Seppo_Ilmarinen
Olen porvarillisesti ajatteleva kommunisti, joka lukeutuu lähinnä Keskustan yläpuolelle.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia128 aloitusta · 663 kommenttia
- Ongelma lähes puolueessa kuin puolueessa on kapitalistinen tartunta. Demaritkin ovat jo enemmän porvareita kuin porvarit itse Keskustasta puhumattakaan. Eihän julkinen organisaatio ole mikään liikeyritys valtiosta puhumattakaan. Perussuomalaisilla lienee jo tarttumisen maailmanennätys.
Erityisesti Sote kauhistuttaa. Onko sitä lähdetty väsäämään vallan väärästä päästä? Pitäisikö ensin järjestää valtakunnan hallinto ja vasta sen jälkeen olisi aika selvittää se mitä kukin tekee? - Mielenköyhää rahankäyttöä pitää vastustaa samoin kuin sitä tekopyhyyttä, hurskastelua ja murhanhimoisuutta, joka tuntuu suorastaan riivaavan yhteiskuntaa. Erityisesti riepovat nämä omatekoiset apostolit ja lähes pyhimykset, jotka omassa erinomaisuuden raivossaan käyvät lähimmäistensä kimppuun.
- Uskon ihmiseen!
- Koulujärjestelmä on muuttunut lähinnä aivopesun välineeksi. Nythän koulukkaista yritetään tehdä jo sukupuolettomiakin. Multisukupuolisuus, multikansalaisuus, positiivisuus ja itujen syönti ovat varmaan pääasialliset teemat. Niin tietysti ja petojen suojelu.
- Jostakin kertoo varmasti alkanut pelottelu protektionismista. Näyttää siltä, että huoli on lähinnä EU -virkamiesten ja pankinjohtajien huoli. EU -virkamiehen puntti tutisee nautinta-alueen säilymisen puolesta ja pankinjohtajaa kutkuttaa halpa raha.
Olipa niin tai näin, ei vapaakauppa poista markkinointiponnistuksia. Olen Donaldin kanssa siinä suhteessa samaa mieltä, ettei ole mitään järkeä siinä, että yritykset lakkaavat hyödyttämästä kotimaataan viemällä rahansa, tavaransa ja muut värkkinsä pois kotimaastaan. Kyllä tällaisilta johtajilta pitäisi evätä pääsy ainakin linnan juhliin. Siinä olisi sotaministerille todellisen uhkan torjuminen, kun panisi yritysjohdon kuriin. Sen sijaan oman varjonsa vauhkoilu ei juuri mitään edistä. - Suomessa höpötys kyber- ynnä muista sodista on mennyt överiksi. Suoranaiseksi vainoharhaksi. Erityisesti asiassa ovat kunnostautuneet jokuset porvarit ja "sotaministeri", joka suorastaan sekoilee.
Kaikkeen pitää toki varautua, mutta uhkakuvilla mässäily alkaa hipoa jo sairauden rajoja. - Ääliöitymisen kasvun voinee osaltaan selittää kapitalismin irti päästämisellä, suoranaisella lietsomisella. Nythän kaupallistettu mediakin tekee rahaa sensaatioilla, joilla ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Esimerkiksi otsikko ja jutun sisältö eivät pääsääntöisesti kohtaa. Kaupallistettu informaation tuottaminen tuottaa myös kaupallista informaatiota, josta hyötyy vain informaation tuottaja, ei mikään yhteiskunnaksi kutsuttu taho. Päinvastoin.
Kapitalistinen usko markkinavoimiin kannattaa myös kyseenalaistaa. Ainakin uskoon pitää suhtautua vähintäänkin kriittisesti. Kapitalistinen tavoite mahdollisimman suuren tuoton kiskominen omistajalle ei ole edes omistajan etu, koska se johtaa ennen pitkää siihen, että tuotantovälineiden ja liikeidean kehittely unohtuvat, kun rahaa lapioidaan kehityksen edellytysten luomisesta välittömiin kapitalistisiin mielitekoihin. Samoin työnantajien voimapolitiikka työntekijän palkitsemisessa johtaa kysynnän katoon ja entistä suurempiin vaatimuksiin käydä työläisen kukkarolla. Sama pätee luonnollisesti sosiaalisiin tulonsiirtoihin.
Myös demokratia murenee sitä mukaa kuin kapitalismille annetaan tilaa. Kapitalistinen media toimii kapitalismin, liikeyritysten ehdoilla, eikä suinkaan valtion tai minkään muunkaan demokraattisen yhteisön ehdoilla. Kapitalisti tekee aina voittonsa sensaatioilla. Ja jos niitä ei ole, niin kapitalisti on suorastaan mestari keksimään niitä. Kapitalistisessa mediassa myös vaikutusvaltaiset kapitalistit muokkaavat mielipiteet juuri sopiviksi kapitalistisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi Suomessa pankkien edustajat hilluvat päivät pääksytysten mediassa käsityksineen, joilla ei demokratian näkökulmasta ole muuta kuin ehkäisevä merkitys. Oma lukunsa ovat sitten kapitalistien juottovasikoina toimivat muut niin kutsutut asiantuntijat.
Sen jälkeen kun valtiotakin aletaan pitää liikeyrityksenä, niin kaikki onkin kaupan, kuten itse asiassa onkin. Jo nythän voidaan hyvällä syyllä puhua "mumma-" ja "paappakaupasta", vaikka sitä ei vielä osata ääneen sanoakaan. Myöskään voittojen maksimoiseksi tehdyt yrityskaupat eivät ole muuta kuin suoranaista ihmiskauppaa, jossa tehtaita ja laitoksia myydään ja ostetaan ihmisineen kaikkineen. - Mahtaako sosioeknomisilla tekijöillä ja evoluutiolla olla paljonkaan eroa? Molemmat näyttävät toimivan miten sattuu. Siksi kapitalistien usko markkinavoimien resurssienohjaamiskykyynkin on outo. Markkinathan toimivat suunnilleen samalla tavalla kuin ikänsä tynnyrissä kasvanut porvarisrouva. Yhtä hysteerisesti. Antaa siinä sitten resurssien ohjautua järkevästi. Sama koskee oikeastaan demokratiaksi kutsuttua ilmiötäkin. Jos vapaata keskustelua pidetään demokratian kulmakivenä, niin miten kummassa kaikesta mölinästä voi syntyä jokin järki?
- Kovastipa vanhaa virttä veisailet. Eikö tuo repimisteema ole ollut suorastaan mantra jo kohta vuosisadan ajan? Mikä motiivi vasemmistolla olisi repiä muuta kuin epäoikeudenmukaisuutta aiheuttavat rakenteet? Porvari luonnollisesti on kiinnostunut lähinnä omasta mukavuudestaan, sosialisti ja kommunisti omastaan.
Koska vasemmisto ei ole hallituksessa, niin repiminenkin, jos sellaista koet, on porvarien ihan ikiomaa repimistä. Ja sehän näkyy. Suomi muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän eteläpohjalaista makkaratehdasta.
Porvarista tulee mieleeni lähinnä orava. Ennen punahäntäinen mäntyorava, mutta tämän päivän porvari lienee pikemminkin mustahäntäinen kuusiorava julmine etuhampaineen ja hirmuisine rääkäisyineen. - Johtamisella on toki merkitystä. Menestys saavutetaan hyvällä johtamisella ja menestys tuo työksi nimitettyäkin. Valitettavasti työministerillä ei ole kanttia vaatia aktivointia ja osallistamista yritysjohdolle. Kaiken tämän lisäksi hallitus on umpiluinen porvarihallitus.
Suurin virhe talouspolitiikassa on kuitenkin säästämisen autuuteen uskominen. Sen sijaan pitäisi kiinnittää huomio yksinkertaisesti vain kansantalouden rahavirtojen rakenteeseen. Sillä päästäisiin jo pitkälle, jos virrat käännettäisiin sellaisiksi, että rahaa virtaa talouteen enemmän kuin sieltä ulos. - Niin, aina pitää varautua, mutta pitääkö siitä tehdä näin "jumalaton" numero, kuten on tehty. Kummastuttaa myös miksi Suomen pitää aina juosta toisten perässä. Olisi iso asia, kun osaisi tehdä edes jonkun omankin päätöksen.
- Urpo Leppästä lukuun ottamatta työministereistä ei juuri ollut käytännön hyötyä. Urpo muistini mukaan sai aikaa jotakin konkreettista, kunnes porvarit rahapulassaan mitätöivät Urpon työn. Erityisen huonoja ministerit ovat olleet Filatovista lähtien.
Nykyisenkaltainen, niin kutsuttu työllistämispolitiikka, jossa on omalaatuinen tavoite kasvattaa työllistä työvoimaa, vaatisi työministeriksi todella omintakeiseen ajatteluun kykenevän yksilön, jonka pitäisi olla siinä määrin vakuuttava, että pystyisi kääntämään porvarillisen rahaministerinkin yksinkertaiset aivoitukset ja ojentamaan tarpeen tullen maailmasta vieraantunutta virkakuntaakin.
Eihän nykyhallitus sinänsä tee muuta kuin toteuttaa jo ajat sitten virkamiesten ja lobbareiden ikivanhoja reseptejä. Uusilla nimikkeillä tosin. Eihän kukaan, edes työministeri, puhu enää pakkotyöstä, vaan on ryhdytty hymistelemään osallistamisesta.
Jopa Nobel -voittajakin on täysiverinen kapitalisti, joka kuikuilee paikallista sopimista ja työnantajan saneluvaltaa ymmärtämättä näköjään työelämän todellista luonnetta, joka ei suinkaan tuo arvostusta, vaan useimmiten mieleltään häiriintyneitä entisiä työläisiä. - Ammattiyhdistysliike on työelämän asiantuntija, mutta valitettavasti porvarit öykkäröivät ja haluavat mieluummin sanella kuin neuvotella järkevästi. Vastenmielisintä tässä on se, kun hallitus on EK:n puhetorvi, varsinainen ämyri suorastaan.
Pakkolait, pakkotyö ja kyttäämisen säätäminen mielipuolisuutta hipoviin sfääreihin eivät ole enää sivistysvaltion tunnusmerkkejä. Ulkopoliittinen louskutus ei myöskään palvele kenenkään etua.
Lisävelka ja elvytys ovat käsitteitä, joita hallitus ei edes ymmärrä. Hallituksen käsitys taloudesta on talous, jonka pitäisi kukoistaa ilman rahaa. Ilman pääomien kokoamista tuotanto ei yksinkertaisesti kasva. Pääomat löytyvät taseen oikealta puolelta, josta käy myös ilmi se mistä eristä pääomat koostuvat. - Voihan sitä varmuuden vuoksi kiitelläkin. Mutta paas nyt laittaen oikein luettelon muodossa ne ihmeteot, joilla oletettu nousu olisi aikaansaatu. Mielestäni kaikki hallituksen tärkeimmät pyrkimykset ovat vielä pahasti vaiheessa. Sen sijaan kaikkea muuta ja toisarvoista on örvelletty enemmän kuin tarpeeksi.
Jopa uutta rikollisuutta on luotu alentamalla sallittua ajonopeutta ja ryhtymällä sakottamaan tätä vähääkin entistä raivokkaammin. Ja kun tarkoitus oli purkaa sääntelyä, niin sitä tulee vain tuutin täydeltä lisää. Seinille hyppiminen on niin ikään paisunut käsittämättömiin mittoihin, josta esimerkkinä juuri puolustusministerin kootut säntäilyt. - Investointeja? Talous on elpymään päin, mutta aivan hallituksen tai hallitusten toimista huolimatta. Ripeämmin olisi päästy nousuun, jos heti kättelyssä olisi osattu tehdä oikeita asioita.
Nyt oikeisto pyrkii yksinomaan oman etunsa maksimointiin yrittämällä saada sosiaaliset tulonsiirrot ja työläisten palkat mahdollisimman pieniksi. Ikään kuin yrttinä maustekakun päällä on vielä tämä pakkotyön rusina. - Kyllä demokratia vaatisi, että myös vasemmisto olisi hallituksessa edustettuna. Nythän meillä on oikeistod-tuuri.
- Ristiriitaista? Järjenköyhää?
- Kyllähän toimenpide jonkinlaista toimeliaisuutta kirvoittaisi. Olettamus perustuu siihen, että jostakin olisi tienattava rahaa takaisinmaksuun. Sen sijaan pelkkä tuki ilman velvoitetta johtaa köllöttelyyn, kuten verohelpotukset, työajan pidennykset yms. yrityslahjat.
Toisaalta taas ylettömän pitkä laina-aika merkitsee suunnilleen samaa kuin tuki. Ainakin jotkut väittävät että pitkät asuntolainojen maksuajat nostavat vain asuntojen hintoja.
Pitäisi myös päästä pois pankkien vallasta yhteiskunnassa. Siksi yhteiskuntaan pitäisi kehittää vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja. Kaikkein tärkeintä olisi luoda pankki sellaisia kansalaisia varten, jotka haluavat vain tallettaa rahaa ilman, että tätä rahaa koko ajan varastetaan, kuten pankeissa nykyään. Turpeista pankinjohtajista pitäisi päästä.
Perinteisesti taloutta on totuttu käynnistämään investointien kautta, mutta kannattaisi kokeilla elvytystä markkinoiden kautta. Keskuspankki toimisi eräänlaisena kelana ja kirjaisi sosiaalisena tulonsiirtona tarvittavan summan rahaa kansalaisen tilille. Näin kysynnän lisääntyminen laittaisi normiporvariinkin vauhtia. Saataisiin viimein porvarikin töihin.
Nythän porvarin ongelma on se, ettei ole riistettävää, mutta kun kansalaisille siunaantuisi lisää rahaa, niin porvari pääsisi taas omaan elementtiinsä. - Maatalous kuuluu asiaan. Onhan Euroopan unionikin tehty juuri maatalouden hallitsemiseksi. Sen sijaan yritysten pitäisi toimia ilman julkista holhousta. Ellei sitten kysymyksessä ole suunnitelmatalous.
Tuntuukin oudolta, kun media puhuu porvarihallituksesta, mutta otteet ovat kuin suoraan sosialismin käsikirjasta. - Mitä virkaa on poliisilla? Hidastaa talouden toimintakykyä, kun rahtari joutuu jarruttelemaan.