Kunnioitus

Oletan, ettet kysy siksi, ettet tietäisi itse vastauksia kysymyksiisi. Ehkä haet keskustelua vastausten pohjalta, joten kannan korteni kekoon.

Toisen kunnioittaminen on sitä, kun arvostaa hänen moraaliaan, ajatuksiaan, tekojaan ja/tai muuta sellaista.

Kunnioittamiseen kuuluu mielestäni luottamus kunnioituksen kohteen rehellisyyteen.

Kunniottaminen näkyy myötämielisenä käytöksenä ja toisinaan myös samaistumisen haluna.

Kun joku kunnioittaa itseään, tahdon hänen tekevän sen yleisesti hyväksyttävistä syistä.

Hei mummomuori. Kiva, että täällä on varttuneempaakin osastoa keskutelemassa, joilla on sitä elämänkokemusta :)

Tuohon on vaikeata vastata. Mutta kunnioituksen puutteen tunnistaa kyllä aika helposti.

Kunnioitus on toisen arvostamista. Kaikkea ei ole pakko hyväksyä, mutta sitä arvostettavaa pitää kohteesta löytyä kuintkin niin paljon, että asiasta jää positiivinen kuva.

Toista ihmistä kunnioittaa siksi, että hän on ihminen.

Kunnioitus on normaalia eikä sitä yleensä huomaa, mutta sen puutteen kyllä huomaa niinkuin tuolla jo sanottiin.

Yksi tärkeä piirre kunnioituksessa on kuunteleminen. Että oikeasti kuuntelee, mitä toinen sanoo, koettaa jotenkin sisäistää sen ja antaa sen upota ajatuksiinsa, miettii mitä kautta toinen on johtopäätöksiinsöä tullut ja joskus myöntää, että niissä saattaa olla oma logiikkansa, vaikkei se olisikaan sama kuin juuri minun (AINOA OIKEA!?) logiikkani.

Kunnioittavaa on malttaa mielensä eikä vastata heti nyrkit pystyssä. Kunnioittavaa on vastata ilman rumia sanoja ja tarpeetonta ilkeyttä.

Kyllä voi sanoa suoraan, jos on eri mieltä, mutta sen voi sanoa asiallisesti ja rakentavin sanavalinnoin.

Olen miettinyt tätä paljon viime aikoina. Oslon tapahtumien myötä valtiovaltakin on herännyt pohtimaan ja ohjeistamaan nettikeskustelijoita vihapuheen karsimiseksi. Luommehan maailmaa ja tulevaisuutta pitkälti juuri käyttämämme kielen kaltaiseksi.