uskotko pystyväsi vaikuttamaan omaan elämääsi (ja nyt en puhu "yhteiskunnan parasiiteistä"), vai annatko muille vallan ohjailla elämääsi. Uskotko itseesi, vai haetko mahdollisesti asioille ja tapahtumille selitystä jostain yliluonnollisesta?
http://tinyurl.com/7w9f766
http://tinyurl.com/7w9f766
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä itse ja yliluonnollinen eivät ole ainoita vaihtoehtoja - eivätkä edes toisensa poissulkevia. Mä uskon siihen et sokea usko itseensä on yhtä tyhmää kuin sokea usko yliluonnolliseen.
Näkövammaisen on ainakin uskottava itseensä ja heillä käsittääkeni elämän realiteetit ovat kohdallaan.
Tää meni täysin ohi.
Niin pitikin.
Uskon pystyväni vaikuttamaan omaan elämääni pitkälti, enkä koe että muut ohjailevat elämääni, jos en sitä halua. Joskus kuitenkin olen laiska, ja heittäydyn vapaamatkustajaksi, annan muiden ohjailla.
En hae asioille selitystä yliluonnollisesta. Yliluonnollisia asioita käytän muiden aistien tapaan, hyväkseni.
Ai niiku jos matkustat onnikassa, niin et jää siihen kuskin taakse neuvomaan, vaan menet sinne keskivaiheille harmaaseen massaan naamioituen ja peläten että joku avaa keskutelun kanssasi.
Aivan näin. Ei ikänä eteen, hyi! Eikä taaksekaan, koska siellä on teinihäiriköt tai juoppikset.. Keskelle ja sit näkymätön ilme naamalle..
Jäin miettimään tätä linja-automatkustamisen vertauskuvallista luonneanalyysiä, aika hyvä visio.
Varsinkin pitkänmatkan onnikassa menen mielelläni mahdollisimman eteen istumaan (takana tulee huono olo, enkä jaksa kuunnella rupusakin höpinöitä).
Edestä näkee vaihtuvat maisemat moneen suuntaan.
On tavallaan tunne, että hallitsee tilannetta jotenkin, aivan kuin olisi itse puikoissa, vaikka nauttiikin matkustajan roolista.
yst.terv. etupenkkimatkustaja :D
Turvallisuushakuiset ihmiset hakeutuu kuulemma keskelle linja-autossa istumaan. Ja ilmeisesti se onkin turvallisin paikka, mutta alitajuisesti siihen hakeutuu, ei järjellä. En muista mitä etupenkkiläisistä on sanottu. Varmaan just tuota hallinnan tarvetta.Takapenkkiläiset ei niin välitä päämääräkohteesta, eli tavallaan ovat vähän tahtomattaan linja-autossa.
Oikein inhottava olo tulee itselle tosiaan, jos ainoa vapaa paikka on edessä. Tekis mieli laittaa silmät kiinni ja nukkua, mutta sekään ei etupenkissä onnistu. Harvoin se kyllä on vapaa, yleensä siinä istuu joku vanhempi mies, joka tosiaan neuvoo ja jututtaa kuskia ;)Musta tuntuu vain hyvältä antaa ammattikuskin hoitaa ajaminen, niin, että itse saa olla ihan omissa maailmoissaan, lukea vaikka jotain. Etenkin jos ohilipuvat maisemat on sataan kertaan nähty, niinkuin yleensä itsellä on. Tykkään kyllä linja-autossa matkustamisesta. Saa henkisesti valmistautua tulevaan, mitä se sitten onkin, töitä tai huvia.
Varmaan tää on sama kuin ton nopean ja hitaan kävelyn kanssa. Joskus kivempaa itsestä on itse matka, matkustaminen, päämäärällä niin väliä.
Omassa elämässä on tietty punainen lanka, joka ei karkaa käsistä tapahtuipa mitä tahansa. Uskon minä itseeni, vaikka en aina itse kaikkea ohjaakaan. Yliluonnollisia asioita ei ole olemassakaan, vaan nekin, mitä ei näe, eikä kuule, eikä ymmärrä.. Ovat olemassa silti. Yhden ihmisen elämä on kuin pieru saharassa, joten ei yksin ole mitään mahdollisuuksia selvitä.
http://www.youtube.com/watch?v=evuLujwZ1Ww&feature=related
Jotenkin tunnen itseni nyt melko naiviksi vastaamaan tähän, mutta:
- Uskonko voivani vaikuttamaa omaan elämääni? - Kehnosti, mutta jonkin verran.
- Annanko muille vallan ohjailla elämääni? - Koko ajan vähemmän.
- Uskonko itseeni? - Ajoittain melko heikosti, toisinaan toiveekkaammin.
- Haenko selitystä yliluonnollisesta? - No en, mutta olisi mukava jos voisin :P
Ou yes. Tässä kohtaa nukahdin epäluonnollisesti. Kello on jo kymmenen!! :D