Tuli tässä puhetta erään tututtavan kanssa siitä, millaisessa ammatissa uskova voi toimia. Ajattelin kysyä kuinka te näette sen, onko uskolla vaikutusta ammatinvalintaan tai työpaikkaan?
Huomaan että tulee tilanteita, joissa huomaa olevansa niin moraalisesti kuin jopa eettisesti ristiriitatilanteessa. Niiden ratkaisu ei aina ole kovin yksikertaista. Kun joutuu olemaan monenmoisten ihmisten kanssa, on ollut löydettävä tie, jossa ne omat näkemykset eivät liikaa vie tilaa toiselta.
Kuinka siis esim. myyjä (elintarvike, erikoistavara), sairaanhoitaja (ai lähihoitaja), poliisi, sosiaalitoimen virkailija, opettaja, eli he joilla on paljon asiakaspalvelua, voi toimia noissa ammateissaan uskovana? Entä sitten muissa ammateissa, joissa työ on enemmän tekemistä (rakennus tai metallialat jne.), ehkä yksikertaisempaa? Toinen ääripää lienee sitten johtavassa asemassa olevat, vaikkapa rakennusalan yritykset, pankkiala tai vaikkapa oppilaitoksen johtaja? Mitä nyt muita näitä onkaan…
Onko teidän ammatinvalintaan tai työpaikan valintaan vaikuttanut teidän henkilökohtainen uskonne jotenkin? Tai päinvastoin, oletteko luopuneet ammatistanne tai työpaikastanne uskoon tulon jälkeen? Missä ammatissa tai työpaikassa ette missään nimessä voisi työskennellä?
Huomaan että tulee tilanteita, joissa huomaa olevansa niin moraalisesti kuin jopa eettisesti ristiriitatilanteessa. Niiden ratkaisu ei aina ole kovin yksikertaista. Kun joutuu olemaan monenmoisten ihmisten kanssa, on ollut löydettävä tie, jossa ne omat näkemykset eivät liikaa vie tilaa toiselta.
Kuinka siis esim. myyjä (elintarvike, erikoistavara), sairaanhoitaja (ai lähihoitaja), poliisi, sosiaalitoimen virkailija, opettaja, eli he joilla on paljon asiakaspalvelua, voi toimia noissa ammateissaan uskovana? Entä sitten muissa ammateissa, joissa työ on enemmän tekemistä (rakennus tai metallialat jne.), ehkä yksikertaisempaa? Toinen ääripää lienee sitten johtavassa asemassa olevat, vaikkapa rakennusalan yritykset, pankkiala tai vaikkapa oppilaitoksen johtaja? Mitä nyt muita näitä onkaan…
Onko teidän ammatinvalintaan tai työpaikan valintaan vaikuttanut teidän henkilökohtainen uskonne jotenkin? Tai päinvastoin, oletteko luopuneet ammatistanne tai työpaikastanne uskoon tulon jälkeen? Missä ammatissa tai työpaikassa ette missään nimessä voisi työskennellä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toi liittyy siihen juttuun `keisarille mikä hänelle kuuluu, ja Herralle se mikä hänelle kuuluu`.
Eli jos on saanut kutsumuksen johonkin ammattiin, niin on hyvä toimia sen laitoksen sääntöjen mukaan. Mutta ei kannata tehdä sellaista, mistä kokee huonoa omatuntoa. Koska se on se ääni, jolla Herra sanoo että soo soo, ei näin.
Mitenkä sen käytännössä tekee? Vaikkapa kun käsketään tehdä huonompaa työtä jotta saisi suuremman tuloksen? Tai puhumaan sellaista mikä on oman arvomaaliman vastaista? Voiko työnantajalle laittaa hanttiin?
Näissä monessa ammateissa joutuu varmaan päivittäin tilanteeseen…
Mitä sä nyt rutiset olemattomista asioista, kun luterilaisen kirkon piirissä on leipäpapit ja rusinapullat, jotka kääntää asian kuin asian itselleen suotuisaksi. Miksi sinä et kuvittele hihhulien pystyvän samanlaiseen oikeassa elämässä?
Niin, en nyt vain halua kuvitella, olisi ihan hienoa tietää miten tähän asiaan on kukin ratkaisunsa tehnyt.
No jos näkisi tuossa olevan edes jonkinlainen teoreettinen mahdollisuus tai ammattiryhmä, niin ymmärtäisin, mutta kun normaalissa elämässä ei joudu pohtimaan eettisiä arvoja....Aborttilääkäri vois olla sellainen, että siinä vois olla uskonnolliset asiat mielessä, mutta toisaalta ei-uskovaisellekin se voisi olla tekemätön paikka. Eihän noissa ratkaise usko, vaan ihmisen omat arvot....ja siksi leipäpapit ja rusinapullat pystyy olemaan kirkossa, vaikkeivat uskokkaan..He voivat olla siellä siksi, että pystyvät hyväksymään asian
Ei joudu pohtimaan vai ei viitsi pohtia?
Opettajan on opetettava sen mukaan, mitä suunnitelmissa on – ei oman näkemyksen mukaan. Samoin sosiaalityöntekijä, voiko hän tarjota omaa näkemystään ihmisen hätään vai vain ammatillista näkemystä? Eräs sairaanhoitaja sai nuhteluita työnantajalta kun hän oli rukoillut asiakaan kanssa (ja vaikka asiakas oli itse suostunut siihen).
Monessa työssä joudut kohtaamaan ns. toisuskoisia sekä myös ei uskovia. Silloin voit joutua toimimaan heidän käsityksistään lähtien, et omistasi. He voivat olla asiakkaina mutta myös työtovereina. Kun harras muslimi haluaa pitää rukoushetkensä, niin siihen ei saisi puuttua.
Ymmärrän kyllä että tähän normi keskiluokkaisuuteen kuuluu tuo monella lohkolla ajattelu. Toinen lohko ei tiedä mitä toinen tekee. Ajattelin vain että jos täällä nyt kuitenkin olisi sellaisia jotka ovat kokonaisuuksia kaikkialla. Ainakin itse olen sellainen.
En ihmettele jos on saanut rukoilusta nuhteet. Mä olisin antanut varoituksen, kun potkuja ei olisi voinut antaa..ja toisesta potkut.Terveydelle vaarallista uskotella sairaille, että rukoilu auttaa ja siitä on tehty ihan lääketieteellistä tutkimusta ja toisin kuin kirkon pseudotiede, niin lääketieteessä pitää ottaa faktat faktoina, eikä muutella niitä mutuksi...Yhteiskunta yrittää pärjätä järjellä, eikä silloin auta mitkään Hello Kitty-maailmat, vaan sellainen saattaa olla jopa vaarallista.
Mä en ymmärrä miten voisi olla uskovaiselle vaikeaa, jos tapaa muslimin töissä? Samahan se on skinille, jos tapaa muslimin töissä...eikä se skinin tartte olla rasisti-uskovainen...pelkkä rasisti riittää.. Jos tuo tuntuu sinusta ongelmalta. niin miltäköhän mahtaa tuntua ei-uskovaisilta, jotka kohtaa hihhuleita useista uskonnoista? Hehän siinä joutuvat kärsimään, jos joutuvat, mutta en minä ole sellaiseen kyllä törmännyt..... Ooot uskovainen? Yhtä paljon mua haittaa oikeassa elämässä uskovaisuus kuin homouskin....Yhtään ei haittaa, kuhan eivät tule mulle tyrkyttämään.....Kokonaisuutta jos ajattelee, niin miten sun kaltainen liberaali voisi tuntea mistään ongelmia, kun Raamattukin kehottaa olemaan pakanoiden kanssa väleissä? ja siihen liberalismi, niin sen jälkeen on taivas auki....monellakin tapaa... joten edelleen, miksi luoda jotain teoreettista ongelmaa, kun sellaista ei käytänössä ole...Muslimeilla voi olla, mutta he noudattaakin oman uskonsa ohjeita...kristityillä kun ei ole mitään ohjeita, joita voisi rikkoa.
OK, tuo on sinun näkemyksesi.
Oikeasti eräs henkilö mietti sitä, että koska hän on ravintoalan työtekijä ja tullut uskoon oltuaan muutaman vuoden poissa töistä. Hänestä vain tuntui väärältä että joutuu myymään alkoholia ja näin edesauttaa huonoja asioita myös muiden elämässä. Pitäisikö hänen vaihtaa ammattia kokonaan vai kieltänyt sellaisista työpaikoista, jossa alkoholia myydään karenssin uhalla?
Kumma kyllä, minulla tulee tilanteita joissa moraali on lujilla. Pelkään välillä sen johtavan kyynisyyteen, josta haluan itseäni varjella. Toki jokaisella on mielipiteensä mutta on myös ihmisiä jotka tuovat sen esiin, niin asiakkaana kuin työtovereina. On ollut tilanteita jossa ei esim. suostuta tekemään yhdessä töitä näiden erojen takia.
Sosiaalipuolella on huostaanotoissa ollut ongelmaa. Se mikä on vanhempien näkemys esim. kurista (uskontoon liittyen) ei taas ole ollut työntekijä näkemys. Tätä tarkoitin että kun itse vaikka asiakkaana on jossain, niin kuinka paljon hyväksyy sen virkailijan näkemyksiä?
Sinusta siis uskon arjessa ilmaiseminen ei kuulu edes vahvassa uskossa oleville? Että se on salattava ja vaiettava ja tehtävä niin kuin käsky käy? Mielenkiintoista …
No sinä luulet uskovaisten olevan jotain ylivoimaisia moralisteja, jotka joutuu kamppailemaan oikean ja väärän kanssa...Ellet olisi niin narsistinen ja nostaisi teidän ryhmää esille, niin ymmärtäisit joidenkin ihmisten joutuvan kamppailemaan sellaisten asioitten kanssa muutenkin, eikä siinä uskonto ole ratkaisussa.
Tuo on niin uskovaisille tyypillistä itsensä korostamista, että vain he miettivät moraalia, koska vain kristityllä voi olla moraalisia ongelmia elämänsä kanssa ....Vitut, kun ei kristityillä ei ole edes olemassa tiukkaa ohjeistusta, niin miten sellaiset edes vois vetää uskontoonsa vedoten moraalisia ongelmia..Selkeästi sinä haluaisit olevan joitakin moraalisia ongelmia, mutta kun luterilaisen kirkon ohjeilla ja säännöillä ei tule sellaisia ongelmia. Vain usko pelastaa, ei teot ja kaikki synnit annetaan anteeksi katuvalle..Miten sinä voit saada noilla eväillä moraalisia ongelmia? Kyllä ne moraaliset ongelmat lähtee ihmisestä itsestään, eikä uskosta.
Parahin mummomuori,
tuohan nyt riippuu ihan siitä, millaiseksi uskonsa vaatimukset kokee. Jokaisellahan on se oma luomansa jumala, joka vaatii eri ihmisiltä erilaisia asioita ja käyttäytymistä. Joidenkin jumala edellyttää tietynlaista pukeutumista, toisten jumala kieltää työskentelyn tiettyinä päivinä, toisten jumala kieltää tiettyjen ruokien tai juomien käsittelyn, toisten jumala puuttuu raha-asioihin. jne jne.
Kaikki riippuu siitä, millaiset määräykset antavan jumalan on siis itselleen luonut. Ristiriitoja ja ongelmia ammatinvalintaan voi tulla paljonkin, tai sitten ei.