Seppo_Ilmarinen
Olen porvarillisesti ajatteleva kommunisti, joka lukeutuu lähinnä Keskustan yläpuolelle.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia128 aloitusta · 663 kommenttia
- Olen syntynyt perheeseen, jossa on puolet kumpaakin sukupuolta, joten käsitykseni osaamisesta on realistinen. Pärjätäkseen sellaisessa ympäristössä pitää tehdä parhaansa. Eikä sekään aina riitä.
Valitettavasti Suomessa ei ole edes käsitystä siitä, mitä sosialismi on. Ei edes vasemmistolla. Paavo Arhinmäki sentään hämärästi muistuttaa. - Ovatko markkinat todella avoimet? Emmekö elä pikemminkin jossakin myöhäisneuvostoliittolaisessa komentotaloudessa? Poliittinen normi vakaudesta ja velkaantumisesta ynnä vieras keskuspankki sanelevat, että kaikkien pitää marssia samaan tahtiin. Markkinat sinällään eivät sanele mitään, vaan erilaiset säännöt ja määräykset. Näitä vastaanhan yritykset etujärjestöineen näyttävät meuhkaavankin. Eivät tietenkään EU:n sääntöjä vastaan, koska herran pelko on viisauden alku, etenkin juuri patavanhoillisessa ja jälkeen jääneessä talouselämässä.
Surkuhupaista on kaiken kukkuraksi se, ettei kaikille ole kirkastunut sekään, että osingonjako vaikuttaa myös työllisyyteen. Jos firma ei tuota tarpeeksi, niin laitetaan väkeä sen verran ulos, että tuottoa syntyy sen verran kuin sijoittaja haluaa. Sellaista johtajaa tuskin on syntynytkään, joka pystyisi kohentamaan työllisyyttä innovaatioin. Tämän lisäksi on vielä keskuspankki joka takaa sen, että sijoittaja saa sen minkä sijoittaja tahtoo, eikä suinkaan työläinen.
Talouden hyvinvoinnin kannalta olisi viisaampaa, että firmat maksimoisivat palkat pikemminkin kuin yrityksen voiton. Tähän päästäisiin helposti, kun työntekijät itse omistaisivat yrityksen.
Talouden harmonisointi näyttää johtavan ennen pitkää umpikujaan. Nykyisen menon mukaan työläisiltä viedään palkka, pankkitallettajilta rahat ja sosiaalisten tulonsiirtojen varassa eläviltä toimeentulo ja suuret omistajat keräävät vain entistä enemmän rasvaa ympärilleen. Rasvalla tarkoitetaan tässä tietenkin rahaa ja muuta varallisuutta. - Tässä asiassa oppositio on se, joka puhuu niin totta kuin osaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Kummallisinta tässä on vielä se, että jopa media kiekuu tätä samaa potaskaa.
Jo keväällä oli varma tieto siitä, ettei maski suojaa tartunnalta ja myös se tieto oli olemassa, ettei maskeja ole.
Nyt sitten pikku hiljaa ovat asiantuntijat alkaneet myöntää, että suojasta saattaa olla hyötyä, vaikka mitään varmuutta asiasta ei ole, eikä tilanne siinä suhteessa ole muuttunut.
Tosin joku asiantuntija ehti väittää, että maski suojaa muita, mutta ei maskin käyttäjää itseään. Tästä mainittiin oikein valtakunnan iltauutisissa. Uutisissa on myös esitetty karttoja siitä, missä maissa maskeja on otettu käyttöön ja missä ei. Niiden mukaan Pohjoismaat ovat olleet eri linjoilla itäisten valtioiden kanssa.
Kun nyt asiantuntijatkin pyörivät kuin puolukka pullossa, niin ei voi edellyttää, että päätöksentekijäkään olisi asiantuntijaa paremmin perillä siitä, miten taudilta parhaiten suojauduttaisiin.
Näistä syistä opposition ja joidenkin toimittajien mölinä on lähinnä kapinaan rinnastettava ilmiö. Joku voisi puhua jo maalittamisesta, vihapuheesta ja pahan asian lietsomisesta.
Olisiko nyt valtakunnan syyttäjän aika iskeä jälleen? Jos kerran jumalan voi panna syytteeseen, niin kaipa jumalan epätäydelliset porvarilliset kuvajaiset niin ikään. - Nykypolitiikassa näyttää vaikuttavan yllättävyys. Jos joku keksii jotakin uudelta kuulostavaa, niin kyllä ainakin jokunen siitä innostuu. Vähän sama asia kuin muodissa. Jostakin härpäkkeestä voi kehkeytyä suoranainen hitti.
Pahasti pelkään, että jokunen kyselytunnilla esitetyistä tekaistuista syytöksistäkin voi olla sellainen, jota paisuttelemalla saadaan hallitus nurin. Iltapäivälehdistö, media ylipäätään, näyttää kierittävän lumipalloa esitetyn hypoteesin suuntaisesti. - Mainitsemasi "elohipit" ovat oiva esimerkki siitä, mihin yhteiskuntamme on ajautunut täysin epärationaalisen politiikan seurauksena. Kun päätöksenteossa järjen sijaan alkavat vaikuttaa enemmän harhat, niin tulos on nykykäytäntö, jossa ei voi oikeastaan tehdä enää mitään joutumatta syytetyksi jostakin.
- Katselin eduskunnan viimeisintä kyselytuntia televisiosta. En ilahtunut sanotuista mielipiteistä. Ehkä yksi syy poliittisen kannatuksen laimenemiseen onkin juuri siinä. Kiinnostuksen laimenemiseen politiikkaa kohtaan ylipäänsä.
- Noita kritiikin kohteita Keskustan pitäisi tuoda esiin. Pitäisi olla johdonmukainen. Vai onko nyt niin, että näitä itumaakareita alkaa olla Keskustassakin jo siinä määrin, että kaikki normaali on sieltäkin kadonnut?
Ainakin perinteiseen talousoppiin tottunut alkaa olla kauhistunut, kun jo käpykylissäkin suunnitellaan lasikupolin rakentamista kunnan ylle, jotta päättäjät eivät kastu päätöksiä tehdessään. Muusta hyvästä puhumattakaan. Rahoittamiseksi esitetään, kuinkas muuten, veroäyrin korottamista. - Yritysten vastuullisuudesta olen eri mieltä. Muutama vuosi sitten hallitusta kiristettiin oikein kunnolla uhkaamalla viedä konttorit ulkomaille, ellei yritysten vaatimuksiin suostuta. Veroja pimitetään niin ikään, paratiisisaaret houkuttavat kummasti. Maailmanlaajuiset konsernit tarjoavat erinomaisen alustan voittojen piilottamiseen ja rahan roudaamiseen Huitsin Nevadaan.
Kyllä tämä puhe Kiinaan ja muihin eksoottisiin maihin tuotannon siirtämisestä on niin yleistä kiristystä, että ilmeisesti siihen on jo totuttu siinä määrin, että sitä pidetään normaalina, tai se selitetään kuuluvaksi globaalien markkinoiden taipumukseksi, vaikka kysymyksessä olisi silkka ahneus. - Kiina nyt kumminkin etenee taloudellisesti ripeästi. Kiinan valtiolla kerrotaan olevan vähintään niskaote yrityksiin, joten yhteiskuntavastuu toteutunee. Ehkä Suomessakin pitäisi kokeilla tätä?
Muistaakseni vasemmisto on vallassa myös Kiinassa.
Markkinavoimat toimivat aivan sen mukaan, minkä mukaan ne laitetaan toimimaan. Valitettavasti ne eivät toimi ihanteellisesti. Jotta resurssit ohjautuisivat optimaalisesti, markkinoilla pitäisi vallita täydellinen kilpailu. Näin voisimme heittää hyvästit voittojen kahmimiselle. - Työnantaja maksaa vain siinä tapauksessa, että työläinen turvaa voiton. Nythän voitot koko ajan kasvavat, mutta palkat alenevat. Pääoman osuus kasvaa suhteessa palkkoihin. Paikallinen sopiminen alentaa palkat tasolle, jolla ei tule toimeen. Saattaahan tuolla konstilla työllisyys parantua, mutta yhä useampi joutuu juoksemaan yhä kovemmin, että pysyisi edes paikoillaan.
Toisaalta työllisyyden parantuminenkaan ei ole taattu, sillä niin lepsua on ollut suurten firmojen halu uudistua.
Ralf Sund sanoi muuten osuvasti yhteiskuntavastuusta: se pitää lailla säätää. Toivomukset kaikuvat kuuroille korville. - Jos palkasta sovittaisiin paikallisesti, niin alimmasta palkastahan tulisi silloin standardi. Kaikki alkaisivat sitä käyttää. Mikä järki tässä on?
- On maailma mallillaan. Nyt illallislehti kyselee, unohtuiko pääministeriltä ammattiyhdistysliike, kun hän puhui yhteiskuntavastuusta. Siis kun korsto käyttää voimaa vähäväkistä kohtaan, niin vähäväkisen pitäisi tuntea vastuuta ja olla puolustautumatta. Anna minun kaikki kestää.
- Tavallisesti kun suuret pörssiyhtiöt vähentävät työntekijöitään, niin pörssikurssit ampaisevat taivaisiin. Tämä on osaltaan myös mainitsemaani riistoa, koska kannattavuus paranee sitä mukaa kuin työläisiä vähennetään.
Vaikka nyt on ollut muodikasta väittää, ettei maailma ole nollasummapeli, niin kyllä palkkojen nostaminen kaventaa voiton määrää.
Tokihan voi väittää, että kohtuuttomia voittoja kahmiva yritys kykenee maksamaan hyvän palkan. Ongelma on enää se, maksaako. Mutta tässäkin tapauksessa voittoa pienentämällä palkkoja voitaisiin nostaa enemmän.
Kannattaa myös muistaa, että monopoli merkitsee yrityksen kykyä asettaa tuotteille ja palveluille haluamansa hinta. Tässä tapauksessa riiston kohteena on kuluttaja. Itse asiassa kansalainen on kaksinkertaisen riiston kohde: hänet ryöstetään asiakkaana ja jos hän on samalla työläinen, niin hänet riistetään vielä siten, ettei hänen työstään makseta täyttä hintaa.
Nyt kun yritykset vaikertavat osinkojen kaksinkertaisesta verotuksesta, niin kannattaa muistaa, että työläinen on peräti kaksinkertaisen riiston kohde. - En ole väittänyt, että työn ja palkan tarjoaminen olisi riistoa, vaan totesin vain sen, että riisto on yksi tapa selittää, miksi voitto on mahdollinen. Mitä vähemmän voittoa, sen enemmän työnantaja voi maksaa palkkaa.
- Piti vielä lisätä tämä pandemia, josta yritykset eivät selviä ilman julkista sektoria. Itse asiassa koko Eurooppaa pitelee pystyssä lähinnä keskuspankki. Kaiketi sekin on luettava julkiseen sektoriin.
Valitettava asia on se, että keskuspankin politiikka vain lisää velkaantumista ja lihottaa etupäässä sijoittajan salkkua, koska tuottoja on suorastaan edullista vivuta ylöspäin velkaa ottamalla. Sama koskee valtioita, koska hölmöhän sellainen valtio on, joka ei velkaannu, jos velan ottamisesta suorastaan maksetaan.
Sitten kun velka lankeaa maksuun, niin kukas tämän sitten maksaa? Jätettäköön tämä vielä arvoitukseksi. - Siiskö talous olisi vain omistajia varten? Aika omituinen ajatus.
Vastuuta ei tietenkään ole, ellei sellaista aseteta. Sitä paitsi yritys toimii hyvin ilman voittoakin. Voitto syntyy joko monopolista tai työläisen riistosta. Kovin monta muuta vaihtoehtoa ei ole.
Jos markkinat olisivat täydelliset, kilpailu söisi voitoksi kutsutun ylijäämän pois. Valitettavasti markkinat eivät toimi, kun niitä ei laiteta toimimaan oikein.
Suurin syy markkinoiden toimimattomuuteen löytyy porvarillisista hallituksista ja parlamenteista, joiden oma etu samaistuu puhtaaseen riistoon. - Oma lehmä pahasti ojassa monella porvarillisen median edustajalla.
Mitä tulee yritysten vastuuseen, niin aina, kun silmä välttää yritys menee aidan yli sieltä missä aitaa ei ole. Muiden muassa ampaisee Kiinaan, jos konttorin hinta kotimaassa käy kalliiksi.
Sen lisäksi uhkailu ja muu mesoaminen ei vaikuta kovin vastuulliselta. Pikemminkin päin vastoin. Älisemisen sijasta toivoisi rakentavaa keskustelua. - Jos puolue haluaa uudistua, niin miten se tapahtuu, jos uusi johto on vanhan johdon holhouksessa?
- Kyvykkyys? Onko sellaistakin? Käsittääkseni on vain ympäristöjä, joissa saadaan jotakin aikaan. Loistava peukalon pyörittäjä ei välttämättä menesty ympäristössä, jossa peukalon pyörittämiseen ei kannusteta. Tai se peräti kielletään demokratialle vaarallisena yms.
Joissakin organisaatioissa ilmapiirin voi aistia jo ovelta, puolueesta puhumattakaan. On tietysti myös ympäristöjä, joissa menestyvät juuri kyyniset nihilistit. Se on oma lukunsa, kuka viitsii kannattaa kyynistä nihilistiä. Varsinkaan tekemään päätöksiä puolestaan. - Tiivistä? Hyvänen aika, eihän tuossa ollut kuin pieni hahmotelma hallitusohjelmasta. Tosin, jos tulevan hallituksen kapasiteetti on rajallinen, niin saattaa hyvinkin riittää vain yksi asia.
Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla voisi olla tarpeen jokusen siltarummun uusinta. Kyllä siinäkin tekemistä olisi, ainakin liikenne ja viestintäministerille. Voisi viestintäkin olla turvallisempaa, kun se tapahtuisi maanalaisten rumpujen välityksellä.