Hei kaikille,
Ollaan vaimon kanssa vähän ihmeissämme, että miten parhaiten tukisimme joulukuussa 5 v täyttävän esikoistyttäremme kehitystä.
Meillä on kaksikielinen koti ja ollaan alusta asti oltu johdonmukaisia asiassa. Lopputuloksena on se, että sekä esikoinen, että 2 v pikkusisko, puhuvat hyvin sekä suomea että englantia. Vaimoni toinen äidinkieli on englanti.
Nyt esikoisen kiinnostus lukemiseen ja kirjoittamiseen on herännyt toden teolla viimeisen puolen vuoden aikana. Ollaan kotona opeteltu aakkoset ja jonkin verran kirjoittamista ja lukemista. Nyt tyttö kirjoittelee sanoja (ei mitään kovin vaikeita sanoja vielä) ja lukee sanoja ihan omin päin. Kirjoitti eilen itsenäisesti aakkosmagneeteilla jääkaapin oveen "KÄRPÄNEN" ja kysyttäessä saman englanniksi, eli "FLY".
Kirjoitus- ja ääntämisvirheitä toki tulee monissa sanoissa, mutta tuntuu oppivan kerrasta kun oikaistaan. Me emme tiedä, ja siksi kysymme: onko tälläinen tilanne kovin yleinen? Vai harvinaista?
Ollaan kiireinen yrittäjäperhe, ja tuntuu siltä, että jos olisi enemmän aikaa opastaa, hän oppisi aika nopeasti lukemaan ja kirjoittamaan kunnolla. Tyttö käy päiväkodissa, mutta ei vaikuta oikein siltä, että siellä kenelläkään olisi todella aikaa alkaa häntä yksilöllisesti tukemaan ja ohjaaman (emmekä me sitä kyllä vaadikkaan - täytyy olla realisti).
Onko kenelläkään antaa vinkkejä, miten kannattaisi edetä? Tuntuu että on hirvittävää tuhlausta, jos asiaan ei nyt panostaisi. Toisaalta koulun alkuun on pari vuotta, ja arvelluttaa että onko siinäkään järkeä jos hän on paljon muita edellä ja turhautuu. Olen ajatellut hankkia hänelle ensimmäisen luokan luku- ja tehtäväkirjan.
Tälläistä...
Ollaan vaimon kanssa vähän ihmeissämme, että miten parhaiten tukisimme joulukuussa 5 v täyttävän esikoistyttäremme kehitystä.
Meillä on kaksikielinen koti ja ollaan alusta asti oltu johdonmukaisia asiassa. Lopputuloksena on se, että sekä esikoinen, että 2 v pikkusisko, puhuvat hyvin sekä suomea että englantia. Vaimoni toinen äidinkieli on englanti.
Nyt esikoisen kiinnostus lukemiseen ja kirjoittamiseen on herännyt toden teolla viimeisen puolen vuoden aikana. Ollaan kotona opeteltu aakkoset ja jonkin verran kirjoittamista ja lukemista. Nyt tyttö kirjoittelee sanoja (ei mitään kovin vaikeita sanoja vielä) ja lukee sanoja ihan omin päin. Kirjoitti eilen itsenäisesti aakkosmagneeteilla jääkaapin oveen "KÄRPÄNEN" ja kysyttäessä saman englanniksi, eli "FLY".
Kirjoitus- ja ääntämisvirheitä toki tulee monissa sanoissa, mutta tuntuu oppivan kerrasta kun oikaistaan. Me emme tiedä, ja siksi kysymme: onko tälläinen tilanne kovin yleinen? Vai harvinaista?
Ollaan kiireinen yrittäjäperhe, ja tuntuu siltä, että jos olisi enemmän aikaa opastaa, hän oppisi aika nopeasti lukemaan ja kirjoittamaan kunnolla. Tyttö käy päiväkodissa, mutta ei vaikuta oikein siltä, että siellä kenelläkään olisi todella aikaa alkaa häntä yksilöllisesti tukemaan ja ohjaaman (emmekä me sitä kyllä vaadikkaan - täytyy olla realisti).
Onko kenelläkään antaa vinkkejä, miten kannattaisi edetä? Tuntuu että on hirvittävää tuhlausta, jos asiaan ei nyt panostaisi. Toisaalta koulun alkuun on pari vuotta, ja arvelluttaa että onko siinäkään järkeä jos hän on paljon muita edellä ja turhautuu. Olen ajatellut hankkia hänelle ensimmäisen luokan luku- ja tehtäväkirjan.
Tälläistä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, Mozart taisi näperrellä omatoimisesti pianoa. Oli kiinnostunut intensiivisesti siitä laitteesta ja opiskeli paljon omin päin. Lapsestasi saa olla iloinen, että tekee itsenäisesti asioita ja oppii - siihen lapset itse haluavatkin: Anna mä yritan, minä teen.
Anna ohjausta, opetusta ja vastauksia, jos hän KYSYY. Silloin hän oppii vielä paremmin (tai ainakin muistaa saamansa vastauksen, koska vastausta ei ole tyrkytetty aikuisen oman tarpeen tai toivomuksen tai luullun tarpeen mukaan). Mainio lapsi on sellainen, joka ei ole (jatkuvasti) voivottelemassa, mitä mä tekisin.
(Päiväkoti ei ole velvoitettu totetuttamaan vanhempien toiveita rajattoman yksilöllisesti. Näin käsitän asian. Siellä on tarpeeksi monipuolista toimintaa ja lisäksi varteenotettava mukavuus on, kuinka lapset siellä voivat olla keskenään ja nähdä toistensa erilaista käytöstä ja osaamista.)
terveisin nuoriso-ohjaaja/35v alalla ollut
Minun kaksikielinen tytär alkoi lukemaan jo 4-vuotiaana . Kun hän meni leikkikouluun niin hän osasi lukea, kirjoittaa ja laskea . Luin hänelle paljon satuja heti syntymästä saakka . Hän vauvana kelli minun vatsan päällä ja luin hänelle satuja suomeksi . Asumme ruotsissa . Nyt hän osaa suomea, ruotsia ja englantia .