahjoja. Ehkä niistä joskus on hetken iloa, mutta useimmiten niistä on taakkaa. Kannustan sinua silti luottamaan itseesi ja siihen mihin uskot.
Itse olen jonkin sortin kristitty. Olen totisesti halunnut olla ateisti. Olen halunnut olla järkevä ja sosiaalinen ja monien hyväksymä. Kaikki yritykset ovat menneet pieleen. Olen itseni taakka. Joskus tästä poikkeavuudesta ja vääränlaisuudesta on ollut apua ja iloa muille ihmisille. Yleensä kuitenkin ihmiset elää kaahottavat ajattelematta ja pohtimatta, koska se on helppoa, koska heillä ei ehkä ole valmiuksiakaan muuhun ja ylipäätään: useimpien osa on olla tavallinen, eikä sitä varsinkaan saa väheksyä. Mahdollinen maanpäällinen hyvinvointimme perustuu tavallisuuteen. Siihen, että joku avaa kaupat aamuisin, hoitaa mummot laitoksessa, ajaa bussia, nauraa iltaisin roskaviihteelle ja herää aamulla edes kohtalaisen virkeänä taas avaamaan kaupan, hoitamaan mummot... Vähäiset ja hitaat muutokset syntyvät, kun joku ei sovi odotuksiin ja joskus ani harvoin ja sattumalta saa uuden ajatuksen ja toivon kipinän ilmoille.
En tiedä, kelpaakok sinulle minun ajatukseni: en ole uskovainen. Mutta olen toivovainen. Toivon, että hyvä jumala tai Jumala sittenkin hallitsee, vaikka ihmiset tyhmyyttään käyttävät valinnanvapauttaan väärin ja aiheuttavat kipua ja tuskaa. - Vastustan moista sirua. Periaatteessa se olisi maksuvälineenä näppärä. Eipähän unohdu kotiin. Olen jonkin sortin kristitty, joten ymmärrän nuo pedonmerkki-jutut. En kuitenkaan lähde tässä mukaan pedonmerkkipelotteluun.
Tuollaisella sirulla antaa itseensä liittyvää valtaa sirun lukijoille. Riippuen siitä, kuinka kaukaa sirun pystyy lukemaan, sillä voi seurata ihmisen liikkeitä. Käyttäjällä ei myöskään ole mahdollisuutta tietää, mitä muita tietoja sirulle tallennetaan. Siru antaisi siis mahdollisuuden seurata yksilön elämää vapautta loukkaavalla tavalla. Se ei siis ole mikään rahankäytön helpottaja vaan orjan merkki.
Pahoin pelkään, että ennen pitkää tuo siru on pakollinen. Tulen olemaan viimeisten joukossa, jotka sen itseensä kelpuuttavat ja tulen myös aktiivisesti vastustamaan sitä. - Jokainen peruskoulun matematiikan edes tyydyttävästi suorittanut osaa laatia itselleen budjetin. Sitä tässä ei kannattane paasata enempää.
Minusta olennainen kysymys kuuluu, että mistä tuo shoppailuinto kumpuaa. Mikä on se tarve, jota tyydytät sillä? Miksi hankit mielihyvää ostelemalla ruokaa ja vaatteita? Rahasummista sen verran, että minun näkemykseni mukaan noin kymppi päivässä riittää perustarpeisiin, kun vuokra, sähkö, puhelin ja netti on maksettu. Siihen ei toki opintotuki riitä, mutta valtavia summia ei tarvitse tienata elääkseen ja voidakseen välillä vähän myös rentoutua.
Itse kärsin jatkuvasti kaikenlaisista mieliteoista, ja vaikka yleensä saan rahaa hiukan säästöön, en kuitenkaan yllä tavoitteisiini. Siitä taas koituu opintolainan maksun venymistä, mikä ei kaada maailmaa mutta on keljua. Aikani selittelin noita mielitekojani masennuksella. Varmaankaan selitykseni ei ole ihan väärä, mutta masennusta ei myöskään voi käyttää kaikenlaisen ostelun oikeuttamiseen.
En tarjoa ryhtiliikettä. Kieltäymys toimii ostelussa ja syöpöttelyssä täsmälleen yhtä hyvin kuin alkoholismissa. Pikemminkin lähtökohta on se, että ET voi mieliteoillesi ypöyksin mitään. Päävastuu on kuitenkin visusti sinulla! Vain sinä voit miettiä, mistä apua saisi ja mitkä olisivat ne käytännölliset toimet, joilla ohjaat mielihyvän hankintaasi. Tämä keskustelupalstakirjoittelu antaa ehkä jotakin ajateltavaa ja tukuttain joutavaa viisastelua. Mutta niin helppo asia ei välttämättä ole, että opit täältä jonkin uuden ajatuksen ja asiasi korjaantuu. Ihminen muuttaa tapojaan vitkaan, paitsi jonkin pysäyttävän kokemuksen jälkeen.
Toki voit aloittaa säästökuurin oitis, kunhan teet se järjellä ja kohtuullisin tavoittein. Ja aluksi kannattaa palkita itseään pienistäkin saavutuksista - kunhan ei tee sitä tilaamalla pitsaa tai ostelemalla tarpeettomia. Säästökampanjan ohella tärkeää on siis hankkia pientä apua: jutella vaikka kaverien tai vaikka suorastaan psykologin kanssa, että mistä muut saavat iloa ja miten muuttaa tapojaan. Jos siis ostelet ja syöpöttelet yksinäisyyteesi, ongelman ratkaisu ei ole yksin talouskurissa, vaan tietoisessa ihmissuhteiden hankinnassa.
Vielä kerran: älä jää asiasi kanssa yksin ja muista, että täällä netissä on paljon puhetta mutta ei yhtäkään oikeaa tekoa, joista sinä tai kukaan muukaan kantaisi vastuuta! - Veron korotus muutamalla prosentin osalla tuskin hätkäyttäisi ketään. Sen sijaan monille vähätuloisille tuollainen mediamaksu on suuri, jos sen joutuu maksamaan yhdessä tahi vaikka kahdessakin erässä.
Ohjelmatarjonnan laadusta olen eri mieltä kuin yllä. Yle tuntuu olevan ainoa radio- ja tv-lafka suomessa, jossa toimittajat miettivät itse etukäteen, mitä sanovat. Se on tietenkin eri asia, miellyttääkö julkaistut näkemykset kaikkia. Minusta niin ei edes pidä olla. Muilta kanavilta tulee sitten ulkomailta ostettua huttua tai kurjimmillaan, kuten joillain radiokanavilla, studiossa istuu kaksi lörppöä jauhamassa paskaa ja renkuttamassa samoja levyjä päivät läpeensä. Ja meidän kuluttajien rahoilla sekin maksetaan.
Takaisin asiaan: autoille on vuosikymmenten saatossa keksitty erilaisia lisämaksuja, ja tilapäisetkin ovat ruukanneet jäädä pysyviksi. Radio- ja nykyinen tv-lupa ovat vanhoja käytäntöjä. Mikä maksu seuraavaksi keksitään? Kaikille kansalaisille pakollinen hengitysmaksu, kulutammehan happea, jonka voisi käyttää fossiilisten polttoaineiden polttamiseen vientiteollisuudessa? Vientiteollisuus on tosin viety kaukoitään ja ties minne, mutta väliäkö sillä! Tai rantamaksu, sillä moni suomalainen kulkee rantaa viihtymismielessä, vaikkei omista sitä. Siinäkin menee valtiolta tuloja sivu suun. Nimittäin joku voisi käydä kauppaa sillä rantakaistaleella, jossa toinen kävelee ilmaiseksi. Kaupasta valtio saisi veronsa ja maksunsa. Ulkoilun terveellisyydestähän ei ole puhuttu juurikaan... Miksihän valtio ei ole palkannut minua kehitysneuvokseksi?
Näyttää siltä, että jos ei ole kanttia nostaa veroja, keksitään maksuja. Jos ei ole kanttia nostaa maksuja, on nostettava veroja. Kolmantena vaihtoehtona on säästäminen. Ja minusta se ei ole huono vaihtoehto. Valtio tarvitsee koko kansalle suunnatun viestintävälineensä, mutta pitääkö sen olla Ylen kaltainen laitos? Entäpä jos valtiolla olisikin vain yksi radio- ja yksi tv-kanava, joista ei tulisi urheilua, viihdettä tahi taidetta minkään moista. Niiltä tulisi yksinomaan valtion virallisia tiedotteita (mikä ei varmaankaan muuttuisi propagandaksi...) ja nimenon valtion toiminnan kannalta tärkeitä uutisia. Niitä minun toivomiani laatuohjelmia voisi tuottaa jokin marginaalinen pienen budjetin radiokanava. En kai minä sentään ainoa tässä maassa ole, joka haluaa kuulla monenlaista musiikkia klassisesta kirkonpolttometalliin ja välissä filosofisia pohdintoja tai järjenkäyttöön pystyvien ihmisten haastatteluita.
No joo... toivoa saa. Tällainen muutos ei tapahtuisi edes 20 vuodessa, jos moinen päätettäisiin tehdä. Vaan heitinpä ajatuksen ilmoille. - Tällaisesta rikkaan julkkiksen oikeusasiasta taitaa tulla lähes väistämättä jonkinlainen poliittinen kysymys. En nyt tarkoita puoluepolitiikkaa, vaan yhteiskunnallista keskustelua ylipäätään. En liiemmin kadehdi tuomareita ja muita oikeuslaitoksen henkilöitä tässä asiassa Järvilehdon asiassa. Oikeuslaitos ei tietenkään saa lähteä toteuttamaan yleistä lynkkausmielialaa, ja aika usein näissä rangaistusasioissa käytäntö ja yleinen mielipide näyttävät olevan ristiriidassa. Itse lähden siitä, että Suomen verrattain lievät vankeusrangaistukset ovat hyvä asia. Ei siellä linnassa kukaan parane, ja ne jotka eivät parane missään, eivät kuulu vankilaan ainakaan rangaistuksena, vaan johonkin ihmissäilyttämöön toistaiseksi. Lisäksi Suomen rikosluvut lienevät lievistä rangaistuksista huolimatta melko alhaisia.
Minusta Järvilehto olisi pitänyt tuomita ehdottomaan rangaistukseen, joka pannaan täytäntöön oitis. Linnassa kaiketi monet köyhemmätkin rikolliset odottavat ylempien oikeusasteiden tuomiohin. Vai onko näin? Vaikka kuinka olen periaatteessa lievien rangaistusten kannalla, oikeuslaitoksen olisi korkea aika näyttää olevansa muutakin kuin paperitiikeri. Jos rahamiehen annetaan näyttää, että törkeistä rikoksista selviää muodollisin seuraamuksin, voimme odottaa epätasa-arvon lisääntyvän. Kenties kohta on jopa kannattavaa järjestää ikäviä kuolemantapauksia, jos sattuu olemaan kovapintaisimpien lakimiesten tuttu. Eiköhän monelle riitä huomattavat rahasummat motiiviksi tapella oikeusasteiden kanssa. - Voinee päätellä, että opettajat eivät opi virheistään :D Eivätkä poliitikot, jotka jälleen ovat olleet ahneutensa kusetettavissa.
- Oikeinhan se käräyttäminen olisi. Ja ehkä poliisin tekemä esitutkintakin olisi terveellinen muistutus moisille miekkosille. Se on sitten eri asia, katsooko yleinen syyttäjä aiheelliseksi viedä asiaa oikeuteen. Ja siellä tuo hyväksikäyttö pitäisi saada vielä todistettua.
Minä en ole rikostutkimuksen tai oikeuden asiantuntija. Aivan minimiseikat rikosilmoituksen tekemiseksi ovat kuitenkin jokseenkin johdonmukainen kertomus siitä, mitä, milloin ja missä tapahtui ja keitä oli paikalla. Päivämäärien, paikkojen ja tapahtumien olosuhteiden pitää olla selvillä.
Ymmärtääkseni valtaosa hyväksikäyttöilmoituksista ei ikinä johda mihinkään tuomioon. Todisteet eivät riitä tai ilmenee että kyseessä on kiusanteko syytettyä tai epäiltyä kohtaan. Jotta tällaiset todelliset hyväksikäytöt tulisi tutkituiksi, pitäisi ymmärtää, että jokainen turha ilmoitus ja syytös kuormittaa rikostutkijoita, lastensuojelua ja mahdollisesti oikeuslaitosta. Kaikki turha työ heikentää todellisten hyväksikäytettyjen mahdollisuutta saada itselleen oikeutta.
Jos rikosilmoitus ei johda mihinkään, ei kuitenkaan kannata jäädä yksin murehtimaan. Se, että tutkintaa ei käynnistetä, ei tarkoita, että valittaisi turhasta. Kyse on siitä, että vanhaa asiaa ei saada selvitettyä. Apua voi silloin yrittää saada keskustelusta tai terapiasta. Kokemukseni perusteella arvelisin, että yleensä ihmiset hankkivat apua mieltään jäytäviin asioihin liian myöhään. Vasta jokin ankara kriisi saa hakeutumaan vastaanotolle. Aina nuo terapiat ja keskustelut eivät edes auta. Vaan joskus auttavat, joten kannattaako sitäkään mahdollisuutta hylätä? - Maailmassa tarvitaan erilaisia ihmisiä. Perfektionisteillekin on tarvis firmojen ja hallinnon ylemmissä portaissa. Heidän ongelmansa tosin on, että epäonnistuminen aiheuttaa ylenpalttista tuskaa.
Täällä on aika turha vaahdota. Me emme voi kasvattaa tuntematonta ihmistä, hänen poikakaveriaan tai Suomi24: ylläpidon lisäämän kuvan tyttöä. Elämän kovuus pakkaa opettamaan, että aina ei saa täydellistä tulosta kovallakaan työllä.
Esitänpä arvauksen minäkin: opintojen alkuvaiheessa niitä viitosia tuli, koska vaatimukset olivat tytön kannalta sopivat. Opetus saattoi muistuttaa lukio-opintoja, joissa keskeistä on muistaa se, mitä luennolla ja tenttikirjassa kerrotaan. Korkeakouluopinnoille on kuitenkin tyypillistä, että opintojen edetessä aletaan edellyttää itsenäisen ajattelun esittämistä. Ehkä tyttö ei osaa sitä. Muisti on loistava, mutta itsenäinen johtopäätösten rakentelu ei olekaan tuttua.
Syy ei välttämättä ole tytön älykkyydessä. En edes usko niin. AMK:sta olen kuullut, että opetus on usein huonoa. Kyse voi olla viestintäkatkoksesta. Muuttuneista vaatimuksista ei ole kerrottu. Tai tyttö ei ole saanut miellettyä muutosten tärkeyttä.
Ja edelleen: ihminen ei ole kone. Jos mieltä kuormittaa muut asiat, oppiminen voi kärsiä. Parisuhteessa jokin mättää, opinsaunassa tai kotiväen kesken on murheita jne. Opiskelu ei ole kuin ojankaivamista, jossa piiskan paukuttelu kaivannon reunalla lisää työtahtia edes tilapäisesti. Jatkuvat huipputulokset edellyttävät huippuolosuhteita, tismalleen ajan tasalla olevaa opiskelijaa ja vielä lahjakuutta alallaan.
"Amis ja ylpee siitä" puhuu minusta asiaa, vaikka rumin sanoin. Maailma ei kaadu epätäydellisyyteen. Aika usein virheet ja epäonnistumiselta tuntuvat asiat ovat vain yllättäviä lopputuloksia, joista voi hyvinkin koitua jotakin odottamatonta hyvää. Valitttavasti koulut ovat melkoisia diktatuureja, joissa opettaja määrää täsmälleen itse, kuinka tentit ja muut opinnäytteet arvostelee. - Lyhyt kommentti:
"Opetuksen järjestäminen pitää siirtää hallituksen humppaporukan käsistä vapaille markkinoille. Näin saadaan opinnot vastaamaan todellisia työelämän tarpeita, eikä opiskelu ole enää koskaan turhaa. Nyt opiskelu on yhteiskunnassa pysymistä.
Ottamatta kantaa siihen mistä itsekritiikki johtuu, veikkaisin että opiskelun välttämättömyys työllistymiselle on nykymuodossaan pakkopaskaa, jota KENENKÄÄN ei tarvitsisi joutua sietämään.
Jospa lopetettaisiin vaan kaikki opintomme ja haistatettaisiin paskat vääryydelle - opetusministeriön kusetukselle ja verovarojen tuhlaukselle."
Työnantajat ovat jo nyt oppineet, että jos alalle on koulutettu liikaa väkeä, työttömistä saa halvalla hyvää ilmaistyövoimaa. Esimerkiksi eräs maamme suurimmista veneveistämöistä antoi potkut suurelle osalle väestään. Sen jälkeen nämä työttömät ohjattiin alan täydennyskoulutukseen ja takaisin omiin töihinsä harjoitteluun.
Lisäksi työnantajatkaan tuskin tietävät, millaiset markkinat tässä hullussa maailmassa ovat 2 - 6 vuoden päästä, jolloin oikeita, uusia ammattilaisia on saatavissa. Markkinavoimauskovaisuus ei ratkaise asiaa kuten nimimerkki "Yksinkertaista" uskoo. Eikä tämä ajatustenvaihto auta alkuperäisen viestin kirjoittajaaa tai hänen tyttöystäväänsä. - Ajattelin ensin liittyä ajatuksen vastustajiin. Mieleni hiukan muuttui tässä lukiessani.
Seksiin liittyvien asioiden opetus on kauan sitten havaittu tarpeelliseksi, ja sen seurauksena monena vuosikymmenenä teiniraskaudet vähenivät. Jos en väärin muista, tilanne on viime vuosina kääntynyt huonompaan.
Kun minä kävin peruskoulua, sukuelinten anatomiaan, seksin perusasioisihin ja hedelmöittymiseen tutustuttiin ensimmäisen kerran viidennellä luokalla. Tiedän, että monissa kouluissa tuo tärkeä opinkappale hypättiin yli opettajien asenteiden takia. Tekisi mieleni ihan nimeltä kiittää sitä varttunutta miesopettajaa, joka meille opetti nuo seikat ja kysyi ne vielä kokeessa. Olihan se karmeaa pyytää siihen kokeeseen palautuksen jälkeen äidin nimikirjoitusta, mutta en minä siitä rikki mennyt. Tiesivätpähän sitten vanhemmatkin, että opetettu on, ja koska menestyin kouluissa, opettaja äitini varmasti totesivat, että on myös opittu.
Ja miksi jo viidennellä? Monien tyttöjen kuukautiset alkavat siinä 11 ikävuoden paikkeilla jo. Pitäähän heidän tietää, mistä on kyse. Mahtaa olla karmea tunne, jos alapäästä vuotaa verta, muttei ymmärrä, mistä on kyse. Ja joidenkin poikien siemensyöksytkin ovat alkaneet. Eikä siitä viidennestä luokasta mene kovin monta vuotta siihen, kun jotkut jo tekevät ensimmäisiä omaehtoisia seksikokeiluita. Eiköhän se viides luokka siis ole hyvä ratkaisu, vaikkei joka asiaa vielä kovin pikkutarkasti käytäisi.
Näillä palstoilla vaahdotaan paljon esimerkiksi peniksen koosta. En tiedä, onko asia tärkeä ihan viidennellä luokalla, mutta yläasteella voisi olla ihan hyvä, että oppilaille näytettäisiin anatomisesti oikea malli normaalikokoisesta peniksestä. Loppuisi se löpinä niistä viinipullon kokoisista kangista. Eikä olisi pahaksi nähdä mallia naisenkaan elimestä. Tottahan niistä on kuvia netti pullollaan, mutta nuoren medialukutaito on sillä saralla vielä puutteellinen, ja asia näyttää olevan hämmentävä vielä parikymppisillekin.
Oletteko kuulleet, että klamydiatartuntaa kantaa lähes viisi prosenttia lukioikäisistä tytöistä? Etelän suurimmissa kaupungeissa hiukan useampi kuin maaseudulla. Lukioikäiset toki jo hölmöilevät päissään. En silti näe mitään syytä vähentää tärkeiden asioiden painottamista siksi, että jotkut tahallaan hankkivat itsensä edesvastuuttomiksi.
Raskaudesta ja sukupuolitaudeista on jo jauhettu vaikka kuinka paljon. Koskahan alettaisiin keskustella seksin psyykkisistä vaikutuksista. Yleensä romanttisesti ajatellaan, että ensin on tunteita tai ainakin halu ja sitten seksiä. Kukaan ei koskaan kertonut, että asia on myös päin vastoin: seksi saattaa herättää tunteet, ja on ihmisiä, joiden ei kannattaisi uskotella itselleen harrastavansa jonkun kanssa seksiä muitta tunteitta. - Voi kuule. 19-vuotias tyttäresi ei ole lapsi. Sinä vain et ole huomannut hänen tavoittelevan aikuisuuttaan. Sinun lapsesi hän tietenkin on, tyttäresi. Mutta 19-vuotias ON aikuisuutensa kynnyksellä, iässä, jossa on täysin normaalia ja jopa tarpeellista kokeilla omien siipien kantavuutta.
Ja vaikka sinä olisit tyttäresi äiti, minä kuitenkin olen työskennellyt laitoksessa, jossa kaltoinkohdelluista nuorista yritetään koota sen verran itsenäisiä, etteivät tärvelisi omaa elämäänsä. Roskalehtiä lukeneena, mutta moisessa laitoksessa tuskin koskaan käyneenä tietänet, että ne eivät ole helppoja paikkoja. En ole kenenkään isä, mutta luulisin tietäni, mitä tapahtuu kun nuorella on asiat oikein kunnolla pielessä, tai mitä seuraa siitä kun kotona pyritään kasvatuksen ja suojelun varjolla estämään ikäkaudella luontaisen itsenäisyyden tavoittelu ja opettelu.
Lakkaan kränäämästä pumpuliäitien kanssa nyt. Hyvää yötä! - Minusta 17-vuotiaan tytön kutsuminen lapseksi ja oman näkemyksen väittäminen faktaksi on erittäin huonoa keskustelua. Faktaksi voi väittää mitä vain, ja 17-vuotias on aika kaukana siitä, mitä lapset ovat. Lisäksi 17-vuotias on siinä iässä, että vaikka vanhemmilla on elatusvelvollisuus ja sen seurauksena jonkinlaista valtaa, seuraamusten jakeleminen alkaa käytännössä olla tehotonta. 17-vuotiaat pakkaavat toimimaan omien päätöstensä mukaan, jos vanhemmat alkavat kovin kohtuuttomiksi.
Lisäksi kaikki eivät luule itsestään liikoja 18-vuotiaan.
Tyttö on kovan paikan edessä. Vaan niin olemme me kaikki uuden suhteen alkaessa. Pitää muistaa, että valtaosa alkavista suhteista myös päättyy - ja useimmat vielä melko nopeasti. Ja niinkin tiemmä käy toisinaan, että kun esteet suhteelta poistuu ja päästään olemaan yhdessä, seurustelu pian päättyykin. Läheisyys paljastaa kumppanista uusia asioita, joista koituu ongelmia. Vaan ei onneksi aina.
Minusta ap:n äiti lähinnä on lapsellinen. Ymmärrän tietenkin, että hän halusi varjella lastaan hyväksikäytöltä. Mutta hän vaikuttaa lukkiutuneen asenteisiinsa niin, ettei pysty edes keskustelemaan. Se ei minusta viittaa kypsyyteen tässä asiassa.
Ehdotan, että muutahan tyttö kotoa. Tiedän, että tulottomalle lukioikäiselle se ei ole helppoa, mutta sossusta tai laistensuojelusta voit saada tukea, opintotuki saattaa nousta kun muuttaa toisaalle. Ja jo kohtalaisen vähäisellä ansityöllä rahoittaa hyvän osan opiskelijaboxin vuokrasta - etenkin jos ei asu pääkaupunkiseudulla. Omillasi asuessasi saat tehdä lähes mitä lystäät, ja saat myös kantaa seurauksista vastuun itse. Se kasvattaa huomattavasti pätevämmin kuin äidin hurskas suojelus. Lisäksi vanhempasi saattavat rauhoittua, kun etäisyys vähitellen pakottaa näkemään sinut nuorena naisena pikkutytön sijaan.
Päätä mitä päätät, mutta harkitse huolella. Ja harkitse myös sen miehen kanssa. Jos hän haluaa keskustella ja pohtia kanssasi avoimesti ja rehellisesti, hän lienee kunnon veikkonen. Jos hän alkaa syytää epärealistisa lupauksia ja vakuutteluita, etsi itsellesi jostakin jäillä täytetty hattu ja työnnä pääsi siihen.
Onnea matkaan! Toivon että mies on hyvä ja kunnollinen ja asiat järjestyvät kaikin puolin hyvin edes ajan mittaan! - Purjehdin yksin Mälar 22 -veneellä. Nykymittapuun mukaan se lienee pieni yhtään mihinkään käyttöön, vaan onpahan sillä kuitenkin Suomen, Ahvenanmaan ja Ruotsinkin väliä kuljettu.
Asumisesta ei kannata paljon puhua: itse olen lyhyt, mutta mahtuuhan sinne pitkäkin mies - vaakasuoraan. Elintasoa vyötärölleen keränneet älköön kuitenkaan vaivautuko.
Rantautumista ja liikkeellelähtöä helpottaakseni olin jättänyt perämoottorin vintille. Asia on nimittäin niin, että tehdessäsi rantautumisvalmisteluita yksinpurjehtija pakkaa aina kuitenkin olemaan väärässä päässä paattia. Moottorista, erittäin perä-, olisi hyötyä, jos sen hallintalaitteet olisivat keulassa. Vaan kun ei ole eikä tule, niin yritetään pärjäillä ilman. Viime suvena jäi yksi rantautuminen suorittamatta moottorin puutteen takia. Tai sanotaan niin, että vierassatama oli täynnä ja ainut vapaa paikka niin, että rantautumisen olisi pitänyt onnistua kerralla. Menin toisaalle.
Parina, kolmena tyynenä päivänä olisin moottoria kaivannut, vaan toisaalta, mihinkäs joutomiehellä olisi kiire. Kerran tyynessä kellutellessa tuli nuori norppa kummastelemaan ja tervehtimään. Mielestäni kelluttelu sillä kertaa kannatti.