knw
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: Kyllä vielä joku päivä
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia7 aloitusta · 37 kommenttia
- Lapsena lainasin kunnan kirjastoautosta lapsille suunnattuja basic -oppaita. Koneen informaationkäsittelyä kuvattiin piirretyillä vertauksilla, esim. roboteilla ja pahvilaatikoilla. Siis samoin kuin nykyisissä graafisissa käyttöliittymissä, vaikka kyse oli 80-luvun mikrotietokoneohjelmoinnista. Esimerkkiohjelmina oli mm. runogeneraattoreita ja arvauspelejä.
- "Kysymys kuuluu: voiko tekoäly tuottaa tietojenkäsittelyalgoritmeilla kunnollista teoreettista tietoa?"
Tällä palstalla Yusa on kirjoittanut käsitteellisestä tiedosta, jota voisi sanoa teoreettiseksi tietoksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4201040#comment-55493262
"Omat juuri tämän hetken kokemukseni osoittavat, että konenäkö todella vaatii hulppeasti laskentatehoa. Ainakaan kevyessä lennokissa ei ole mahdollista prosessoida videodataa käsitteelliselle tasolle asti. Noissa isommissa se voi jo olla pian realistista."
Minusta käsitteellinen tieto on teoreettista tietoa. Käsitteiden avulla kerrotaan miten jokin data käyttäytyy, eli voidaan kertoa datan lainalaisuudet. Tuossa linkissä on kyse videodatasta, mutta itse olen kokeillut vastaavaa paljon yksikertaisempaan, tv-ohjelmatiedon lainalaisuuksien etsimiseen. Esim. kun voidaan generoida lause "uutiset tulee joka päivä klo 20.30", ollaan mielestäni tuotettu jonkinlaista teoreettista tietoa. Tuo teoria ei välttämättä päde kovin pitkällä aikavälillä, mutta niin eivät päde monet muutkaan teoriat.
Käsitteelliselle tiedolle voi sitten tehdä päättelyitä vaikka prolog-ohjelmalla. - Samaa olen itsekin ajatellut. Helposti keksii keinoja joilla muutaman kilotavun voisi tallentaa - leikkimielisesti.
Mutta voi myös keksiä, mikä olisi niin pientä dataa, jota olisi edes järkevä tallentaa. Tämä on oma ajatusleikkinsä sinällään. Ainakin sid-musiikkia olisi hauska demota. Musiikin kirjoittaminen paperille ei ole sinällään uutta. Uutta olisi täysin uudenlainen, turing-täydellinen ilmaisu. Siis paperilla olisi suoritettavaa koodia.
http://www.youtube.com/watch?v=CT2GEVqsomQ - Ihminen on elänyt aika pienissä ryhmissä. Jos klaanit olivat muutaman kymmenen ihmisen ryhmiä, ja ne olivat erillään toisistaan, oli mahdollista että klaanin ajattelu jossain määrin ulkoistettiin (keskitettiin) yhdelle johtajalle. Käsitteellisyys vaatii, että yksi puhuu ja muut kuuntelevat.
Isommassa laumassa kuuntelijoita on suhteellisesti enemmän ja niiden ajattelun ulkoistaminen olisi suhteessa tehottomampaa. Ehkä siksi esim. muurahaiset eivät ajattele kovin käsitteellisesti. Tämän dokumentti väittää että eläimet osaavat toimia ilman johtajaa:
http://areena.yle.fi/video/1336677360213
Yksilön puheaika määräytyy ainakin nykyään paljon sen mukaan, kuinka paljon puhujaa arvostetaan. Ääniä kerännyt politiikko ja rahaa kerännyt yritysjohtaja on ovat useimmiten tv:ssä. Jos puheenvuorot halutaan jakaa arvostuksen mukaan niin pitäisi myöntää, ettei ihmisarvo ole vakio, koska silloinhan puheenvuorot jakautuisivat tasan. - "Siksi kutsunkin tieteeksi sellaista todellisuuden mallintamista, joka pohjautuu useiden riippumattomien henkilöiden tekemiin lukuisiin aistihavaintoihin pitkällä aikavälillä."
Minusta tämä ei erota tiedettä ja uskontoa. Nykyään uskonnossa esim. valokuvilla herätetään uskonnollisia kokemuksia ja ne herättävät eri henkilöissä (ilmeisesti saman) uskonnollisen kokemuksen. Tyypillisesti tälläiset kuvat esittävät auringonvalon käyttäytymistä esim. pilvissä tai auringonlaskun aikaan. Suuri joukko ihmisiä näkee kuvassa (esim. sen kaaottisuudessa) jälkiä jostain korkeammasta.
Varmasti on saarnoja, jotka perustuvat pelkkään logiikkaan ja jättävät visuaaliset havainnot ympäröivästä maailmasta kokonaan pois. Mutta on myös opeja joka puhuvat fysiikan kvanteista tai psykologian projektoimisesta, vaikkeivat pysty selvästi kuvaamaan miten ne lopulta esiintyvät (jos esiintyvät) luonnossa.
Arvostan Eero Nelimarkan varhaiskautta, jolloin hän maalasi maisemia jonkinlaisella hartaudella ja herkkyydellä. Maalaukset tuntuvat eläviltä. Hän ei varmasti kyennyt mallintamaan maalauksen kohdetta matemaattisella ja fyysisellä, atomien tasolla, mutta mielestäni silti kykeni olemaan hyvin objektiivisesti subjektiivinen, eli ymmärtämään että hän on pakotettu näkemään maisemaan niin kuin näkee. Jos joku professori maalais taulua niin olisi vaara että hän huijaisi näkevänsä maisemassa jotain mitä ei todellisuudessa näe.
No, onneksi voi sanoa etten näe uskonnolla ja tieteellä selvää eroa. - Ihmetyttää vaan, että jos ihmisillä on kyky mallintaa ja suunnitella käyttämällä kieltä, niin tarvitaanko välttämättä edustuksellista demokratiaa. Päätöksenteko on aika epäkäytännällistä, kun todellisuutta pitää jäsentää ehdokkaiden kautta.
Jospa kokonaisluvun sijaan vaalilipukkeeseen kirjoitettaisiinkin mielekäs lause. Nämä äänet "laskettaisiin" eli koottaisiin käsiteverkoksi inferenssikoneella (http://keskustelu.suomi24.fi/node/10550035).
Zeitgeistissä taisi olla jokin vastaava idea ihmispoliitikkojen korvaamiseksi. - Nyt logiikasta ollaan luopumassa jo professoristasolla:
http://santtuma.blogspot.com/2012/04/william-lane-craig-vs-kari-enqvist.html
"Kari Enqvistin keskeinen väite oli, että luonto ei seuraa klassista logiikkaa. Filosofisiin argumentteihin ei pidä luottaa, koska ne ovat vain sanoja, eikä mikään ole itsestään selvää."
"Loppupuheenvuorossaan KE piti edelleen kiinni siitä, että kvanttifysiikka tekee klassisen logiikan pätemättömäksi." - Ihan hyvä kirjoitus, mutta keksin esimerkkitapauksen, jossa semanttinen tulkinta ei ehkä ole ollenkaan mielekäs. Joku pyöräilypalstalla sanoi suunnilleen näin:
"Seitsemän vaihdetta riittää polkupyörässä hyvin."
Ongelma on muodollinen: Yleisimmän seitsenvaiheiset, Shimano Nexukset ovat huonoa laatua, ja lause johtaa kuulijan harhaan. Semanttisesti toteamuksen todenperäisyyttä lienee vaikea kiistää.
Toisaalta voidaan kysyä, voiko lauseen tulkita kahdella eri tavalla. Minusta toteamuksella on selvä "primäärimerkitys", ja lauseen luokitteleminen monitulkintaiseksi tuomitsisi kaikki maailman lauseet monitulkintaisiksi.
Vai pitäisikö luvut asettaa logiikan ulkopuolelle? Logiikka on diskreettiä mutta luvut jatkuvia. - "pieni hourupäiden klikki on saanut (lähes) koko maailman päättäjät uskomaan, että "kaikki maailman tiedemiehet" olisivat yhtä mieltä siitä, että maailmanloppu uhkaa ihmiskuntaa, ellei ihmiskunnan hiilidioksidipäästöjä "laiteta kuriin"."
Mitä jos hieman tutustuisit ilmastomallin perusteisiin. Itse ymmärrän tuon väitteen johtuvan siitä simppelistä käsityksestä, että merien vesi varastoi lämpöä. Siihen ei tarvita tietoja pienestä piiristä tai raporttien yksityiskohdista,
"Esimerkiksi jotkut ilmastomallintajat saattavat alkaa pitää omia mallejaan luotettavina kuvauksina maailmasta, vaikka ne tosiasiassa ovat karkeita yksinkertaistuksia ja simulaatioita monimutkaisesta ja kaoottisesta todellisuudesta tilastollisine virherajoineen."
Eikö "kuvaava" tarkoita juuri pääpiirteiden esittämistä. Ei ilmasto ihan niin monimutkainen asia ole, mutta toisaalta emme koskaan pysty esittämään jokaista mitattua yksityiskohtaa. Ennustuksen arvointi jää aina älykkyyden, mielen vastuulle.
"tieteen keskeinen kriteeri on autonomisuus. Tieteen edistyminen voi tapahtua vain tiedeyhteisön oman toiminnan kautta..."
Ei vaan päinvastoin: Tieteen pitää linkittyä muiden tieteenalojen kanssa. Tiedeyhteisön omat käsitteet eivät ole tieteellisiä jos ne eivät ole yhteensopivia muiden alojen kanssa. - OK. En näe mitään estettä sille ettei tekoäly voisi keskustella - kunhan ihmisillä riittää osaamista sen kulttuurin kanssa. Ja sen sovittamisessa tietokoneisiin (tarpeen vaatiessa laitteistoon kajoamalla).
Voimala-ohjelmassa joku ihmetteli, että kun robotti ei osaa "edes" pukea vaatteita ylleen. Mutta on vaikeaa arvioida pukemisen ja puhumisen vaatimustasojen eroa. Osaavatko esim. simpanssit laittaa vaatteita ylleen? Tuskin ihan pienellä harjoituksella.
Itse olen onnistunut toisaalta suunnittelemaan luonnollisella kielellä laajoja ohjelmia, jotka haluaisin toteuttaa, ja toisaalta toteuttamaan (pöytäkoneelle) melko yksinkertaisia ohjelmia. Tuo välimaasto, eli että toteuttaisin suunnittelemani ohjelmat, tuntuu vaativan jo yleistä tekoälyä.
Siksi olenkin alkanut toteuttamaan myös kännykkä-appsien kokoisia ohjelmia, joissa monimutkaisuudesta ei ole tule ongelmaa. Ilman yleistä tekoälyä pienet sovellukset ovat mielestäni erittäin tarpeellisia. Yksi sovellukseni on seurannut koko talven auringon ja kuun tilaa ja ilmoittanut aina kun aurinko on laskemassa. Silloin olen käynyt ulkona ja sillä tavalla luulen vähentäväni kaamosmasennusta. Voin sulkea sovelluksen kesäksi, koska se ei vuorovaikuta minkään muun prosessin kanssa.
Yleisen tekoälyn tullessa tuollaisten minisovellusten tekeminen onnistuu tekoälyltä itseltään, joten sovelluskoodarin leipä ei varmaan erityisen pitkä ole, mutta nykytilanteessa appsit voisi olla lääke esim. varsinaisen tekoälyn kehittämiseen, ei pelkästään Angry Birds-pelaamiseen. - "Tyypillinen AI-vasta-argumentoija ei osaa tehdä eroa ohjelmiston "kovakoodatun" toiminnallisuuden ja enemmän tai vähemmän dynaamisiin datarakenteisiin perustuvan toinnallisuuden välillä."
Mutta eikö älyä pitäisi arvoida sen mukaan kuinka hyvin tekoäly muodostaa tietoa, eli ohjelmoi mieleensä selkeitä rakenteita? Vasta-argumentoija puuttuu helposti siihen kun ei heti selkiä missä muodossa kone näkee ympäristön.
Tietysti mielen sisällöstä on vaikea puhua jos tekoälyä ei saa itse puhumaan. Kun koneelta puuttuu se yläontologia, ja muu korkeakulttuuri joka auttaisi sivistyneessä kommunikoinnissa ihmisen kanssa.
Yleensäkin tietotekniikassa kokonaiskuva on huono monessa asiassa ja tapahtuu paljon ennustamatonta. Esim. graafinen käyttöjärjestelmä tuli paljolti puun takaa, heti kun koneen resurssit mahdollistivat sen. Samoin kännyköiden käyttöjärjestelmät. Uutuudet ovat hauskoja, mutta kokonaisuus on vaikeasti hallittavissa.
Siis vaikka tekoälyä ei saavuteta niin emergenssi pitää huolen siitä että yllätyksiä tulee kuitenkin. Tarvitaan vaan perhosen siiven isku ja maailma muuttuu. Siksi esim. demotapahtumissa 4k demot ovat nyt pääosassa. 10 vuotta sitten oli 64k demot, ja 20 vuotta sitten oli merkittäviä demoja, jotka olivat monta megatavua. - Tieteellinen maailmankuva on virheellinen käsite siinä mielessä, että oikea tiedemies näkee maailma sellaisena kuin se on. Tieteeseen kuuluu jatkuva kyseenalaistus, jossa tieteellisen mallin pitää maadoittua havaittuun maailmaan.
Jos ainoa työkalu on vasara, niin kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Neuvostoliitossa oli sentään sirppi ja vasara. Heh... Olisiko maailmankuva vain jäljitelmä maailmasta. Esim. Jyrki Kataisen usein toistama sana realismi tuo mieleen pyrkimisen aidon näköiseen maailmankuvaan, mutta se on eri asia kuin tieteen "maadoitus".
Olenkin ihmetellyt sitä mikä yhteys oli Eero Nelimarkan esittävällä kuvataiteella ja hänen uskonnollisuudellaan. Ensin ajattelisi, että uskonnollinen maalari suosisi symbolista esitystapaa. Mutta tässä yhteydessä onkin loogista ajatella, että hän vältti ottamasta kantaa havaintojensa kausaliteettiin, koska hän näki ettei kukaan muukaan ihminen pysty siihen. - Niin, tehokas maanpuolustus on ristiriidassa hyvinvointivaltion alasajamisen kanssa. Jos hyvinvoivia on vain Lilius ym., niin eikö riittäisi että puolustetaan heitä. Jos terveydenhuolto ja muu ei toimi, niin eihän kansalla ole motivaatiota maanpuolustukseen. Kansainväliset yritykset (ja niiden johto) eivät ole sitoutuneet mihinkään valtioon.
- En mitenkään usko että olisi ollut mitään avaruustekniikan kehittämisen etsikkoaikaa. 1950-luvulla käytössä ei ollut mitään tietopohjaa, jolla olisi rakennettu sivilisaatioita avaruuteen. Ei tunnettu robotiikkaa tai nanotekniikkaa avaruushissin rakentamiseen. Avaruudenvalloitus oli kansallivaltioiden psykologista touhua. Kaikki joudutaan lopulta suunnittelemaan uusiksi.
Mutta eri asia on yleisemmin tieteellinen ja kulttuurillinen etsikkoaika. - Hyvä selvennys asiasta!
Minulla onkin paljon kokemusta höynäytetyksi tulemisesta.
Kansantaloustieteessä mittana on työttömyys. Mutta on sitä parempaankin pystytty: Psykologiassa mittana on ollut planeettojen asennot, vaikka voi olla etteivät kaikki ole koskaan perustaneet niin kaukaa haettuihin lukuihin.
Mutta kuitenkin kilpaurheilussakin mittana on tulos, joka aika lievästi mittaa edes yksittäistä suoritusta - puhumattakaan suorituskykyä vuositasolla, tai suorituskykyä ilman aineita. Ja sitten sanotaan, että kaikki tasaisimmat kilpailut ovat parasta viihdettä. Niissä todellinen suorituskyky jää arvoitukseksi. Ja edelleen suorituskyky ei suoranaisesti kerro mistään.
Eli pseudotiedettä voi hyvin. - "Pitäisi siis estää, sekä ylivarakkaiden tulojen kasvu (he eivät käytä täysimääräisesti potentiaalista ostovoimaansa) "
Rikkaat laittaa rahansa osakkeisiin, jossa ongelmana on että tuontantovälineiden omistus jakaantuu yhä harvemmille. Köyhien on vaikea saada itselleen tuotantovälinentä, koska toimeentulotukea myönnetään vain kun tili on tyhjä.
Kuitenkin asunnon ostosta saa hyvitystä, sekä toimeentulotuessa, että verotuksessa. Tavallaan asunto mielletään tuotantovälineeksi, jolla on käyttöikää esim. 50 vuotta. Mutta asuntokin on kuitenkin tuote jonka tuotantovälineet ovat talonrakennusfirmat. Jos taloja rakennetaan tulevaisuudessa huomattavasti tehokkaammin, niin nykyisillä rakennuksilla on enää vain arkkitehtuurillista arvoa. Siksi asumiskustannukset kannattaisi pitää miniminä. Jossakin pitää biologisen ihmisen silti asua... - OK. Minulla on vain vähän ymmärrystä hajautetusta ja sulautetusta tietotekniikasta, mutta näen kyllä ratkaisuna "tyhmä" teknologian, joka lisää luotettavuutta. Onhan hajautettu tietotekniikka perusteknologiaa jo. Esim. internet on atomipommin kestävä.
Teknisesti siis varmaankin mahdollista, mutta epäilen ettei tuotekehittelijöillä ja poliitikoilla ole välttämättä osaamista ja tekniikka kehitetään vaikeimmalla mahdollisella tavalla.
Verratuna esim. ydinvoimaloihin, Olkiluoto 3:n automaatiota ei olla onnistuttu tekemään tarpeeksi toisista riippumattomina osina:
Helmut Hirsch 2009:
"Digitaalinen automaatio mahdollistaa huomattavasti laajemman joustavuuden ja kompleksisuuden rautatason systeemeihin verrattuna. Ohjelmisto tarjoaa paljon enemmän mahdollisuuksia ymmärryksen, parametrisoinnin ja myös tulevaisuuden sovellusten suhteen. On vahva painostus - pääasiassa taloudellisilla intresseillä - yhdistää eri turvaluokkien järjestelmiä. Tämä johtaa monimutkaiseen vuorovaikutukseen. Kokemus osoittaa, että monimutkaiset verkostot, joissa ei ole turvallisuusongelmia, ovat täydellinen poikkeus."
Voi olla että Hirsch näkee ongelman liian linkolaisittain. Ongelma voi olla päinvastainenkin. Jos auton osat saisivat lähettää viestejä toisilleen niin, peräänajon eston herkkyyttä voitaisiin säätää tilanteen mukaan. Mutta löytyykö tuotekehittelijöiltä ja poliitikoilta niin paljon yhteisymmärrystä?