Aina tulee esiin tämä varoittamisen teema. Ei sinällään mikään huono asia. On oikein varoittaa ihmisiä. On oikein varoittaa siitä, mikä todella voi viedä turmioon.
Herää kuitenkin muutamia kysymyksiä.
Entä kun on varoittanut, eikä siitä huolimatta toinen tee, niin kuin tahdotaan?
Muutamat ehdottavat että silloin tulee ”ottaa kiinni”, eli lisätä vain tuota varoittelua. Miksi? Siksikö että toisen saa pelkäämään enemmän? Ahdistaman enemmän? Kääntymään painostuksen alla?
Voiko varoittaa millään muulla tavalla? Onko tähän mitään muita keinoja, kuin painostus tai jatkuva kiusaaminen?
Toinen seikka on, että mistä varoitetaan? Tässä taitaa olla jo niin monta näkemystä, että se mistä yksi varoittaa toinen ei siitä varoitakaan. Varoitellaan milloin mistäkin, mutta ei aina kuitenkaan niistä asioita, jotka myös johtavat kadotukseen.
Kun näitä sinänsä hyviäkin varoituksia tulee solkenaan joka paikasta, niin ei kai ole kummallista, ettei niitä kuunnella. Jatkuvat kieltely ja varoittelu kaatuvat lopulta varoittajan omaan nilkkaan. Kukaan ei enää usko häntä. Kun on vain kiellettyjä tekoja, eikä mitään sallittua, moni kokee ettei kykene niin vaativaan elämään.
Ihmiset elävät maallisen elämän mukaan, mikä tulisi ottaa huomioon. Se mistä varoitetaan, ei kuitenkaan näy tässä maallisessa elämässä. Voit rikastua ja voida hyvin, olla jopa onnellinen, vaikka rikot kaikkia sääntöjä vastaan. Kun sitten huomaa, että se joka koettaa elää käskyjen mukaan, voi koko ajan huonommin, se repii kaiken perustan tältä varoittelulta. Kuinka kertoa se, että palkintoa ei tule tässä elämässä!
Eiköhän jo suurin osa suomalaisista tiedä, mistä varoitellaan. Kyse on vain siitä, että nuo varoitukset ovat niin yksipuolisia ja toistuvia, ettei niitä kukaan enää halua kuulla. Kuten lapsen kasvatuksessa, kielto sanat lakkaavat tehoamasta, ellei rinnalla ole myönteisiä sanoja ja kannustusta hyvään suuntaan. Käännymme sinne mistä valo tulee (kiitos, rakkaus, hyväksyntä) , emme sinne missä on pimeys (kiellot, uhkaukset, rangaistukset)
Herää kuitenkin muutamia kysymyksiä.
Entä kun on varoittanut, eikä siitä huolimatta toinen tee, niin kuin tahdotaan?
Muutamat ehdottavat että silloin tulee ”ottaa kiinni”, eli lisätä vain tuota varoittelua. Miksi? Siksikö että toisen saa pelkäämään enemmän? Ahdistaman enemmän? Kääntymään painostuksen alla?
Voiko varoittaa millään muulla tavalla? Onko tähän mitään muita keinoja, kuin painostus tai jatkuva kiusaaminen?
Toinen seikka on, että mistä varoitetaan? Tässä taitaa olla jo niin monta näkemystä, että se mistä yksi varoittaa toinen ei siitä varoitakaan. Varoitellaan milloin mistäkin, mutta ei aina kuitenkaan niistä asioita, jotka myös johtavat kadotukseen.
Kun näitä sinänsä hyviäkin varoituksia tulee solkenaan joka paikasta, niin ei kai ole kummallista, ettei niitä kuunnella. Jatkuvat kieltely ja varoittelu kaatuvat lopulta varoittajan omaan nilkkaan. Kukaan ei enää usko häntä. Kun on vain kiellettyjä tekoja, eikä mitään sallittua, moni kokee ettei kykene niin vaativaan elämään.
Ihmiset elävät maallisen elämän mukaan, mikä tulisi ottaa huomioon. Se mistä varoitetaan, ei kuitenkaan näy tässä maallisessa elämässä. Voit rikastua ja voida hyvin, olla jopa onnellinen, vaikka rikot kaikkia sääntöjä vastaan. Kun sitten huomaa, että se joka koettaa elää käskyjen mukaan, voi koko ajan huonommin, se repii kaiken perustan tältä varoittelulta. Kuinka kertoa se, että palkintoa ei tule tässä elämässä!
Eiköhän jo suurin osa suomalaisista tiedä, mistä varoitellaan. Kyse on vain siitä, että nuo varoitukset ovat niin yksipuolisia ja toistuvia, ettei niitä kukaan enää halua kuulla. Kuten lapsen kasvatuksessa, kielto sanat lakkaavat tehoamasta, ellei rinnalla ole myönteisiä sanoja ja kannustusta hyvään suuntaan. Käännymme sinne mistä valo tulee (kiitos, rakkaus, hyväksyntä) , emme sinne missä on pimeys (kiellot, uhkaukset, rangaistukset)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi rukoilla ihmisen puolesta. Kyllä Jumala sitten johdattaa hänet oikealle tielle.
Joo, jatkuva jankutus kääntyy lopulta itseään vastaan.
- Toisaalta en ihmettele että tälläisten jankkaavien ihmisten läheiset yms. "joutuvat" ajan mittaan usein taipumaan tuon "rautaisen otteen alla", - koska mitä todennäköisemmin jotkut joutuvat kuuntelemaan jatkuvaa "jankkaamista" ja hiostusta tämän yhden asian tiimoilta, toisinaan jopa vuosikymmenestä toiseen,
- sitten lopulta väsyvät ja antavat periksi, mutta voiko tälläisen "hiostuksen alaisuudessa syntyä jotakin aitoa" semmoista joka ei perustu esim. pelkoon, kuten nyt esim. SPR-n jäsenyys, mm. tuohon voi kuulua tai olla kuulumatta täysin vapaaehtoisesti, siis pelotta?
toisaalta uppoaahan ihmiseen lopulta minkälainen puhe tahansa, jos on riittävästi määrätietoista toistoa. Tälläisiä mietin -.
Välimerkit paikoilleen..
sitten lopulta väsyvät ja antavat periksi, mutta voiko tälläisen "hiostuksen alaisuudessa syntyä jotakin aitoa" semmoista joka ei perustu esim. pelkoon?
Kuten nyt esim. SPR-n jäsenyys, mm. tuohon voi kuulua tai olla kuulumatta täysin vapaaehtoisesti, siis pelotta.
Rukoukset eivät toimi. HEH HEH HEH...
"Käännymme sinne mistä valo tulee (kiitos, rakkaus, hyväksyntä) , emme sinne missä on pimeys (kiellot, uhkaukset, rangaistukset)"
Tämä on todella hyvä huomio. Uskon myös itse enemmän siihen, että kannustamalla ja osoittamalla hyvyyttä toisille ihmisille saavutetaan enemmän kuin uhkailemalla ja rankaisemalla. Aika yksinkertaista lopulta, hyvyys synnyttää lisää hyvyyttä samoin kuin pelko synnyttää lisää pelkoa.
Vilppu H.
pappi