Hei!
Onko täällä kellään kokemuksia vulvodyniasta ja synnyttämisestä? Millaista kohtelua olet saanut hoitohenkilökunnalta neuvolassa? Onko sairaus otettu jotenkin huomioon synnyttäessä? Mitä synnytyksen jälkeen tapahtui?
itse olen 29-vuotias ja sairastanut vulvodyniaa ( kts. vdopas.com jos et tiedä mistä kyse) vuodesta 2004. Oireeni eivät nyt ole mahdottoman hankalia eivätkä edes päivittäisiä, tosin pahimmillaan tilanne on erittäin vaikea. Tällöin esim. orgasmi laukaisi joskus kipukouristuksia alaselästä klitorikseen asti jotka veivät pahimmillaan tajun. Kärsin ilm. syklisestä vulvovaginiitista johon liittyy kohtalaista hermokipua. Vaikka itselläni limakalvot ovat herkkänä vain ajoittain, kipupiseet ovat aina erittäin kipuherkät jos niitä koskettaa esim. sormella. Pystyn silti olemaan yhdynnässä ja elämään suhteellisen normaalia elämää, tosin syön neuropaattiseen kipuun jatkuvasti lääkitystä joka Kättärin naistentautien polin mukaan ei kuitenkaan vaikuta raskauteen. Lääkitystä on yritetty purkaa monta kertaa, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista.
Vauva olisi nyt tervetullut jos on tullakseen. Olen kuitenkin alkanut pikkuhiljaa miettiä synnytystä ja vulvodyniaa. En pelkää synnytyskipua tai että kipupisteet olisivat jotenkin kivuliaita synnyttäessä sillä synnytyskivut kyllä peittävät nämä tuntemukset ja niiden mahdollinen hoito vievät vulvodyniakivut yhtälailla. Toisaalta tiedän, että hammasta purren selviän niistä lihaskouristuksistakin ilman mitään lääkettä -tai sitten pyörryn.
Minua mietityttää lähinnä se, että kun alapäässä nyt on tutkitusti hermovaurioita, mm. joskus koko alapää klitoriksesta peräaukkoon on tunnoton ja toisaalta taas aivan liiankin herkkä kosketukselle, mitä tapahtuu synnyttäessä? Olen melko varma, että jos tulee repeämiä, niistä toipuminen tulee olemaan vaikeaa ja kivuliasta. En voi kuvitella millaista kipua tulee olemaan synnytyksen jälkeen jos kipupisteiden ympäristöä joudutaan tikkaamaan kun pelkkä pumpulipuikkotesti tuntuu kuin puukolla tökittäisiin.
Tavallaan toivoisin, että voisin synnyttää alakautta, mutta toisaalta jos vulvodyniakivut tästä pahenevat, en kykene huolehtimaan lapsesta tai olen niin lääkitty että imettäminen ei ole mahdollista. Olen myös kuullut tarinoita, että vulvodyniasta voi "parantua" alatiesynnytyksen yhteydessä, mutta tietoa on erittäin hankala löytää. Kysyin gynekologiltani asiaa viime vuonna ja hänen mielestään parasta olisi tehdä suunniteltu sektio tai yrittää synnytystä alakautta mutta missään tapauksessa esim. välilihaa ei saisi leikata tai käyttää imukuppia tai repeämiäkään ei saisi tulla. Kuulostaa vaan erittäin epätodennäköiseltä, että ensisynnyttäjänä selviäisin ilman ainuttakaan tikkiä.
Jso tulen raskaaksi, aion ottaa asian esille neuvolassa heti ensikäynnillä, mutta haluaisin kuulla muiden kokemuksista.
Onko täällä kellään kokemuksia vulvodyniasta ja synnyttämisestä? Millaista kohtelua olet saanut hoitohenkilökunnalta neuvolassa? Onko sairaus otettu jotenkin huomioon synnyttäessä? Mitä synnytyksen jälkeen tapahtui?
itse olen 29-vuotias ja sairastanut vulvodyniaa ( kts. vdopas.com jos et tiedä mistä kyse) vuodesta 2004. Oireeni eivät nyt ole mahdottoman hankalia eivätkä edes päivittäisiä, tosin pahimmillaan tilanne on erittäin vaikea. Tällöin esim. orgasmi laukaisi joskus kipukouristuksia alaselästä klitorikseen asti jotka veivät pahimmillaan tajun. Kärsin ilm. syklisestä vulvovaginiitista johon liittyy kohtalaista hermokipua. Vaikka itselläni limakalvot ovat herkkänä vain ajoittain, kipupiseet ovat aina erittäin kipuherkät jos niitä koskettaa esim. sormella. Pystyn silti olemaan yhdynnässä ja elämään suhteellisen normaalia elämää, tosin syön neuropaattiseen kipuun jatkuvasti lääkitystä joka Kättärin naistentautien polin mukaan ei kuitenkaan vaikuta raskauteen. Lääkitystä on yritetty purkaa monta kertaa, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista.
Vauva olisi nyt tervetullut jos on tullakseen. Olen kuitenkin alkanut pikkuhiljaa miettiä synnytystä ja vulvodyniaa. En pelkää synnytyskipua tai että kipupisteet olisivat jotenkin kivuliaita synnyttäessä sillä synnytyskivut kyllä peittävät nämä tuntemukset ja niiden mahdollinen hoito vievät vulvodyniakivut yhtälailla. Toisaalta tiedän, että hammasta purren selviän niistä lihaskouristuksistakin ilman mitään lääkettä -tai sitten pyörryn.
Minua mietityttää lähinnä se, että kun alapäässä nyt on tutkitusti hermovaurioita, mm. joskus koko alapää klitoriksesta peräaukkoon on tunnoton ja toisaalta taas aivan liiankin herkkä kosketukselle, mitä tapahtuu synnyttäessä? Olen melko varma, että jos tulee repeämiä, niistä toipuminen tulee olemaan vaikeaa ja kivuliasta. En voi kuvitella millaista kipua tulee olemaan synnytyksen jälkeen jos kipupisteiden ympäristöä joudutaan tikkaamaan kun pelkkä pumpulipuikkotesti tuntuu kuin puukolla tökittäisiin.
Tavallaan toivoisin, että voisin synnyttää alakautta, mutta toisaalta jos vulvodyniakivut tästä pahenevat, en kykene huolehtimaan lapsesta tai olen niin lääkitty että imettäminen ei ole mahdollista. Olen myös kuullut tarinoita, että vulvodyniasta voi "parantua" alatiesynnytyksen yhteydessä, mutta tietoa on erittäin hankala löytää. Kysyin gynekologiltani asiaa viime vuonna ja hänen mielestään parasta olisi tehdä suunniteltu sektio tai yrittää synnytystä alakautta mutta missään tapauksessa esim. välilihaa ei saisi leikata tai käyttää imukuppia tai repeämiäkään ei saisi tulla. Kuulostaa vaan erittäin epätodennäköiseltä, että ensisynnyttäjänä selviäisin ilman ainuttakaan tikkiä.
Jso tulen raskaaksi, aion ottaa asian esille neuvolassa heti ensikäynnillä, mutta haluaisin kuulla muiden kokemuksista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.