Kertokaa rodusta. Seurakoiramaisuus, luonne, arkuus/kovuus, trimmattavuus/turkin hoito, sosiaalisuus jne. Olen siis harkinnut tällaisen hankkivani ihan seurakoiraksi, niin olisi kiinnostusta kovasti rodusta tietää. :)
Bedlingtoninterrieri
bedli
168782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Käsittäkseeni ovat hiukan pehmeämpiluonteisempia kuin useimmat terrierit. Sen mitä olen niihin tutustunut, sopivat ihan hyvin pelkäksi seurakoiraksi, kun vaan saavat kohtuullisen määrän liikuntaa ja tekemistä. Bedlareitahan luonnehditaan rohkeiksi, mutta rauhallisiksi ja niistä saa hyvän kaverin varmasti kaikkiin koiraharrastuksiin, jos niihin on intoa.
Turkki pitää trimmata, näyttelykoira aina ennen näyttelyitä, ja karva pitää kammata viikoittain, sillä irtokarva ei irtoa siitä itsestään.
Bedlari on pitkälle jalostettu rotu eikä Suomessa ole kuin muutama kasvattaja. Kannattaa selvittää tarkkaan historia.
Bedlarista sanotaan, että se on susi lammasten vaatteissa. Tämän voin allekirjoittaa omistettuani sellaisen vuosia sitten. Vaatii hyvän ja järjestelmällisen kasvatuksen.
Ulkonäkö antaa kuvan lauhkeasta lampaasta, mutta itselläni on toinen kuva, sillä ystäväpiirissäni oli muitakin bedlareita ja samanlaisia jukureita kaikki.
Turkki vaati todella paljon hoitoa, harjausta ja trimmaamista ammatti-ihmisellä.
Vehnäterrieri on lauhkeampi, mutta isompi.
Se luonne on kylläkin sekä vehnäterrierin että bedlingtoninterrierin kohdalla hyvin yksilöllistä. Olen tavannut molempia vä'hintään 2 yksilöä ja kaikki ovat olleet kilttejä. Turkki molemmilla vaativahoitoinen, vehniksellä kylläkin vaativampi, mutta kai se on makuasia. Narttu kannattaa hommata ensimmäiseksi terrieriksi, sillä terrierit ovat melko kovia luonteiltaan, mutta nartut kaikkien rotujen kohdalla uroksia pehmeämpiä. Ne kaikki tapaamanikin yksilöt ovat olleet narttuja, joten kokonaiskuvaa näistä roduista en voi antaa, kun uroksiin en ole juurikaan tutustunut. Mutta aina koiraa hankkiessa kannattaa varautua yllätyksiin luonteessa ja muissa piirteissä.
Nyt on edellisellä kirjoittajalla mennyt puurot ja vellit sekaisin. Luonne ei ole yhtäkuin "kiltteys". Se, että koira on "kiltti", ei tarkoita, etteikö koiralla olisi luonnetta. Kasvatus määrää "kiltteyden", mutta luonnetta on kaikilla - enemmän tai vähemmän.
Neuvoisin Sinua ottamaan rotuyhdistykseen yhteyttä, sieltä saat rodusta tietoa. Minulla ei ole pahaa sanottavaa bedlareista, olen elänyt niiden kanssa yli 40 vuotta. Mitä tulee turkin hoitoon, se ei ole työlästä, toki ei voi sileäkarvaiseen verrata.
Bedlarit ovat olleet minulle aina päärotu. Usein käy niin, kun otat kerran bedlarin, niin aina bedlari tai monella on useampiakin. Ainahan voi tulla katsomaan ja tutustumaan rotuun. Suomen Bedlingtonkerho ry. Käy tutustumassa.
Vehnät on ihania, mutta rohkenen sanoa, että vaativampi. Rotumme on hyvissä käsissä, vain muutamia kasvattajia, ei yhtään ns. kenneliä. Ja mitä tulee sairauksiin, sanoisin terve rotu. Joka rodussahan löytyy poikkeuksia. Rotuahan mainostettiin tosi sairaana rotuna ja se ei kyllä pidä paikkaansa.
Millä perusteella vehnäterrieri on vaativampi ? Sehän on terrieriroduista helpoin. Tunnen useita sellaisia.
Minulla on kokemusta Bedlingtoneista yli 10vuotta ja voin sanoa että on ihanteellinen seurakoira.Ystävällinen,ei haise koiralle,ei lähde karvaa,turkin hoito helpompaa kuin esim.villakoiralla,on sopivan kokoinen,sopii lapsiperheeseen ym...
Minäkin TUNNEN monta erirotuistakoiraa,bedlington ollut nyt reilun vuoden.Ja uros.Komppaan edellistä kirjoittajaa.On rauhallinen,tykkää toisista koirista ja lapsista.
Lue blogia Hallan harhaa niin tulee selville! Oikein hyvä ja hauska blogi.
Olen kasvattanut bedlingtoneja vuosikymmeniä ja tietenkin oppinut tuntemaan niin rodun hyvät kuin huonotkin puolet. Helppohoitoinen ja siisti koira, ei lähde karvaa ja turkki suorastaan tykkää pesusta. Siksi kaikinpuolin kätevä esim kerrostalossa, ei myöskään hauku turhia.
Terrieri on aina terrieri, lempeä ja ystävällinen, mutta saattaa kiihtyä sekunnissa ärsytettynä- ei siis todellakaan mikään pehmokoira.
Terveystilanne on varsin hyvä- Pevisarotuna vaaditaan niin maksa kuin silmätulokset ennen astutusta.
Harrastuskoiraksi en bedlingtonia suosittele mikäli mielessä on kilpailut ja niissä maineen ja kunnian kerääminen. Näyttelykoirana mainio, suurin osa suomalaisista koirista täyttää rotumääritelmän vaatimukset ja pystyy kilpailemaan aina valioitumiseen asti.
Kukaan ei kasvata Suomessa rahan kiilto silmissään eli koiran voi ostaa turvallisesti keneltä tahansa kasvattajalta.
Taipumusta anoreksiaan kuten vinttikoirilla ? Kuulin bedlingtonista, joka oli ollut 3 pv syömättä ja joutui tiputukseen. Se ei ole normaalia. Luonnossa eläimet liikkuvat lähes koko hereilläoloaikansa ja nälkä pysyy normaalina. Kun entisistä työkoirista tehdään lemmikkejä niin tulee ongelmia. En myöskään usko että minkään eläimen kuuluu olla niin laiha että selkäranka ja kylkiluut törröttää. Sellaiseen bedlingtoniin olen törmännyt ja järkyttynyt. Kyse ei ollut lihaksikkaasta hoikasta treenatusta atleetista, vaan rekatusta jalostetusta mahdollisesta tulevasta näyttelykoirasta.
Totta on, että terrieri on terrieri. Meillä pian 3 v. uros Bedlington joka on arka, utelias, pelokas/agressiivinen, kiltti, arvaamaton ja varsin hellyydenkipeä. Kastraatio ensiviikolla.
Kuten muutkin terrierit se etsii maasta kaiken syötväksi kelpaavan, kuten toisten koirien ulosteet. Älä hanki harmeja itsellesi.
^ Ei pidä paikkaansa. Ymmärrät varmaan itsekin, että se on yksilökohtaista. Meillä ei bedlingtonin tongi maasta mitään syötävää ja jos joskus joku vastustamaton herkku tulee eteen, niin jättävät käskystä. Harmeja ei kannata hankkia, siksi suosittelenkin bedlingtonia, sillä se on kaikkea muuta.
Itse ostaisin bedlingtonin heti, jos pentuja olisi :)
Kaikki jalostetut koirat on pelkkiä ihmisten narsistisia egon jatkeita. Myös usein todella sairaita. Keinosiemennyksellä syntyneitä. Keinosiemennys on eläimiin sekaantumista ja aina raiskaus.