Jos joku haluaa levittää hyvin pienen datamäärän fyysisenä, mutta CD:t maksaisivat liikaa tai olisivat muuten liian hankalia, onko standardia bittien koodaamisesta pisteiksi koko A4 paperille, ja ohjelma joka selvittää bitit valokuvasta?
Siis koko A4 täynnä mahdollisimman pieniä pisteitä kun jokainen pikseli tai 2*2 pikseliä tai 2*1 pikseliä tarkoittaa yhtä bittiä tai harmaasävyillä 2, 3 tai 4 bittiä jos harmaasävyjä käytetään 4, 8 tai 16. Värejä käyttämällä vielä enemmän.
Tässä 2D tiedonsiirtoprotokollassa olisi myös blokkien tarkistuslukuja ja keinot tasoittaa värien käyttöä jos data sattuisi olemaan sellaista että jotain väriä kuluisi enemmän sen ilmaisemiseen.
Mitään uutta laitteistoa ei tarvita, vaan pelkät uudet ohjelmistot riittää. Paperi voi olla myös valkaisematonta eli ruskeaa eli halvempaa.
Sopii erityisesti internetittömiä varten, ja tietokoneen käytettäväksi tarkoitetun datan, kuten ohjelman, koordinaattiluettelon tai tietoturvakoodien jakeluun.
Ja yksi a4 voisi kai sisältää pakattuna tiedostona 10-100 sivua tekstiä.
Käytetäänkö tätä miten laajalti tai olisiko sellaisella käyttöä Suomessa tai jossain päin maailmaa?
Siis koko A4 täynnä mahdollisimman pieniä pisteitä kun jokainen pikseli tai 2*2 pikseliä tai 2*1 pikseliä tarkoittaa yhtä bittiä tai harmaasävyillä 2, 3 tai 4 bittiä jos harmaasävyjä käytetään 4, 8 tai 16. Värejä käyttämällä vielä enemmän.
Tässä 2D tiedonsiirtoprotokollassa olisi myös blokkien tarkistuslukuja ja keinot tasoittaa värien käyttöä jos data sattuisi olemaan sellaista että jotain väriä kuluisi enemmän sen ilmaisemiseen.
Mitään uutta laitteistoa ei tarvita, vaan pelkät uudet ohjelmistot riittää. Paperi voi olla myös valkaisematonta eli ruskeaa eli halvempaa.
Sopii erityisesti internetittömiä varten, ja tietokoneen käytettäväksi tarkoitetun datan, kuten ohjelman, koordinaattiluettelon tai tietoturvakoodien jakeluun.
Ja yksi a4 voisi kai sisältää pakattuna tiedostona 10-100 sivua tekstiä.
Käytetäänkö tätä miten laajalti tai olisiko sellaisella käyttöä Suomessa tai jossain päin maailmaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuosta voit alkaa suoraan tutkimaan ja itse soveltamaan paperille tallennusta Twibright Optar -järjestelmällä, joka on tehokas, ilmainen ja vapaa kenen tahansa käytettäväksi:
http://ronja.twibright.com/optar/
Lupaavat 200 kilotavua aaneloselle, joten (ehkä hiukan optimistisesti) painotalon tarkkuudella ja kaksipuolisena, noin A5-kokoinen 300-sivuinen kirja sisältäisi noin 100 megatavua dataa. Katselin montako sivua PDF-manuaalia kuvineen ja piirroksineen tuohon tilaan mahtuisi ja sain noin 3400 sivua, siis pakkaamatonta PDF:ää.
Tuollaiselle printtaukselle tai painotyölle paperia parempi alusta on sellainen kalvo mitä on elintarvikepakkauksissa. Se on kestävämpää, tasaisempaa ja niihin painetaan tuoteselosteita ym. ja printataan viimeisiä käyttöpäiviä niin pienellä että puolet ihmisistä tarvitsee suurennuslasia pakkausten lukemiseen. Mikä sen kalvotyypin nimitys on ja myydänkö sellaista tavallisen printterin kanssa käytettäväksi?
Lisäksi mikä tahansa kirja tai kartta jota luetaan märissä ja tuulisissa oloissa, olisi parempi olla sellaisella kalvolla tukikeppien kanssa, kuin paperilla.
Ainakin iphoneen on myyty lisälinssejä joilla saa laajakulmakuvaa. Yhtä hyvin voi olla tai voi ehkä jopa itse tehdä linssistön joka tekee Iphonesta tai jostain canon EOS kamerasta mikroskoopin, jolla voi lukea mikrofilmiä, erikoistarkkaan printattua kalvoa tai jopa CD:n pintaa.
Jos lukee datan kameralla tai mikroskoopilla eikä skannerilla, pitää ottaa monia kuvia jotka ohjelmisto yhdistää. Suurella tarkkuudella yhdestä kohdasta pitää ottaa monta kuvaa.
Tuommoinen vielä kun olisi näkymättömällä musteella, niin sillä olisi helppo salakuljettaa dataa. Tehtäisiin normaalin kirjan näköinen kirja, jossa oli päällä näkymätöntä mustetta. Se sitten saataisiin näkyviin UV valolla ja voitaisiin lukea optisella koneella
Voi kuule, jo anno dazumal bondit käyttivät mikropisteitä, joissa informaatiotiheys oli aivan jotakin muuta.
Tuo on tarkoitettu aivan tavallisella tulostimella ja skannerilla toteutettavaksi. Pohdin tekniikan viemistä pitemmälle tuhansien vuosien arkistointia ajatellen, mutta se alkoi suorastaan huvittavan paljon muistuttaa CD/DVD/BlueRay -tekniikkaa: poltetaan laserilla pisteitä esimerkiksi äärimmäisen ohuelle kultalehdelle. ; )
Valitettavasti mikään instanssi ei ole vielä julkaissut vaatimuksia jääkaudenkestävälle tiedontallennusmenetelmälle. Esimerkiksi säilymistä 100000 vuotta kolme kilometriä paksun jäämassan alla, sadan kilometrin hinkkautumista kalliota vasten kyseisen jäämassan liikkuessa, 2000 vuotta pyörimistä kosken hiidenkirnussa ja lopulta vaativin osuus eli vuorokausi humalaisten teinien leikkikaluna.
Niinpä.
"Idioottivarmaa systeemiä ei voi kehittää, koska aina kehitetään yhä parempia idiootteja."
Samaa olen itsekin ajatellut. Helposti keksii keinoja joilla muutaman kilotavun voisi tallentaa - leikkimielisesti.
Mutta voi myös keksiä, mikä olisi niin pientä dataa, jota olisi edes järkevä tallentaa. Tämä on oma ajatusleikkinsä sinällään. Ainakin sid-musiikkia olisi hauska demota. Musiikin kirjoittaminen paperille ei ole sinällään uutta. Uutta olisi täysin uudenlainen, turing-täydellinen ilmaisu. Siis paperilla olisi suoritettavaa koodia.
http://www.youtube.com/watch?v=CT2GEVqsomQ
Olisiko tuosta apua?
http://en.wikipedia.org/wiki/QR_Code