Tällä on monta kertaa ollut esillä aika tärkeä asia. Evankeliumin ulkopuolelle ei tulisi jättää ketään. Sitä tulisi julistaa ihan kaikille. Niinhän Raamatussakin kehotetaan julistamaan sitä syntisille. Mitä nuo synnit ovat, niitä aina luetellaan vähän kuin ohimennen. Mutta kohta, joka aikoinaan puhutteli itseäni monin tavoin, on tämä;
Luukkaan evankeliumi:
18:18 Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
18:19 Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
18:20 Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'"
18:21 Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti."
18:22 Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua."
Mietin monesti mikä opetus tässä on. Nyt se nousee aina uudestaan mieleeni.
Kuinka vaikeaa onkaan luopua omastaan? Miksi tuolta hallitusmieheltä vaadittiin vielä sitäkin, että hänen tulisi myydä kaikki pois? Hyvältä ja nuhteettomalta ihmiseltä. Ei siis riittänyt se, että hän täytti käskyt.
Jos nyt käskettäisiin uskovia myymään kaikki omaisuus, olisiko se helppoa? Kuinka moni olisi valmis tekemään sen? Kuinka moni uskaltaisi luottaa siihen, että Jumala pitää huolen omistaan. Niinhän sitä Raamattu kertoo, ettei meidän tulisi murehtia huomista. Eikä meidän pitäisi koota varastoja. Monessa me olemme valmiita tottelemaan käskyjä, mutta eikö kaikkein vaikeinta ole totella silloin, kun se todella vaatii meiltä luopumista itsellemme tärkeistä asioista?
”18:23 Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas.
18:24 Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!
18:25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."”
Mitä käskyä tämä sitten rikkoo? Rikkooko se juuri sitä ensimmäistä ja tärkeintä käskyä?
Seuraavaksi Jeesus nuhtelee opetuslapsiaan;
”18:28 Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua."
18:29 Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,
18:30 ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää."
Tämä sanoma on aika vahva. Kenellä on riittänyt uskoa niin paljon, että on luopunut vieläpä perheestään? Tässä kohtaa on aina pakko todeta, että näin vahvaa uskoa ei ainakaan itselläni ole, enkä ole juurikaan tavannut heitä, joilla se olisi.
Mikä siinä rikkaudessa on sitten pahaa?
”1Tim. 6:9 Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.”
”1Tim. 6:10 Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.”
Ei siis ehkä rikkaus sinänsä vaan, se on pahaa, miten me tavoittelemme tuota rikkautta ja kuinka sitä käytämme. Kun kaikkea on liikaa, elämämme yltäkylläisyydessä, meistä tulee laiskoja ja hengellisesti velttoja. Kaikki se mukavuus viettelee ja saattavat suureen kiusauksiin. Rahalla on suuri mahti, ja kun rahan valtaan joutuu, sen paloista on vaikeaa päästä pois.
Minkä vuoksi varastetaan ja tapetaan? Miksi kadehditaan (himoitaan) sitä mitä toisella on? Eikö juuri siksi, että saisimme vielä enemmän tuota omaisuutta? Että halutaan sitä, mitä muillakin on. Mutta missä kulkee se raja, jolloin meillä on riittävästi ja milloin meillä on liikaa?
Ihmisen sydän on siellä, missä hänen aarteensa ovat. Missä sydän on, siellä ovat myös ajatukset. Kuinka paljon huolta ja murhetta jokaiseen arkipäivän liittyy kaikesta siitä mitä omistamme? Pelkäämme arvon alenemista, paikkoja tulee korjata ja suojata. Sitä tulee suojata säältä, varkailta ja ilkitöiltä.
Kuinka vaikeaa onkaan totella käskyä noin ehdottomasti? Itse ainakin koen nöyryyttä sekä synnin tuntoa. En kuitenkaan jaksa täyttää käskyä niin ehdottomasti. Olen siis syntinen.
Luukkaan evankeliumi:
18:18 Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
18:19 Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
18:20 Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'"
18:21 Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti."
18:22 Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua."
Mietin monesti mikä opetus tässä on. Nyt se nousee aina uudestaan mieleeni.
Kuinka vaikeaa onkaan luopua omastaan? Miksi tuolta hallitusmieheltä vaadittiin vielä sitäkin, että hänen tulisi myydä kaikki pois? Hyvältä ja nuhteettomalta ihmiseltä. Ei siis riittänyt se, että hän täytti käskyt.
Jos nyt käskettäisiin uskovia myymään kaikki omaisuus, olisiko se helppoa? Kuinka moni olisi valmis tekemään sen? Kuinka moni uskaltaisi luottaa siihen, että Jumala pitää huolen omistaan. Niinhän sitä Raamattu kertoo, ettei meidän tulisi murehtia huomista. Eikä meidän pitäisi koota varastoja. Monessa me olemme valmiita tottelemaan käskyjä, mutta eikö kaikkein vaikeinta ole totella silloin, kun se todella vaatii meiltä luopumista itsellemme tärkeistä asioista?
”18:23 Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas.
18:24 Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!
18:25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."”
Mitä käskyä tämä sitten rikkoo? Rikkooko se juuri sitä ensimmäistä ja tärkeintä käskyä?
Seuraavaksi Jeesus nuhtelee opetuslapsiaan;
”18:28 Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua."
18:29 Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,
18:30 ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää."
Tämä sanoma on aika vahva. Kenellä on riittänyt uskoa niin paljon, että on luopunut vieläpä perheestään? Tässä kohtaa on aina pakko todeta, että näin vahvaa uskoa ei ainakaan itselläni ole, enkä ole juurikaan tavannut heitä, joilla se olisi.
Mikä siinä rikkaudessa on sitten pahaa?
”1Tim. 6:9 Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.”
”1Tim. 6:10 Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.”
Ei siis ehkä rikkaus sinänsä vaan, se on pahaa, miten me tavoittelemme tuota rikkautta ja kuinka sitä käytämme. Kun kaikkea on liikaa, elämämme yltäkylläisyydessä, meistä tulee laiskoja ja hengellisesti velttoja. Kaikki se mukavuus viettelee ja saattavat suureen kiusauksiin. Rahalla on suuri mahti, ja kun rahan valtaan joutuu, sen paloista on vaikeaa päästä pois.
Minkä vuoksi varastetaan ja tapetaan? Miksi kadehditaan (himoitaan) sitä mitä toisella on? Eikö juuri siksi, että saisimme vielä enemmän tuota omaisuutta? Että halutaan sitä, mitä muillakin on. Mutta missä kulkee se raja, jolloin meillä on riittävästi ja milloin meillä on liikaa?
Ihmisen sydän on siellä, missä hänen aarteensa ovat. Missä sydän on, siellä ovat myös ajatukset. Kuinka paljon huolta ja murhetta jokaiseen arkipäivän liittyy kaikesta siitä mitä omistamme? Pelkäämme arvon alenemista, paikkoja tulee korjata ja suojata. Sitä tulee suojata säältä, varkailta ja ilkitöiltä.
Kuinka vaikeaa onkaan totella käskyä noin ehdottomasti? Itse ainakin koen nöyryyttä sekä synnin tuntoa. En kuitenkaan jaksa täyttää käskyä niin ehdottomasti. Olen siis syntinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mummonmuori, kirjoitit että sinullekin oli tullut niitä ilmoituksia jossa sanottiin että: "pääsy estetty sääntörikkomusten takia", ja sinä käytät Saunalahden mobiililaajakaistaa. Oliko asia näin. Välellä olet ikäänkun esetty, ja sitten taas pääset läpi, vai kuinka?
Mietin johtuuko tämä Saunalahden tekemistä IP järjestelyistä, joissa voi olla usita käyttäjiä saman IP:n takana, vaihuvalla IP:llä ja jos yksi on bannattu, kaikki on suljettu pois, eikä voi tietää edes kuka on bannattu?
Meni vähän asian vierestä, mutta menkööt.
Mutta juuri noin. En ole mikään tekniikan nero, joten en varmasti tiedä. Oletan näin.
Aisian vierestä, mutta toisinaan kun yrität kirjoittaa tulee ilmoitus banista, mutta kun vaikka katkaiset yhteyden ja saat uuden IP joka kerta, banni poistuu?
Niinkö?
Kiitos että vastasit.
mummomuori
___________
Aabraham j Job olivat rikkaita miehiä.
Rikkaan miehen esimerkki tarkoitti , että meidän on pystyttävä luopumaan kaikesta
Jumalan valtakunnan vuoksi.
Oletko miettinyt sitä, onnistuuko esim. sinulla tuo luopuminen? Itselläni kyllä vain haraa vastaan. En tiedä sitten, jos oikein "seinää vasten" laitetaan. Olen kuitenkin joutunut luopumaan aika monesta...
mummo
Oletko miettinyt sitä, onnistuuko esim. sinulla tuo luopuminen?
____________
En oikein tiedä - kuolemaan olen kyllä valmis uskoni eteen uskon niin.
Tiedämme vasta sitten , kun meidät koetellaan , sitä ennen emme tiedä varmasti,
kuten ei tiennyt Pietarikaan.
Toivon selviäväni kokeesta.
Sitähän se on että Jumalan armoon vain täytyy luottaa. Se vain vaatii rehellisyyttä, sekä nöyryyttä tunnustaa, ettei ehkä olekaan niin synnitön kuin kuvittelee.
Mietin sitä, että tämäkin kuuluu niihin juttuihin, joista etenkin tämän ajan ihmistä olisi hyvä varoittaa? Ettei kerättäsi liikaa ja vian sen verran, että pystyisimme luopumaan ainakin tästä materiasta, millä nyt ympäröimme itsemme. Sekä sitä, ettei meidän turvamme olisi tuo materia vaan aivan joku muu.
Jollain tasolla koetan opetella tuota luopumista. Se vaatii vain hurjaa luottamusta siihen, Että Jumala kyllä huolehtii. Se usko horjuu usein, vaikka olen saanut elämäni varrella huomata, ett ä minusta on huolehdittu, vaikka en sitä aina ole ansainnut.
mummo
_______
Missä sydämesi siellä aarteesi.
Oleellista ei ole montako killinkiä sinulla on pankissa vaan se mitä sinulla
on taivaallisella pankkitilillä.
Teoilla ei kuitenkaan voi ostaa pelastusta vaan teot ovat uskon hedelmä - siis :
Markuksen evankeliumi:
16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Se siis pelastuu joka uskoo Jumalaan ja myös uskoo häntä.
___
Matteuksen evankeliumi:
6:19 Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
6:20 Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
6:21 Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.
"Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää."
Heidän kaltaisiaan ei useaa löydy Suomesta, mutta esimerkiksi Iranissa tai Afganistanissa kristityksi kääntyminen tarkoittaa käytännössä läheisistä luopumista eli joutumista oman perheen hylkäämäksi. Jumala ei vaadi ihmistä hylkäämään, mutta vaatii kuitenkin valmiutta tulla hylätyksi uskon ja omantunnon tähden.
Niin, tuolloin jos elää sellaisessa ympäristössä, niin se lienee ymmärrettävää. Mutta jotenkin sain tuosta Raamatun kohdata mielikuvan, että se koskee ihan kaikkia, jotka haluavat noudattaa lakia?
En tiedä, onko suomessa yhtään sellaista uskovaa?
Luepas Raamattus uudestaan. Jeesus sanoo mm. ettei puolisoa saa hyvätä muun kuin haureuden tähden. Tuossa lainaamassasi kohtaa Jeesus taas sanoo, että jokainen, joka on luopunut läheisistä Jumalan valtakunnan tähden, palkitaan moninkertaisesti. Kun sovitat nämä kohdat yhteen, niin huomaat, että luopuminen voi tarkoittaa vain ´ja ainoastaan valmiutta tulla hylätyksi omantunnonsyistä. Joka ainoa, joka on joutunut tämän hylkäämisen kokemaan, kun on pitänyt kiinni uskostaan, saa sitten taivaassa moninkertaisen lohdutuksen, mutta eihän siinä missään sanota, ettei muunlaisia asioita kokeneitakin lohdutettaisi. Rahaan mieltyminen vaikuttaa kyllä aika ylitsepääsemättömältä synniltä. Siinä olen kanssasi samaa mieltä.
Ahaa, luin kohdan, mutta ei siinä kyllä puhuttu omantunnon syistä.
Jos Jeesus puhui opetuslapsilleen noin, jotka kuvittelivat olevansa jo jotenkin ”parempia”, minusta Jeesus opetti käskyn henkeä. Sitä, miten paljon olet valmis rakastamaan Jumalaa? Mistä olet valmis luopumaan, vaikka kukaan ei sinua vainoa tai kun kaikki on hyvin.
Älä paasaa muori. En lue paasauksiasi kuitenkaan :D
Raha ja kaikki ulkoinen kuuluu "keisarille", ihmisen omatunto Jumalalle. Jumalaan sidotun omantunnon seuraaminen on Jumalan seuraamista.
Eli koet että kaikki omaisuutesi kuuluu valtiolle?
Kyllä, olen sosialisti.
Taidat olla ”sortin” sosialisti : )…
Juu, ellet sitten asu laitoksessa, niin tuskin sinulla edes mahdollisuutta siihen. Eikä sosialismi ole ihan tuota…
Ehkäpä kertomuksen tarkoitus on osoittaa, että vain armosta pelastumme emme omien tekojen kautta. Vain itsensä syntiseksi tunteva tarvitsee, joka päivä Jeesusta. Eikös siinä kertomuksen lopuksi sanota kun opetuslapsetkin ihmettelee:" kuka sitten voi päästä taivasten valtakuntaan" että mikä ihmisellle on mahdotonta se on Jumalalle mahdollista. Näin tärkeä Jeesus on meille. Vain ja ainoastaan Jeesuksen ristin työ on avannut meillekkin portin taivaaseen. Ei laki vaan armo. Laki ajaa sinut Jeesuksen luo. Se on lain tehtävä se ei itsessään tuo pelastusta vaan kuoleman. Jeesus tuo armon ja pelastuksen. Ehkä se kilvoitus onkin sitä, että uskoo Jeesuksen ristin työn riittävän minunkin kohdalla vaikka vajavainen olenkin. Tästä pidän kiinni muuta mahdollisuutta ei kohdallani ole vain Jumalan lahjoittama ansaitsematon armo.
Evankeliumi on niin kaun paikallaan kun noudatetaan Jeesuksen kehoitusta,
" rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.."
ja jätetään holhoaminen, opettaminen ja taivastelu pois.
Mutta sehän on ihmiselle tosi vaikeaa, sillä hän haluaa aina toista hallita ja samalla orjuuttaa.
Kristikunnalla on pavaalilaisen byrokraattinen ja sadistinen uskonto ja se ei suo vapautta,
No noista olen samaa mieltä, että holhoaminen ja taivastelu eivät kuulu noihin. Sen sijaan opettaminen on aika tärkeää, eikö juuri siitä Raamattu kerro?
Opettaminen ei ole vallan käyttöä, vaan oikeastaan päinvastoin. Silloin luovutetaan se kaikki tieto (älyllinen pääoma) muiden käyttöön ja ollaan valmiita itsekin ottamaan sitä vastaan.
Mutta kuinka on, olisitko sinä valmis luopumaan kaikesta maallisesta omaisuudestasi, jos sitä vaadittaisiin?
" mummomuori." heitän vastakysymyksen,
olisitko valmis luopumaan kaikesta mitä olet, tiedosta, taidosta,henkisestä sekä hengellisestä pääomastasi..??
Usko ei edellytä mistään luopumista, ne ilmisten vaatimuksia.
Eli ne ovat Raamatussa ilmaistu aivan väärin? Saat rakastaa omaisuuttasi ja tekojasi enemmän kuin Jumalaa. Kunhan vain itse olet itseesi tyytyväinen, se riittää?
Luopuminen henkisestä pääomasta olisi samaa kuin vakavasti aivovammainen, aviokuollut tai kuolema – kuka tietää milloin tuo luopuminen on edessä ehkä meillä jokaisella?
Hengellinen pääoma tarkoittaa, että olisin valmis luopumaan Jumalasta. Siinä olet oikeassa, siihen en olisi valmis.
Lähimmäisen rakastaminen tarkoittaa sitä, että ei halua, että kukaan joutuu iankaikkiseen kadotukseen.
Mutta siitä me emme voi päättää itse?
Oletko muuten itse luopunut jo paljosta?
http://mina.suomi24.fi/mummomuori
Mä jouduin luopumaan kaikesta.
Jopa pelastuksesta.
http://mina.suomi24.fi/mummomuori
`Miksi sinä mietit huomisia. Mistä saat syötävän tai juotavan. Eikö tässäkin päivässä ole tarpeeksi murheita`.
`Taivaan linnutkin Jumala ruokkii ajallaan. Eikö hän siis silloin teidätkin`.
Eli. Mä voin, ja toteutan sitä.
sadut satuina.
Tässäpä on todella hienosti tuotu esille se, että harvassa on se porukka, joka voi omilla teoillaan ja ansioillaan päästä taivasten valtakuntaan.
Kysymyshän kuului, mitä minun pitää tehdä... vastaus on, et voi tehdä mitään. Olet yksin armon varassa. Sama tulee esille laupias samarialainen-vertauksessa. Kuka on lähimmäinen - mitä tulee tehdä? ..et voi tehdä mitään, makaat hakattuna tien laidalla ja olet riippuvainen armosta. Itse nimittäin koen, että opetus on kaksiosainen, muita tulee auttaa, mutta ikuisen elämän saamiseksi ei ole olemassa tiettyjä tekoja tai ansioita. Se saadaan lahjaksi uskon kautta.
Lopulta melkoisen vapauttava ajatus. Usko ei ole suorittamista.
Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Siinä vastaus, miksi "niitä(syntejä) aina luetellaan vähän kuin ohimennen."
Hyvä ja nuhteeton hallitusmies oli kiintynyt omaisuuteensa, sen Jeesus näki. Siksi Hän kehotti myymään sen, mikä oli esteenä Jumalan ja itsensä välillä. Opetus ei siis ole yksiselitteinen käsky seuraajilleen myydä aina välittömästi uskoontultua omaisuutensa. Kyllähän uskoontulo on jo ensimmäinen askel siinä pitkässä luopumisen ketjussa, mitä uskovan elämä on; luovumme itsemääräämisoikeudestamme, ettei elämämme olekaan omassa vallassa, ettemme voi tehdä ihan kaikkea, mitä omat halumme sanelevat. Meitä riisutaan kaiken aikaa, pikkuhiljaa. Kyllähän täällä länsimaissakin, jossa olot ovat kuitenkin vakaat verrattuna niihin maihin, joissa kristinusko on jopa tappotuomio, voi kristitty tulla perheensä vihaamaksi ja jopa hylkäämäksi. Tai esim. yksin elävä lähetystyöntekijä, hänhän on luopunut perheestä, omasta maasta, ystävistä siellä.
Itse olen joutunut luopumaan hyvin paljosta haluamatta kuitenkaan lähemmin siitä kertoa. Mutta olen saanut myös lupauksia siitä, mistä olen joutunut luopumaan.
Hyvä Luminarsku, alat oivaltaa. Käsky ei ole yksiselitteinen vaan täytyy ymmärtää mikä on lain henki. Kys on todella siitä, missä määrin sinun omaisuutesi ja tavarat hallitset ajatuksiasi ja tunteitasi. Oletko tarvittaessa valmis luopumaan niistä? Mistä muusta olet tarvittaessa valmis luopumaan.
Eikö todellisuudessa ole niin, että vaimennamme omantuntomme tämän suhteen?
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan perisi iankaikkisen elämän!
Voiko enää mitään hienompaa olla?
Hienompaa? Miksi noinkaan tarvitsi olla? Eikö kaiken luoja tiennyt, mitä tulee luoneeksi, vai miksi otti niin itseensä luotujensa tekemisistä?
Tiedät kai, mitä Lucifer teki. Vai tiedätkö?
Lucifer oli alkujaan valon tuoja, mutta sitten...
Eräs professori otti tämän puheeksi luennollaan. Kyse on siitä, miten nykyinen kirkko on saanut alkunsa. Rahaa piti saada ja paljon, jotta uskon varjolla tehtävä institutionalisointi onnistuisi. Uskovilta on helpoin saada rahat pois asettamalla köyhyys ja vaatimattomuus ehdoksi taivaaseen pääsylle. Tuskin mikään muu kuin uskonto voi saada ihmiseltä otettua rahaa tai vaikka hengen lupaamalla taivaaseen rikkauksia ja neitsyitä ja ties mitä. Juuri näin toimivat kuitenkin ainakin kristinusko ja islam. Uskontoja ei olisi pitänyt tuoda enää valtioihin, joissa rakennetaan demokratiaa ja suvaitsevuutta ja joissa tärkeimpinä pidetään yleisesti antiikin ja valistusajan perinteitä.
Raamattu ei ole ainoa lähde, jossa rahan rakastaminen tuomitaan. Kuka tahansa fiksu ihminen ymmärtää, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita ja arvoja kuin raha ja omaisuus. Tätä ajatusta varten ei kukaan tarvitse Raamattua.
kirkon rahapula sanoi :
Raamattu ei ole ainoa lähde, jossa rahan rakastaminen tuomitaan. Kuka tahansa fiksu ihminen ymmärtää, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita ja arvoja kuin raha ja omaisuus. Tätä ajatusta varten ei kukaan tarvitse Raamattua.
__________
Mutta tätä ajatusta varten tarvitaan :
Katso Jumalan Karitsa joka ottaa pois maailman synnin.
Johanneksen evankeliumi:
1:29 Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
1:36 Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa!"
Kylläpä on kätevää, että kirkko keksii ensin synnin käsitteen ja sitten saman tien sanoo, että ainoa keino siitä pelastumiseen on usko. Tämähän on myyntimiestenkin ikivanha kikka: ensin luodaan tarve jollekin asialle ja sitten ilmoitetaan, että itsellä on ratkaisu tuon tarpeen tyydyttämiseen. Ovelaa ja sinänsä fiksua, mutta en pidä siitä, että tuollainen keinottelu tuodaan arvoja ja moraalia koskevaan keskusteluun.
Heh!
_____
Apostolit olivat valmiit kuolemaan uskonsa eteen eivätkä varmaan köykäisistä
syistä.
http://www.ortodoksi.net/index.php/Filippus_(apostoli)
Filippuksen marttyyrikuolema Fryykian Hieropoliksessa
Sitten apostoli saapui Fryykian Hieropolikseen, jossa oli useita pakanatemppeleitä. Siellä oli myös pakanatemppeli, jossa ihmiset palvoivat valtavaa käärmettä epäjumalanaan. Apostoli rukouksen voimalla surmasi tuon käärmeen ja paransi useita, joita käärme oli purrut.
Yksi näistä parantuneista oli kaupungin prefektin Amfipatoksen vaimo. Saatuaan tietää vaimonsa kääntymisestä kristityksi, Amfipatos käski pidättää pyhän apostolin, hänen sisarensa ja apostoli Bartholomeoksen, joka matkusti heidän kanssaan. Pakanapappien kehotuksesta Amfipatos määräsi Filippuksen ja Bartholomeoksen ristiinnaulittavaksi.
Yhtäkkiä maa alkoi järistä ja se pudotti kaikki tuomioistuimen jäsenet polvilleen. Riippuessaan ristillä apostoli Filippus rukoili Jumalaa pelastamaan maanjäristykseltä ja hävitykseltä ne, jotka hänet olivat ristiinnaulinneet. Tämän nähdessään ihmiset alkoivat uskoa Kristukseen ja vaativat, että apostolit otetaan alas ristiltä. Apostoli Bartolomeos oli vielä hengissä alas otettaessa ja hän kastoi myöhemmin kaikki uskovat ja perusti piispanistuimen heitä varten.
Mutta apostoli Filippus, jonka rukouksien kautta kaikki olivat säilyneet hengissä, paitsi Amfipatos ja pakanapapit, kuoli ristillä. Tämä tapahtui vuonna 80. Hänen sisarensa Mariamne hautasi apostolin ja lähti Bartolomeoksen kanssa saarnaamaan Armeniaan, missä Bartolomeos ristiinnaulittiin (11.6.). Mariamne saarnasi itse kunnes hänkin koki kuoleman Lykaoniassa.
Aivan kuten jotkut islaminuskoiset kuolevat uskontonsa vuoksi, koske heillekin on tehty tyhjiä lupauksia siitä, mitä elämän jälkeen on luvassa.
myyntimies sanoi :
Aivan kuten jotkut islaminuskoiset kuolevat uskontonsa vuoksi, koske heillekin on tehty tyhjiä lupauksia siitä, mitä elämän jälkeen on luvassa.
________
Johanneksen evankeliumi:
14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."
Minulle on tapahtunut kouriintuntuvasti tuon ylläolevan jakeen mukaan.
Mikään ei voi saamaani uskoa horjuttaa.
"Syntiä" tai pahaa tekoa ei ota kukaan pois. Jokainen niitä tekee ja sitten joutuu niistä vastuuseen. Tässä elämässä. Et voi paeta vastuutasi Jeesuksen selän taakse. Ihminen toimisi moraalisesti oikein todennäköisemmin silloin, kun hänellä on itsellään siihen motivaatio ja tarve, eikä slloin, kun Raamattu antaa hänelle luvan olla syntinen joka on jo pelastettu.
Eikö olisi hyvä kasvattaa ihmisistä todellisuudesta huolehtivia, ajattelevia yksilöitä? Uskonto sumentaa ajattelun liian monilta.