Mitä siis on rippi? Wikipedia määrittelee sen näin;
”Rippi on kristinuskossa synnintunnustus, katumus, kääntymys ja siihen liittyvä synninpäästö. Katolisessa kirkossa ja ortodoksisessa kirkossa katumus on yksi mysteerioista eli sakramenteista.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rippi
Onko siis niin ettei rippiä tarvita yhtään mihinkään? Vai onko se mahdollista vain heille, jotka ovat tehneet ”vähäisempiä” syntejä. Varsinaisille synnintekijöille se ei kuulu?
Maailmassa tapahtuu paljon pahaa, ja tekijä on usein ihminen. Onko näin, ettei heillä saa olla ketään eikä mitään, jolle tunnustaa tai katua? Ei ketään, kenelle puhua?
Pitääkö siis rippi kieltää kaikilta? Vai tarvitaanko sitä? Koituuko siitä jotain hyvääkin?
”Rippi on kristinuskossa synnintunnustus, katumus, kääntymys ja siihen liittyvä synninpäästö. Katolisessa kirkossa ja ortodoksisessa kirkossa katumus on yksi mysteerioista eli sakramenteista.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rippi
Onko siis niin ettei rippiä tarvita yhtään mihinkään? Vai onko se mahdollista vain heille, jotka ovat tehneet ”vähäisempiä” syntejä. Varsinaisille synnintekijöille se ei kuulu?
Maailmassa tapahtuu paljon pahaa, ja tekijä on usein ihminen. Onko näin, ettei heillä saa olla ketään eikä mitään, jolle tunnustaa tai katua? Ei ketään, kenelle puhua?
Pitääkö siis rippi kieltää kaikilta? Vai tarvitaanko sitä? Koituuko siitä jotain hyvääkin?
Vastaukset 73
Vanhimmat
Tarkentava kysymys, koska en tässä asiassa osaa muovautua uskovaisen asemaan:
'Maailmassa tapahtuu paljon pahaa, ja tekijä on usein ihminen. Onko näin, ettei heillä saa olla ketään eikä mitään, jolle tunnustaa tai katua? Ei ketään, kenelle puhua? '
Se kysymys. Monet pyytävät jumalaltaan anteeksi, ja osoittavat katumustaan hänelle. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti läheskään aina riitä, vaan ihmisellä on tarve kertoa asiasta vielä kanssaihmisillekin? Mitä se kertoo henkilön luottamuksesta jumalaansa ja tämän tarjoamaan helpotukseen, jos ihmiselle puhuminen ja tunnustaminen on se mikä lopulta auttaa?
Usein katumus kantaa eniten hedelmää, jos pahoja tekoja pyytää anteeksi teon kohteeksi joutuneelta eli uhrilta. Tämä on luonnollista henkilöille, jotka eivät käytä välimiehiä. Ei kuviteltuja ja olemassa olevia.
Onko helppoa kertoa noin vain teoista?
Ehkä on tilanteita, ettei voi pyytää keneltäkään tietyltä ihmiseltä anteeksi?
Entä jos ei ahdistukseltaan oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä ja kertomalla siitä jollekulle, saa ojennettua ajatuksiaan?
Voiko olla että vasta kertomisen jälkeen syntyy se katumus, jotta voi pyytää Jumalalta anteeksi?
Sulkeeko rippi tuon vaihtoehdon pois? Entä jos tekoa ei ollut suunnattu kenellekään erityisesti? Tai teonkohde ei halua antaa anteeksi?
Tulikitsen "luikertelusi" asiassa, lähinnä yritykseksi uittaa: Jumalan sanalle vierasta pakanallista "rippiä", osaksi kristinuskoa, johon tällainen "papillinen salailujärjestely" ei kuulu eikä erityispapiston toiminen, ihmisen ja Jumalan välisinä "välikäsinä", kuten pappi Johannes ehdotti sivustolla.
Yrität uittaa vain Kristuksen evankeljumille vieraita, pakanaoppeja ja käytäntöjä kristinuskoon, samoin kuin katolisuus teki aikanaan, muuttaessaan ulkoiseksi pakanuuden muka kristinuskoksi, silloin kun kristinuskosta oltiin tekevinään yleinen valtiouskonto roomanvallan uskonnoksi, pakkokasteineen pävineen, jotka ovat myös pakanuudesta omaksuttua "virpomista"; - miehiltä jotka kantoivat kalajumalan hattuja, "mitroja" - kuten kirkon johto tekee taas avoimesti.
Ei ihminen riko pelkästään toisia ihmisiä vastaan, vaan myös Jumalaa, itseään ja luontoa vastaan. Eikä sitä paitsi toisia vastaan rikkomisessa riitä useinkaan pelkkä anteeksipyyntö, vaan aiheuttamansa vahinko täytyy myös korjata jos vain voi.
Ateistit tarjoilevat usein tuota, että riittää kun pyytää anteeksi niiltä, joita vastaan on rikkonut. Kovin heppoiselta kuulostaa.
>> Onko helppoa kertoa noin vain teoista? >> Pitäisikö olle, ja on vaikkapa käyttänyt lapsia hyväkseen? Onko sellainen yhteisö turvallinen paikka kertoa, vaikkapa tällaisista asiosta, kun yhteisö on velvollinen antamaan niistä synninpäästön, ja lukemaan "lihan heikkoudet" anteeksi: "Jeesuksen nimessä ja veressä" jne. jne...
Pitäisikö kuolevaltakin kieltää ripin mahdollisuus?
Rippisalaisuu pitäisi purkaa ehdottomasti lainsäädännöstämme, eikä kyseessä ole lainkaan Jumalan sanaan perustuvasta toiminnasta.
Se mitä ei kristilliset uskonnot tekevät, tunnustuksineen - kuuluneen uskonnonvapauden piiriin - ja on luvallista, kunhan sen toiminnan avulla ei salata rikoksia.
Luther halusi uskoa puhdistaessaan säilyttää ripin, koska hän piti sitä armoetuna. Sen tarkoitus on vahvistaa uskoa. Ihminen on perisyntinsä takia heikko eikä jaksa aina uskoa, että tämänkin synnin Jumala antaa minulle anteeksi. Rippi-isä tai -äiti vakuuttaa hänelle, että tuokin syntisi on sovitettu, ja se vahvistaa hänen uskoaan.
Jos ihmisen katumus on aito, myös ripissä saatu helpotus ja ilo on aito, ja se panee ihmisen korjaamaan jälkiään myös käytännössä.
Joskus kuitenkin rippiä käytetään väärin tai epäusko iskee, eikä ihminen lähdekään korjaamaan tekoaan käytännössä. Tämä on rippiin sisältyvä ongelma, varsinkin, jos kyseessä on rikos. Rippiä pidetään kuitenkin niin arvokkaana etuna, ettei siitä ole haluttu luopua tämän varjopuolen takia.
Niin, minusta yksiselitteisesti luterilainen kirkko kyllä noudattaa lakia. Eri asia lienee he, jotka eivät tuosta laista piittaa? Kyllä siellä selvin sanoin sanotaan, milloin rikoksesta on ilmoitettava. Sivumennen sanoen myös maanpetoksellinen toiminta kuuluu tähän?
Eli sinusta rippi tulee kieltää kaikissa uskonnoissa sekä kirkoissa yksiselitteisesti? Koska siihen saattaa kuulua se, että jutuu tietämään rikoksista.
Ei vaan rippisalaisuus tulee purkaa lainsäädännöstämme mitä pikimmin, sellaisena poikkeuslakina kuin se nyt on lainsäädännössämme, yhden uskonlahkon pappien oikeutena vaijata, lakiin kirjattuna. Tämä laki loukkaa sekä aitoa uskonnonvapautta, että kansalaisten tasavertaista kohtelua lain edessä, sekä näyttää vielä mahdollistavan lainvastaisuuksiakin, joita on esiintuotu mm. kirkon sisäisen VL-seuran piiristä, vuosikymmeniä, ilman että asiaan olisi saatu todellista muutosta.
Tottakai uskontojen piirissä on oikeus vaijetakin asiaosta, mutta ei silloin kun kyse on lainvastaisuuksista, tai rikoksista. Jumalan sana ei kuitenkaan tunne "rippisalaisuutta", vaan kyse on lähinnä katolisuuden kautta luterilaisuuteen siirtyneestä pakanuudesta, jota erityispapistot salaisuuksien hatijoina hallitsevat, - mutta ei kristinuskosta.
Luterilaisen kirkon jäsenistö, ei suinkaan: varsinkaan VL-seuran osalta noudata YKSISELITTEISESTI LAKIA, KUTEN YRITÄT KIEROSTI VÄITTÄÄ, ANTAAKSESI VÄÄRÄN VAIKUTELMAN TILANTEESTA. Liikkeen pappeja ja saarnamiehiäkin on tietojeni mukaan tuomittu lapsiin sekaantumisesta, - jota pidetään vankilakultuureissakin raskaimpana, ja alhaisimpana rikoksena.
Korjaan tuolla yllä olevan. Wikipediassa oli tällainen tieto;
”Luterilaisessa kirkossa ripin vastaanottajana voi olla kuka hyvänsä, sillä jokaisen kristityn katsotaan olevan yleisen pappeuden mukainen pappi.”
Hm. kuinka laki suhtautuu yksityisenä henkilönä saatuun tietoon mm. rikoksesta? Tämä koskee myös ystävyys suhteita.
Laki koskeekin siis heitä;
”Suomessa evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon papeilla on ripistä ja sielunhoidollisesta keskustelusta ehdoton, kirkkolaissa säädetty vaitiolovelvollisuus.”
Entä katolisen kirkon pappeja? Löysin vain tällaisen tiedon:
”Papeilla on ripissä kuullun suhteen ehdoton vaitiolovelvollisuus.”
http://katolinen.net/?page_id=444
Ripin väärinkäytöstä on tarinaa täällä:
”Pappien vaitiolovelvollisuutta tutkineen lestadiolaispapin Johannes Alarannan mukaan maallikon, esimerkiksi maallikkosaarnaajan, Suomen laki määrää kertomaan viranomaisille ripissä ilmitulleen törkeän rikoksen. Ilmiannettavat törkeät rikokset sisältyvät Suomen laissa rikoslain 15. luvun kymmenenteen pykälään.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhoillislestadiolaisuuden_kritiikki#Ripin_v.C3.A4.C3.A4rink.C3.A4ytt.C3.B6
Poistaako tuo kielto kaikki ripit?
"Ateistit tarjoilevat usein tuota, että riittää kun pyytää anteeksi niiltä, joita vastaan on rikkonut. Kovin heppoiselta kuulostaa."
Uskovien anteeksipyyntö on aivan liian usein sellaista, että syntejä eli niitä pahoja tekoja pyydetään anteeksi ainoastaan Jumalalta. Papilta tai toiselta uskovalta saadaan ne synnit anteeksi ja homma on sillä kuitattu.
Parhaassa tapauksessa uhrilta pyydetään anteeksi. Hänen on pakko antaa anteeksi ja vaieta asiasta tai muuten uhri kantaa syyllisyyden kyseisestä pahasta teosta. Tämä on käytäntö joissain lahkoissa.
Ei poista rippisalaisuus, papiston oikeutena erityislainsäädännön turvaamana, ja nimeomaan tällainen uskonnollinen erityislainsäädäntö tulisi purkaa. On selvää että tällainen salailu on vaikeuttanut pedofiliatapausten julituloa, ja edistänyt myös vaitiolovelvollisuuteen vedoten näiden tapausten selvittämistä: sekä luterilaisen kirkon ja sen sisäisen seuran piirissä, että mm. katolisuuden piirissä, jossa kirkko on jopa pyrkinyt maksamaan uhrit hiljaisiksi.
Tekevätkö kaikki niin vai onko kyse pienestä osasta?
Mikä ero sinusta on rippisalaisuudella ja vaitiololailla?
Tuota, enkä juuri niin ole sanonut, ettei lakia noudateta?
Pitäisikö säätää lain noudattamatta jättämisestä vielä erillinen laki?
Ne ovat syntisen maailmankirkon ja syntisen maaiman tekemiä yheisiä sopimuksia, jotka perustuvat lähinnä jälkikatoliseen pakanalliseen vallankäyttöön maassamme, jäänteenä keskiaikaisesta uskonnollisesta reformista, jonka perusteella luterilaisuudesta tehtiin valtiouskonto, lainsäädäntöä myöten - tämän uskontofasismin voittona, joka perustui ulkoiseen voimankäyttöön lakeineen.
Rippisalaisuuden purkaminen, tekisi lopun pakanallisesta ja ristiriitaisesta laista, ja sen tulkinnoista, - sekä salailua suosivasta käytäntöön soveltamisesta.
"Tekevätkö kaikki niin vai onko kyse pienestä osasta?"
En tiedä uskovien käytäntöä näissä asioissa, enkä sitä kuinka yleistä se on.
Joka tapauksessa tämä on ollut jälleen esillä näissä uskovien pedofiilijuttujen yhteydessä. Tällaisesta käytännöstä ja varsinkin siitä uhrien syyllistämisestä pitäisi päästä kokonaan eroon.
Oletko samaa mieltä?
Niin, mikä suosii salailua.
Sekö on sitten parempi, että kaikki mahdollinen yksityisen ihmisen asiat laitetaan julkiseen tietoon? Kirjoitathan itsekin nimimerkillä, joten haluat pysyä salassa?
Eikö kuitenkin joku raja tässäki voisi olla?
Joku pikkuinen porukka tekee noin ja se yleistetään koskemaan kaikkia uskovia. Samalla logiikalla voi sanoa että ateistit ovat kouluampujia.
Pedofila rikokset ovat varsin yleisiä, katolisessa ja jälkikatolisessa kulttuurissamme.
Yksikin tapaus on liikaa.
Eihän tässä nyt käsitellä mitää yleisiä julkisuusperiaatteita, vaan pakanallista "rippisalaisuustta", ja sen yhteisöllisiä heijastusvaikutuksia.
En suinkaan. Eikö salaisuuden vastapuoli ole julkinen?
Kyllä, siihen juuri pyrin!
mummomuori
Jos joku ei anna anteeksi sitä ei lueta pyytäjän syyksi.Jos et anna anteeksi ei sinullekkaan anteeksi anneta.
Sen kun ripittäydyt papille, mutta vaitiolovelvollisuus ei kuulu asiaan, jos on kyse rikoksesta. Se sotii ainakin minun oikeustajuani vastaan.
Mutta kuinka jos ripin sijasta puhuu vaikka esim. lääkärille tai psykologille. Heitäkin sitoo samankaltainen vaitiolovelvollisuus.
Eipäs sido, ja mitenkä ihmeessä yhden uskonlahkon papistolla, on lainsäädäntöömme kirjattuna, oikeus rippisalaisuuteen, - vastoin kaikkien muiden oikeudellista ja tasavertaista asemaa: lain edessä?
Tämähän on jäänne, keskiaikaisesta oikeuskäytännöstä, jossa valtio- ja uskonto liitettiin yhteen, täysin Raamatulle vieraalla tavalla, - vai mitä?
Tämä rippilakiin sidottu vaitiolovelvollisuus, on mahdollistanut sen että: pedofilian- tai inestin uhri, ja sen suorittaja, voivat kuulua edelleen samaan kirkkoon, sen jälkeen kun synnit on luettu anteeksi annetuiksi, ja sovitetuiksi: "Jeesuksen nimessä ja veressä", ja että uhri velvoitetaan alistumaan tähän tilanteeseen vaijeten, ja hänen oikeutensa muistella tai vetää esiin kokomaansa hirveyttä estetään. Lisäksi koska tämä armahdusautomaatti, synninpäästöineen on kekeinen osa luterialista oppia, tilanne voi jopa toistua uudestaan ja uudestaan, sillä onhan tullut myös tunnetuksi että: "liha on heikko", ja varsinkin kuulemamma se saarnamiesten ja pappien liha.
... >> Se sotii ainakin minun oikeustajuani vastaan. >> JA: SINUN OIKEUDELLISTA TASAVERTAISUUTTASI VASTAAN LAIN EDESSÄ; SILLÄ LUTERILAISEN LAHKON PAPEILLE ON SUOTU, - PERINTÖNÄ KESKIAJALTA - LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN ERITYISASEMA. Tämä eritysasema luokkaa ihmisten aitoa uskonnonvapautta ja edustaa uskontofasismia, - joka tänäpäivänä mahdolliistaa ja edesauttaa pedofilien suojelua, ym.
Ensin pannaan lapsia, ja sitten mennään vaikkapa saunantaakse hokemaan toisilleen syntejä anteeksi, "Jeesuksen nimessä ja veressä", ja senjälkeen vaan taas saarnaamaan avaraa luterilais-lestadiolaista armoa, ja ylistelemään kilvan veren voimaan! NÄILLÄKÖ MENNÄÄN ?
Tuota, koskeeko tuo kaikkia rippejä?
Et siis hyväksy koko rippiä? Pitäisikö se kieltää sitten kaikilta? Jokaisessa uskonnossa?
Se mitä ei uskonnont tekevät keskuudessaan, kuuluu uskonnonvapauden piiriin, kunhan asiasta ei ole tehty vain lakia, jonka avulla rikosten salailu ja rikollisten suojelu, tai uhrien asema käy tukalaksi - kuten näyttää tapahtuvan kirkon sisäisen seuran, - ja katolisen kirkon "rippisalaisuuden" johdosta.
Rippi ei ole suinkaan Jumalan sanaan perustuvaa toimintaa, eikä mitenkään siis "kristinuskon" piiriin kuuluvaa toimintaa. Kristinusko kehoittaa poistamaan pahan keskuudestaan: 1 Kor.5-luku.
Jäin vähän miettimään tätä lisää. Ilmeisesti nyt puhut VL-liikeen tavasta tehdä rippi? Siinähän he eivät taida noudattaa lakia, kuten eivät monessa muussakaan asiassa.
Jos tietoni pitävät paikkansa, joissakin noissa liikkeissä on käytäntönä, että kuka tahansa saa ottaa ripin vastaan ja ”julistaa” synninpäästön, myös lapset. Eli juuri päinvastoin, ei ole mitään ”pappia” joka olisi saanut edes alkeellista koulutusta, missä näitä vaitiolovelvollisuuksia olisi voinut edes oppia!
En tiedä ymmärsinkö oikein;
”Kristinusko kehoittaa poistamaan pahan keskuudestaan…”
Eli rikollinen ja synnintekijä ei voi saada anteeksi mitenkään, vaan hänet tulee poistaa? Eikö tämä juuri johda siihen, ettei kukaan uskalla tunnustaa tekojaan, vaan salaa niitä niin paljon kuin mahdollista?
Kristinusko ei tunne eikä edellytä mitään teologisesti koulutun erityispapiston olemassaoloa, eikä ole asettanut virkoithinsa mitään vaitioloon lainsäädännöllä velvoitettua erityispapistoa, vaan kyse on uuspankanallisen jälkikatolisen valtiousontomallin asettamista papeista, jonka virkoja- ja toimia ei voida lainkaan Raamatun sanan asettamiksi osoittaa. Koko rippisalaisuuteen perustuva "rippisalaisuus", on Raamatulle vieraasta uskonnosta peräisin.
Voit lukea asia kostkevat ohjeet suoraan Jumalan sanasta, eli vaikkapa ensimmisen Korinttolaiskijeen viidennestä luvusta, joka päättyy todellisen seurakuntakurin oikeuttamaan johtopäätökseen:
>> Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala, "postakaa keskuudestanne se, joka on paha. 1 Piet.3:21.
Anteeksi, saat tuon vain kuulostamaan aika kamalalta.
Syntiselle ei armoa anneta, vaikka kuinka katuisi ja pyytäisi anteeksi. Aivan turhaa on siis edes yrittää.
Evankeliumi siis kuuluu vain ”synnittömille” ?
Jos kristinuskon sisältämän terveen opin mukainen kurinpitovalta, kuulosta sinusta kamalalta, olet ilmeisesti valinnut väärän uskonnnon. Uusi Testametti opettaa ja osoittaa selvästi kuinka "rikkoneita", tai lihan jäljessä vaeltavia tulee oikaista ja ojentaan, eikä kyse ole mistään armottomuuden harjoittamisesta, vaan kuten vaikkapa Korinttolaisten keskuudessa, synnin turmiollisten vaikutusten torjumisesta "pahana hapatuksena", joka levitessään turmesi koko "happamattoman taikinan", eli nämä Jumalan paikallisseurakunnat.
Tästä "happamattomuudesta", mistä Paavali 1 Kor.5-luvussa kirjoittaa, eivät luterilaiset "syntistenpyhien yhteisöt" mitään teidä, siis ne jossa kaikki ovat syntisiä, kuin Jeesus olisi turhaan kuollut ja ristiinaulitta: katso 1 Piet.2:24,25.
Suosittelen sinulle Roomalaiskirjeen 6-luvun huolellista kertaamista jae jakeeltä.
Niin, tämä nyt lienee se opillinen kysymys sinulle.
En vain edelleenkään ole tavannut täysin synnitöntä ihmistä!
Sinä et ymmärrä sitä mitä Raamatussa lukee: vaan esität asiasta synnin alla elävän ihmisen käsityksiä, "lihassa" - ilman henkeä, sillä Jumalan sanahan sanoo näin:
>> Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? POIS SE ! Me, jotka OLEMME KUOLLEET POIS SYNNISTÄ, KUINKA ME VIELÄ ELÄISIMME SIINÄ? > Niin pitäkää tekin (totena), itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. > Mutta NYT, KUN OLETTE SYNNISTÄ VAPAUTETUT ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedemänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Niin kai sitten;
”Et ole ilmeisesti tavannut koskaan kristittyjä…”
Eli heitä ei ole missään kirkoissa eikä herätysliikkeissä, puhumattakaan uskossa olevista…
Ihmisillä on valtava tarve puhua jollekin toiselle. Kertoa omista huolistaan ja ongelmistaan. Ehkä sen takia maailmassa on tällä hetkellä niin valtavasti kysyntää erilaisille terapeuteille.
Aikaisemmin huolet ja ongelmat kerrottiin papille ripissä. Ripin tehtävä on ennen kaikkea hoitava. Sen kautta, että voi tunnustaa syntinsä toiselle ihmiselle, siis puhua niistä toiselle ihmiselle, toivottavasti saa rauhan niiden kanssa.
Toisaalta rippi ei kuitenkaan poista ihmisten vastuuta teoistaan. Vaikka ihmiselle julistettaisiin synninpäästö, se ei poista sitä, että teon kautta on vaikuttanut toisen ihmisen elämään. Jos rehellisesti katuu tekoaan, silloin pitäisi myös kantaa vastuunsa niistä vaikutuksista, mitä teolla on ollut toisille ihmisille. Keskustelussa on viitattu ripin käyttämiseen eräänlaisena anteeksiantoautomaattina ja se on yksinkertaisesti ripin väärinkäyttöä.
Rippisalaisuus on aikojen kuluessa syntynyt suojelemaan ripille tulevaa ihmistä. Sitä, että kun ihminen on kertonut huolensa ja rikkomuksensa, asiat kuullut ihminen ei niitä levittelisi ympäriinsä. Suomen laissa on todettu milloin ripissä kuulluista asioista pitää ilmoittaa poliisille. Niin on hyvä. On ihan hyvä huomata, että jos ripin vastaanottanut ei tee ilmoitusta jostain sellaisesta asiasta mistä hänen tulisi se tehdä, hän myös rikkoo lakia. Ilmoitusvelvollisuus ei ole mikään valinnainen asia.
Vilppu H.
pappi
Sama laki estää kuitenkin pappia ilmaisemasta ripin sisältöä, ja ripittäytyneen henkilön yksilöityä persoonaan, vai mitä? Kumma laki, joka on kirjoitettu on ja ei, periaatteella.
Lisäksi tällä lailla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa, eikä tälaliselle menettelylle salailuvelvoitteineen voida osoittaa mitään perusteita Raamatusta.
Maalman tavat terapioda, ja kristinusko ovat perusteiltaan aivan eri asiota.
Toit esille ripin hyvät puolet. Noin olen itsekin ymmärtänyt ripin merkityksen.
Onko näin että kun tuota rippisalaisuutta on käytetty väärin, koetetaan heittää se ”lapsi pesuveden mukana ulos”?
Onhan meillä muutakin jota täytyy pitää salassa, ja jota jopa vaaditaan. Niin työnpuolesta kuin viranomaisten puolesta. Kyllä jonkunlainen yksilönsuoja pitää olla. Ihan jo luottamuksen takia. Aika kamalaa se olisi, jos kaikki pitäisi huudella ympäriinsä.
Eivät ne mitään helppoja tilanteita ole, kun täytyy päättää, milloin on syytä viedä uskottua asiaa eteenpäin ja milloin ei. Tähän kyllä penäisin, että niillä henkilöillä olisi myös asianmukainen koulutus tähän asiaan.
Toinen juttu on, kun ollaan läheisiä ja saa tietoonsa sellaista, mistä laki käskee tekemään ilmoituksen. Tämä koskee siis jokaista suomen kansalaista. Ei tainne sekään olla niin selvää ihan jokaiselle?
Auttamistyö ei juuri poikkea, teki sen kuka tahansa. Rippi on aika lähellä terapiaa, riippuen tietysti siitä, mistä terapian muodosta puhutaan.
Silloin ei kyse ole kuitenkaan kristinuskosta.
Kristinusko, ja Jumalan sana ei tunne sitä lasta, jota yriätä varjella pakanuudesta omaksuttuna asiana.
Silloin voi kyse olla myös uskosta tai siitä uskonnosta, jossa elää. Eivät ne ole pois sulkevia asioita. Kyllä monia askarruttaa myös uskonnolliset kysymykset, eikä tuota osaa voi leikata persoonasta pois.
Uskonnollisuus ei ketää pelasta, mutta usko toki vanhurskauttaa, ja uudestisynnyttää elämään Jumalalle - niinkuin Hän elää: Room.6:5.
Kristinusko ei tunne "rippiä", eikä tue ajatuksiasi sen käytöstä.
Eli nämä eivät kuulu kristinuskoon?;
"...synnintunnustus, katumus, kääntymys ja siihen liittyvä synninpäästö."
Mikä sitten kuuluu?
Sotket asiota tarkoitushakuisesti. On kaksi aivan eri asiaa, kääntyä syntisenä Jumalan tykö: Apt.2:38-40; ja elää synnistä vapahdettuna, Jumalan lasten kirkkauden vapaudessa Hengen uudessa olotilassa: Room.7:6; joss eletää todeksi tätä Jeesuksen työ tulosta:
>> joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissaan ristitinpuuhun, ETTÄ ME, SYNNISTÄ POIS KUOLLEINA, eläisimme vanhurskaudelle
Maallisessa tarapiassa on läsnä vain kaksi osapuolta, mutta ripissä kolme. Ripissä ollaan Jumalan kasvojen alla, ja se muuttaa näiden kahden ihmisen asennoitumisen tilanteeseen ja asiaan sekä toisiinsa. Kysymyksessä ovat aika lailla eri luontoiset tapahtumat.
Neuvostoliitossa kyseisten ajatusten esittäjille syötettiin neuroleptejä. Terapiako tämä pakanuudesta omaksuttu rippi onkin? Montako pedofiiliä on sen piirissä parnatunut: "lihansa heikkoudesta".
Tuota, en väitä että ne ovat sama asia. Riippuu täysin terapiamuodosta, millainen se tilanne on. Yleisin lienee jutustelu. Siinä puhutaan niistä aiheista, mistä asiakas haluaa puhua. Tämänkaltainen terapia ei siis paljon poikkea ripistä.
On myös terapioita, joissa on useampi henkilö paikalla.
Erikseen ovat sitten nämä muut muodot;
http://www.mtkl.fi/tietopankki/mista_apua/erilaisia_terapiamuotoja/
>> On myös terapiota, jossa on useampi henkilö paikalla. >> eli tarkoitatko SRK:n tai VL-seuran järjestämiä hoitokokouksia?
Vai puhutko sairaaloiden hoitoryhmistä?
Inkvisitiolaitoksen aikana "syntejä tunnustettiin", käyttäen apuna sitävarten kehitettyjä koneita, - vai mitä? Pääkalloruuvi oli tuolloin jo yksi tehokkaimmista laitteista, joka sai ihmiset tunnustamaan lähes kaiken mitä toivottinkin tunnustettavan, eli suut puhuttin puhtaaksi - ennen polttamista.
Vain aidon apostolisen suksession perineet, ja taivasten valtakunnan avaimet Pietarilta, satuja kertovat papit, kykenivät tällaisien rippitilaisuuksien järjestämiseen.
Toki silloin tulee laskea tämä apostolisen perimän alkaminen kirkkoisä Augustinuksesta, joka ensimmäisenä laillisti kristittyjen joukkotuhoamisen.
Et nyt tavoittanut, mitä tarkoitin. Rippi on luonteeltaan hengellinen tapahtuma, terapia maallinen, vaikka siinä keskusteltaisiin uskoon liittyvistä asioista. Se antaa niille eri luonteet.
Juuri näin, kun eroja mietitään! Itse mietin tuossa samankaltaisuuksia.
Sekoitatkohan muuten ripin ja sielunhoidon?
Niin, ehkä, kävin sitä itsekin miettimään.
Kaipaisin juuri tästä papin vastausta, jossa ihan käytönön kautta asiaa valaistaisiin.
Olen ollut paikalla vain, kun kuolevalle isälleni pappi suoritti ripin. Siitä vain oeln päätellyt näitä. en ole väittänyt olevani asiantuntija, mutta ehkäpä sinä voisit kertoa lisää?
Kunhan vedättelet.
En minäkään ole asiantuntija. En ole koskaan ollut läsnä kummassakaan. Tämä ero minusta niillä on:
Rippiin tullaan ripittäytymään jostain mieltä painavasta synnistä.
Sielunhoitoon tullaan keskustelemaan esimerkiksi uskoon liittyvästä ahdistuksesta tai kysymyksistä, tai vain selvittelemään elämänongelmiaan yms. Sielunhoito vastaa minusta pitkälle maallista terapiaa, ei rippi.
Niin noinhan sen pitäisi mennä mutta nythän mediasta olemme saanneet tietoomme, että juuri vanhoillislestaadiolaiset eivät ole toimineet noin. Mikäli olen asian oikein ymmärtänyt niin tuolla sitä "rippiä" on käytetty juuri päinvastoin.
Evankelisluterilainen kirkkomme on tiennyt vuosikymmeniä vanhoillislestaadiolaisten rippi käytännöstä, että kun asia on tunnustettu, uhrilta on pyydetty anteeksi ja painostettu uhri antamaan anteeksi niin homma voi jatkua ja rikosoikeudellista vastuuta ei ole, eikä ripissä kuuluista asioista saa puhua.
Jos kirjoittamasi oli Evankelisluterilaisen kirkon noudattama ohjenuora ripistä niin miten ihmeessä olette antaneet noiden vanhoillislestaadiolaisten jatkaa vuosikymmeniä tuota omaa tulkintaansa ripistä? Eikö kirkon virallinen ohjenuora koske heitä?
Koska kirkko ei halua eikä uskalla puuttua asiaan, joka vaarantaisi sen oppien ja papiston pakanallista valtaa, joka on saatu ujutettua jopa kesiaikaisena perintönä lainsäädäntöömme asti.
nostan ylös tämän kaikkien vanhimman viestin. käsitellään asia uudelleen kun olemme nyt miettineet rippiä pitkään
Miten niin kaikkein vanhimman? Tuohan on vasta vuoden vanha.