En ole nähnyt miestäni nyt kolmeen viikkoon. Himot alkaa käydä sietämättömiksi. Masturboin ainakin kahdesti päivässä, mutta ei se vaan korvaa sitä tunnetta, kun saa kovan kangen sisäänsä. Hitto, että olen kiimassa pelkästä ajatuksesta, että ensi viikonloppuna pääsen oman kultani jyystettäväksi. Nyt vaan kiima on sietämätön. Pahoitteluni tästä purkauksesta, mutta on ihan pakko jakaa tämä tuska, kun kaverit ei ymmärrä mun kitinää. Ne käskee vaan ostaan dildon ja hoiteleen hommat himaan sen kanssa, mutta ei sekään ole se aito ja oikea miehen kalu! Miten ihmeessä jotkut jaksaa tätä tunnetta vuosikausia. Mä hajoon jo kolmen viikon odottamiseen!
Kaukosuhde
Kiimaliisa
5477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikkeen puutuu. Niin kauan kun sulla riittää haluja niin ei kannata olla huolissaan, kyllä se siitä taas kun mies palaa kotiin.
kateeksi käy...näen miesystävääni kyllä useammin..mutta hän ei halua..ei pitäis minussa olla mitään vikaa..treffikutsuja tulee ihan tuntematomiltakin...mutta rakastan miestäni ja haluttais joka pv..miksi on niin ihana, oma vikansa...mutta nyt minusta on tullut surullinen..katsoa saa muttei koskea..eikä puhua siitä mistä on puute..kai minun pitää ajatella että hän ei sitten rakastakaan minua..tai mitä ihmetteä ajattelisin..olen ihan onneton
mä voin panna puutteessa olevaa naista, mut ei taida rohkeutta löytyy. Naiset on niin ujoja meinaan. ite olen kuitenkin sinkku ja vapaa tekemään kaikkee kivaa
ei tollasta ole olemassakaan
Samassa tilanteessa "Ei ole reilua" nimimerkin kanssa. Miesystävä vetää varmaan mielummin käteensä kuin rakastelee minua. Kaukosuhteessa oltu jo vuosi ja siitä sitten muutaman kerran vaan oltu sängyssä. Kiinnostusta riittää muilta miehiltä ja tilanne saanut myös minut vilkuilemaan tarjontaa. Vielä en ole ryhtynyt ajatuksista tekoihin. En haluaisi, mutta seksi kuitenkin on melko tärkeä osa normaalia suhdetta.