Erään lehden artikkeli

Aiheesta oli jo toinen keskustelu, mutta hyvä että asia saa julkisuutta.

Uutinen on laaja, kopion siitä osan se raha, sekin, jossa Aila Paloniemi pääsee julkisuuteeen.

Se raha, sekin
Mutta jokin tässä vielä mättää.

Raha, tietysti.

Miten on mahdollista, että lapsia sijoitettaisiin heppoisin perustein, kun se on niin kallista? Kunnan huono talous on pikemminkin este turvata oikeus lastensuojelupalveluihin.

Niin vakuuttaa sosiaalieetos, ja totta se onkin: huostaanotto on kallis projekti. Sijaishuollon kustannukset ovat nousseet yli 600 miljoonaan euroon, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2004. Suurin piirtein saman verran maksavat niin lukiolaitos, toimeentulotuki kuin poliisitoimikin.

Lastensuojelun palvelujärjestelmä on kriisissä. Huostaanotoista on tullut kannattavaa liiketoimintaa, joten sijaishuoltomarkkinat houkuttelevat jo ulkomaalaisia yrittäjiä. Yksityisten lastenkotien määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa - mutta valvotaanko niiden laatua kunnolla?

Kysymys rahasta ei ole yksiselitteinen. Kuntien saamaa valtionapua määrittelevä lastensuojelukerroin perustuu nimittäin lasten huostaanottojen lukumäärään kunnassa. Sisäasiainministeri Päivi Räsänen (kd) kirjoitti pari vuotta sitten, että hallituksen tulisi kiireesti korjata taloudellisia ohjauskeinojaan: ”Kunta saa sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan.”

Helsingin kaupunginvaltuutettu Sirpa Asko-Seljavaara (kok) sanoo, että monimutkaisten kaavojen mukaan määrittyvät valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä: ”Kunnat saavat siis käyttää heille myönnetyt rahat, miten haluavat.” Hän jopa väitti joidenkin köyhien kuntien manipuloivan toimintaansa, jotta kertoimet olisivat mahdollisimman edullisia.

Ohjaako raha? Entä jos valtionosuus määräytyisikin avohuollon tukitoimien perusteella? Ainakin erityisopetukseen aikoinaan tarkoitetun korotetun valtionavun epäillään olevan yksi syy siihen, miksi erityisoppilaiden määrä nousi maailmanennätyslukemiin - ja siellä se on yhä.

Kuntaliiton johtava lakimies Sami Uotinen kertoo, ettei lastensuojelun valtionosuutta voida laskea järjestelmästä yksiselitteisesti. Ei voida siis tarkasti sanoa, kuinka paljon valtio rahoittaa jonkun tietyn kunnan lastensuojelupolitiikkaa. Eikä lastensuojelukerroin hänestä ohjaa päätöksentekoa: ”Valtionosuus kattaa keskimäärin vain noin neljänneksen kunnalle koituvista todellisista kuluista, eikä järjestelmä lähtökohtaisesti kannusta kuntia lisäämään kustannuksiaan.”

Keskustan kansanedustaja Aila Paloniemi oli mukana ajamassa lastensuojelulain kokonaisuudistusta vuonna 2006. Lastensuojelukerroin taas kuului hänen mukaansa valtionosuuslain uudistukseen. Kertoimen oli määrä korvata aiempi tasausjärjestelmä ja tukea pieniä kuntia huostaanotoissa, jotka usein horjuttivat kunnan taloutta: ”Kerroin ei todellakaan lisää huostaanottoja! Kunnissa otetaan lapsia huostaan aivan liian myöhään.”

Lastensuojelulain tuoreessa pykälämuutoksessa perhehoito määriteltiin ensisijaiseksi hoitomuodoksi sijaishuollossa. Paloniemi on puheenjohtajana Perhehoitoliitossa, jolle Ray on myöntänyt avustuksia 797 000 euroa, toiseksi eniten Keski-Suomessa. Liitto on valtakunnallinen sijoitettujen lasten, sijaisvanhempien ja perhehoitajien aseman parantamista ajava järjestö.

Joten kehen tässä pitäisi uskoa? Päiviin, Sirpaan, Samiin vai Ailaan?
------------

Tämä kirjoitus on siis Suomen Kuvalehdessä.

Paloniemi ei todellakaan ole kiinnostunut ennaltaehkäisevän tuen saamisesta lapsiperheille. Niin, että perheet eivät joutuisi edes lastensuojelun asiakkuuteen.

Avustuksia ei Perhehoitoliiton toiminnalle saa jos perheille on tukitoimia riittävästi ja perheet saavat todellista, kohdennettua tukea.

MTKL:n vetoomus on luettavissa verkkosivuilla.

Vanhemmat, joilla on esim. hoitamattomat (peruspalveluiden puuttuessa) mielenterveysongelmat, siis masennus, saavat apua hakiessaan kokea huostan raakuuden.

Huostaanottoja ei tarvita jos peruspalvelut toimivat kunnissa.Kodinhoitajat, erityisopetus, toimivat mielenterveyspalvelut, toimivat päihdepalvelut jne. takaavat, että huostiin ei jouduta. Näitä ennaltaehkäiseviä palveluita ei ole vain tarjolla.

Lapsiperheet on jätetty yksin.

Kuntien saama valtionosuus lastensuojelukertoimen kautta ei ilmoiteta erikseen kuntien tilinpäätöksessä, vaan se rahamäärä liitetään kokonaisuudessaan saatuihin verotuloihin. Joten ei ole mitään tietoa mihin se raha kuntapalveluksessa kohdistetaan. Kunnilla on itsemääräämisoikeus miten palveluja rahoitetaan.

Kuntien keskimääräinen lastensuojelukerroin on 1.6 joka tarkoittaa, että huostaanottokuluista valtio maksaa puolitoista kertaa enemmän rahaa kuin on kulutettu. Tämähän suorastaan kannustaa tekemään enemmän huostaanottoja.

Voidaanko vielä kiistää, etteikö tätä käytettäisi hyväkseen esim. köyhissä kunnissa?