Aikoinaan olin myymässä autoani, joka oli vihreenvärinen. Ostajat tietysti kysy millanen vihree? Sain kuningasajatuksen kun keksin sanoa ettei ole MANNENvihree. Olettamukseni mukaan kaikki silloin ymmärtää, ettei se ole "ätläkän" värinen. Jokuhan kyseli puhelimessa ja tietoja myös väristä. Tottahan laukasin että vihree, muttei MANNENvihree. Hiljaisuutta .... haloo. Toisessa päässä soittaja kysyi voinko tulla näyttämään ajokkia eräälle huoltikselle. Saavuin huoltikselle sovittuun aikaan. Ketään ei näkynyt varttituntiin. Joku kusetti turhaan paikalle oli ajatukseni. Katsoin kelloa ja ajattelin oottaa vielä hetken. Olin jo käymässä autoon kun katsoin huoltiksen baariin päin. Sieltähän käveli tummempi minua kohti. Voi helvetti....ei kait tuo tuu tänne. Silloin kylmäs jokin muu kun syysviilee. Hieman vaivautuneesti nieleskellen esittelin autoa katsojalle. Koeajollehan sitä tietysti kurvattiin. Manne käyttäytyi asiallisesti kokoajan ja minä tunsin itseni todella torveksi. Pelkäsin asemalle takastuloa sillä siellähän on tietysti puolisukua kysymässä auton väriä. Taivaan kiitos ettei ollut vastaanottokomiteaa. Auto kurvattiin bensamittareiden valojen alle parkkiin. Tummempi meistä veti kädellä takakontinkannesta katonkautta konepellille sormella ja tuumas >kyl tää pitäs maalata. Olo oli helpottunut, mutta kuitenkin meinasin kuolemaakin halveksuen kysyä > MANNEN väriseksikö pitäs maalata? Sain sentään pidettyä mölyt mahassa.
Kauppoja ei syntynyt enkä minä stupido ymmärtänyt pyytää anteeksi värin ilmaustani. Nyt kun "rikos" on vanhentunut uskaltaa jo nauraa tapahtuneelle.
Se tapaus opetti näkemään asioita muittenkin näkökulmasta.
Kauppoja ei syntynyt enkä minä stupido ymmärtänyt pyytää anteeksi värin ilmaustani. Nyt kun "rikos" on vanhentunut uskaltaa jo nauraa tapahtuneelle.
Se tapaus opetti näkemään asioita muittenkin näkökulmasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
niinkö