Rakkautta ja raakuutta ketjussa tuli oikein hyviä mielipiteitä ja erilaisia käsityksiä siitä, mitä se ihmisrakkaus onkaan. Esiin nousi monia hyviä teemoja, joita voisi käsitellä vaikka kuinka kauan.
Mutta nyt jos otamme esiin sen, mitä ymmärrämme Jumalan rakkaudella.
Jostain syystä se on kietoutunut rankaisujen ja kieltojen kääreisiin.
Haluammeko me rajoja, joista seuraa rangaistus? Haluammeko niitä siksi, että tuntuu hyvältä rangaistuksen mahdollisuus vai siksi, ettemme halua laittaa niitä itse?
Jos koettelemme näitä rajoja, niin tuleeko siitä seurata kertakaikkinen ja lopullinen rangaistus?
Entä jos koettelemme niitä, mutta emme ymmärrä mitä teemme, onko tuo teko yhtä paha?
Rikomme rajoja, ja niistä ei oikein seuraakaan mitään, mitä pitäisi tehdä? Näemme että moni niitä rikkoo, mutta päinvastoin kuin luulimme, heillä meneekin hyvin. Mitä tuolloin pitäisi tehdä? Saako etsiä silloin ymmärrystä siihen, miksi tuollainen raja on laitettu?
Kun uskomme että teemme aina oikein, niin mitä tapahtuu, kun siitä tuleekin vain ahdistusta ja pahaa oloa?
Jos Jumalan rakkaus ei ole samaa, mitä me ihmiset voimme kokea, niin mitä se on?
Onko Jumala sellainen että Hän kyttää aina tilaisuutta päästä rankaisemaan ja kostamaan vai onko hän Jeesuksen kuvaama rakkaus? Onko Jumala ”vätys, kuten tämä kertoo;
1. Korinttilaiskirjeen luvussa 13 luetellaan agape-rakkauden ominaisuudet:
• Rakkaus on pitkämielinen
• Rakkaus on lempeä
• Rakkaus ei kadehdi
• Rakkaus ei kerskaa
• Rakkaus ei pöyhkeile
• Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti
• Rakkaus ei etsi omaansa
• Rakkaus ei katkeroidu
• Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa
• Rakkaus ei iloitse vääryydestä
• Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa
• Rakkaus kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
• Rakkaus ei koskaan häviä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Agape_(kristinusko)
Vai onko tuollainen rakkaus jotain niin voimaa vaativaa, ettemme me kerta kaikkiaan sitä kykene ymmärtämään
Mutta nyt jos otamme esiin sen, mitä ymmärrämme Jumalan rakkaudella.
Jostain syystä se on kietoutunut rankaisujen ja kieltojen kääreisiin.
Haluammeko me rajoja, joista seuraa rangaistus? Haluammeko niitä siksi, että tuntuu hyvältä rangaistuksen mahdollisuus vai siksi, ettemme halua laittaa niitä itse?
Jos koettelemme näitä rajoja, niin tuleeko siitä seurata kertakaikkinen ja lopullinen rangaistus?
Entä jos koettelemme niitä, mutta emme ymmärrä mitä teemme, onko tuo teko yhtä paha?
Rikomme rajoja, ja niistä ei oikein seuraakaan mitään, mitä pitäisi tehdä? Näemme että moni niitä rikkoo, mutta päinvastoin kuin luulimme, heillä meneekin hyvin. Mitä tuolloin pitäisi tehdä? Saako etsiä silloin ymmärrystä siihen, miksi tuollainen raja on laitettu?
Kun uskomme että teemme aina oikein, niin mitä tapahtuu, kun siitä tuleekin vain ahdistusta ja pahaa oloa?
Jos Jumalan rakkaus ei ole samaa, mitä me ihmiset voimme kokea, niin mitä se on?
Onko Jumala sellainen että Hän kyttää aina tilaisuutta päästä rankaisemaan ja kostamaan vai onko hän Jeesuksen kuvaama rakkaus? Onko Jumala ”vätys, kuten tämä kertoo;
1. Korinttilaiskirjeen luvussa 13 luetellaan agape-rakkauden ominaisuudet:
• Rakkaus on pitkämielinen
• Rakkaus on lempeä
• Rakkaus ei kadehdi
• Rakkaus ei kerskaa
• Rakkaus ei pöyhkeile
• Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti
• Rakkaus ei etsi omaansa
• Rakkaus ei katkeroidu
• Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa
• Rakkaus ei iloitse vääryydestä
• Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa
• Rakkaus kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
• Rakkaus ei koskaan häviä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Agape_(kristinusko)
Vai onko tuollainen rakkaus jotain niin voimaa vaativaa, ettemme me kerta kaikkiaan sitä kykene ymmärtämään
Vastaukset 56
Vanhimmat
Mielestäni Jumala on kuin esikuvallinen kasvattaja, joka asettaa rajat, mutta rakastaa ehdoitta lapsiaan. Jumalan asettamat rajat (kymmenen käskyä) ovat kyllä tiukat, mutta turvalliset. Jos lipsumme niistä, rangaistuksena on syyllisyyden tunne. Tunnemme tehneemme väärin, ja kun emme mielellämme halua kokea syyllisyyden tunnetta, omatuntomme pitää meidät oikeassa kurssissa.
Nykyään pyritään toki ihan samaan, mutta Jumalan lakien sijasta lapsille opetetaan maallisia sääntöjä - ja sääntöjen määrä tuntuu kasvavan koko ajan. Eiväthän ihmisen säännöt koskaan yhtä voimallisia ole kuin Jumalan lait. Mutta auta ja varjele, jos kasvattaja uskaltaa vielä sanoa lapselle, että "jos teet väärin, niin Jumala rankaisee". Sitä pidetään lapsen pelottelemisena.
No, aika sitten näyttää, riittävätkö pelkät ihmisten lait pitämään kansan kurissa.
"jos teet väärin, niin Jumala rankaisee". Sitä pidetään lapsen pelottelemisena."
Ja sitähän se juuri onkin ja vielä Jumala asetetaan jnk inhimillisen virheen tuomariksi.Lapsesta asti opetetaan, että Jumala on vain rankaisija näin tehdään työtä saatanalle.
Jaakobin kirje 4
Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä , jonka hän on pannut meihin asumaan"?
" No, aika sitten näyttää, riittävätkö pelkät ihmisten lait pitämään kansan kurissa. "
Se on nähty jo.
Koetko että tuota rankaisun pelkoa on käytetty jo niin paljon, ettei sillä ole enää merkitystä?
Tietävätkö kaikki tarinan pojasta ja sudesta?
En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta jos lapsi oppii siihen että aina kaikki on vain rankaisua, niin hän lakkaa välittämästä siitä. Näin hän paatuu, eikä enää piittaa edes rankaisun uhkasta? Hänet on paadutettu liiallisella pelottelulla?
No totta kai, jos aina rangaistaaan ihminen paatuu lapsikin. Monesti rangaistaan vielä edes selitttämättä miksi tai mistä rangaistus tuli.
Mutta alunperin tarkoitin sitä, että ei edes uskalleta rangaista edes omissa nimissä, vaan tehdään Jumalastakin pikkumainen kiventiputtaja.
Ja niin monelle jää se käsitys, että Jumala vain rankaisee, ja minä olen aina "syyllinen " johonkin, vaikka ei siltä tuntuiskaan.
Itse en muista ,että tuota meillä olisi lapsena viljelty, kuullut olen muilta.
Pelottelu kertoo raukkamaisuudesta.Äitini peloteli möröillä, että niitä on pimeässä.. Ja kun oli ulkovessa, se reissu oli nopea iltaisin.. Ja sydän jyskytti kovaa..Pelkään vieläkin pimeää.. ! Että on se tehokasta.
Rakkaudessa ei ole pelkoa.. ! Jumala ei halua, että me pelätään häntä vaan , että me kunnioitetaan ja uskotaan häneen.
Tuo 1. Korinttilaiskirjeen 13. luku on ollut huoneentaulunani jo 25 vuotta, ja täytyy myöntää, että haastetta siinä edelleen riittää. Se on kuitenkin mitä paras kuvaus myös siitä, millaista Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on.
Laittaisitko tänne tuon jakeen kokonaisuudessaan?
Täällä:
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.13.html
Suurin on rakkaus
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. 3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, 10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.13.html
Kun miettii noita 4 – 7 jaetta, kuvaavatko ne myös sitä, mihin meidän tulisi pyrkiä?
Saako Jumala olla lempeä rakkaudessaan?
http://mina.suomi24.fi/mummomuori
Ehkä ei kannattaisi vertailla Jumalan, ja ihmisen kykyä rakastaa toisiinsa.
En vertaile vaan koetan etsiä nyt sitä, mitä eroa niissä on?
Koen että me ihmiset olemme tämän ihmisyytemme vankeja, ja pakostakin joudumme hakemaan vain omista kokemuksistamme ja tiedoistamme jotain, millä kuvata Jumalan rakkautta.
Jumalan rakkaus on se, että kun me vielä olimme syntisiä ja Jumalan vihollisia, kuoli Jeesus , Jumalan poika ristillä meidän syntiemme tähden.
Ensimmäinen Johanneksen kirje 3
Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 6
Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää". 35. Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ...
Vaikka kuinka osaisit ulkoa nuo Rakkaus rimpsut, mutta jos et elä hänessä, ne ovat vain sanahelinää.
Jos Pyhä Henki ei saa vaikuttaa elämää sinussa, ei sitä itsestäsi tule.
Hesekielin kirja 37 luku
Minä pyyhin pois heidän syntinsä ja rikkomuksensa, minä puhdistan heidät, ja heistä tulee minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa.
Ehkä sinä voisit kertoa tuosta enemmän? Mitä se on kun Pyhä Henki sinussa vaikuttaa? Miten kuvailisit sitä?
Pyhä Henki vaikuttaa Jumalan sanan/tahdon mukaista elämää, jos sitä ei olisi eläisin vain omien halujeni mukaan.
Kirje galatalaisille 2
20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Pyhä Henki opastaa, lohduttaa,puollustaa, virvoittaa jne. Kuolleessa lihassamme ei ole Jumalan elämää ilman Pyhää Henkeä.
Pyhä Henki voi muistuttaa, rukoile sen ja sen ihmisen puolesta..!
Ja avata jnk. Raamatun jakeen, kun sitä juuri sillä hetkellä tarvitsee.
En pidä näistä muorin jankkauksiat alkuunkaan
Jumala on satua ja hööpöötyystää.
??
Miten sinä elät "hänessä", niin ettei "rakkasurimpsut" ole pelkkää sanahelinää?
-----
Lisäksi kummastuttaa, että miksi on "tekopyhää" puhua Raamatunjakeista, - jotka käsittelevät Jumalan rakkautta, - kuten joku totesi. Miksei niistäkin voisi välillä puhua?
" Vaikka kuinka osaisit ulkoa nuo Rakkaus rimpsut, mutta jos et elä hänessä, ne ovat vain sanahelinää.
Jos Pyhä Henki ei saa vaikuttaa elämää sinussa, ei sitä itsestäsi tule."
Minkä noista käskyistä luulisit voivasi täyttää,sanotaan vaikka kuukauden päivät ? Itsessäsi ilman Pyhää Henkeä ?
• Rakkaus on pitkämielinen
• Rakkaus on lempeä
• Rakkaus ei kadehdi
• Rakkaus ei kerskaa
• Rakkaus ei pöyhkeile
• Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti
• Rakkaus ei etsi omaansa
• Rakkaus ei katkeroidu
• Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa
• Rakkaus ei iloitse vääryydestä
Siten elän hänessä.koska Pyhä Henki asuu sydämessäni. Kun tulin uskoon ja myöhemmin täytyin Pyhällä Hengellä.
Apostolien teot 2
Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
Inhimillisenä ihmisenä noita lakipykäliä voi pitää hienoina asioina, mutta voimaa niiden toteuttamiseen ei ole itsessämme.
Jumala ei ole mikään vapaa kasvattaja, jonka kakarat hyppii silmille ja räkii nurkkiin.
Oletko koskaan ihmetellyt sitä, että moni pahantekijä voi hyvin, eikä kaikille käykään huonosti? Samalla aikaa voi joku uskova kohdata jatkuvia vastoinkäymisiä.
Olisiko se kuitenkin niin että vapaus on meillä ja voimme valita, haluammeko Jumalan antaa kasvattaa meitä?
2. Moos. 32:27 "Näin sanoo Herra (Jumala): Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisinleirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen."
Hes. 9:5-7 "Ja niille toisille hän (Jumala) sanoi minun kuulteni: Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot."
4. Moos. 25:4 "Ja Herra sanoi Moosekselle: Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vastenaurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista."
Haluat tuoda esiin Jumalan julmemman puolen. Nämä ovat Vanhan Testamentin kiivaan Jumalan kuvauksia. Miten koet tämän kuvaavan Jumalan rakkautta?
Jumalan rakkaus sisältää ristin !!!
Jumala tykkää olla rakastunut laumaansa, koska hänen elimistössään tapahtuu tommosia juttuja kuin oheisessa yle-uutisissa. Sama juttu on uskovilla, kun he rakastavat täydestä sydämestään Jeesusta ja Jumalaa.
http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2012/02/rakastuminen_on_aivoille_kuin_huumetta_3257568.html
Olisipa se vallan ihanaa, jos voisi rakastua Jumalaan samalla tavalla!
Ikävä puoli on se, että tuohon tarvitaan kutienkin sitä toista ihmistä.
”Hikeen erittyvät feromonit vaikuttavat alitajuisesti kumppaninvalintaan.”
Tämä on mielestäni sitä ihmeellistä jonka Jumala on mahdollistanut meille ihmisille;
”Toinen hermovälittäjäaine, jossa tapahtuu muutoksia, on dopamiini. Se liittyy nimenomaan mielihyvän kokemiseen."
”Naiset alkavat tuottaa kaksinkertaisen määrän testosteronia verenkiertoon ja miehillä taas testosteronin määrä vähenee 40 prosenttia.
Rakastuneena elimistö tuottaa myös tavallista suurempia määriä oksitosiinia, samaa hormonia, jota naisen elimistö tuottaa paljon synnytyksen jälkeen. Tämä hormonimuutos palvelee kaiketi sitoutumista, kiintymistä ja halua huolehtia toisesta.”
Mutta vaikka usko voi olla lähellä rakastumista, niin sillekin voi käydä näin;
”Rakastuminen on siis hormonimyrsky ja stressitila, mutta se ei kestä ikuisesti.
- Puolentoista vuoden kuluttua, on suhde sitten päättynyt tai jatkunut, veressä nähtävät hormonimuutokset ovat palanneet ennalleen eli siihen tilanteeseen, jossa oltiin ennen rakastumista, Timo Partonen muistuttaa. ”
http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2012/02/rakastuminen_on_aivoille_kuin_huumetta_3257568.html
Vasta tuon jälkeen siirrytään rakkauteen. Ihmisille rakastuminen sitä, että se mahdollistaa rakkauden kahden ihmisen välillä.
Onneksi voimme kuitenkin rakastaa Jumalaa ilman tuota myrskyäkin. Sillä rakastaminen vaatiikin jo paljon muuta.
Niin, mutta ihmisen rakkaus on pinnallista, muuttuvaa, aika pitkälti tekoihin perustuvaa.
Jumalan Rakkaus on pysyvää, se ei lopu, ei vaihtele.
Ai tekisit Jumalastakin jonkun pornofantasiasi.
Mummon viesti hipoi jo hyvän maun rajoja. Siinä oli Jumala ympätty mukaan vähän kuin muodon vuoksi.
En, eikä ehkä hänkään, jonka viestiin vastasin.
Toin vain esiin, sen mitä kirjoittaja viittasi omalla tunteellaan Jumalaa kohtaan.
Tästä olen samaa mieltä.
”Jumalan Rakkaus on pysyvää, se ei lopu, ei vaihtele.”
Mutta jos Raamattu käskee meitä rakastamaan Jumalaa yli kaiken, niin annammeko silloin vain pinnallista ja tekoihin perustuvaa? Vai ovatko teot siksi niin tärkeässä asemassa, jotta voimme ”mittailla” toinen toisiamme rakkauden syvyyttä, vaihtelevuutta jne.?
mummo ja mummon pornojumala.
olet huono puhuman jumalan rakkaudesta kun et usko koko jumalaan. Etkös ole ateisti.
En ole ateisti vaan ihan uskova… Olen liittynyt kirkkoon vasta noin vuosi sitten. Olen etsijä, eli etsin sitä uskon kotia, joka tällä hetkellä on luterilainen kirkko.
Paitsi että tuo oli kyllä ihan biologiaa. Sellaista tapahtuu sinunkin kehossasi - jos tarkoitit tuota rakastumisen tilaa?
Muhahah
Rakkautta parhaimmillaan.
Rakastan ilman jumalia.
Väkivaltauskontojen Ju(l)malat :)
Pienestä erheestä (esim. taikauskottomuudesta) ikuinen rangaistus helvetissä.
Professori Milligon kirjoitti vuonna 1885: "Babylon ei ole varsinaisesti samaa kuin roomalaiskato-linen kirkko. Epäilemättä sillä kirkolla on raskas syntivelka... mutta se ei ole tämä hengelline portto. Babylon on yhtä kuin kaikki ihmiset, jotka tunnustautuvat kristityiksi, mutta rakastavat maailmaa. Siihen sisältyvät kaikki ne, jotka rakastavat maailman suosiota paremminkin kjin sen soimausta. Se tarkoittaa niitä, jotka arvostavat maailman kunniaa enemmän kuin sen häpeää. Se edustaa niitä, jotka rakastavat mukavuutta paremminkin kuin uhrautuvaisuutta; itsensä hemmottelua itsensä kieltämisen sijaan; ja niitäjotka hamuavat ahnaasti itselleen, mutta eivät tunne myötätuntoa köyhää kohtaan. Babylon tarkoittaa kaikkia niitä, jotka tunnustautuvat kuuluvitksi Kristuksen "piskuiseen laumaan", mutta jotka eivät kuitenkaan kuulu siihen, koska he kieltävät Hänet teoillansa."
Minun nähdäkseni Babylon on mikä tahansa seurakunta, työmuoto, työntekijä tai uskova, joka on maailman kanssa liitossa. Se on kokoonpantu tietynlaisista papeista ja saarnaajista sekä suurista joukoista uskovia, jotka ovat joutuneet ahneuden ja maailmanmielisyyden viettelemiksi. Se on uskontoa, joka on saastunut epäkristllisten menetelmiensä vuoksi, ja temppeli, joka on pilattu uskottomilla liittolaisillaan.
http://samima1.tripod.com/Baabelin_tuho.htm
”Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer. 29:11
Ketjussa on pohdittu Jumalan rakkautta ja verrattu sitä ihmisen rakkauteen ja ihmisten välisiin suhteisiin. Voiko Kaikkivaltiasta Jumalaa tarkastella inhimillisillä ominaisuuksilla, kuten pikkusieluisuus tai koston halu? Hän ei ole samojen lainalaisuuksien alainen, kuten me kuolevaiset. Jumalan pohdinta antropomorfisena – ihmismäisenä pienentää Jumalan, sillä kaikki mitä me Jumalasta puhumme, on likiarvoja ja heijastuksia. Tietysti ihmisten välisiä suhteita käytetään vertauskuvana Jumalan rakkaudesta, kuten Tuhlaajapoika -kertomusta.
En usko, että käskyjä on annettu ihmisen kiusaamiseksi ja johdattamiseksi ansaan, vaan elämän suojelemiseksi.
Anne-pappi
Tässä on tärkeä kysymys?
”Voiko Kaikkivaltiasta Jumalaa tarkastella inhimillisillä ominaisuuksilla, kuten pikkusieluisuus tai koston halu?”
Mitä onkaan se Jumalan rakkaus, josta puuttuu juuri nämä inhimillisen ihmisen rajoittuneisuus? Väkisinkin kai haetaan sen oman ymmärryskyvyn kautta sitä, mitä tuo rakkaus voisikaan olla. Vaikka me emme aina jaksa antaa anteeksi, niin Jumala jaksaa. Samoin lienee pitkämielisyyden ym. suhteen.
Vaikka koemme ehkä niin että Jumala kurittaa, mutta kuinka usein onkaan niin, että ihmiset kurittavat toisiaan? Tai että me ihmiset teemme typeriä valintoja ja sitten kärsimme seurauksista?
Kun luen Raamattua ajattelen juuri sitä, että se oma käsitys ja kokemus on aika pientä sen rinnalla, mitä Jumalan rakkaus on. Siksi on aika hankalaa uskoa siihen, että Jumala kyttää vain niitä pikkuvikoja tai yhden ihmisen syntiin lankeamisia sillä tavoin, että pääsee hutkimaan (kurittamaan ja kostamaan) vain rankaisun riemusta. Ehkäpä juuri päinvastoin?
Emme voi kieltää keneltäkään sitä mahdollisuutta, että häntäkin (sitä syntisintä) Jumala kyllä rakastaa. Ehkä meidän ei tarvitse laittaa erilaisia esteitä sille, kuinka kukin Jumalaa haluaa lähestyä? Vaikka se ei aina sujuisi meidän määritelmien mukaan?
Samoin emmekö voi luottaa siihen, että Jumala tekee omaa työtään kaikkien niiden kanssa, jotka Häneltä anovat?
Raamatussa on mielestäni sanottu aika selvästi se, ettei rakkaudessa ole pelkoa.
"Raamatussa on mielestäni sanottu aika selvästi se, ettei rakkaudessa "
Uskisraiskaamalla sanan rakkaus merkityksen voimme toki päätyä tuohon tulkintaan.
Luetko muka sitä raamattua vai esitätkö jotain.
Viestisi on liian jotenkin suunnitellun oloisia.
Luen. Ihmettelen kyllä kommenttiasi. Olisiko sellaiset viestit parempia, joissa ei ole johdonmukaisuutta?
Vai mitä kummaa tarkoitat suunnitellun oloisuudella? Toki koetan aina hetken miettiä, kuinka ilmaisen mutta mitä muuta suunnitelmallisuutta tarkoitat?
Anne pappi, kysymyksesi lienee retorinen... "Voiko Kaikkivaltiasta Jumalaa tarkastella inhimillisillä ominaisuuksilla, kuten pikkusieluisuus tai koston halu?"
Ajajttele hektken verran kuka on sinun Jumalasi luonut, millaiset ominaisuudet jumalasi Luojalla on....
Aivan oikein, ihminen on luonut Jumalan omaksi kuvakseen ja voisiko uskista paremmin kuvata kuin pikkusieluiseksi ja kostonhaluiseksi?
:65 Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna."
6:66 Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.
6:67 Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"
6:68 Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;
6:69 ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
Kuinka vähän on niitä jotka seurasivat Häntä
Käskyt kuten "Älä tapa" jne on Jumala säätänyt elämän suojelemiseksi. Ne osoittavat siis Jumalan rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Päinvastaisessa tapauksessa näin ei olisi. Käskyillä ei tietenkään olisi merkitystä ellei niiden rikkomisesta olisi säädetty mitään rangaistusta. Jokainen joutuu kaikista teoistaan lopulta vastuuseen. Jos ei joutuisi, silloinhan jokainen saisi käyttää vahvemman oikeutta heikompaa (esim lasta) kohtaan ilman vastuuta. Juuri näin tässä maailmassa tapahtuu, sen saattaa estää vain esivallan pelko, jota Paavali käskee myös kunnioittaa.
Vuorisaarnan ja Korinttilaiskirjeen ihanteet ovat tärkeitä oppaita ja ihanteita uskoville ja joita myös epäilijät kunnioittavat. Ne myös osoittavat ettei kukaan meistä kykene täydellisyyteen vaan jokainen on rikkonut niitä vastaan joka kohdassa.
Silti ne osoittavat Jumalan rakkautta jokaiselle kuulijalle.
Jumala osoittaa meille ettei kukaan ole kelvollinen pääsemään hänen valtakuntaansa pahoine tekoineen. Mihin se johtaisikaan! Muistakaa että vain sadan vuoden sisällä kymmeniä miljoonia ihmisiä on kuollut sodissa sivistyneiden ihmisten pahuuden ja valinnan vapauden seurauksena Jumalan estämättä.
Jumala opettaa kädestä pitäen, oikein rautalangasta vääntäen, että hänen rakkautensa tästäkään huolimatta ei lopu pahintakaan synnintekijää kohtaan, vaan tarjoaa sovitusta Kristuksessa, joka on meille ilmainen.
Ap. t. 8:14 Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. 15 Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. 16 Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. 17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.
-Pelkkä kaste ei siis riitä.
Jeesus antaa ylhäältä synnit anteeksi jokaiselle joka sitä häneltä vain suostuu pyytämään, pysyvän uskon ja Pyhän Hengen voiman vastustaa pahaa ja kiusauksia. Se näkyy myös ulospäin. Kaikki tietävät että päihteiden väärinkäyttäjät paranevat, tavalliset ns kunnon kansalaiset lopettavat kiroilun, kaljan juonnin, tupakoinnin kenenkään pakottamatta. Jos vielä joku lankeaa, saa nousta vahvistuneena. Hän on pelastuksen tiellä ja pelastuu lopulta Jeesuksen luo. Kukaan ei halua palata siihen entiseen olotilaansa, jossa aikaisemmin harhaili omien mielihalujensa ja vastustajan ajamana.
Jumalaa tulee siis Lutherinkin mukaan peljätä ja rakastaa.
Nii in, mitä se onkaan se Jumalallinen rakkaus? Oli näemmä aika vaikeaa edes koettaa tuota määritellä. Mutta tässä jotain koostetta, mitä löysin näistä ketjuista;
”Jos lipsumme niistä, rangaistuksena on syyllisyyden tunne.”
Jumala on jotain joka puhuu omassa tunnossamme. Mutta onko aina syyllisyyden tunne omantunnon vai kasvatuksen / kulttuurin mukanaan tuomaa?
”…mutta Jumalan lakien sijasta lapsille opetetaan maallisia sääntöjä…”
Niin, kuinka maalliset lait eroavat Jumalan laeista? Varsinkin kun ei taida olla niin selkeää yksimielisyyttä siitä, mitä ne Jumalan lait ovat? Mitkä niistä koskevat kristittyjä (UT) ja mitä juutalaisia (VT).
”Jumala asetetaan jnk inhimillisen virheen tuomariksi. Lapsesta asti opetetaan, että Jumala on vain rankaisija näin tehdään työtä saatanalle.”
Kuka siis milloin toimii tuomarina sekä tuomion toimeenpanijana? Meiltä on kielletty toimimasta toistemme tuomareina Jumalan sijaan. Malttavatko kaikki luottaa Jumalan tuomioon?
”…ei kannattaisi vertailla Jumalan, ja ihmisen kykyä rakastaa toisiinsa.”
Tämä oli varsin mielenkiintoinen näkökulma. Kummassa tavassa olemme ihmisyyden vankina – emme ymmärrä rakkauden laajuutta, emmekä sen vahvuutta vai emme ymmärrä rankaisujen sekä koston merkitystä rakkauden ilmaisussa?
”Pyhä Henki vaikuttaa Jumalan sanan/tahdon mukaista elämää, jos sitä ei olisi eläisin vain omien halujeni mukaan.”
Voiko Pyhään Henkeen vedota silloinkin, kun kyse on avain omasta vastuun kantamisesta? Missä raja menee milloin oma vastuu eli oma halu pitää toimia ja missä ei?
”Pyhä Henki opastaa, lohduttaa,puollustaa, virvoittaa jne. Kuolleessa lihassamme ei ole Jumalan elämää ilman Pyhää Henkeä.”
Näin, lohduttaa. puolustaa – Pyhä Henki on siis Jumalan puhetta ja rakkautta? Mutta miksi lihan tulee olla kuollutta? Millä tavoin? Tarkoittaako se että henkisesti tulee olla kuollut (autisti?) vai vasta fyysisesti kuolleena?
”Inhimillisenä ihmisenä noita lakipykäliä voi pitää hienoina asioina, mutta voimaa niiden toteuttamiseen ei ole itsessämme.”
Tässä on mielestäni aika hieno oivallus; meillä ei ole sitä omaa voimaa niin paljon kuin kuvittelemme. On vain annettava Jumalan toimia. Mutta yrittää pitää!
”Jumala tykkää olla rakastunut laumaansa, koska hänen elimistössään tapahtuu tommosia juttuja..”
Ihana ajatus, jonka aika harva sanoo; Jumala vain tykkää meistä!
”Babylon on yhtä kuin kaikki ihmiset, jotka tunnustautuvat kristityiksi, mutta rakastavat maailmaa.
Babylon tarkoittaa kaikkia niitä, jotka tunnustautuvat kuuluvitksi Kristuksen "piskuiseen laumaan", mutta jotka eivät kuitenkaan kuulu siihen, koska he kieltävät Hänet teoillansa."”
Tämä on sitten aivan päinvastainen. Se kertoo siitä, että miksi Jumala ei ainakaan voi rakastaa. Samoin siitä, että ei sille vain voi mitään ihminen itse!
”…ihmismäisenä pienentää Jumalan, sillä kaikki mitä me Jumalasta puhumme, on likiarvoja ja heijastuksia.”
Tässä voi olla perää. Siksi kai tulisi muistaa, että me vain koetamme ihmisen pienin ymmärryksin luoda edes joltain mielikuvaa. Mitä muuta me voimmekaan tehdä? Nämä ovat vain hajanaisia käsityksiä, ja se tulisi aina muistaa!
”Käskyillä ei tietenkään olisi merkitystä ellei niiden rikkomisesta olisi säädetty mitään rangaistusta. Jokainen joutuu kaikista teoistaan lopulta vastuuseen.”
Ehkä rakkaus on vain käskyjen noudattamista? Ei siksi että haluaisimme jotain hyvää vaan siksi, ettei siitä tulisi rangaistusta…
”Jumala opettaa kädestä pitäen, oikein rautalangasta vääntäen, että hänen rakkautensa tästäkään huolimatta ei lopu pahintakaan synnintekijää kohtaan, vaan tarjoaa sovitusta Kristuksessa, joka on meille ilmainen.”
Voi, tämän kun jaksaa muistaa. Jumalan rakkaus ei lopu silloinkaan kun meidän ymmärrys, äly tai rakkautemme loppuu….
aika paljon höpötystä mielikuvituskaverin ominaisuuksista....
Ihminen on jotenkin kieroon kasvatettu, sillä RAKKAUS on tunnetila ja sen osoittaminen käytännössä ei tarvitse jumaluuksia tai muitakaan " kääreitä ".
Rakkaus ja viha ovat - tunnetiloja ja ne voi nimetä miksi haluaa, mutta miksi niihin sotkea Jumala jota ei näe, eikä kuule.
Se on sitä fiktiivisä sanastoa jolle haetaan määrite.
Ketjussa ei pohdita nimenomaan Jumalan Rakkautta, vaan jumalallista rakkautta, joka sanoina viittaa enemmänkin ihmisen väliseen seksiin kuin Jumalaan ja hänen osoittamaan rakkauteen.
Aika mielenkiintoinen näkökulma. Mitä sinun mielestäsi sitten on Jumalan rakkaus?
Me ihmiset emme tarvitse jumalallista rakkautta, ME TARVITSEMME IHMISEN RAKKAUTTA, inhimillistä rakkautta, sillä sen kokee ja myös tuntee.
Me olemme kylmä ja karu kansa, ja jos joku osoittaa rakkautta, inhimillistä rakkautta, niin nuo raamatulliset kivittäjät ovat sen heti jotenkin tuomitsemassa.
Jeesus ei mahtuisi enää joukkoomme, ei mahtuisi, vaan me kivittäisimme hänet.
Jeesuksen oppi on, " rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.."
mutta jostain kummasta syystä me olemme kieroon kasvaneet ja olemme niin steriilejä että kaikki mikä on rakkautta, se pitää tuomita.
Tässä olen aika pitkälti samaa mieltä. Ellemme ole koskaan kokeneet ihmisten välistä rakkautta, on aika vaikeaa ymmärtää Jumalan rakkautta.
Se rakkaus mikä Jumalasta on, on myös se voima, millä ihmiset rakastavat toisiaan. Se on yksi ja aika tärkeä osa siitä.
Samaa koen että ei Jeesus mahtuisi enää joukkoomme. Hänet ”kivitettäisiin” turhasta lässytyksestä sekä täysin väärästä toiminnasta. Todennäköisesti Hän liikkuisi täysin väärien ihmisten joukossa, toimisi aivan väärin ja antaisi täysin väärille ihmiselle armon käydä oikeudesta.
Rakkaus taitaa olla tämän päivän inhotuin ja vastemielisin asia?
HÖPÖ HÖPÖ.
Tehdään koe ja katsotaan mitä se vaikuttaa.
Rakastetaan tänä vuonna kaikkia ihmisiä,: ihon väriin, ikään, sukupuoleen, asemaan ja vaatetukseen katsomatta ja katsotaan MITÄ SE SAA AIKAAN.
Lisäyksenä, ketään ei tuomita ja mausteella, : LAUPEUTTA MINÄ TAHDON ENKÄ UHRIA, ja jätetään uskonnollinen kiivailu pois.
Jos on olemassa jumalallista rakkautta, niin tässä sitä on.!!
Tuohan on vain ihmisen yritystä.
Mutta senkuis aloitat.
Lopeta uskovien haukkuminen.
Ei ehkä lainkaan paha asia. Jumala toimii myös ihmisten kautta, miksi se ei toimis myös rakkauden kautta.
Ongelmaa saattaa tietysti tuottaa se, että me ymmärrämme rakkauden niin kovin eri tavoin?
Näin on , ymmärrämme rakkauden eri tavalla, kuten " mummomuori " mainitsi, mutta yritetään rakastaa, yritetään rakastaa, sillä se on kuitenkin plussaa elämälle.
Uskovaisten on tosi vaikea rakastaa, ymmärtää toisia kun asenne on tuomarin ja syyttäjän.
Maailma olisi paljon parempi paikka elää jos edes uskovaiset oppisivat rakastamaan ja hyväksymään toiset sellaisina kuin ovat.!!