t-torppa
Linkit: http://www.sauluslahetys.com/, http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia73 aloitusta · 730 kommenttia
- """""Mutaation hyödyllisyys riippuu olosuhteista. On täysin selvää, että laktoosi-toleranssin aiheuttamien mutaatioiden leviäminen luonnonvalinnan ansiosta tuhansia vuosia sitten kertoo hyödyllisestä ominaisuudesta. Siitä on selvästi ollut hyötyä lisäravinnon saatavuuden kasvaessa."""""
Mutaation hyödyllisyys evoluutiolle ei riipu olosuhteista vaan laadusta koska mikäli mutaatiot eivät synnytä uusia merkityksellisiä rakennusohjeita jotka rakentavat täysin ennestään uusia rakenteita eliöille ei kehitys mikrobista ihmiseksi ole mahdollista.
On kyse laadusta eikä siitä onko jokin virhe joskus poikkeuksellisissa olosuhteissa eliölle edullinen koska evoluutio tarvitsee rekkakaupalla uutta materiaalia jotta mikrobeista olisi voinut kehittyä ihminen. Mikään antamistasi muunteluprosesseista ei tuota uutta informaatiota vaan ne saavat ainoastaan aikaan vain jo olemassa olevan informaation eri variaatioita. - Olet täysin väärässä jos kuvittelet että geneettinen koodi voisi olla DNA:n kemian ominaisuus. DNA:n alkuperä on kemiallisissa prosesseissa yhtä vähän kuin tietosanakirjan alkuperä on painomusteessa.
Painomusteen kemikaalien kautta tuodaan informaatio esille mutta informaatio ei ole näiden kemikaalien ominaisuus. Samoin DNA:n sisältämä informaatio ei ole DNA:n kemiallinen ominaisuus joka voitaisiin omaksua materiasta vaan DNA:n sisältämä informaatio perustuu emäsparien merkitykselliseen järjestykseen joka täytyy asettaa DNA:n ulkopuolelta koska koskaan ei missään ole havaittu prosessia jossa materia tuottaisi informaatiota ja koodia. Täten esittämäsi teoriat eivät osu maaliin ollenkaan koska puhut täysin eri asiasta.
Yrität selittää DNA:n kemallisenrakenteen mahdollista syntytapaa mutta kun kyse ei ole DNA:n kemiasta vaan sen sisältämästä informaatiosta joka ei ole aineen ominaisuus.
Samoiten kun selitämme tietosanakirjan syntymistä niin emme pyri selittämään sen kemallisenrakenteen syntymistä vaan sen sisältämää informaatiota joka on asetettu kirjan rakenteeseen kirjan ulkopuolelta.
Sinulla on solon tieteellisen näköisiä kirjoituksia mutta ammut koko ajan ohi maalin koska et ymmärrä DNA:n ja geneettisen informaation todellista luonnetta ja siksi teoriasi eivät ota kantaa ollenkaan itse kysymykseen - informaation syntyminen. - jo olemassa olevien organismien muunteluprosessi ei kerro mitään siitä prosessista joka nämä jo olemassa olevat organismit alkujaan synnytti.
Jo olemassa olevien organismien muunteluprosessista ei voida omaksua organismien alkuperäistä rakennusprosessia. Tietokoneen kovalevyn toiminta ei kerro prosessista joka kovalevyn alkujaan suunnitteli ja rakensi. Kun puhutaan jo olemassa olevien asioiden toiminnasta niin puhutaan täysin eri asiasta kuin siitä mikä nämä asiat alkujaan teki.
Geenitutkija Robert Carter kirjoittaa:
- "Evoluutio edellyttää sitä, että on olemassa prosessi, jossa uutta tietoa luodaan tyhjästä."
- "Uusien toimintojen kehittyminen on ainoa tärkeä asia evoluution kannalta. Kaikista perustavanlaatuisimpia prosesseja, joista kaikki elämä riippuu, ei voida omaksua jo olemassa olevista järjestelmistä. Jotta evoluutio toimisi, sellaisten järjestelmien tulisi syntyä tyhjästä, niiden tulisi olla tarkasti tasapainotettuja ja säädeltyjä muiden prosessien suhteen, ja niiden tulisi toimia, jotta ne säilytettäisiin.
Sen sanominen, että geeni voidaan kopioida ja käyttää uuden toiminnon prototyyppinä, ei ole sitä, mitä evoluutio edellyttää, koska se ei voi selittää olennaisen uutta toimintoa. Näin ollen geenien kahdentuminen ei pysty vastaamaan tärkeimpiin kysymyksiin, jotka koskevat evoluutiohistoriaa. Samoin mikään yleisistä mutaatiomuodoista (satunnaiset kirjainmuutokset, kääntymiset, poistot jne.) eivät kykene tekemään sitä, mitä evoluutio edellyttää.
Mutaatioita voi tapahtua eliöissä, mutta mutaatioiden avulla ei voida selittää sitä, miten eliöt alun perin saivat alkunsa. Kyse on kahdesta täysin toisistaan erillisestä prosessista."
Pystyvätkö mutaatiot luomaan uutta tietoa? - http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?a100=30
Molekyylibiologi ja mikrobiologi Ian Macreadie kirjoittaa:
- ”Kaikki mitä näemme laboratoriossa on joko geenien kahdentumista, olemassa olevien geenien uudelleenjärjestymistä tai viallisia geenejä (joissa informaatiota menetetään), jotka saattavat edistää pöpön hengissä säilymistä – vaikkapa sillä tavoin, ettei se enää pysty sitomaan lääkettä yhtä tehokkaasti. Mutta soluissa ei koskaan synny mitään uutta informaatiota.
Joskus informaatiota voi siirtyä bakteerista toiseen, joten informaatio on ’uutta’ tälle bakteerille – tämän informaation on kuitenkin täytynyt saada alkunsa jostakin, mutta mitään sellaista emme havaitse tapahtuvan. On vaikea ymmärtää, miten kukaan vakavasti otettava tiedemies voisi uskoa, että todellista informaatiota voi syntyä itsestään, tyhjästä.”
Luomiseen uskova tutkija laboratoriossaan - http://creation.com/creation-in-the-research-lab-finnish
Geenit ovat informaatiopakkauksia jotka sisältävät ohjeita miten elävä organismi rakentuu ja miten se toimii. Samoin kun tietosanakirjan kahdentaminen ei tuota mitään ennen olematonta uutta tietoa niin ei tuota myöskään geenin sisältämän tiedon kahdentaminen.
Jos tietosanakirjan kahdentamisen yhteydessä tapahtuu kirjoitusvirhe niin tuottaako tämä kirjoitusvirhe uutta merkityksellistä tietoa vai rikkooko se olemassa ollutta merkityksellistä tietoa?
Samoin kahdentuneessa geenissä tapahtuva mutaatio (kirjoitusvirhe) rikkoo ainoastaan jo olemassa ollutta rakennus/toiminta ohjetta. - Laktoosi-intoleranssin poistuminen on esimerkki geneettistä informaatiota tuhoavasta mutaatioista joka on kapea-alaisessa ympäristöolosuhteessa hyödyllinen.
Can’t drink milk? You’re “normal”! - How mutations cause lactose tolerance in adults - http://creation.com/lactose-intolerance - http://www.youtube.com/watch?v=-AN7uJuHYPA
- John Sanford kertoo rappeutumisesta tällä videolla.
http://www.youtube.com/watch?v=uWPVNhYGZv8
Tässä myös artikkeli jossa Sanford vastaa kritiikkiin - http://www.luominen.fi/genetiikka/kriitikko-ei-valita-tosiasioista-genetic-entropy-kirjan-arviossaan - Aliarvioit taas ihmisten tiedonhalun.
http://www.youtube.com/watch?v=K8lv4Pr44Ac - http://www.youtube.com/watch?v=dG55yTGnJq0
- jatkoa
KÄYTÄNNÖTIEDE JA ALKUPERÄTIEDE
Tieteessä tehdään havaintoja käyttämällä viittä aistiamme (maku, näkö, haju, kuulo ja tuntoaistit). Näin hankitaan tietoa maailmasta ja havaintoja voidaan myös toistaa (käytännöntiede). Luonnollisesti voimme havaita vain nykyisyydessä olevia asioita. On helppo ymmärtää että esitettyjen vuosimiljoonien aikana tiedemiehet eivät ole olleet paikalla todistamassa oletettua elämän kehitystä yksinkertaisista muodoista monimutkaisiin (alkuperätiede).
Kaikki tiedemiesten käytössä olevat todisteet ovat olemassa vain nykyisyydessä. Kaikki fossiilit, elävät eläimet ja kasvit, maapallo, maailmankaikkeus aivan kaikki ovat olemassa nykyisyydessä. Tieteelliset todisteet kuuluvat käytännöntieteeseen eivät alkuperätieteeseen.
On todella tärkeää ymmärtää se että tiedemiehillä on käytössään vain nykyisyys ja että he eivät voi olla tekemisissä menneisyyden kanssa. Menneisyyttä eli historiaa ei voi siis tutkia tieteellisesti testaamalla ja toistamalla. Voimme tutkia ainoastaan nykyisyyttä eli asioita joita on olemassa. Alkuperätiede (maailman synty ja elämän kehittyminen) tutkii menneisyyteen liittyviä kertaluonteisia asioita joita emme pääse kokeellisesti testaamaan ja toistamaan.
Kaikki elämän synnyn ja kehittymisen todisteet ovat nykyisyydessä. Kun yritämme ymmärtää todisteiden alkuperää (mistä eläimet ja ihminen) ovat peräisin yritämme itseasiassa yhdistää menneisyyttä nykyisyyteen. Menneisyyttä käsittelevä tiede (alkuperätiede) on rajan ylitys kun tieteellä pyritään tarkoittamaan tietoa sillä menneisyyttä käsittelevä tiede perustuu aina uskomuksiin joita ei voida enään kokeellisesti vahvistaa. Tämä on todella tärkeää ymmärtää.
Käytännöntiede tutkii miten asiat toimivat nykypäivän luomakunnassa – toistettavia ja havaittavia ilmiöitä nykyisyydessä. Alkuperätiede puolestaan käsittelee asioiden alkuperää jotka ovat tapahtuneet menneisyydessä – ainutlaatuisia ainutkertaisia ei-havaittavissa olevia tapahtumia. Alkuperätieteellä ja käytännöntieteellä on siis perustavaalaatua oleva ero. Käytännöntiede käsittelee nykyisyydessä olevia asioita jotka ovat kokeellisesti testattavissa ja toistettavissa. Alkuperätiede käsittelee sitä miten kaikki on saanut alkunsa menneisyydessä ja ei siten ole avoin kokeelliselle toistamiselle.
Keinotekoinenvalinta ja mutaatio kokeet joita voidaan käytännössä testata eliöillä kuuluvat käytännöntieteeseen. Organismin toiminnan tutkiminen (käytännöntiede/DNA, mutaatiot, lisääntyminen, luonnonvalinta jne.) ei vastaa kuitenkaan kysymykseen miten se on saanut alkunsa. Käytönnöntiede ei voi siis selittää ja todistaa alkuperäämme ja siksi kysymykset alkuperästämme ovat aina kokeellisen (tieteellisen) tiedon ulkopuolella.
http://www.youtube.com/watch?v=QRfW9jwQIks - TIETEEN LUONNE
Tieteen ymmärretään yleisesti käsittävän tietoa joka on saatu kokeellisten testauksien/tutkimusten pohjalta. Jotta tiede ei perustuisi uskomukseen/oletukseen vaan tietoon tulee tieteen perustua havaintoon joka voidaan kokeellisesti testata ja toistaa. Jotta voidaan puhua tiedosta tulee tieteen käsitellä asioita ja tapahtumia jotka ovat aina todennettavissa eli toistettavissa ja jotka ovat riippumattomia havainnoitsijasta. Havainnot ja kokeet ovat tieteen perusta kun tieteellä pyritään tarkoittamaan tietoa.
[Sir Francis] Baconin lähestymistapaa pidetään tieteellisen määritelmän perustana: havainto → induktio (päätelmä) → hypoteesi → hypoteesin kokeellinen testaaminen → todistus / vääräksi osoittaminen → tieto.
Tieteellisen teorian tulisi perustua siihen että ensin havaitaan jokin asia josta sitten tehdään päätelmä josta muodostetaan oletus. Sitten tämän oletuksen tulee olla kokeellisesti testattava joka antaa tiedon oletuksen pitävyydestä/pitämättömyydestä.
Näin kokeellisesti (tieteellisesti) vahvistetaan teoria eli oletus. Mikäli teoria ei ole kokeellisesti testattavissa ei voida oikeasti puhua tieteellisestä teoriasta, mikäli tieteellä halutaan kuvata ihmisen todistamia faktoja eli tietoa. Eli kun tieteellä pyritään tarkoittamaan tietoa niin tämä tieteenala tulee olla kokeellisesti toistettavissa.
Usko-Evoluutio-Tiede-Ateismi sarjan ensimmäisessä osassa Saulus-Lähetys haastattelee kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkaa mm. tieteen luonteesta.
http://www.youtube.com/watch?v=i_WmCz0bG8c
jatkuu - Populaatiossa oli ennen hiilen polttamisen aloittamista tummia ja vaaleita perhosia ja populaatiossa oli saastuttamisen rajoittamisen jälkeen tummia ja vaaleita perhosia.
Populaatio ei muuttanut väristystään vaan ainoastaan tummien ja vaaleiden jo olemassa olevien perhosten määrien suhde vaihteli tilanteen mukaan. Se että välillä populaatiossa oli enemmän vaaleita ja välillä tummia perhosia ei ole evoluutiota joka muuttaisi populaation perhosten väritystä vaan kyse on vain siitä että eri väristen perhosten määrien suhde vaihtelee populaation sisällä ajoittain.
Jos luokassa on tummia ja vaaleita oppilaita - ekaluokalla vaaleita on enemmän ja toisella luokalla tummia on enemmän niin se ei tarkoita sitä että evoluutio muutti luokan oppilaiden väritystä. - Mitään värimuutosta ei tapahtunut populaatiossa eli vaalea perhonen ei missään vaiheessa tarinaa muutu tummaksi perhoseksi eikä toisinpäin. Ainoa asia joka muuttui oli vaaleiden ja tummien perhosten (joita on ollut populaatiossa alusta asti) määrien suhde. Perhonen ei muuttunut biologisesti missään vaiheessa koivumittari tarinaa ja siksi koivumittarit eivät ole minkäänlainen todiste evoluutiosta.
- Lukion biologian kirja pitää koivumittareita esimerkkinä nopeasta evoluutiosta. Kun tätä perhospopulaation sopeutumista kutsutaan evoluutioksi luodaan vaikutelma että evoluutio on todistettu fakta. Ja kun tälle samalle evoluutiolle annetaan aikaa miljoonia vuosia niin se selittää sitten muka lajien synnyn.
Pointti on se että evolutionistit mainostavat koivumittareita ikäänkuin vähäsen tapahtuisi sitä evoluutiota joka sitten miljoonissa vuosissa selittää koko eliökunnan kehityksen.
Kuitenkin kun tutkimme tämän prosessin laatua jota tapahtui perhosten sopeutumisessa niin huomasimme ettei tämä sopeutumisen prosessi kehittänyt mitään. Populaation geenipooliin ei siis kehittnyt mitään uutta tämän prosessin seurauksena - ainoastaan jo olemassa olevien perhosten määrien suhde vaihteli. Myöskään mikään ominaisuus ei muuttunut toiseksi (musta valkoiseksi) vaan jo olemassa olevien ominaisuuksien (musta ja valkoinen) määrien suhde vaihteli populaation sisällä olosuhteiden mukaan.
Täten vaikka aikaa olisi miljardi vuotta ei tämä kyseinen prosessi joka koivumittareille tapahtui selittäisi eliökunnan syntyä koska se ei kehitä mitään uutta vaan suosii vain olosuhteiden mukaan jo olemassa olevia ominaisuuksia. - http://www.youtube.com/watch?v=TWYu_AoCPnM
- Näitä (valaan lantio- ja reisiluut) useimmiten abdominaaliluisi (vatsaluiksi) kuvattuja luita evolutionistit pyrkivät tulkitsemaan muinaisten maaselkärankaisten esimuotojen jäänteiksi. Evoluutioteoreettisen perustelun mukaan siirtyminen veteen merkitsi samalla raajojen ja lantion luiden taantumaa...
Nämä kyseiset luut toimivat sukuelinten lihaksiston ja voimakkaiden peräaukon lihasten kiinnitysalustana. Niiden tehtävänä on estää suolen sisällön ulospursuaminen suurissa hydrostaattisissa paineissa. Ei voida puhua kyseisten luiden toimintakyvyttömyydestä - koska valaat eivät ilman niitä voisi sukeltaa hyvin eivätkä edes lisääntyä.
Kyse ei siis ole mistään surkastuneista lantio- ja reisiluista vaan luista joilla on koko ajan tärkeä ja toiminnallinen tehtävä valaan elämässä. Tämä tukee taas luomismallia sillä kyseiset luut eivät ole voineet kehittyä pikkuhiljaa valaille tai surkastua koska niiden on täytynyt olla heti valmiit jotta valas on voinut ylipäätänsä lisääntyä ja sukeltaa.
Eli todellisuudessa se millä yrität todistaa evoluutiota todistaakin oikein tulkitttuna luomisen. - jatkoa
Otan esimerkin siitä miten lajiutuminen ajaa populaatioita kohti sisäsiittoisuutta.
Esimerkki on suurpiirteinen mutta saman suuntainen sen kanssa mitä oikeassa lajiutumisessa tapahtuu. Nooan arkissa oli alkukoirapari (baramiini) (A) jonka perimä oli todella monimuotoinen esim geenivarasto sisälsi muodot (g,r,s,t,j) eli se sisälsi suuren muuntelukyvyn/sopeutumiskyvyn ympäristöön. Ajan kuluessa tästä kantapopulaatiosta (A) erkaantui osapopulaatio (B). Alkuperäisen populaation ja eriytyneen populaationkesken vallitsee erilaiset valintapaineet erilaisten ympäristöjen vuoksi sekä maantieteellisten erojen vuoksi populaatioiden geenivirta katkeaa. Eriytyneen populaation (B) olosuhteet suosivat tiettyjä ominaisuuksia esim (s) ja ne eriytyneen populaation koirat joidenka perimässä (s) oli vallitsevana saivat valintaedun.
Eriytynyt populaatio (B) oli nyt erikoistunut olosuhteisiin joissa (s):n omaavat muodot pärjäsivät parhaiten. Valinta hävitti eriytyneestä populaatiosta muodot (g,r,t,j) koska olosuhteet suosivat vain (s):n omaavia muotoja (yksilöitä). Näin osapopulaatiosta (B) tuli kantapopulaatiota (A) erikoistuneempi mutta tämä erikoistuminen tapahtui geenivaraston kustannuksella sillä valinnan aiheuttaman erikoistumisen johdosta osapopulaatio (B):n geenivarasto sisälsi enään vain muodon (s) kun kantapopulaatio sisälsi muodot (g,r,s,t,j). Lajiutuminen hävitti valinnan (erikoistumisen) kautta eriytyneen koirapopulaation monimuotoisuutta eli muuntelukykyä.
Valinta ei tuonut populaatioon (B) mitään uutta sillä muoto (s) oli jo olemassa alkuperäisessä kantamuodossa (A). Koska eriytynyt populaatio (B) sisälsi vain (s):n omaavia muotoja johti se sitä kautta myös populaation sisäsiittoisuuteen koska populaation perimä oli niin samanlaistunut (moninaisuus/muuntelykyky) oli valinnan kautta menetetty.
Suomen susipopulaatio todistaa todella hyvin sen mistä geneettisessä rappeutumisessa on oikeasti kyse. Se tarkoittaa siis perimän monimuotoisuuden köyhtymistä joka vähentää populaation muuntelukykyä. Biologiset prosessit luonnonvalinta, mutaatiot sekä lajiutuminen rappeuttavat aina tätä geneettistä monimuotoisuutta ja tämä tapahtuma on päinvastainen kuin evoluutioteorian opettama kehitys yksisoluisista alkueläimistä – ihmiseksi.
Jalostettujen lajien esimerkiksi koirien kohdalla voi havaita saman asian kuin Suomen susipopulaation. Äärimmäinen sopeutuminen liittyy äärimmäiseen geenivaraston köyhtymiseen ja voimakkaasti heikentyneeseen elinkykyyn. Sillä sopeutuminen karsii valinnan kautta eliöiden geenivarastoa (informaatiota/muuntelukykyä).
Sopeutuminen olosuhteisiin tarkoittaa erikoistumista. Paremmin sopeutunut on myös yhtä kuin ahtaammin sopeutunut koska sopeutuminen tapahtuu geenivaraston kustannuksella.
Yksipuolinen rotukoirien jalostustyössä tapahtuva valinta johtaa geneettiseen köyhtymiseen ja siten äärimmäiseen erikoistumiseen ja muuntelumahdollisuuksien vähenemiseen. Rotukoira jalostuksessa käytetty jatkuva keinotekoinen valinta johtaa homotsygoottisiin muotoihin ja siten muuntelun vähenemiseen. Voidaan puhua umpikujasta koska jalostaja poistaa kaikki ne muunnokset ja mutantit jotka hänen tavoitteisiin eivät ole toivottuja - köyhtyy jalostettujen rotujen geenivarasto. Monet villimuotojen alleelit häviävät.
Populaation geneettisestä monimuotoisuudesta käytetään vain osaa. Mitä pienempi ja yhdenmukaisempi populaation geenivarasto on sitä vähäisempi on valinta mahdollisuus. Näin populaatio ajautuu geneettiseen umpikujaan (geneettinen monimuotoisuus häviää) jossa se uhkaa kuolla sukupuuttoon. - SUSIKANTA ROMAHTAMASSA GENEETTISESTI
http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-0116-0
Historiallinen tarkastelu osoitti Suomen susipopulaation olleen aiemmin geneettisesti monimuotoisempi, yhtenäisempi Venäjän susipopulaation kanssa ja efektiiviseltä kooltaan yli 90 % nykyistä suurempi. Tutkimuksen perusteella Suomen susipopulaation geneettinen tila on huolestuttava ja tarvitsee seurantaa. Populaation tulisi olla nykyistä huomattavasti suurempi ja/tai geenivirran määrän korkeampi, jotta populaation elinvoimaisuuden voitaisiin katsoa olevan turvattu edes lyhyellä aikavälillä.
Geneettinen rappeutuminen/köyhtyminen tarkoittaa eliöiden perimän (populaation geenivarasto) monimuotoisuuden (muuntelu kapasiteetin) köyhtymistä. Perimän monimuotoisuuden köyhtyminen tarkoittaa että perimässä on rajoitetumpi määrä eri alleeleja ja näin rekombinaatiomahdollisuudet ovat pienentyneet. Tämä merkitsee vähäisempää muuntelumahdollisuutta ja tästä seuraa että populaatio voi entistä huonommin sopeutua muuntuviin ympäristöolosuhteisiin koska niiden sopeutumiskyky on heikentynyt.
Suomen susipopulaation geneettisen muuntelun määrä laski tutkimusajanjaksolla (1995–2009) merkitsevästi ollen matalin tarkastelujakson lopussa. Samanaikaisesti populaation sukusiitoskerroin nousi verrattain korkeaksi.
Miten Suomen susikanta on menettänyt geneettisen muuntelukykynsä?
Laajamittainen sudenmetsästys alkoi Suomessa 1850-luvun paikkeilla ja kanta romahti nopeasti. Populaatio oli hyvin pieni lähes koko 1900-luvun ja sudet ovat jälleen lisääntyneet yhtäjaksoisesti Suomessa vasta 1990-luvun puolivälistä. Geenivirta Suomen susien ja muiden susipopulaatioiden välillä on maantieteellisestä yhteydestä huolimatta ollut todella vähäistä.
Suomen susikanta kutistui siis metsästyksen vuoksi hyvin pieneksi sekä Suomen susipopulaatio oli pääosin eristäytynyt muista susipopulaatioista tapahtui siis (pullonkaulaefekti). Sen seurauksena populaatio menetti geenivarastostaan useita alleeleja. Pieneksi kutistuneen ja lähellä sukupuuttoa olevan lajin täytyi lisääntyä sisäsiittoisesti ja siten siitä tuli geneettisesti yhdenmukainen (köyhtynyt/rappeutunut muuntelukyky/moninaisuus.) Suomen susipopulaatiossa ei tapahdu enään muuntelua eli jokainen susi on lähes samanlainen. Vähäinen muuntelu viittaa geneettiseen samanlaisuuteen. Suomen susipopulaatio on vaarassa kuolla sukupuuttoon joka johtuu geneettisestä samanlaatuisuudesta joka taas liittyy heikentyneeseen/rappeutuneeseen sopeutumiskykyyn.
Tutkija Eeva Jansson kuvailee myös sukusiitoksen haittoja: "Läheinen sukusiitos aiheuttanee morfologisia kehityshäiriöitä, luuston epämuodostumia, ja heikentää kykyä tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä."
Esimerkki sisäsiittoisuuden vaaroista: (Katso kuvat linkistä - http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?a100=29 )
Nämä koirat perivät yhden DNA- pätkän molemmilta vahemmiltaan. Näemme niissä joitain hyviä geenejä sekä mutaatioita. Alimpana vasemmalla oleva koira on kahden toisilleen etäisesti sukua olevan vanhemman jälkeläinen joten äidin DNA:ssa on erilaiset virheet kuin isän DNA:ssa. Jokainen äidin viallinen geeni peittyy isältä saadun varmuuskopiogeenin alle ja päinvastoin.
Alhaalla oikealla oleva onneton koira on läheisten sukulaisten jälkeläinen; tässä tapauksessa sekä isällä että äidillä on monia samoja mutaatioita. Kuten kaaviosta näkyy koira on perinyt mutatoituneen geeniparin.
Mitä pienempi ja erikoistuneempi populaatio on sitä sisäsiittoisempi se on. Kun kantapopulaatioista syntyy lajiutumisen kautta osapopulaatiota jotka ovat erikoistuneet erinlaisiin olosuhteisiin pienenee populaatioiden geenivirta ja tämä aiheuttaa sen että populaation geenivarasto köyhtyy muuntelukyvyltään ja sisäsiittoisuus kasvaa. Olosuhteisiin erikoistuminen ja lajiutuminen eivät kehitä eliöitä ylöspäin niinkuin kehitysoppi opettaa vaan nämä prosessit köyhdyttävät/rappeuttavat populaatioiden perimän monimuotoisuutta.
jatkuu - Jos eliöt voidaan risteyttää niin ne kuuluvat samaan luotuun lajiin (kind). Luodut lajit (kind) sisälsivät suuren muuntelukapasiteetin sillä niiden piti pystyä täyttämään maa ja sopeutumaan olosuhteisiin. Tässä valossa evolutionistien ns; uudet lajit ovat vain luodun lajin (kind) eri variaatioita. Ja juuri tämän Raamattu meille ennelta on jo kertonut.
- Hes.33:8 Jos minä (Herra Jumala) sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.
33:9 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut. - Katsotaanpa sitten mitä darwininsirkuille tapahtui.
Tiedemiehet havaitsivat että galapagossaarilla vallinneesta vakavasta kuivuudesta selvinneiden sirkkujen nokat olivat 4% pidempiä ja 6% paksumpia kuin keskiverto sirkuilla. Sitten seurasi kostea ajanjakso. Tällöin tiedemiehet huomasivat että selviytyneiden sirkkujen nokan keskikoko oli noin prosentin verran kapeampi kuin aikaisemmin.
Muutokset nokkien koossa ovat esimerkki pienimuotoisesta muuntelusta (mikroevoluutio) jonka perinnöllinen informaatio poimitaan jo olemassa olevasta geenivarastosta. Pieniä ja suuria nokkia esiintyi populaatiossa ennen kuivuutta ja pieniä ja suuria nokkia esiintyi populaatiossa kuivuuden jälkeen. Ainoa asia joka muuttui oli pienten ja suurten nokkien määrien suhde.
On totta että selviytyneiden sirkkujen nokkien koskikoko oli suurempi. Se sopiikin kuvaan koska isonokkaisemmat sirkut pystyivät helpommin murtamaan kuivuuden kestävät siemenet. Populaation suurempinokkaiset sirkut selvityivät kuivuudesta siis paremmin ja saivat siksi valintaedun. Sirkkupopulaatiossa tapahtui todella luonnonvalintaa mutta se ei tarkoita sitä että sirkuille olisi kehittynyt suurempi nokka. ainoastaan jo olemassa olevat suurempi nokkaiset sirkut saivat valintaedun ja siksi niiden määrällinen suhde kasvoi sirkkupopulaatiossa.
Mitään uutta lajia tai rakennetta ei siis todellisuudessa syntynyt vaan ainoastaan tapahtui määrällisiä muutoksia jo olemassa olevan populaation geenivarastossa. Luonnonvalinta ja muuntelu voivat synnyttää mikroevolutiivisia (määrällisiä) muutoksia lintujen nokkien koossa (populaation sisällä) mutta tämä mekanismi ei selitä mitään lintujen alkuperästä. Darvinismille ainoa tärkeä asia olisi löytää mekanismi joka selittäisi eliöiden alkuperän sillä vain sellainen mekanismi selittäisi darvinismin. Darvinismin tulisi pystyä selittämään eliöiden alkuperäinen informaatio - ei jo olemassa olevan informaation eri variaatioita - sillä jo olemassa olevan informaation eri variaatiot (muuntelu) ei kerro mitään prosessista joka synnytti alkuperäisen informaation - jossa variaatioita voi sitten tapahtua, geenivaraston tarjoamissa rajoissa.
Darvinismin ratkaiseva väite on että sen mekanismit voivat luoda monimutkaisia organismeja yksinkertaisista lähtökohdista. Tällä tavoin darvinismi pyrkii selittämään lajien kehityksen. Kuitenkaan darvinismin todisteet joita se käyttää selityksenään eivät vastaa darvinismin väitettä "evoluutio voi luoda monimutkaisia organismeja yksinkertaisista lähtökohdista". Sillä darwininsirkut eivät olleet nokattomia joille olisi kehittynyt (muuntelun ja luonnonvalinnan kautta) täysin uusi rakenne (nokka) jonka vuoksi ne olisivat olleet uutta lajia vaan darwininsirkut ovat tarina sirkkujen jo olemassa olevien nokkien määrien suhdeluvun vaihtelusta olosuhteiden mukaan.
Sirkuille ei siis kehittynyt mitään uutta - ainoastaan populaaton nokkien määrällinen suhdeluku vaihteli olosuhteiden mukaan kun välillä suurempi nokkaiset sirkut selviytyivät paremmin ja välillä pienempi nokkaiset. Populaatiossa oli aina ollut eri kokoisia nokkia ja tämä nokkien määrällinen suhdeluku ainoastaan vaihteli olosuhteiden mukaan. Kyseessä ei siis ollut makroevolutiivinen muutos - uusien rakenteiden (nokat ) ohjaamaton kehitys vaan tapahtui ainoastaan mikroevolutiivinen muutos (määrällinen muutos jo olemassa olevissa geeneissä) populaation geenivarastossa.
Galapagossaarille tullut alkuperäinen sirkkupopulaatio omasi geenivarastossaan informaation kaikkiin nokan eri variaatioihin joista luonnonvalinta sitten suosi olosuhteiden mukaan kelpoisimpia. Nyt galapagossaarilla elää 14 eri variaatiota alkuperäisestä sirkkupopulaatiosta. Sirkut eroavat toisistaan ennen kaikkea nokan osalta. Informaatio eri variaatioihin poimittiin (valittiin) sirkkuihin luonnonvalinnan kautta alkuperäisen sirkkupopulaation geenivarastosta - mitään uutta ei luotu luonnonvalinnan kautta vaan ainoastaan valittiin olosuhteisiin kelpoisimmat geenit jo olemassa olevasta geenivarastosta.
On looginen todistusaineistosta tehty virhepäätelmä pyrkiä perustelemaan darvinismia (evoluutioteoriaa) havainnoilla jotka selittävät ainoastaan jo olemassa olevan aineksen määrällistä muutosta populaation geenivaraston sisällä. Evoluutioteorian kuuluisin todiste on siis selvä looginen virhepäätelmä logiikan sääntöjen mukaan ja samanlaisiin virhepäätelmiin perustuu kaikki darvinismin todisteet.
Evolutionistit eivät halua määritellä evoluutiota tarkasti juuri tästä syystä sillä he pyrkivät sekoittamaan merkityksiä asiayhteyksissä jotta he voisivat luoda kuvan ikäänkuin darvinismille olisi luonnossa todisteet. Todistusaineiston huolellinen tarkastelu kuitenkin viittaa siihen että evolutionistit sortuvat usein kaksiselitteiseen puheeseen jossa sanan määritelmä muutetaan kesken väitettä ja näin tehdään looginen virhepäätelmä todistusaineistosta. Evolutionistit ovat käyttäneet tätä taktiikkaa vuosien ajan hämätäkseen ihmisiä.