itse olen 16vuotta vanha ja siskoni on mua nuorempi vain 10kk, eli ikäeroa ei ole edes paljoakaan. Pienempinä tulimme hyvin juttuun, lukuunottamatta niitä pieniä riitoja, joita nyt aina sisaruksilla on...mutta nyt asiat on toisin. Lasken vaan päiviä milloin muutan yksikseni opiskelun takia, ja saan vihdoinkin rauhaa siskostani. tuntuu kuin olisin menettäny monta vuotta elämästäni siskoni takia.
Parin vuoden aikana välimme ovat viilentyneet niin pahasti, ettemme enää edes kiitä, tevehdi tai edes juttele kummemmin toisillemme. Siskoni on toki mulle tosi tärkeä, ja monta kertaa oon sitä hänelle kertonut, mutta se on niin kauheen lapsellinen..ihan kuin ei ymmärtäis miltä toisesta tuntuu riidan jälkeen jne. Ja se on vaan sellainen mua kohtaan, ei kavereitansa. Kun kaverit tulee lähettyville sisko muuttuu ihan erilaiseks.
Riidat loppuu aina siihen, että mä luovutan loppujenlopuks. oli sitten kyse tyhmistäkin jutuista, esim. mitä tv-ohjelmaa katsotaan, kuka tekee käskettyjä kotitöitä, kuka siivoo sotkun jne. Äitimme on tosi paljon poissa töiden takia, joten olemme kaksin. En haluis aina vaikuttaa jotenkin helpolta ja alistuvalta koska sitähän en ole, mutten vaan jaksa kuunnella siskoani, ja sen hyökkäyksiä mua kohtaan. Mähän oon aina se joka on kiltti ja siivoo ja tekee ruokaa jne. Pitää varmaan mua palvelijanaan.
Ja se vasta pahalta tuntuukin kun oma sisko alkaa haukkumaan ja nimittelemään. En vähästä suutu tai edes herkisty, mutta sisko osaa valita sanansa jotenkin tosi ilkeästi ja joka kerta on melkein silmäkulmat vetiset, niinkään mitään fyysistä tappelua ei käydä. En tajua miten sisko voi joka asiasta keksiä riitaa..
äääh tuntuu ettei mikään auta. alussa ajattelin, ettei siskoni jatka tuota käytlstä enään, kun vanhenee mutta ei, ehkä se ei ikinä lopeta. Minkälainenhan se on sitten aikuisena kun asuu yksinään eikä jaksa edes omia roskiansa lattialta kerätä... mua niin suututtaa sen käytös!! Ja vaikka en koskiskaan sen sotkuihin ei se siitä välitä, eläis paskassa ellen niitä sitten myöhemmin siivois, eikä se tajua sitä vaikka miten kertois...
nyt tuli pitkä viesti mutta oli pakko purkaa tunteitani ventovieraille...pläääh kyllä sitten siskot on ihania:(
Parin vuoden aikana välimme ovat viilentyneet niin pahasti, ettemme enää edes kiitä, tevehdi tai edes juttele kummemmin toisillemme. Siskoni on toki mulle tosi tärkeä, ja monta kertaa oon sitä hänelle kertonut, mutta se on niin kauheen lapsellinen..ihan kuin ei ymmärtäis miltä toisesta tuntuu riidan jälkeen jne. Ja se on vaan sellainen mua kohtaan, ei kavereitansa. Kun kaverit tulee lähettyville sisko muuttuu ihan erilaiseks.
Riidat loppuu aina siihen, että mä luovutan loppujenlopuks. oli sitten kyse tyhmistäkin jutuista, esim. mitä tv-ohjelmaa katsotaan, kuka tekee käskettyjä kotitöitä, kuka siivoo sotkun jne. Äitimme on tosi paljon poissa töiden takia, joten olemme kaksin. En haluis aina vaikuttaa jotenkin helpolta ja alistuvalta koska sitähän en ole, mutten vaan jaksa kuunnella siskoani, ja sen hyökkäyksiä mua kohtaan. Mähän oon aina se joka on kiltti ja siivoo ja tekee ruokaa jne. Pitää varmaan mua palvelijanaan.
Ja se vasta pahalta tuntuukin kun oma sisko alkaa haukkumaan ja nimittelemään. En vähästä suutu tai edes herkisty, mutta sisko osaa valita sanansa jotenkin tosi ilkeästi ja joka kerta on melkein silmäkulmat vetiset, niinkään mitään fyysistä tappelua ei käydä. En tajua miten sisko voi joka asiasta keksiä riitaa..
äääh tuntuu ettei mikään auta. alussa ajattelin, ettei siskoni jatka tuota käytlstä enään, kun vanhenee mutta ei, ehkä se ei ikinä lopeta. Minkälainenhan se on sitten aikuisena kun asuu yksinään eikä jaksa edes omia roskiansa lattialta kerätä... mua niin suututtaa sen käytös!! Ja vaikka en koskiskaan sen sotkuihin ei se siitä välitä, eläis paskassa ellen niitä sitten myöhemmin siivois, eikä se tajua sitä vaikka miten kertois...
nyt tuli pitkä viesti mutta oli pakko purkaa tunteitani ventovieraille...pläääh kyllä sitten siskot on ihania:(
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei tuokaan reilua ole siskoltasi sinun pitää olla kylmän viileä olla välitämättä :)
tee vain itsellesi ruokaa ja siivoa vain omat jälkesi pese omat pyykkisi jne. anna siskosi elää paskassaan. kyllä se alkaa huomaan ettei voi elää sillee ja jos tulee haukkumisia tms. niin annat vain olla ja sanot turpa kii, tai suodatat samalla mitalla kaiken mitä saat sydämmestäsi/mielikuvituksestasi irti.
Olen 12w. ja sisko pari vuotta vanhempi vaikka riitelemmekin melkein joka päivä tulemme silti hyvin toimeen ja en halua menettää häntä ja rupean aina itkemään jos ajattelen että hän kuolee ja haluan että pysymme hyvissä väleissä
Minulla on samanlainen ongelma, mutta sillä erotuksella että kärsin veljeni käytöksestä. Hän on jo 19, ja minä 2 vuotta vanhempi, eli emme ole enää mitään pikkulapsia. Yleisin sana jonka veljeni suusta saan on "mitä se sulle kuuluu" oli kyse sitten mistä vain. Hän on äärettömän laiska, teettäen kotityönsä muilla. Onneksi muutan omilleni ensi keväänä, eikä tarvitse enää katsella häntä 24/7. Veljeni lähtee ensi kesänä inttiin ja toivon totisesti että hän siellä jotakin oppii. Toki minullakin on huonot puoleni, mutta kohtuus kaikessa.
Emme ole koskaan olleet erityisen läheisiä ja veljeni on aina ollut sitä tyyppiä joka pitää visusti elämänsä omanaan, edes vanhemmille ei puhu asioistaan. Pyrin olemaan hänen kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä, ehkäpä suhde paranee kun vanhenemme tai sitten ei...totuushan on, etteivät kaikki sisarukset ole unelmaväleissä, itselläni nyt on niin. Harmittaa, mutta ei mahda mitään :(
mun sisko vie mun poikaystävän