korpikirjailija
Realismi taiteessa, syksyn haaste.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia105 aloitusta · 7498 kommenttia
- No, niistähän on tänäänkin useasti mainittu. Minulla on omat tiedostoni muiden tiedostot heijastuu kommenteista.
- Lauantaipäivää korvesta@
Kysymykseni oli kumpi tyyppi on kommenttien takana, joissa kerrottiin minun olevan sinulle Hilla ja pojallesi kateellinen
Ilkeä valehtelija vai ymmärtämätön. No, ymmärrän, että vastaus on vaikea julkituoda koska se voi osua ystävääsi.
MdK Kirjoitti hyvin "on suoranainen ihme, miten tarkasti muistamme, mitä joku
”Nimimerkki Anonyymi” sanoi tällä samalla palstalla syyskuussa vuonna 2014."
Jatkan... anonyymi muisti kuinka nauroi silmät vesissä kun minä rakensin kuormalavoja apuna käyttäen kahviterassin mökilleni vuonna se ja se.
Entä kirjoittamani runot, ne on kopioitu talteen kuten Lelurasia vuodelta se ja se, eli ovat olleet kiinnostavia.
Mitä tulee tähän vuoteen on ollut hauska huomata kiinnostus lapsenlastani kohtaan.
On hän ihana ja kuten joku huomautti, tein historiaa tulemalla mummoksi mummoiällä; ))
No, sekin, että aiheutan konflikteja palstalla ei ole totta vaan konfliktin aiheuttaa lukija joka lukee jokaisen kirjoitukseni suurennoslasilla ja väittää, että ei kiinnosta.
No, talviaika alkaa su. 25.10.26.
Hyvää talviaikaa ystävät ja vihamiehet.
. - Huomenta korvesta@
Kirjoitin toisaalle, että jos kysyn Nojatuolissa jotain joltain kirjoittajalta en saa vastausta ja jos saan se on anon ilkeä puuttuminen kysymykseeni.
Nytkään en saanut sinulta Hilla vastausta kysymykseeni.
Hyvien uutisten kirjoitus alkaa tuntua kielletyltä, mutta jos saa heti aamusta kivoja uutisia on pakko jakaa hyvää mieltä jos se vain osuisi oikein tulkituksi, eikä itsensä kehumiseksi. Tietenkin hyvä olo ja onnistumisen tunne tukee itsetuntoa.
Sain oikovedoksen tarinakirjastani, kriittisesti tutkittuani kantta ja tarinoita ne herätti ajatuksia muutamaan muutokseen. Tein muutosehdotuksia kuvien paikkoihin ja tekstien kappalejakoihin. Esikoinen on saanut kopion ja jään nyt odottamaan hänen mielipiteitä muutosehdotuksiini.
PDF.n ohjelman opettelu muutosten tekoon on seuraava haaste.
Iltapäivällä menen taidenäyttelyn avajaisiin. En itse halunnut osallistua kuolemaa käsittelevään aiheeseen se ei saanut minua syttymään.
Nyt työn alla on iloisempi aihe, uusi maalaus Mummo ja lapsenlapsi.
Hyvää alkavaa viikonlopppua ; )) - Tietoni Ranskan tapahtumista olen lukenut lehdistä. Toivot Suomen seuraaan Ranskan esimerkkiä, jossa kirjoituksesi mukaan koko kansa on noussut barrikaadeille.
Itse en toivo sekasortoa maahamme. - Päivää Korvesta@
Olen kirjoitellut Suomi24 ikäpalstoilla jo yli 20- vuotta. Sinä aikana on oppinut tiedostamaan ystävät ja vihamiehet, olemme kaikki erilaisia ja erilaisuus heijastuu kirjoituksissamme.
Kirjoitustusten tulkitseminen kertoo kirjoittajasta. Joku kirjoittaa täysin väärin ymärretyn tekstin kiusatakseen eli valehtelee. Joku ei ymmärrä lukemaansa lainkaan, tekee luetusta oman version.
Kysynkin, kumpaa edellä mainittua kirjoittajaa edustaa henkilö, joka väittää minun olevan kateellinen sinulle ja sinun sukellusalalla toimivalle kohta eläkkeelle jäävälle poijallesi?
No, syksyn harmaus ei ole parasta aikaa kenellekään. Aurinko tuli juuri esiin pilven takaa, josko lähtis viemään puutarhasta haravoidut lehdet ja suopayrttipensaan varret jätesäkeissä puutarhajäteasemalle.
Torstaita; ) - Onko sinulla ongelmia ymmärtää kirjoituksiani. Oletko sitä mieltä, että harrastukset elättää?
Olen ystävystynyt taidepiireissä ihmisten kanssa jotka ovat vielä työelämässä. Ei taide elätä kuin pientä osaa sen tekijöistä. On oltava ammatti koka tuo leivän pöytään. - Kumpi on kumman elämää kysyt ja vertaat.
Itse en vertaa ketään itseeni, luin Hillan kirjoituksen ja jäin miettimään mitä on olla itsensä herra ja mitä olla muista riipuvainen.
Olen hyvin tietoinen, että olisin aallokossa heittelehtivä vene ilman läheisiäni ja ystäviäni. Yksin en pärjäisi ja mitä tulee kuopukseen häni luo uraa, menestyy, ei silloin tarvita äitiä kuten opiskeluaikoina. - Keskipäivää aurinkoisesta korvesta@
Vilkas vierailijen viikonloppu takana. Mummo sai syliinsä lapsenlapsen ja mieheni tyttärensä ilokseen.
On sulla Hilla surut ja murheet, lapsesi asuvat samassa kaupungissa eivätkä huomioi sinua vaikka juuri tyttäresi toi askartelutarpeita sinulle.
Lisäksi suret "kuka huomioi vanhan ihmisen jolla ei tietokonetta ei muitakaan nykylaitteita ole, miten hänen asiansa hoidetaan ja kuka?"
"Asiansa hoidetaan?" Sellaisten vanhusten asioita kyllä hoidetaan jotka makaavat sängynpohjalla. Eivät he tietokoneita tarvitse joku toinen hoitaa heidän asiat.
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Eläke läsähtää tilille joka kuukausi ja jos se ei riitä niin ei riitä.
"Itse olen vielä itseni herra,,,,, muita viedään ja tuodaan muiden ohjeiden mukaan."
Onneksi olet etuoikeutettu. Vertailu antaa ryhtiä.
Näillä eväin uuteen viikkoon ; ) - Esim. kysymykseesi. Tapaat ystävän maantiellä kerrot kuulumisiasi keskustelette tulevista suunnitelmista. Kaveri kertoo sinä vastaat. Kerrontaa ja keskustelua. ; ))
- Huomenta Korvesta@
Eilinen oli fyysisesti raskas päivä. Siivooja tuli puolen päivän aikaan joten päätin ajella mökille viimeistelemään paikkoja talven tuloon.
Istutin kukkasipulit yrtti laatikkoon koska kuten Hilla kertoi kokemuksiaan, polvilleen meno ei kivikkopuutarhassa enää onnistu. Nousin kuitenkin ylisille valokuvia hakemaan ja siellä oli polvistuttava, mutta se onnistui kun sieĺlä ei voi nousta seisomaan.
Väsyneenä oli ihana palata siistiin kotiin. Keskustelin siivoojani kanssa ikkunoiden pesusta, mutta päätimme jättää sen kevääseen. Joulusiivouksen tilasin näin aikaisin, sain valita päivän. Illalla nostin ulkokukkia sisään, yöpakkaset ovat tulleet jäädäkseen.
Tämä ketju on silmätikuksi, joten pohdintojani syihin.
Sodan uhka, toimeentulo ongelmat, leikkayspolitiikka, perintöriidat, mennyt elämä, ikä, pahaolo saamattomuudesta tehdä jotain mitä todella haluaisi, mutta henkiset tai fyysiset voimat eivät riitä, mutta onko ainut selviytymismahdollisuus valittaa ja vertailla.
Kaikilla meillä on huonot päivät, mutta en näe aiheelliseksi purkaa niitä tuntemattomille.
Ymmärrän, että menneisyyden tapahtumat voivat jäädä taakaksi ja niiden tunteiden purku anonyyminä saattaa helpottaa hetkellisesti.
Olen viime viikkoina koonnut yhdeksänkytluvun tapahtumien tarinoita kansien väliin. Ne ovat ihania, kauniita muistoja ne ovat pyyhkineet pois kaikki ikävät muistot. Oli aika unohtaa ikävät ja keskittyä hyvään.
Katkeruus, olisi syytä unohtaa ja elää tätä päivää katkeroitumatta. - Huomenta@
Viikko taas hurahtanut, välillä luomisen tuskaa ja väliin onnistumisen iloja.
Päiväsyön on mennut kirjan vìmeistelyn kimpussa. Keskiviikkoiltana kävin opistolla lisäämässä väriä keskeneräiseen maalaustyöhöni. Maanantai ja tiistai-illat meni mm. mitä Suomi leipoo ja englantilaista keramiikkaohjelmaa tv.stä tuijottaessa.
Myös A-talk on. mieleistä katseltavaa, eilen tuli meitä eläkeläisiä käsittelevä ohjelma. Tulon hyville mielin, en yrittäjänä maksanut kuin minimieläkemaksut ja elin hyvin. Nyt eivät pääse leikkaamaan ja elän vieläkin hyvin.
Eilen saapui ystäväni Vaasasta matkailuautoineen ja parkkeerasi mökkini pihaa.
Juttumme jatkuivat niistä joihin viime kerralla jäimme.
Aikataulumme yhdessäoloon on ihanan ilmavaa.
Tänä iltana hän menee ystäviensä kanssa konserttiin ja huomenna vietämme illan mökillä seurustellen, syöden ja saunoen.
Luin tuota toisaalla aloitettua ketjua meistä "muka-ihmisistä". No, me nyt ollaan muka jotakin, vaikka omasta mielestä olemme ihan tavallisia ihmisiä. Tosin koska maailman meno on synkän mustaa ei ainakaan minua huvita mustamaalata elämää vielä mustemmaksi.
Perjantaita ; )) - Iltaa korvesta@
Päivä on ollut masentavan harmaa ja myrskyisä. Tuuli riepotteli bambuverhot alas parvekkeelta ja takapihan nurkassa olevia tavaroita lenteli ympäriinsä. Yritin tehdä valokuvien käsittelyyn monistustyötä, kuvat eivät onnistuneet. No, tarkistin väripatruunat ja musta oli vajunut joten ostin uuden väripatruunan ja pelitti. Jotenkin mieliala on apea, kun valmistin ruokaa yhtä'äkkiä aurinko heitti valoa keittiöön, sekös ilahdutti. Tosin lyhyt oli sekin ilon aihe.
No, jospa se tästä iloksi muuttuu. - Kuten kirjoitin ei ole ollut helppo juttu.
Kuusituntia tänään ja energiatasoni romahti, heräsin juuri, nukuin toista tuntia. Kuritan itseäni toimimaan ja tiedän, että jos keskityn saan paljon aikaseksi.
Oikolukijani on tekoäly. Se korjaa kirjoitusvirheet tekee sivujaot ja huomauttaa ristiriitaisuudesta tekstissä, mutta ei ole muuttanut tarinoita mitenkään. Sinun kirjasi tukeutuu suvun historiaan, jolloin siinä on mukana isompi otos ihmisiä, minun jollain muotoa myös, mutta lähihistoriasta ja suppeasta joukosta ihmisiä. Kerron 90-luvun lopun tapahtumista.
Ja tapahtumat ovat itse kokemiani. Uskon, että kun lapset sen lukevat saan palautetta, ei se noin mennyt. Olen heitä jo informoinut, ne ovat tarinoita. Kuvitus on haastavaa. Haluaisin sadun omaisen vaikutuksen kuviin. Valokubat muuttubat käsinpiirretyiksi. Mutta..mutta itsekritiikki on tiukka niitä tehdessä.
No, jospa kohta helpottaa kun saan ne pois päivärytmistäni. Pitänee lähteä kauppaan, ulkona en olekaan tänään käynyt. Hiukan happea vois olla tarpeen. - Olipa kiva avata ketju, vanhat kirjoittajat taas remmissä. Keskustelua kirjallisuudesta ja arjen elämästä.
Itsekin kirjan teon kimpussa useita viikkoja pyörineenä on kiva lukea harrastuksistanne.
Soitin aamulla kirjakustantamoon ja sain hyviä neuvoja joten edistyin pähkäilyssäni. Sain tietoa ja osoitteen, jonka välityksellä kirjan aineiston saan lähetettyä kustantamoon.
Kirjoitin aamulla viimeisen luvun kirjaani, kuvitus on vielä hieman kesken. Kaikella todennäköisyydellä kesällä suunnittelemani aikataulu pitää, joten kirjat lähtee joulupaketteihin.
On sanottava rehellisesti, että ei ole ollut helppoa, mieheni lähimuisti pettää, mutta hän on jaksanut kiitettävästi kannustaa minua, mikä on antanut voimia jatkaa kaiken kaaoksen keskellä. Kaaoshan on lähinnä omassa päässäni ja sen hallinta heittelee. - Nyt tuli videopätkä mummin prinsessasta, konttaaminen on alkanut ; ))
- Päivää@
Päivä jo pitkällä, nukuin pitkään, ei ole suorituspaineita niin mikäpä hänessä maata.
Olen itsekin ihmetellyt minne kirjoittajat ovat kadonneet. Minulle tämä yhteys on tärkeä, yleensä kun kirjoitan hahmottelen samalla päiväni kulun.
Yhteys vaikka yhteenkin kirjoittajaan riittää minulle. Sitähän sanotaan, että kun väki vähenee pidot paranee.
Jos ei tunne tarvetta kirjoittaa arjestaan niin voi lukea, lukeminen kannattaa ; ))
Yleensä kirjoittamani suunnitelmat toteutuvat. Kuten eilenkin piirsin kaksi kuvituskuvaa ja tänään tarkoitukseni on piirtää kansikuva tarinakirjaani.
Kirjoittamalla tänne, ikäänkuin sitoudun suunnitelmiin.
Lonkkani on vielä vihainen multasäkeille, mutta eiköhän pian toivu kun huilailen. Sateinen päivä, tosin juuri nyt aurinko ilmoittaa olevansa jonkun pilven raossa.
Sain eilen valokuvia lapsenlapsestani. Iloinen hyväntuulinen tytön tyllerö. Nukkuu ja syö hyvin, isäänsä tullut ; ) - Lauantaita@
Keskiviikon "miesten työt" kostautuivat, olin kaupassa kun tunsin, että kävely tökkii, lonkkaa särki, ajoin kotiin ja rojahdin sänkyyn. Saunan löytyissä kivut alkoivat hellittää ja ilta sujui ongelmitta. Siis keskiviikon jälkimainingit löivät lonkkaan.
Eilinen päivä, neljä tuntia keskittynyttä tarinoiden monistusta ja kokoamista kokonaisuudeksi.
Sankkoniemen tarinat, olenkin kertonut, kirjoitin mökilläni joskus 2000- luvun alussa. Nyt olen koonnut kaikki tarinat yhteen. Otin kopiot oikoluvun jälkeen selkeyttääkseni minkälaisen jäljen haluan jättää itsestäni ja poikien lapsuudesta jälkipolville. Olen nyt pikku tytön mummo, joten koin asian tärkeäksi. Tarinoissa on tosi tapahtumiin perustuvat pohjat, mutta ne on väritetty vilkkaalla mielikuvituksellani. Kirja sisältää 19. tarinaa, muutaman runon sekä kuvituksen, jonka teen sen ajan valokuvista siten, että otan niistä mustavalkeat kopiot jotka väritän tarinan muotoon. Sivumääräksi tulee noin 100 -120. Tarinoilla haluan myös muistaa edesmennyttä hyvää ystävätärtäni Eevaa, joka elää vahvasti mukanani tarinoissa. Meillä oli Eevan kanssa tarkoitus koota yhdessä tämä kirja.
On ollut järkevää jakaa päivän tekemiset yhden teeman mukaan. Asiat ja keskittymiskyky pysyy kasassa ja tulosta syntyy. Yllätyinkin kuinka pystyin pävän aikana kokoamaan hajalla olleen kirjapaketin yhteen selkeään kasaan.
Tämä päivä olen ajatellut käyttäväni kirjan kuvitukseen.
Päivät tuntuvat karkaavan käsistä, tekemistä riittää, olenkin miettinyt olenko varmistautumassa siihen, että jos lähtöni tulee, tekemättömät työt on tehty. No, tunteet vellovat ylös ja alas, olenhan viettänyt aikaa menneisyyden onnellisissa päivissä, joten on palattava tähän päivään ja syysistutusten myötä katsottava luottavaisesti eteenpäin ja tulevaan kevääseen. - Huomenta Korvesta@
Päiväni puuhat tällä viikolla ovat jakautuneet säiden mukaan. Alkuviikko pensselit kädessä sisätiloissa. Mielikuvituksen lento oli katkaistava joten torstai ulkona lapio ja puutarhasakset käsissä.
Torstai olikin vastakohta henkisille rasitteille. Alkoi tosihommat, takapihan kunnostus kevättä odottamaan. Ruohon leikkuu, strimmerillä vanhat kukanvarret silpuiksi ja säkkiin.
Tein neliön muotoisesta lavakauluksesta kolmiokauluksen, kevään kukkaistutuksille. Ensin lapiohommia, maan tasoitusta. Sitten puutarhamultaa hakemaan. Nostelin
4 × 50 l multasäkkiä auton takakonttiin, pari isoa värikästä kanervaa ja vielä noin 10 kg kiviä mökiltä.
Sain kuin sainkin ne vedettyä takapihan portin kautta pihalle. Loppu olikin helpompaa. Piha näytti siistiltä ja emäntä rähjäiseltä.
Kukkien mukulat istutan myöhemmin jonain aurinkoisena päivänä.
Tänään pidän kirjallisuuspäivän. Oikoluetan kolme viimeistä tarinaani ja kuvitan ne. Tarinoita on jo valmiina 13 kpl. Kuvitus vielä kesken. Sain eilen yhteystiedot yhteen kotimaiseen kirjojen omakustannusfirmaan. Otan yhteyttä sinne ja pyydän toiminta ohjeita. Jospa se projekti valmistuisikin jouluksi.
No, muutakin kivaa. Minut hyväksyttiin Kajaanin kuvataiteilijat ry.n jäseneksi joten uusia mahdollisuuksia aukesi. Yhdistys on perustettu jo vuonna 1954.
Seuraan uutisia ja politiikkaakin, mutta yritän siivilöidä tiedon virtoja. Paha tuntuu saaneen vallan kaikkialla, joten kurkut silmille kuten LähiTapiolan mainoksessa.
Ei kun etiäpäin. - Sunnuntaita@
Olin lupautunut olemaan läsnä taidetapahtuassa eilen illalla. En ollut aluksi innokas, mutta kuinka kävikään, ilta oli upea, tapahtuarikas ja terapeuttinen.
Yksi näyttelyhuoneista sisustettiin yhteistaiteen tekoon, maalauspohjia, maaleja, lehtiä luonnosta, käpyjä, varpuja jne. apuvälieiksi taiteen tekoon. Näyttelyvieraat innostuivat minun ja taiteilijakaverini rinnalle luomaan mitä ihanampia taulu kokonaisuuksia ja valmiit taulut lisätään osaksi "Huoneiden välissä" näyttelyä.
Lainaan yhden taiteen tekemiseen osallistujan sanoja. "Tämä on päivän ensimmäinen hetki kun en ole tressaantunut"
Ilta oli myös minulle hetkiä ilman tressi ja kyynärsauvoja.
Ruuanlaitosta, olen ihastunut punajuuriruokiin. Niistä saa kivoja lisuja pääruuille. Tänään syömme eilen valmistamaani savulohipastaa ja punajuuripataa. - Myöhäisiltaa@
Ihana aurinkoinen päivä.Olin mökillä loppuja syystöitä tekemässä, peittelin grilliterassin kalustuksen ja grillin pressuilla. Siivoilin lehtiä terasseilta. Jotenkin se vaan onnistui vanhasta tottumuksesta.
Kyynärsauva on vain haittona joten sain luontaista tasapainoharjoittelua.
Kävin mutkan kotona, lämmitin kaalilaatikkoa, syötiin ja kiiruhdin maalaushommiin opistolle.
Aihe on mielenkiintoinen ja värimaailmani vaihtuu joka kurssipäivän jälkeen. No, kyllä se joskus valmistuu.
Elinalle oli tullut lasku jolle oli selitys, mutta minä jouduin pitkään taistelemaan laskusta, jonka alkuperää lähettäjä ei pystynyt selittämään. Saatava oli noin 300 € ja oli korkojen kera noussut 320€ euroon. Lopulta yrityksen oli kumottava lasku, koska heillekin sen alkuperä jäi selviämattä.
Nyt on todettava, että ei mopolla mahottomia. Puoli yhdeksän uutisten jälkeen veto loppu ja nyt suljen puhelimen.
Hyvää Yötä!