hei.
Tämmöistä mietin, että pimeässä/hämärässä joutuu kuvaamaan pidemmillä valotusajoilla tai sitten valon ja hämärän kontrasti on sen verran iso, että niiden siirtymässä valosta hämärään/pimeään näkyy sellaista pikselihöttöä niin onko keinoa, milla sen poistaisi pois kunnolla? pitääkö siis vaan vaikka maalata raja paremmaksi samalla värillä vai onko kuvatessa ehkä jokin kikka siihen parempi?
Tämmöistä mietin, että pimeässä/hämärässä joutuu kuvaamaan pidemmillä valotusajoilla tai sitten valon ja hämärän kontrasti on sen verran iso, että niiden siirtymässä valosta hämärään/pimeään näkyy sellaista pikselihöttöä niin onko keinoa, milla sen poistaisi pois kunnolla? pitääkö siis vaan vaikka maalata raja paremmaksi samalla värillä vai onko kuvatessa ehkä jokin kikka siihen parempi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voipi olla niinkin, että syy ei ole valotusajoissa.
Mahdollisia muita ”hötön” lähteitä on mm:
– kuvanvatkain unohtui päälle
– et osaa tukea kameraa (jalusta tms)
– ”väärä” herkkyysasetus (ISO)
– kenno ”kuumana”
”onko kuvatessa ehkä jokin kikka siihen parempi?”
– ensin kokeilisin tukevan jalustan käyttöä, peilin lukitsemista ja kuvanvatkain pois päältä.
Jos kysymys on ns. kohinasta niin se ”poistuu” sopivalla ohjelmalla (mm. Noise Ninja)
Ns kennokohinan saa pois myös ns. mustalla kuvalla
ps.
tärähtämisen välttämiseksi:
– käytä kauko tai vitkalaukaisinta
En koe olevani mustan vyön mestari kuvankäsittelyssä mutta tuossa omaa mustatuntuuta...
Taitaa olla kyseessä perusongelma jonka ehkä kaikki APS-c kennoisilla kuvaavat kohtaavat. Isompikennoisen käyttäytymistä en tiedä kun en ole yhden yhtä kuvaa sellaisella ottanut tai kuva käsitellyt. Testien perusteella tuntuisi sille että tilanne on siellä parempi....?
Kyseessä lienee kuvakkennon kohina joka tulee vastaan isompana tai vielä isompana kun kuvaa suurilla ISO-asetuksilla tai pitkillä valotusajoilla, ja korostuneesti just tilantessa jossa on suuret valoisuuserot. Vastaavasti olen Nikon D50:llä käyttänyt sen maksimia ISO 1600 kymmenillä valaisimilla valaistussa urheiluhallissa josta edes nurkista ei hämärää paikkaa löytynyt. Jälki oli mielestäni siedettävää pieniin (n. 800x600) nettikuviin.
Ei siihen kohinaan tietääkseni oikein mitään poppakonstia ole olemassa. Ns. maisema-pimeämeäkuvauksessa, jos muuten tavoitteet sen mahdollistaa, voi yrittää kuvata kun luonnonvaloa on vielä hiukan jäljellä. Silloin tulee toimeen lyhyemmillä valotusajoilla ja myöskin valaistus on tasaisempaa. ISO-arvot pidän yleensä perus-pohjalla (Nikonilla 200) tosin ei siinä ihan hirveetä eroa näytä olevan niin kauan kuin pysyttelee noin alle 800...1000. Ei nyt ole ihan hirveästi ole tullut vertailtua kuitenkaan. Kohinan kanssa vaan on kovetettava omatuntonsa niin kauan kuin viikkoraha ei riitä täyskennoisiin.... ja valovoimaisiin obkjektiiveihin tilannekuvauksessa.
Kuvan käsittelyssä voi toisilla ohjelmilla (PSP X3 Ultimate mm.) asettaa sävyn johin kohinan poiston ei pitäisi purra niin lujaa. Se ei tosin auta silloin kun on kyseessä kertomasi tosi paha 'pikselimössö'.
Kun ei muuta auta itse yritän esim. rajata alueen ja kopioida 'tervettä' vastaavaa taustaa kohisevalle alueelle ja pehmentää rahjat huomaamattomaksi. Ikävä kyllä, mitä enemmän kuvaa joutuu tohtoroimaan sitä vähemmän se näyttää enää luonnolliselta. On tilanteita kun on selvästi parempi jättää kohinaiset alueet rauhaan, silloin kun niitä ei saa huomaamattomasti käsiteltyä.
No, paljon tekstiä mutta vähän asiaa mikä suoraan auttaisi aloittajaa.