antti.karioja
Mitä? Minä oon minä. Eihän tähän älyä mitään kirjoittaa!
Mitä tällä Gallerialla tekee? Tänne ei mahdu edes 3,2 mp:n, nyt jo esihistoriallisen pikkuisen digitaalisen taskukameran kuvat. Kuvankäsittelyohjelmia minulla ei ole, enkä osaisi käyttää, vaikka saisinkin. Englanninkielisiä vänttyröitä ovat olleet mitä olen nähnyt. Kameran sisällä pitää kutistaa kuvat pienimpään muotoonsa, että tänne saa ängetyksi. Enpä ole tullut kutistaneeksi kuviani, kun ne MAHTUVAT MUUALLE. Tekstiähän tänne tietenkin mahtuisi, kuten viime vuosituhannen tietokoneisiin yleensäkin.
Mikä tämä on? Lintu, vai kala? Onko tämä se lärviluettelo? Olen kuullut puhuttavan facebookista. Sitäkö tämä on? Facebook, johon eivät mahdu edes viime vuosituhannen lärvikuvat? Pikkusen epäilen tämän sivun tarpeellisuutta! Kymmenkunta vuotta meni, etten edes vilkaissut, kun vaikutti joutavalta. Nyt olen ollut täällä hetken aikaa, kuukauden tai jotain? Itsenäisyyspäivänä, 06.12.2008 tämän naputtelin. Hyvin skeptinen olen edelleen tämän sivuston tarpeellisuudesta! Mihin te muut tätä käytätte? Missä asiassa tämä toimii? Onko tällä joku käyttötarkoitus? Jos tällä on käyttötarkoitus? kerro minulle mikä se on sinun kohdallasi? Minä en ole ainakaan vielä oivaltanut tämän sivuston käyttötarkoitusta. Martti Innasen Huuhaatako? koko ajatus? Huuhaa huuhaa huuhaijaaaaa!...
Suosikkibändit/artistit: Maija Vilkkumaa, Anna Abreu, ...
Suosikkileffat: Ei ole erityisiä suosikkeja.
Lempikirjat: Eipä ole olemassa.
Vapaa-aikanani: Luontopa se aikalailla kiinnostaa...
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kestilän kirkonkylä
Katson tv:stä mieluiten: Uutiset, luontodokumentit, Joskus juutun johonkin elokuvaan, hupajuttujakin epäsäännöllisesti esim. Jope Ruonansuu.
Kotieläimet: Kissa
En pidä: piimä, ..., uskon kaupustelijat, 2008 kaltaiset vedenpaisumuskesät
Ruoka & juoma: Ruoka on useinkin hyvää. Aamukahvi on lähes pakollinen. saunaolut on nam! Singlemalt viskit, konjakit, brandyt...
Koulutus: Lukio
Koulut: Kestilän Keskikoulu,Pulkkilan Lukio,Pohjois-Pohjanmaan Keskusammattikoulu,Kaiken maailman kursseja...
Ammatti: Maanviljelijä
Työskentelen: Viljanviljely
Ase tai siviilipalvelus: Pohjan Prikaati,RUK Hamina
Yhdistykset/kerhot: Pitkänkankaan Maamiesseura,MTK Kestilä,MHY Siikalatva...
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Skype: Täh?
Messenger: on
IRC: on
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia4 aloitusta · 42 kommenttia
- Miksi minun profiilikuvani piti poistaa uudistuksessa? Minulla oli aivan oikea profiilikuva, joka oli tosin rajattu farkkutakin hihaan kaikille näkyvässä kuvassa, mutta avautui täysin normaaliksi klikattaessa hiiren ykköspainikkeella. Ja miksei tällaista asiaa voi kysyä, tai yrittää korjata muualla, kuin täällä keskusteluviidakossa?
- Ei toimi, ei! Ei edes Explorerilla enää! Kylläpä täällä taas kerran on ongelmia Suomi24:llä.
- Vai joko puitava loppui sen hidasteenkin kanssa?
Se sama tasaisen syötön estin on näköjään ainakin vuoden 2001 TC:ssä, huomasin äsken nettikoneen myynti-ilmoituksesta.
Poistakaa se, joka ikinen käyttäjä, New Holland-puimureistanne! Suosittelen vilpittömästi! Pelkkä roiskeläppä tilalle!
Merkillistä, ettei tuollaisen laatupuimurin tekijä muka tiedä tekevänsä sutta tuossa kohdin! - Eipä tosiaan ole hinnan kiroissa, mikäli sitten on asiallinen ja alkuperäistä lujempi solenoidi?
- Traktoriin tarkoitettu järeysluokka lienee jo oikeanlainen! Tuollaisia kaapeliin tulevia solenoideja käytetään siis joissakin traktoreissakin? Ei ole kylläkään minulle sattunut milloinkaan sellaista traktoria.
Pitänee sitten kysäistä uutta solenoidia traktoritarvikkeena? - En ole virallinen dieselasentaja! Omia kokemuksiani ja ohjeitani tuossa alla!
Ota polttoainesuodattimille, tankista tuleva putki irti. Puhalla paineilmalla se suodattimeen tuleva banjoliitin auki. Minulla on vanha Fiat 780 DT, CAV:n täydellisesti itseimemättömällä pumpulla, kuten sinun Massikkasikin. Minulla tukkeentui tuo banjoliitin muutamia vuosia sitten. Ei meinannut äly riittää! Se tukos ei näy päälle päin, tai reikiin kurkistellen mitenkään, mutta, kun painat ilmaa lävitse pumpulla, tai kompressorilla, kuulet pienoiskiväärimäisen pamahduksen, kun tukos lähtee. Voineeko sitten Massikassa olla sama tukos myös tankin puoleisessa liitoksessa? Tutki! Minulla ei ole siitä kokemusta. Traktori sammahtelee mielivaltaisesti tuon suodattimelle tulevan liitoksen tukosten kanssa! Mielestäni sinulla on tukos polttoaineputkessa, ennen polttoainesuodattimia! On kuule Massikassa lyhyt matka putkia aukoa ja puhallella paineilmalla!
Siihen ruiskutuspumpun mahdolliseen takerteluun on olemassa myös yksinkertainen korjaus noin vanhaan tekniikkaan: Litra kaksitahtiöljyä tankkiin vaikkapa kerran vuodessa tankkauksen yhteydessä. Nämä vanhat dieselit eivät pane sitä pahakseen ja sillä saadaan lisävoitelu jo hieman "koinsyömään pumppuun". Älkää käyttäkö tätä uusiin tietokonetraktoreihin! Ei toimi varmastikaan niissä! Itse olen käyttänyt noihin jakajapumppuisiin vanhoihin koneisiin ja kummasti korjaantuu nilkuttava, tai häiriinynyt käynti.
Puhtaushan se on yleisestikin puoli ruokaa! Mistä tiedät ettei naapuri ole käynyt tankkiin paskalla? tai ettei siellä ole muuta sopimatonta? : Käsipyyhettä, trasselia... Kannattaa ehkä käyttää tankki kaikkine liittimineen pois ja siis tyhjentää esihistoriallinen polttoöljy kokonaan pois?
Kokeile ensin kuitenkin nimenomaan polttoainesuodattimille tuleva letkuliitos paineilmalla ja siis irroitettuna, sekä seuraavana 2-tahtiöljyä tilkkanen tankkiin!
Työniloa ja moottorin pärinää! - Paljon kestää omena pakkasta lepotilassa näköjään! Joka ikinen Lobon siementaimi selvisi talvesta vaurioitta, samoin oikeat pohjoiseen tarkoitetut omenapuut. Suurin vaurio on oman Pirjani siementaimessa, jonka johtoverson silmut eivät rupea näköjään aukeamaan. Verso itsessään on viileä ja elävä siinäkin, mutta silmut ovat tainneet nyt paleltua suunnilleen metrin korkeuteen maasta ja puolisen metriä viime kesän kasvusta, kaksi ensimmäistä, alempaa oksaa kasvavat täydellä raivolla. Kaikki muut kolmisenkymmentä omenapuuta menivät paremmin talven ylitse. Lobon penikat kasvaa retostavat mahtavasti. Kirsikka, minulle nimetön Oulujärven rannasta siirretty kirsikka kärsi enemmän. Kaikki kukkasilmut paleltuivat, pelkkää kasvuversoa 50-70 cm korkeudesta alkaen. Latva tuhoutui.
Varhaisimmat omenalajikkeet ovat nyt upeimmassa kukassa, tai olivat eilen ja toissapäivänä. Upeasti kukkivat kuitenkin marjaomenat Dolgo ja Erstaa yhä. Pirja, Tsaaarin kilpi, Sariola, Snygg, Vuokko???? ja pari omaa lajikettani, Maikin siementaimia ovat myös kukassa, tai aloittelemassa kukintaansa. Kanelit odottelevat vielä. (Puna- ja Ananaskaneli)
Tein keväällä huhti- toukokuun vaihteen kahta puolta koevartteita pihapiirini pihlajiin useista omista omenistani. Uskomattoman monta onnistunutta jo nyt 04. 06.2010 on päiväys näköjään nyt. 13-14 onnistunutta vartetta on nyt. Oikeisiin omenapuihin vartetuissa ei ole vielä ainoassakaan silmut auenneet. Pihlajaan vartetut heräävät nopeammin näköjään.
Syötä hakukoneeseesi vaikkapa omenan varttaminen, niin tein minäkin ja löysin vartetutkimus-sivut. Siellä on pidempiaikaista tietoa omenan varttamisesta pihlajaan, ei kovin vanhaa tosin! Muistaakseni vanhimmat vartteet olivat vuodelta 2006?
Mielenkiintoista kokeilua - Ja suodattimen paras paikka on imupuolella? Niinkö? Jos suodattimen paikka olisi imupuolella ryntäisivät kaikki moottorinkin valmistajat laittamaan sen imusiivilän tilalle moottoreihin. Moottoreidenkin voitelu hoidetaan pienellä hydraulipumpulla nykyään ja jo iät ajat, jostakin Fordson N:stä alkaen kait? (Tuota heittoa en tarkastanut), enkä minä ole vielä avannut ainuttakaan moottoria, jossa olisi suodatin kuristamassa imuputkea. Ainakin minun purkamissani dieseleissä on ollut pelkkä imusiivilä imuputkessa ja suodatin sitten siellä painepuolella, tai vaikkapa jossakin sivuvirtakanavassa painepuolella.
Ehdotapa vaikka Sisu-dieselille tuollaista parannusta! Imusihti pois ja tiukka suodatin tilalle! Eivät tule kylläkään ymmärtääkseni hyväksymään tuota. Tai mistäpä minä tiedän millainen pohjoisen rahan himo niillä suunnittelijoilla on? Saattavat peijoonit jopa hyväksyä! Äläpä ehdotakaan! Maksumiehet löytyvät täältä pohjoisesta tuollaiselle viritelmälle.
Kaivinkoneiden, ym. työkoneiden hydrauliikkaan voisit myös tutustua. Hydrauliikkasuodattimen paras paikka ei ole imupuolella kylmissä olosuhteissa.
Ja kuule! Kyllä minä olen merkkiliikkeessäkin keskustellut tuosta aiheesta suodattimia hakiessani. Ei ollut kyllä sielläkään pakettiratkaisua tarjolla tuohon ongelmaan, sen toki myönsivät, että suodatin imuputkessa kuristaa öljyn virtausta pakkasella ja etenkin tuo kahden peräkkäisen suodattimen viritelmä. Eikä ollut "eilisen teeren poikia" se varaosamyyjä, eivätkä muutkaan keskusteluun osallistuneet traktorimyyntipuolen edustajat.
Ja pelaahan se häthätää noinkin, kun ei käynnistä kylmimmillä ilmoilla hangesta. Kesällä ei ole ongelmia, eikä syksyllä, tai keväällä.
Edelleenkin väitän ettei tiukan, ainoan hydraulipiirin suodatusjärjestelmän paras paikka ole pumpun imuputkessa. - Kun ei ole ongelmia ollut öljyn kierrossa, vai onko niin onnellinen tilanne, että starttaat aina lämpimästä tallista Fiatisi? Minulla eivät mahdu kaikki koneet lämpimään vallankaan työkoneet kytkettynä. Pakkasta oli tänä aamuna -27°C ja kylmin aamu tänä talvena oli jo -37,5°C. Kyllä se kuule niin on, että öljy on kankeaa tuollaisissa lukemissa ja jo -20°C riittää kangistamaan noita mineraaliöljyjä. Imupuolella ei kestäisi olla suodattimia virtausta kuristamassa tuolloin. En minä tietenkään edes yritä traktoreita käyntiin kylmimmillä keleillä, ellei sitten ole aivan pakko. Lumitöiden aikaan on normaalisti hiukan lauhempaa. Tänä talvena lumi on kylläkin tullut pääasiassa -20°C pakkasilla ja jopa kylmemmälläkin, että on noita ollut pakkaskäynnistyksiäkin. Uudet suodattimet, ei varmaan, kuin noin 10 h ajetut, mutta nykien, hiljakseen heräilee hydrauliikka silti.
Koneinsinööri opetti minulle aikanaan normaalia hydrauliikkapiirin rakennetta koneenkorjauskurssilla joskus -70 -80 lukujen taitteessa ja niissä opeissa imupuoli oli aina mahdollisimman avara, eikä kuristettu, pelkkä imusiivilä vaan ja varsinainen suodatin oli painepuolella. Hydrauliöljysäiliö erillinen muusta voitelusta. Mainitsin kylläkin hänelle, ettei tuo rakenne toteudu noin ihanteellisena monessakaan traktorissa, jokseenkin tärkeimmässä maanviljelijän koneessa. Perästä kiskoo Fiatkin raudansekaisen öljynsä pitkällä pillillä ja minun suurin Fiatini vieläpä kahden suodattimen lävitse.
Oikea öljy ja riittävän tiheä suodatinten vaihto mahdollistaa kyllä myös talviajon, mutta kyllä se vaan minusta on tahallista hydrauliikkapumpun rääkkäystä laittaa suodattimet imuputkeen Suomen talvessa käytettävään koneeseen. - Hydrauliikkapumppu etupäässä, moottorin kyljessä, pitkä imupuolen putki pumpulle ja vielä ainoat hydrauliikka- ja peräöljyn suodattimet imupuolella kuristamassa. Vanhemmissa Fiateissa, 80-sarjaa tarkoitan, rupeaa vuotamaan se suodatinkotelon peltinen kansi, herkästikin pakkasella. Uudemmassa, 90-sarjassa ei ole sitä mahdollisuutta, on sellaiset kertakäyttöiset, peltikuorelliset suodattimet, joten aikansa kavitoituaan, siis tyhjää kiskottuaan, pumppu väljenee sen verran, että repii ilmoja moottorin öljytilasta stefan ohitse, tai sitten rikkoo pumpun päädyistä niitä o-renkaita, ym. härpäkkeitä ja kierrättää pelkkiä kaasuja päädyn kautta. On se perkelettä, ettei niitä suodattimia ole voinut laittaa painepuolelle! Imusihdin paikka se normaalihydrauliikassa on imupuolella!
Suodatinten, öljyn, tiivisteiden, pumpun vaihtoa! Siinä sellaisia normaalin asentajan tekemiä korjauksia. Miten lienee? Millaisia tarvikesuodattimia, paineen kestävine kuorineen lienee myynnissä hydrauliikkaliikkeissä? En ole vielä ikinä kysellyt itse, noitunut ja tapellut vaan itsekseni saman ongelman kanssa aina talvipakkasilla. Suodattimet eivät kuitenkaan saa olla tukossa, tai edes tukkoon menossa, kun siellä imupuolella sijaitsevat. Minusta lopullinen korjaus olisi oikeastaan suodatinten saaminen painepuolelle ja imupuolelle pelkkä karkeasuodatin, ihan pelkkä sihti vaan. - Yritän muistaa kommentoida. Kesäkuun alussa täällä yleensä omenapuu aloittelee kukintaansa ja silloinhan sen näkee, mikäli syksyisissä silmuissa on enää ollenkaan eläviä? Saattaahan kasvu tietenkin alkaa vielä hiukan myöhemminkin piilossa olevista hätäsilmuista.
- On myös monenlaista joustopiikkiäestä. On myös monenlaisia maalajeja, joissakin on vastusta lujastikin. Sitten on myös erilaista muokkausta vaativia kasveja. Jos traktorissa on TOIMIVIA pikavaihteita ja muutoinkin toimiva vaihteisto, pärjäilee tuollaisella reilun 100 hv:n koneella jo melkoisen juntturan kanssa.
Minä ajelen museotavaralla: Fiatagri 130-90 DT, jotain vm. -85. Ei ole pikavaihteita! Pelkkä perusmurikka ja paksusta raudasta rakennettu. Äkeenä on Ruotsista uitettu Lille Harrie, leveys 6,70 metriä. Muokkaan pääasiassa keveähköjä viljamaita, ohralle ja kauralle lähinnä. Peruna vaatii hieman syvemmän muokkauksen ja taas lisää tehoja etenkin, mikäli maalaji on jäykkä? Tuo ruuvattu Fiat 130-90 DT ei kaipaa yhtään leveämpää äestä ainakaan tuolla perusvaihteistolla. Olen kuullut sanottavan, että 6000-sarjan Valmeteilla vedetään jopa 6-metristä jousikasta. Nopeus ei takuulla yllä kovin ylös.
Miten käytät äestä? Jos tuplaat muokkauksen ajaen puolikaskarhilla, jo kertaalleen ajettua, tai siis muokattua, putoaa tehontarve taas reilusti. Minä en kaipaa omalle Fiatilleni yhtään isompaa taakkaa. Ehkä 140 hv nykyään ja äes 6,70 m. Hyvin se kulkee, mutta kysyy myös paljon, lähes kaiken!
Luulenpa, että 6 m on ehdoton maksimi tuollaiselle Reilun 100 hv:n koneelle viljanviljelyssä ja mieluummin suositeltava on 5 metrillä alkava lukema.
Kertokoon muut reilun 100 hv:n traktorilla töitä tekevät tarkemman metrilukeman ja vaikkapa sitten sentilleen! - Minulla on Case 956 XL. Yhden kerran erehdyin ajamaan sillä pellon reunassa pajupensaan ylitse, kun työntelin etukuormaimella kantoja ja niitä pajupensaita hieman loitommalle. Case sammui justiin! Polttoaineletku irtosi tankilta. Siinä on oikeasti niin maan perrr..usteellisen monta arkaa kohtaa alustassa ettei sitä saa sänkeä karkeampaan maastoon viedä ainakaan ilman pohjapanssaria!
Miellyttävä ohjaamo, melkoisen tehokas moottori, hyvät ajo-ominaisuudet, mutta ei ainakaan tuota minun Caseani saa ihan oikeasti viedä metsään. Vanhemmilla 80 ja 90 sarjan Fiateilla minä metsäajot suoritan, ne kestävät ja kiskovat kyllä aloittajan vaatimat kyntöauratkin pellolla. - Minun traktorihankinnoistani toiseksi paras, mitä ikinä olen tehnyt on tuo Fiat 780 DT, ajettu reilut 9 000 h, kun ostin 1989. Tuossa on vieläpä ryömintälaatikkokin. Noin vanhoissa se ei ole vielä vakiona. Piti saada halvalla kyvykäs nelikko laakasiilolle rehua levittämään ja tamppaamaan 48 000 markkaa maksoin 20 v. sitten tuosta, mitähän se olisi euroissa? alle 10 000 kai jo silloin? 9 600? Että osaakin olla tekniikaltaan selkeä, luja ja yksinkertainen! Turveurakoinnissa, lumitöissä ym. urakoinnissa oli kerätty tuo 9 000 tuntia. Nyt on mittarissa jotakin 5 000 tuntia toista kierrosta, eli 15 000 tuntia kaikkiaan. Yhä pelittää ja ajan hankintahakuuni ym. puutavaran tuolla koneella ja toki monenlaista muutakin ajoa. Osia on löytynyt kun on sattunut tarvitsemaan. Saattaa kyllä olla vähän lujassa alle kolmen tonnin tuollainen.
- Olet sattunut lukemaan Tractor Poweria?
Volvon ylistyslaulua suomenkin kielellä!
Minäkin olen lukenut ko. lehteä ja minua ahdistaa tuollaisessa menneiden aikojen legendoja ylistävässä lehdessä esiintyvä Volvon ylistyslaulu. (täysin vierasta ainakin tällä kulmalla Suomea)
Esitelläänhän siellä muitakin, mutta Volvoa pidetään traktorina, melkeinpä ainoana ja lehdestä lehteen.
Ei se Volvo ollut monenkaan suomalaisen mielestä mitenkään edes varteenotettava vaihtoehto silloin aikanaan.
Hurrien legendaa vaan! Onhan se tietenkin kotimainen traktori ruotsalaisille, kuten Volvoon sulautunut BM: kin. Meillä taas Kullervo, Takra ja Valmet/Valtra. Niin ja Valmet nielaisi Volvo-BM:n, tai pelkkä Volvo kai se silloin enää oli? - Kuullostaa sellaiselta oranssirunkoiselta, vaaleansinikauhaiselta Normetilta, Sisulta ja millä muulla merkillä lie vielä kauppaa tehty.
Ei se kuorellinen vaijeri ole mikään ratkaisu, rissojen kautta vedetty avovaijeri on selkeämpi. Samallalailla sinä revit säikeille senkin umpivaijerin, et vaan näe katkeilleita päitä ja ihmettelet vaijerin jumittumista. Minulla oli ja on vieläkin pihassa tuollainen Normetin kuormain. Ei se vaijeri kestä "kuorma päällä" repimistä. Kauhan etureuna pitää laskea kärryn reunalle, sitten laukaista ja nostaa. Kärryn reunat ovat sitten lujilla ja mutkilla aina, niin ainakin minulla olivat ja ovat. En enää käytä tuota kuormainta, kun tulin hankkineeksi etukuormaimellisen Casen. Hydraulinen kauhan hallinta olisi suositeltava tuohonkin takakuormaimeen. Värkkää mieluummin sellainen, äläkä tuhlaa rahojasi kalliisen umpivaijeriin! Pienellä käytöllä huomioi tuo aiempi ohjeeni! Turha repiä narusta, mikäli kauhan kärki on ilmassa ja koko taakka sen vaijerilla kiskottavan lukon takana, tai siis päällä. - En kai minäkään osaa asettaa edes Euroopan valtioita valkoiselle, rajattomalle kartalle. Sellaiset maat jotka ovat omina niemekkeinään meren rannassa osuvat joten kuten kohdalleen. Keski-Euroopan mantereelle on mahdoton piirtää ulkomuistista sellaisia vähäpätöisiä maita, kuten; Saksa, Ranska, Itävalta, Belgia, Puola, Sveitsi, ja mitä ihmeitä niitä muitakin sitten oli, enkä minä tiedä niiden politiikastakaan ihmeempiä nykyään. Historiassa on monenlaisia mörköjä toki monellakin ja niistä olen kuullut ja lukenut.
Mitähän väliä sillä lopulta on meidänkään tunnettavuudella? Matkailuelinkeino sitä varmaankin halajaa? Kohtalaisen turhaa ihmiselolle vaan tuo maailman äärestä toiseen tyhjänpäiten matkailu. Totta kai se maailman eri alueiden elämän ymmärtämistä auttaa, muttei se kuitenkaan ole minusta erityisen olennaista ihmisen elämälle. Pienet, paikalliset, oman alueen asiat lienevät olennaisimpia itse kullekin? - Itselleni kävi samoin erään halvimman ketjumerkin kanssa ensimmäisen viilauksen jälkeen, toisella tankillisella, metsässä, aivan normaalissa rungon karsinnassa. Ei ollut minkäänlaista kampeamista, risua tai paksua oksaa,ja kuitenkin saha parkaisi ykskaks tyhjää. Minä äimänkäkenä! Mitä tämä on? Lunta oli onneksi sen verran vähän, että löysin pyhäinjäännökset. Siinä näytti käyneen niin, että halvan työvoiman maassa oli jäänyt liitoskohdan niittaus kesken ja se liitosvälin lenkkipari niitteineen katosi risukkoon. Jokseenkin täysin iskemätön halpaketju,ilman liitoslenkkejä löytyisi minultakin. Ostakaa! Ostakaa! Pois joutaisi minulta! Enpä muista katkenneen ketjun merkkiä, se oli kuitenkin halvempi, kuin Charlton, joka ei sekään pysty jäiseen puuhun. Tämä viesti saattaa kadota listasta, kun noita nimiä laitan. LUE ÄKKIÄ!
Ja sitten aiheeseen:
Halpaketjuja ei pidä ostaa! Toimivat ne tietenkin nimimerkkisi tapaisilla sunnuntaisahureilla, mutta jos sahataan jopa pakkasellakin, alle -20°C lämpötiloissa, eivät nuo halpaketjut pure juuri mitenkään jäiseen koivunrunkoon. Aivan sama miten lasket puruhammasta! Minulla on oma käsitykseni hyvästä ketjusta. Stihlillä on hyviä ketjuja ja Oregon on toinen pakkasellakin toimiva merkki. Minusta paras Oregon on se, jossa leikkuuhampaassa on äkkiväärä 90° mutka, terävällä kulmalla ketjua vaikkapa edestä katsoen; siis suorakulma,suorasivuisella hampaan kyljellä. En muista ulkoa sitä tyyppimerkintää, sekin kyllä löytyisi tuolta jostakin navetalta pakkauksen kyljestä. Siinä on ketju, joka ei kampea sivulle jäisessäkään puussa puolen tunnin sahuun jälkeen. Sunnuntaisahurit pärjäävät muillakin. Minäkään en ole edes ammattilainen, että älkää ammattilaisiksi itsenne lukevat räkänokat vetäkö hernettä nenään. En minä ole, kuin 60-luvulta lähtien metsätöissä räpeltänyt.
Mikä on sinusta hyvä ketju? - Minua olisi kiinnostanut silloin, jo "isompana", toisella kymmenellä ollessa, käydä kokeilemassa sitä koulun Valmettia. Itse ajauduin, tai oikeammin pyrin ja pääsin, kuitenkin saman koulun oppikoulun puolelle. Meillehän ei sitten opetettu traktorilla ajoa, kuten kansalaiskoulun puolella. Ei kai minulle, vanhalle tekijälle tietenkään olisi edes tarvinnut kakskymppisen tekniikkaa ja hallintalaitteita edes opettaa! Ihihihaan vaan vanhoja muistoja olisi "seniorikansalainen" silloin halunnut verestää. Kävin minä kuitenkin joskus käsityötunnilla muistoja verestämässä sen Valmetin vieressä, jotakin tarvikkeita hain varastossa ja unohduin sitä Valmettia katselemaan, kun se oli siellä varaston puolella.
- Soo soo pojat! Tässä viestiketjussa on aiemmin ivattu Valmet 20:tä. Eipäs moitita järeää, nelisylinteristä, kotimaista voimanpesää!
Meillä oli Valmet 20 ensimmäinen traktori. Isäni osti sen käytettynä iäkkäältä kyläsepältä, joka oli hankkinut itselleen uuden Valmet 33:n ja kaksikymppinen jäi ylimääräiseksi. Vuosi oli jotakin, jota en edes muista, mutta 1958 ehkä. Itse olen syntynyt 1956 ja minun muistikuvissani meillä on ollut aina traktori. Sen muistan, kun ohjasin Valmetin itse kotitien päähän noin 3,5-vuotiaana isäni sylissä istuen kilometrin päästä, naapurista ja ohjasin siis risteyksetkin. Kotitiellä vaihtui kahta vuotta nuorempi siskoni rattia kokeilemaan. Eipä hän ohjaamisesta ymmärtänyt mitään. Nauroi ja renkutti rattia edestakaisin. Liian nuori hän maantieliikenteeseen minusta, isoveljestä näytti vielä olevan. Silloin ei todellakaan ollut muuta moottoriliikennettä tuolla tien pätkällä. Suuri tapaus oli, kun auto meni ohitse. Me tenavat ryntäsimme yleensä ikkunaan ihmettä katsomaan. En siis muista tuon kaksikymppisen ostoa. Traktorit olivat tuolloin vielä outoja kapistuksia hevosiin tottuneille miehille. Valmet 20:n piti olla ajokunnossa, kun isäni lähti ajelemaan sillä kotiin päin ,noin 10 km:n päässä sijaitsevalta pajalta. Ei taatusti ollut isäni ikinä ennen sitä ollut traktorin puikoissa. Ohjauspyörästä ohjattiin. Kytkimen pohjaan painamisella ja kiireellisessä tapauksessa jarruja lisäksi käyttäen pysäytettiin. Vaihteet seppä neuvoi myös ja sen miten niitä käytettiin. Valmetti kuitenkin haki koko ajan tietä isäni kertoman mukaan ja valautui peräti ojaan asti kilometriä ennen kotitietä. Valtavat 15 km/h taitaa olla kaksikymppisen huippunopeus. Enpä muista miten hän kertoi saaneensa sen ojasta pois, mutta tien hakemisen ja ojaan suistumisen syy oli kuitenkin löysä ja lopulta kokonaan irti päässyt raidetangon pää.
Tuo Valmetti oli perukan ainoita traktoreita ja urakkakone siihen aikaan. Pikku väkkäröillä tosiaan silloin töitä tehtiin. Valmetin varusteina oli sivuniittokone, keulassa Pirkka-merkkinen, oranssi pyöröharava, perään; yksisiipinen kyntöaura, jonkinmoinen hankmon tapainen, omatekoinen perälevy ojamaiden levitykseen, puurunkoinen ja -lavainen perävaunu Opel-merkkisen kuorma-auton etuakselin päälle rakennettuna, eikä tietenkään minkäänlaista kippiä siihen aikaan. Heinänkorjuussa oli lisäksi täysin puusta naulaamalla tehty lamuska, lotja, lavetti… Millä nimellä teillä päin kutsuttanee? Kuitenkin neljän tuuman laudasta kyhätty, lankuilla etupäästä yhteen naulattu, parista stopparitolpasta peräpäässä väsätty kuljetusväline, jota meillä kiskottiin noin 10-millisellä vaijerin pätkällä etupäästä. Pakittaa sillä systeemillä ei voinut ollenkaan. Piti olla selkeät ajolinjat. Lisäksi Valmetissa oli rautaiset piikkipyörät paripyörinä ja takapyöräpainot. Niin ja olihan siihen sellainen kivimyllykin eläinten jauhoille, joka oli aitan lattiaan pultattuna ja klapisirkkeli ja halkomakone puusta tehtynä. Terät ja akselit tietenkin terästä. Viimeisin hankinta oli varmaankin käytetty puimakone, olikohan se Elo-mekkinen? En muista enää, vaaleanvihreä, tummanruskeilla runkolankuilla muistaakseni.. Voimansiirto työkoneille tapahtui silloin yleisesti lattahihnoilla. Nivelakseleita ei tainnut olla ollenkaan. Meillä ei ainakaan ollut tuon kaksikymppisen aikaan. Fergusonilla ym. ehkä olikin, kun oli se hydraulinen kolmipistenostolaitekin? Tuo em. puimakone purettiin joskus -60-70 lukujen taitteessa. Isäni käytti akseleita ja laakereita uusiin keksintöihinsä. Meillä päin puimakonetta kutsuttiin yleisesti ryskyksi. Tuossa ensimmäisessä traktorissamme ei ollut minkäänlaista hydrauliikkaa, että voimaa piti kuskilta löytyä lähes yhtä paljon, kuin traktorista, kun kaikki koneet piti käsivoimin, vivuilla kammeta irti maasta.
Valmet 20:llä isäni aivan oikeasti urakoikin naapureille ja minä olin useasti vänkärinä mukana, etenkin puinnissa oli monenlaista pikkuhommaa minullekin silloin. Se sivuniittokone oli silloin kova sana. Sillä niitettiin monen talon heinät. Valmetin voimat riittivät siihen oikein hyvin ja työsaavutus oli valtava viikate- ja hevosniittoon verrattuna. Niin! Itselläni on nyt ruohonleikkurina jo vanha päältä ajettava 12 hv:n Murray, joka on jo aika lähellä jo tuota kaksikymppistä moottoriteholtaan. Joopa joo! Aikoja olivat nuo, kun kaksikymppisellä töitä tehtiin! Puimakoneen kanssa kierrettiin syksyisin vielä niittokoneen kanssa tehtyäkin aluetta suurempaa näillä pientiloilla. Lisäksi tuo Valmetti oli voimakoneena paikallisosuuspankin työmaalla perustuksien valussa, ym. Betonimylly oli siellä siivapyörällä pyöritettävä.
Tuolla Valmetilla siis minäkin opettelin traktorilla ajoa alle kouluikäisenä. Heinää seipäiltä kerättäessä olin siirtämässä traktoria seipäiden välillä, useinkin vuotta nuoremman veljeni kanssa vuorotellen. Kytkin oli noin nuorelle niin jäykkä, että kahdella jalalla piti astua kytkimelle, että traktori pysähtyi ja lieneekö pitänyt vielä ohjauspyörästä käsin työntää lisäksi?
Monenlaisia havereitahan isälleni tuon “hankisääsken” kanssa sattui. Yhtenä aamuna, herättyäni katsoin ulos keittiön ikkunasta ja Valmetista oli pohja näkyvissä navetan edessä olevan saran päässä. Täysin kyljellään koko väkkärä. Isäni oli aamutuimaan mennyt kiskomaan vaijerilla ojaa tukkivaa kivenmurikkaa ja Valmetti pötkölleen ojaan! Oikeaa jalkaansa isäni linkkasi jonkun aikaa sen jälkeen. Lieneekö ohjauspyörän alle jäänyt? Parin talon päässä oli kuitenkin Väinöllä lähin traktori avuksi, eikä se sitten ollutkaan pieni, vaan nelosnuffi! Sillähän Valmetti kääntyi keveästi pyörilleen
Toisella kertaa tuli Valmetti kahtena pätkänä lamuskan päällä Väinön Nuffieldilla vedettynä pienviljelijäyhdistyksen kuivaamolta. Isäni oli saanut viljasäkit tyhjennetyksi haloilla lämmitettävään kuivaamoon ja kuivaamokankaalla traktori-perävaunu-yhdistelmää kääntäessä oli perävaunun vetokarttu töksähtänyt kantoon ja se Valmetin tykinputkea muistuttava runko oli napsahtanut kytkinkotelon kohdalta poikki. Uusi runko piti tilata.
Kolmannella kertaa olimme hakemassa juurakkokuormaa uudisraiviolta. Minä olin taas siirtämässä traktoria kasalta seuraavalle. En muista, että vuotta nuorempi velipoika olisi silloin kuormanhaussa ollut edes mukana. Käsinkuormaukseen minustakaan ei ollut vielä juuri ollenkaan, kun en edes kouluikäinen ollut. No! Kun kuorma oli valmis vaihdoimme kuskia, isäni rattiin. Siinä oli heti uudismaalta tultaessa sellainen hirrestä tehty, läpi ajettava, kaksiosainen kongilato, jonka koillisvierustaa piti lähteä kotia kohti ajelemaan. Tuollainen ladon vierusta on täälläpäin, näillä multavilla mailla, lähes aina märkä ja siihenhän se kuorma istahti. Ei muuta, kuin pölkkyä kärryn aisan alle ja kärry irti. Sitten Valmetti kuivalle maalle ladon nurkan tienoville ja vaijeri kärryn vetosilmukan ja traktorin välille. Hieman kärry nytkähti ja Valmetit keuli hurjasti. Isäni vedätti äärirajoille ja painaisi sitten kytkimen pohjaan. Kuului pojijong ja klang! sellainen ääni, kun Valmetin kytkin lipeää kuraisen saappaan alta. Keula oli jo niin pystyssä, ettei ollut aikaa polkaista kytkintä uudelleen. Lokasuojan ylitse loikka sivulle ojan penkalle rähmälleen ja Valmetti ketarat taivasta kohti, täysin selälleen, eivätkä menneet edes pellit ruttuun. Kevyt traktori, tai kovat pellit, vai olisiko niiden yhdistelmä? Taustapeili kylläkin rikkoontui. Taas polkupyörällä Väinöä avuksi hakemaan. Puhelimia ei silloin ollut, eikä kyllä sähköäkään. Rockiakin piti “loehtia” tällä perukalla ihan vaan nestekaasukitaralla, kuten Jaakko Teppo laulaa jossakin kipaleessaan. Nuffieldia taas odottelin, mutta sieltä tulikin hirmuisella nopeudella ja ulinalla täysin pakasta nykäisty Valmet 361D paripyörillä varustettuna. Tuoreen maalin haju tuntui ainakin 5-metrin päähän. Väinö oli vaihtanut traktoria. Muistan siinä nassikkana ihmetelleeni, että pienempään oli vaihtanut. Keveästi kääntyi kuitenkin kaksikymppinen silläkin pyörilleen ja perävaunu lähti myös, kuin puukko tupesta sillä paripyörävarustuksella. Porukkaa oli kertynyt siihen onnettomuuspaikalle jo aikalailla. Väinö polkaisi 361:llä kotiin päin, omiin töihinsä, kun 20:n oli jaloillaan. Paripyörien välistä lensivät multa- tai liejukokkareet reilusti puhelinlankojen korkeudella parin sadan metrin matkalla maantiellä. Sitten isäni ryhtyi kaksikymppisen käynnistykseen. Ihmeesti silloin oli akussakin virtaa. Yleensä se oli aina tyhjä. Silloin kuitenkin käytettiin tulpat pois ennen käynnistysyritystä ja pari kierrosta konetta ympäri startilla, että tuli ylimääräinen öljy pois mäntien päältä. Sitten tulpat paikoilleen ja starttaamaan. Pakoputken täydeltä työntyi multajöötiä, jota isäni aina välillä kaivoi sormellaan pois niin syvältä pakoputkesta, kuin ylsi ja taas startattiin. Lopulta yhtä aikaa kaivamista ja starttaamista Valmetin vieressä seisten ja Valmettihan pärähti käyntiin. Viimeiset kurat ja moottoriöljyn rippeet isäni silmille. Naama mustemmaksi, kuin milläkään ihmisrodulla. Naapurin ukko räjähti nauramaan sitä näkyä ja putosi vesissä silmin hohottaen istualleen ladon seinustalle. Pikimusta naama. Ainoastaan silmien ympärillä olevat uurteet valkoisina, kun isäni ennätti räpsäyttää silmänsä kiinni koneen käynnistyessä.
Valmet 361 D oli meilläkin seuraava traktori vuonna -63. Kakskymppinen meni vaihdossa työkoneineen, tai ei aivan kaikkineen, vaan siis: aura, äes, niittokone ja takapyörien lisukkeet. Traktorin käyntivarmuus, käynnistyvyys, teho, nostolaite, ym. ominaisuudet hypähtivät silloin aivan toisiin sfääreihin. Kakskymppisen virranjakajakin tahtoi temppuilla kastuessaan. Kovalla ukkoskuurolla traktori sammui virranjakajan kastuessa. Ero kakskymppiseen oli todella valtava ja kuitenkin; pikku väkkärähän tuo seuraavakin oli tositöihin.
Meinasipa tulla Päätalon Iijoki-sarjan pituinen juttu. Muutakin kyllä sattui. Pitänee kuitenkin laittaa piste.