Michael Houellebecq / Mahdollinen saari
dodi, tapahtui sitten se, että innokkaasti lainasin tämän kirjastosta, kun oli siinä tyrkkypöydällä. Ei olisi pitänyt. Nimittäin nyt kävi minulle ohraisesti. Olinhan juuri vähän aikaa sitten lukenut Houellebecqin Maasto ja kartta, ja siitähän laitoin arvostelun tänne myös. Aivan nappisuoritus on se kirja mielestäni. Huippua kaunokirjoitusta, todella nautin siitä lukiessani. Pystyin samastumaan jopa jollakin kolkalla.
Mutta tämä
Mahdollinen saari
bpöh. Ihan oikeasti en aina ymmärtänyt, että mitä mitä mitä se nyt tämä kirjailija yrittää. Eihelvatti. Karseeta poukkoilua, sekaisinko se on ollut.... vai minäkö siis sittenkin? Ja pinnistelin lukemista eteenpäin, että tämähän nyt on niin arvostettu ja ylistetty ja parjattu ja täytyishän mun nyt pysyä siinä tekstimyräkässä ja aiheissa soljuen ja huokaillen nerokkuutta.
Mutta ei ei ei.
En jaksanut sitten sitä sössötystä, vaan harvinaisen voimallisesti teki mieli heittää kirjastokirja ikkunasta pöheikköön.
Mutta palautin kiireenvilkkaa ja otin sitten jälkikäteen selvää, mikä siinä nyt sitten niin vimmastutti.
Ja siis ei mikään ihme sitten, kun luurailin netistä kirja-arvosteluja tästä kirjasta, niin se luokitellaankin
scifi genre.
Että sehän siinä sitten pisti jotenkin niskakarvat kippuraan. Kertakaikkiaan. Ällöttävä kokemus.
No.
Älkää Te minun ällötyksistäni huoliko, vaan lukekaa ja ihmetelkää itseksenne ihan rauhassa.
Kokemus se on sekin.
Saatatte hyvinkin suorastaan palvoutua.
-
dodi, tapahtui sitten se, että innokkaasti lainasin tämän kirjastosta, kun oli siinä tyrkkypöydällä. Ei olisi pitänyt. Nimittäin nyt kävi minulle ohraisesti. Olinhan juuri vähän aikaa sitten lukenut Houellebecqin Maasto ja kartta, ja siitähän laitoin arvostelun tänne myös. Aivan nappisuoritus on se kirja mielestäni. Huippua kaunokirjoitusta, todella nautin siitä lukiessani. Pystyin samastumaan jopa jollakin kolkalla.
Mutta tämä
Mahdollinen saari
bpöh. Ihan oikeasti en aina ymmärtänyt, että mitä mitä mitä se nyt tämä kirjailija yrittää. Eihelvatti. Karseeta poukkoilua, sekaisinko se on ollut.... vai minäkö siis sittenkin? Ja pinnistelin lukemista eteenpäin, että tämähän nyt on niin arvostettu ja ylistetty ja parjattu ja täytyishän mun nyt pysyä siinä tekstimyräkässä ja aiheissa soljuen ja huokaillen nerokkuutta.
Mutta ei ei ei.
En jaksanut sitten sitä sössötystä, vaan harvinaisen voimallisesti teki mieli heittää kirjastokirja ikkunasta pöheikköön.
Mutta palautin kiireenvilkkaa ja otin sitten jälkikäteen selvää, mikä siinä nyt sitten niin vimmastutti.
Ja siis ei mikään ihme sitten, kun luurailin netistä kirja-arvosteluja tästä kirjasta, niin se luokitellaankin
scifi genre.
Että sehän siinä sitten pisti jotenkin niskakarvat kippuraan. Kertakaikkiaan. Ällöttävä kokemus.
No.
Älkää Te minun ällötyksistäni huoliko, vaan lukekaa ja ihmetelkää itseksenne ihan rauhassa.
Kokemus se on sekin.
Saatatte hyvinkin suorastaan palvoutua.
-
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä tykkään, luen parhaillaan. On tuo aikamoista "kikkailua", kun näkökulma poukkoilee nyky-Danielin ja kloonin välillä (olen vasta alle sadan sivun, joten tiedä, tuleeko mukaan muitakin kertojia).
Luin kanssa Maaston ja kartan ja sitä ennen Alkeishiukkaset, Alkeishiukkaset toistaiseksi paras, Mahdollinen saari "huonoin", mutta silti siis tykkään, eikä tosiaan jää kirja kesken. Aluksi häiritsi 1. persoonan kerronta, kun (jos nyt en väärin muista) nuo kaksi muuta on 3. persoonassa.