antti.karioja
Mitä? Minä oon minä. Eihän tähän älyä mitään kirjoittaa!
Mitä tällä Gallerialla tekee? Tänne ei mahdu edes 3,2 mp:n, nyt jo esihistoriallisen pikkuisen digitaalisen taskukameran kuvat. Kuvankäsittelyohjelmia minulla ei ole, enkä osaisi käyttää, vaikka saisinkin. Englanninkielisiä vänttyröitä ovat olleet mitä olen nähnyt. Kameran sisällä pitää kutistaa kuvat pienimpään muotoonsa, että tänne saa ängetyksi. Enpä ole tullut kutistaneeksi kuviani, kun ne MAHTUVAT MUUALLE. Tekstiähän tänne tietenkin mahtuisi, kuten viime vuosituhannen tietokoneisiin yleensäkin.
Mikä tämä on? Lintu, vai kala? Onko tämä se lärviluettelo? Olen kuullut puhuttavan facebookista. Sitäkö tämä on? Facebook, johon eivät mahdu edes viime vuosituhannen lärvikuvat? Pikkusen epäilen tämän sivun tarpeellisuutta! Kymmenkunta vuotta meni, etten edes vilkaissut, kun vaikutti joutavalta. Nyt olen ollut täällä hetken aikaa, kuukauden tai jotain? Itsenäisyyspäivänä, 06.12.2008 tämän naputtelin. Hyvin skeptinen olen edelleen tämän sivuston tarpeellisuudesta! Mihin te muut tätä käytätte? Missä asiassa tämä toimii? Onko tällä joku käyttötarkoitus? Jos tällä on käyttötarkoitus? kerro minulle mikä se on sinun kohdallasi? Minä en ole ainakaan vielä oivaltanut tämän sivuston käyttötarkoitusta. Martti Innasen Huuhaatako? koko ajatus? Huuhaa huuhaa huuhaijaaaaa!...
Suosikkibändit/artistit: Maija Vilkkumaa, Anna Abreu, ...
Suosikkileffat: Ei ole erityisiä suosikkeja.
Lempikirjat: Eipä ole olemassa.
Vapaa-aikanani: Luontopa se aikalailla kiinnostaa...
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kestilän kirkonkylä
Katson tv:stä mieluiten: Uutiset, luontodokumentit, Joskus juutun johonkin elokuvaan, hupajuttujakin epäsäännöllisesti esim. Jope Ruonansuu.
Kotieläimet: Kissa
En pidä: piimä, ..., uskon kaupustelijat, 2008 kaltaiset vedenpaisumuskesät
Ruoka & juoma: Ruoka on useinkin hyvää. Aamukahvi on lähes pakollinen. saunaolut on nam! Singlemalt viskit, konjakit, brandyt...
Koulutus: Lukio
Koulut: Kestilän Keskikoulu,Pulkkilan Lukio,Pohjois-Pohjanmaan Keskusammattikoulu,Kaiken maailman kursseja...
Ammatti: Maanviljelijä
Työskentelen: Viljanviljely
Ase tai siviilipalvelus: Pohjan Prikaati,RUK Hamina
Yhdistykset/kerhot: Pitkänkankaan Maamiesseura,MTK Kestilä,MHY Siikalatva...
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Skype: Täh?
Messenger: on
IRC: on
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia4 aloitusta · 42 kommenttia
- Itse ajelin päivällä tuollaisen isoveljellä, Fiat 130-90 DT. Lumitöitä tein. Pakkasta -15°C ja lunta on tullut sikana pari vuorokautta. Kaasu meinasi tuossakin hirttää, mutta se hirttää jalkakaasun takia. Lunta, ym. töhkää kertyy kaasupolkimen juureen ja sieltä se kangertaa ainakin tuossa.
Nosta jalallasi kaasupoljinta välillä ylös ja odottele lauhempia kelejä, tai piikkaile jäät pois kaasupolkimen alta. Näillä keleillä Fiatin lattia pysyy niin kylmänä, ettei lumi sula lattialla, kun ne lämpösuulakkeet ovat kaikki siellä katossa.
Jos kuitenkin olet onnistunut saamaan jostakin vettä vaijerin sisään? ja haluat sen pois, joudut ilman muuta purkamaan sekä ohjaamon, että ruiskutuspumpun puoleisen pään kiinnitykset. Koko vaijeri vaan irti, lämpimään, puhdistukseen, öljyämiseen... tai sitten vaihtoon. Saattaahan siinä olla joku säie poikki ja sylttääntyneenä kuoren ja sisuksen väliin. - Laita vaan pönttöjä. Omasta kokemuksestani, joka ei edes ole kovin lyhyt, sanoisin kuitenkin, että jokainen pönttöön, pesimään asettunut pöllö on suuri tapaus ja ilonaihe. Helmipöllö on ainut pöllölaji, jonka itse olen saanut pesimään asettamiini pönttöihin kaksi kertaa vuosikymmenien aikana. Tuulihaukka on asustanut ehjää telkänpönttöä pari viimeistä kesää. Telkät toki paljonkin useammin vastaavia.
Ehdottomasti kannatan pöntötystä. Siinähän saat seurata kuka mihinkin koloon asettuu. Myyrillä tietenkin on oma syklinsä. Täällä Suomen maantieteellisessä keskipisteessä eletään muuten hyvinkin maltillista myyräaikaa. Ei ole ollut huippua "miesmuistiin". Ei voi mitenkään puhua myyrähuipusta tällä hetkellä täällä. Ja ensi kesänä tietenkin sitten räjähtää, kun menin kehumaan! Pöllöillehän se tietenkin sopisi mainiosti. - Älä asenna Leukkuusi sellaista isäntälinjan kourakuormainta, joka tulee kiinni nostolaitteisiin. Leukku ei kestä sitä. Tulee se koko hieno hydrauliikkapaketti tantereelle kuormaimen kera siinä Leukun selkärepussa. Leylandin nostolaite ei kestä raskasta kuormaa. Ja näin Leyland pysyy sinulle edelleenkin hyvänä traktorina.
Itselläni ei ole ollut Leylandia, eikä Fordistakaan ole suuren suurta kokemusta. Claysonin puimurissani on toki Fordin kone ja joskus 70-luvulta on muutaman kesän ajot nelitonnisella Fordilla muistissa. Naapurilla oli kuitenkin sininen Leukku, olikohan 272? En nyt muista, mutta Patun nostolaitesovitteinen kourakuormain repi koko selkärepun irti ja naapuri vaihtoi nimenomaan Fordiin ja jatkoi kuormaamista samalla kuormaimella ja jatkaa vielä tänäänkin. Fordin selkäreppu on pysynyt paikoillaan. - Taisi siinä olla tiaisella liikaa vihollisia ja se ajoi edes yhden, mielestään vähäpätöisimmän pois. Spekulointiahan tämä on. Tiainen on kuitenkin oravan ja varislintujen ruokalistaan kuuluva, mikäli suinkin sattuvat tintin kiinni saamaan. Meillä ainakin oravat syövät aikuisiakin talitiaisia ja vallankin noita hitaampia isommissa parvissa esiintyviä hömelöitä, keltasirkkuja, eikä kyllä jää tähteeksi, kuin muutama siipi- ja pyrstösulka.
Jospa se orava oli syömässä tintin kaveria ja se varislinttu oli osille pyrkimässä. Tintti tietenkin tapojensa mukaan rähisi kiihdyksissä sitä tilannetta. Ja sitten vielä sinä siihen samaan kiistaan tulossa tiaisen silmissä?
Tintillä "paloi hihat!" - Kolmannella nykäisyllä jo pärähti, enkä edes sammuttanut ryypyllä edellisenä iltana. Olihan valtava vaikutus tuolla kaasariremontilla, aivan kuin eri saha nyt. Hyvä siitä tuli.
Eipä siitä lämpimänä moitteettomasta käynnistä näköjään voi päätellä paljoakaan kalvojen virheettömyydestä. Tästä eteen päin menee kyllä minun sahoistani kalvot jokseenkin heti vaihtoon, kun kylmäkäynnistyvyys heikkenee. Bensanpintaa säätelevän neulan vaihto oli kyllä myös kenties vaikuttava.
Näyttää olevan, että kalvojen venähtäminen ja väsyminen vaikuttavat nimenomaan kylmäkäynnistyvyyteen. - Ja sitä samaa kulumista on sielläkin vaihdelaatikon puolella niissä siirtäjissä. Keppi on hypännyt pois lovestansa ennen aikojaan. Minulle on käynyt sama monestikin IH 453 vm. -74:n kanssa. Kyllä se taitaa olla vaihdelaatikon kannen auki käyttäminen edessä. Helppo homma muutoin, mutta se hydrauliikkaputkien poisto on aika viheliäinen siinä kannen päällä, eikä niitä banjoliittimiä tahdo saada pitäviksi avaamisen jälkeen. Banjoliittimet ovat vääntyneet vinoiksi putkiin hitsattaessa. Olen oikonut niitä jopa käsivaralta hiomapenkissä. Vaihda uudet tiivisteet ainakin niihin putkiin, niin pääset ehkä vähemmällä itkulla.
Siellä vaihdelaatikossa ei sitten ole sen kummempaa korjattavaa, kuin siirrät sen ykkösen siirtäjänkin vapaa-asentoon. No laita ne kaikki vapaa-asentoon, eli keskiasentoon.
Itse tympäännyin tuohon turhaan aukomiseen ja hitsasin lisää materiaalia vaihdekepin nokkaan, ikään kuin kepin nokkaa leveämmäksi poikittaissuunnassa ja lienenkö töpsäyttänyt jonkun mällin sinne siiräjän puoleisiin hahloihinkin? Aikaa on jo muutamia kymmeniä vuosia. Sama Intikka toki vieläkin pihassa. Kuluneisuudesta ja täysin pohjaan painamattoman kytkimen yhdistelmästä siinä lopulta on kyse. Vaihdekeppi livahtaa lovestansa, ennen, kuin vaihde on vapaalla.
Niin! Ja katsopa ne kepin alapään ohjausnastatkin. Tarkoitan siinä kannen päällä olevaa puolipallon muotoista kuppia kepin alapäässä, jota ne nastat pitelevät. Sekin kohta kuluu. Itse käytin ne nastat pois ja lisäsin sinne nastan juureen sellaisen omatekoisen sovitusrikan, jolla sain nastoja aavistuksen verran ulos päin. Aivan vaan mittailemalla ja kokeilemalla ne sinne sävelsin.
Varsinainen vika sinulla, koneessasi on hyvin pieni. - Mikäli yläkopan, tai ilmasuodatinkopan avaus olisi yhtä helppo, kuin Shindaiwa 488:ssa, ei minulla edes olisi ongelmaa. Shindaiwa ei ole kylläkään ikinä tarvinnut sitä lisäryyppyä, että turhaan se niin helposti avattava edes on!
En aio ruveta siihen ylimääräisen ryyppyreiän tekoon ennen, kuin viimeisenä keinona. Keino on kyllä varma, mutta liian vaikea, eikä ammattisahassa pitäisi minusta edes olla tuollaisen tarvetta.
Jatkan tutustumista, testausta, virittelyä... - En valita! Se on hyvä tulos.
Olin tältä palstalta hetken pois. Avasin eilen kaasarin uudelleen ja painelin paineilmalla jokaiseen mahdolliseen rööriin. Sitten vaihdoin kalvot loputtomasta Huskun osien varastostani, jonka huusin joskus aikanaan lopettaneen myyntiedustajan huutokaupasta, vanhaa, käyttämätöntä, lämpimässä säilytettyä osaa. Vaihdoin kaasariin muutakin osaa, kaiken, mikä näytti uusissa paremmalta, paitsi runkoa ja kuoria, tai siis niitä kansia. Hieman nopeammin reagoi nykäisyihin ainakin lämpimänä. Nyt se sitten on hangessa odottamassa huomista tuomiotani. Aamulla aion kokeilla ilman vippaskonsteja. Keli ei nyt ole kuitenkaan paras mahdollinen kokeiluun, enää -5°C, mutta jos tuostakaan lämpötilasta edes lupaa, vaikkapa kuudennella nykäisyllä, en valita yhtään. Enemmistä nykäisyiistä ainakin tulette kuulemaan! No, uskallan minä kehuakin, mikäli korjaantui, että jatkoa seuraa! - That´s the normal way to start the chain chaw. But what do you do? if it´s really cold? -18°C for exsample? And if the engine really doesn`t start? Those were the usual advices to start the chain chaw.
Yes I really do understand English too!
Oikeinkirjoituksesta en niinkään tiedä, kun ei ole täällä maaseudulla ollut vastapeluria englanniksi keskusteluun. - Tuo oli alkuperäisen viestini pointti. Halusin ohjeita niiltä, jotka ovat sahanneet Huskulla enemmän, kuin minä.
Tuo laskelmasi ei oikein päde, kun se käynnistin nimittäin hajoaa älyttömästä repimisestä, eikä siinä keskustella sekunneista, vaan minuuteista ja mikäli yläkoppa pitää poistaa, puhutaan jo kymmenestä minuutista, vähintäänkin.
En ole ikinä ennen kaivannut säätösuutinta rikastinpiiriin sahassa. Tuossa 242:ssa sille kuitenkin olisi käyttöä. Ei kai se liene kohtuuton vaatimus, että ammattiluokan saha käynnistyy myös ulkona vietetyn yön jälkeen ilman vippaskonsteja? Mikä ihme sen tekee, ettei Husku saa riittävää ryyppyä kylmänä? Samoja, tai lähes samoja kaauttimiahan kaikki sahojen valmistajat käyttävät. Yksirenkaisen männän heikompi pumppausvaikutus kaasuttimelle? Ei kai?
Tuo saha on muilta ominaisuuksiltansa suorastaan erinomainen ja muotoilu on esimerkillinen kapean rungon ja hyvinmuotoiltujen kahvojen ansiosta. Minäkin pidän Husqvarnan muotoilusta. En minä kuitenkaan mikään fakkiutunut kannattaja ole millekään merkille. Kokeilen mielenkiinnosta, avoimen kriittisesti mitä tahansa sahaa. Mikäli sahassa on mielestäni puutteita, en kyllä aio pimittää niitä toisilta sahan ostoa suunnittelevilta. Niin no hinta on kylläkin Husqvarnan ammattisahoilla hurjan korkea. 346:tta kyselin ja kokeilin nyt tänä talvena, mutta hylkäsin sen juuri tuon hinnan takia. Shindaiwa 488:aa sai vuonna -98 kaksi kappaletta vastaavan Huskun ammattisahan hinnalla. Nyt hinnat ovat lähentyneet toisiaan, mutta satasissa on hintaero vieläkin. - Husqvarna 242 XP Cat on tuon sahani täydellinen nimi ilmeisesti? Tuossa vanhassa Huskussa on yläkoppa niin juupelin lujassa, ettei sitä viitsi metsässä, pakkasella avata, kuin kokeilumielessä, sahaan tutustuessa, kolme tiheä- ja tiukkakierteistä ruuvia pitkillä kierteillä. Ymmärrän toki niiden tarkoituksen: Ei purkaannu saha itsekseen kovassa työssä. Avasinkin yläkopan ensimmäisen kerran, kun ei paskiainen käynnistynyt hangesta. Korkilla bensaa suoraan kaasarinkurkkuun ja HOI HENKIINSÄ! siitä se käynnistyi ja sai päivän sahailla. Myöhemmin olen käyttänyt lämpimissä tiloissa akkuporakonetta noiden pitkäkierteisten ruuvien avaamiseen. Käynnistystä varten, joka ikinen päivä, tuo työmaa on kuitenkin liian suuri. Siksi hainkin helpomman, vaikkakin vaarallisemman, sahan purkamiselta säästävän keinon. Tuo yläkopan ja ilmansuodattimen purku nimittäin vastaa jo lähestulkoon jonkun helpommin avattavan sahan täydellistä koneremonttia.
Tänäänkin olin muuten metsässä ja sahasin pari tankillista tuolla Huskulla ja saman verran Shindaiwa 488:lla. Shindaiwan käynnistin hangesta neljännellä nykäisyllä ja Huskun lämpimässä, käytöstä poistetussa maitohuoneessa vietetyn yön jälkeen vain muutamaa nykäisyä myöhemmin. Pakkasta oli yöllä -24°C, aamulla enää -18°C. Hienosti toimivat molemmat koko päivän. Ei minkäänlaisia ongelmia, pimeys vaan ajoi pois metsästä kesken päivän. Sydäntalvea eletään ja päivä on vielä lyhyt täällä.
Huskulla sahaaville suosittelen Shindaiwa 488:aa varasahaksi hankeen. Se käynnistyy aina, kelillä kuin kelillä. Minulla itselläni näyttäisi nyt olevan väärin päin. Shindaiwa sahana ja Husqvarna varasahana. Molemmat sahat ovat jo 90-luvulta, Husku -93 ja Shindaiwa -98. Minä en hyväksy sahakseni muita, kuin ammattiluokan sahoja ja tehoja on oltava noin 2,6 kw. Pienemmistä on pelkkää mieliharmia yleissahana. Mikäli olisi paljonkin tukkipuun kaatoa, pitäisi sahaa isontaa vielä tuostakin, 3 kw saattaisi olla sopiva siihen. Nykyään ei kylläkään kannata tehdä päätehakkuita moottorisahalla, mikäli myy puun sellaisenaan teollisuudelle. Tukin hinta metsänomistajalle on jokseenkin sama sekä hankintana, että pystykauppana ja oman metsäni puuta minä kuitenkin pääasiassa sahailen. - sahaa pitää tempoa käyntiinkin silloin, kun kaasu on täysillä ja kuristinläppä kiinni-asentoon kiilattuna. Huomasin vasta jälkeenpäin tuon jääneen pois siitä kielletystä käynnistysohjeesta.
- Mikäli bensaletku on poikki, tai edes puhki. Tuo Husku käy normaalisti vaikka maailman tappiin, kunhan sen ensipärähdyksen vaan jostakin löyttää.
Halpa varaosa tietenkin, että voihan senkin varulta, vaikka katsomattakin uusia. Sitäkin löytyy metritavarana paikalliselta edustajalta useampaa vahvuutta. Taidankin käydä heti mittaamassa ulkohalkaisijan ja laittaa muistiin. Saha nimittäin sattuu olemaan nyt lämpimässä. Täällä on hieman viileää nyt ulkona, -27°C. Huomenna pitäisi lauhtua vähän. - Käynti on normaali heti kylmästä, kunhan käyntiin saa ja se toinen suodatinmalli, jota kokeilin oli Stihlin verkkosuodatin. Ei mitään muuta eroa, kuin se, että Stihlin suodatin on Huskuun liian kevyt, eikä ime tankkia tyhjäksi, koska bensaletkumateriaali on Huskulla merkittävästi kankeampi. Huskun suodatin kylläkin on juuri kuvaamasi kaltainen. Absorboi veden itseensä, mutta vika ei mielestäni ole siinä. Sama repiminen ja noituminen silläkin Stihlin suodattimella aamuisin.
- Siikalatvan Kestilän kylässä kysäisin paikkakunnan ainoalta huoltoasemalta sisärengasta ja kas! Sen kun haettiin varastosta. Tarvittava koko oli silloin 16,9x38 tuumaa. Täällä kun ei ole niitä rengasliikkeitä lähettyvillä, niin niitä sitten on aivan tavallisella huoltoasemalla hyllyssä. Minun ei tarvinnut sen kauempaa hakea. Hinta saattaa olla, tai lähes varmasti on, huokeampi rengasliikkeissä, joilla tuon alan kauppa on moninkertaista meikäläiseen verrattuna.
- Tuon pienentäminen saattaisi auttaakin järjellä ajatellen. Kampikammioon menevän röörin tarkistin ennen ensimmäistä käynnistystä, heti kun sain tuon sahan ja kaasuttimen käytin samoin atomeina ja puhaltelin paineilmalla puhtaaksi. Pitääpä syynäillä tuota läppää jossakin vaiheessa. Suodattimia olen kokeillut kahdenkinlaisia. Suodattimen läpi bensa kyllä tulee, kun saha, kerran käy täysin virheettömästi vaikka koko päivän, kun tankkaa välillä. Kunhan vaan saa kylmästä kerrankaan pärähtämään.
- Olen sahannut tämän talven töikseni. Tahtoopa olla, että viikoittain on haettava 10 litraa uutta. Kuluneisuutta sahassa tietenkin jo on, mutta ei mikään "horo" vielä. Tulpan vaihdoin jo aivan lystikseni ja kärkivälin ja kärkien suoruuden laitoin kohdalleen. Kipinä on upea. Ei vika ole sytytyspuolella. Kyse on liian "niukasta ryypystä".
Tunnen tuon sahan edellisen omistajan, UPM:n entisiä metsureita, nykyään maanviljelijä. Olin hiljattain puheilla ja kysyin tuosta käynnistyvyydestä. Hän tuumasi:" Se on ollut aina huono käynnistymään kylmästä. Paras konsti kun viet yöksi lämpimään, saman peiton alle sahuri ja saha, niin ei tule ongelmia." Paikallista Huskun edustajaa jututin myös ja hän mainitsi toisesta 242:n omistajasta, joka oli kehunut käynnistyvyyden parantuneen merkittävästi uusilla kalvoilla, se läppäkalvo oli ollut jäykempää materiaalia siinä sarjassa. Tuossa minun sahassani on sellainen normaali kumikalvo, tai siis molemmat kalvot ovat äkkiä katsoen samaa mustaa kumia. Voisihan tuota kalvonvaihtoa tietenkin kokeilla aivan vaan mielenkiinnosta. Se on minusta kuitenkin outoa, että saha käy virheettömästi, suorastaan ihailtavan tasaisesti ja varmasti, kunhan sen vaan saa käynnistymään.
Voin kai minä tässä kenties paljastaa oman käynnistyssysteeminikin tuolle, mutta nulikat ja taikinaranteet eivät sitten mene kokeilemaan sitä! Neuvo on miehille joiden kourien ote on yhtä luja kuin ruuvipenkillä! Kuristinläppä pitää kiilata kiinni asentoon. Vasemmalla kädellä takakahvasta kiinni ja urku auki! Silloin saha saa käyntipiirin kautta kunnon ryypyn. Sitten kiila pois. Imunuppi sisään ja normaali nykäisy ja kas! saha käy niin kauan, kuin jaksat sahata.
Olen minä kysellyt muiltakin, jotka ovat Huskulla ikänsä sahanneet ja kaikki sanovat kylmäkäynnistyksen olevan tihkeää noilla vanhemman mallin koneilla, mikäli ne ovat yön hangessa. - Ei auttanut. Vikahan kylläkin on juuri siinä, ettei kone saa kunnon "ryyppyä" kylmällä. Kalvojen vaihtoa minulle on ehdotettu. En ole siihen vielä ruvennut, kun käynti on täysin virheetön, kunhan saa vaan saa käynnistymään.
- Minulla on Stihliltä vanhempi malli tästä 260:stä, eli siis 026 lämpökahvoilla ja -kaasuttimella. Täysiverinen työjuhta. Pari ominaisuutta tässä on, joista en pidä. Ilmanpuhdistaja roskaantuu todella nopeasti ja tankki on turhan pieni tupakoimattomalle. Tupakoitsija saattaa riemuitakin lyhyemmästä taukojen välistä, mutta minua se tympii. Noiden ominaisuuksien takia asettaisin Stihl 026:n toiseksi parhaaksi sahaksi, joka minulla on ikinä ollut. Ykköseksi menee niinkin yllättävä merkki ja malli, kuin Shindaiwa 488. Se on japanilainen, saman teholuokan saha. Todella ongelmaton peli. Ilmanpuhdistajan saa irti ilman minkäänlaisia työkaluja ja puhdistaminen on todella helppoa. Toisaalta puhdistustarve on ehkä vain 10 % Stihlin vaatimasta. Tankki on todella riittoisa. Pitkästi toista tuntia sahailee ensiharvennuksessa tankillisella. Pisin tänä talvena kellotettu sahaus oli 1h 55min. Merkkinä tämä on monelle täysin vieras ja oli minullekin ostoon asti. Ennakkoluuloja oli itsellänikin ainakin riittävästi. Tästä sahasta minä en kuitenkaan ole löytänyt vielä mitään asiallista valittamisen tarvetta. Sahattu sillä kyllä on vaikka mitä, mm. kaksi hirsikehikkoa olen tehnyt sillä 5-tuumaisesta hirrestä. Ketjuja on sahattu loppuun lukemattomia, vetopyöriä vähän niukemmin ja yksi laippakin meni jo roskiin. Saha on kuitenkin vieläkin täysi peli.
- Tuollaisia vaillinaisesti kehittyneitä kaksospuolia esiintyy aina silloin tällöin normaalisti kehittyneen ihmisen sisältä. Minunkin tuttavapiirissäni on eräs tuollainen, nuori nainen, jonka pakarasta jouduttiin poistamaan tuollainen alle 30 vuoden iässä.
Tuossa uutisoidussa tapauksessa oli vaan kehittynyt se vajaaksi jäänyt kaksospuoli kokolailla vaikeimpaan mahdolliseen paikkaan.
Tässä keskustelussa on näköjään tullut esille useampia muitakin tällaisia tapauksia. Mikähän lienee esiintymistiheys koko väestöön suhteutettuna? Ei se varmaan kovin suuri ole. Olisiko promilleluokkaa? Lieneekö tuota edes tilastoitu?