zacharia
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia14 aloitusta · 428 kommenttia
- Ateisteilla ei ole yhteinäisiä oppeja. Kukin saa kannattaa mitä ismiä haluaa.
- Nimittäin neuropsykologia.
- Arvaas millon tota lausetta käytettiin? Aivan. Sillon kun koko Eurooppa alistettiin uskomaan jumalaan.
- Typerä uskovaisen kysymys. "Mitä saan, jos luovun uskostani?" Et mitään. Et mitään, mitä sinulla ei pitäisi jo olla; henkistä vahvuutta olla ilman uskoasi.
Ateismi ei tarjoa yhtään mitään. Itse ateismi ei ole mikään oppi, eikä elämänneuvoja jakava aate, vaan vakaumus, ettei ole olemasssa jumaluuksia.
Kysy mieluummin: "Miten voisin vapautua valheista ja suggestiosta, ja saada todellista ja hyödyllistä tietoa itsestäni?" Silloin voisin vastata, että lue psykologiaa. - Täällä on kyllä jauhettu kaikki asiat niin moneen kertaan eri tavallla, että uutta on vaikea keksiä. Hyvät aiheet valuvat sivuille 300-2469, eikä niitä jaksa enää kukaan lukea.
Ja kukaan ei jaksa toistaa itseään niissä uudessa 3489092 aiheessa, joihin vastasivat jo kauan sitten. - Ehkä hämärintä.
- Sitä ei tarvita yhtään mihinkään?
- Rukoilu, sadetanssi, pääsiäismunan piilotus, Näkymättömän Vaaleanpunaisen Yksisarvisen piirtäminen seinään, meditaatio, mietiskely...tavalla eli metodilla ei ole väliä, sillä se vaihtelee uskonnoittain, mutta rukoilu on niin yleinen tapa, että mieluummin käytän sitä esimerkkinä, kuin vaikka kanan tappamista. Se on täysin irrelevantti asia.
- Aivan arkiasioiden sotkeminen ja muuttaminen hämäriksi vertauskuviksi on nimenomaan uskontojen tarkoitus. Itse en pidä lainkaan tarpeellisena nimetä aivoissa tapahtuvaa impulssia "pyhäksi autojumalalliseksi viestiksi isolta J:ltä", tai endorfiinin aiheuttamaa euforiaa juoksemisen jälkeen
"läheisyydeksi oman sisäisen pyhän hengen kanssa".
Ja muutenkin jaina on hieman harhapoluilla. Hän olettaa, että puhun vain kristinuskosta. Perusteluni sopii jokaikiseen uskontoon maailmassa, jossa pitää piiloutua outojen termien taakse, ja höpistä pyhyydestä ja semmoisista.
Tiedeuskokin ajaa saman asian, tietenkin. Arkielämän esimerkki:
Tuore äiti huolestuu lapsensa kuumeesta, koska ei tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Ei skeemaa (toimintatapaa) --> stressiä.
Hän soittaa ystävälleen, joka neuvoo, että vauvalle pitää laittaa takapuoleen sellainen kuumelääke, suppo. Selkeä skeema --> stressi vähenee.
Uskonnossa taas:
Timoa ahdistaa huominen koe. Hän ei saa unta millään. Hän on uskova,ja päättää rukoilla. Hän rukoilee, ja stressi poistuu. Miksi? Koska hän "tietää", että se auttaa. Eri asia olisi, jos hän olisi ateisti. Joku toinen olisi voinur vaikka hmm..olla hellä itselleen, ja sekin olisi auttanut. Stressinhallintaa kaikki tyynni. - Hallinnan puutteen tunnetta poistetaan noilla menetelmillä. Kun esimerkiksi kysymys "mikä on elämän tarkoitus" alkaa ahdistamaan, niin sitten voidaan toimia monella eri tavalla.
Jotkut yrittävät rationalisoida sen. "Elämän tarkoitus on tehdä elämästä tarkoituksellinen." Monille se onneksi riittääkin.
Jotkut ahdistuvat kysymyksestä pahasti. Aletaan etsiä pakonomaisesti vastauksia. Sitten löydetään uskontoja, jotka lupaavat vastaukset ja pyytävät vain kyselemätöntä uskoa.
Halu löytää vastauksia ilmenee monella tavalla, kuten mainitsemasi alistuminen ja vahvan isähahmon kaipuu (, jotka kyllä ovat mielestäni sama asia).
En kiistä sitä, etteivätkö (taika)uskot tulisi säilymään. Niiden käyttö stressinhallinassa ei nimittäin ole mikään uusi juttu.
Jo kauan ennen kristinuskoa Suomessa pyydettiin joltain suuremmalta apua ahdistukseen. Tai apua sadon tulemiseen. Toisaalta saatettiin uskoa moniin poppaskonsteihin, kuten että jos tahtoi sadetta, piti haudata kenkä peltoon ja kävellä kolmesti sen ympäri.
Kaikki nämä keinot tähtäävät siihen, että helpotetaan stressiä. Ikään kuin laitetaan vastuu muualle. "Ainakin mä rukoilin. Jos se ei sitte toimi nii kaikkeni oon yrittäny".
Mitä tulee evolutionääriseen taipumukseen uskoa. Miksi aivojen sähköhäiriö olisi säästynyt? Kysymys saattaa riittää joillekin Darwinisteille selitykseksi sille, ettei se selitä mitään. Mutta muistellaanpa pappien ja shamaanien valtaa pysyvän asutuksen yhteydessä, ja joissakin kulttuureissa vieläkin.
Antiikin aikoihin ihmisiä, jotka näkivät näkyjä kunniotettiin ja pelättiin. Heidän uskottiin näkevän tulevaisuus. Papit ja profeetat puolestaan ovat kertoneet jumalien ja Jumalan sanaa Raamatun aikoihin. Älkää epäilkö, etteivätkö tällaiset suurmiehet pesää sais.. - Kyllähän mä itseeni uskon. Enpä oikeastaan paljon muuhun.
- Itselleni se on mahdotonta. Jos näen jumalan, niin tiedän, että olen menettänyt järkeni. Harhojen näkemiseen pitää aina puuttua, ennen kuin se on liian myöhäistä. Serotoniinin liian vähäinen määrä aiheuttaa harhoja.
Muita tapoja nähdä jumala:
Epilepsia
huumeet
assosisaatioalueiden vauriot - Olen täysin tyytyväinen itseeni ja elämääni, enkä siksi tarvitse mitäään kollektivisoitua hallitsemattomien asioiden synteesiä, jumalaa.
- Olet ateisti.
- Raamattu on Jumalan ehdottoman pyhää sanaa
- Kuvailit juuri aikalailla mun maailmankuvan. Loppuroskaa lukuunottamatta. Absoluuttista hyvää ei mielestäni voi saavuttaa. Esimerkiksi on olemassa eräs liike, joka kannattaa ihmisten suvunjatkamisen lopettamista. Syyksi he sanovat, että se olisi _ainoa oikea teko maapallon hyväksi_. Ja he ovat siltä näkökulmalta oikeassa. Mutta olisiko se jokaisen ihmisen kannalta hyvä? Ei varmasti.
- Eihän tässä nyt ole uutta.
- Huh, mä ainakin olen joutunut taistelemaan yhtä jos toista vääryyttä vastaan koko lukion ajan. Jos mulle
noin tehtäisiin, koko perhanan lukio löytäs itsensä oikeuden edestä.
Toisaalta, jos et ollut lukiosi oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja, syytä räyhäämiseen ei varmaan koskaan tullutkaan... - Hyvä elokuvahan tuo oli, vaikka kirjassa ei "näkökulma-asetta" ollutkaan, eikä Trillian ja Arthur yhteen noin nopeasti mennetkään.
- Uskontoja vastaan ei todellakaan saa taistella laeista piittaamatta. Rikos on rikos vaikka voissa paistas. Joku järki sentään.