itse kaltoin kohdeltuja ressukoita. Paljon voi olla rikkonaista näiden lapsiparkojen sydämessä. Heista ei ole välitetty, heille ei ole ollut vanhemmilla aikaa. Kotona vain huudetaan ja haukutaan, alistetaan kaiken aikaa.
Ei psyykisesti terve, hyvällä itsetunnolla varustettu nuori tunne tarvetta kiusata ketään. Joka toisen kustannuksella hakee itselleen huomiota on jotenkin henkisesti sairas.
Miksi näitä koulukiusaajia ei ohjata psykiatrille? He tarvitsevat RAKKAUTTA ja ymmärtäväisyyttä kasvaakseen tasapainoisiksi aikuisiksi.
Tiedän erään tapauksen kun koulukiusaaja pääsi hyvään ja rakastavaan sijaisperheeseen, jossa hänestä välitettiin ja häntä kuuneltiin, niin hän muuttui täysin jo puolen vuoden sisällä.
Täysin uusi jakso alkoi hänen elämässään ja hänestä kasvoi vastuuntuntoinen ja oikemielinen poika. Koulukin alkoi sujua hyvin, eikä ollut enää tarvetta hakea huomiota ketään kiusaamalla.
Näitä asioita ei saa vaieta, vaan ne pitää nostaa pöydälle ja etsiä se todellinen syy nuoren käyttäytymiseen.
Ei psyykisesti terve, hyvällä itsetunnolla varustettu nuori tunne tarvetta kiusata ketään. Joka toisen kustannuksella hakee itselleen huomiota on jotenkin henkisesti sairas.
Miksi näitä koulukiusaajia ei ohjata psykiatrille? He tarvitsevat RAKKAUTTA ja ymmärtäväisyyttä kasvaakseen tasapainoisiksi aikuisiksi.
Tiedän erään tapauksen kun koulukiusaaja pääsi hyvään ja rakastavaan sijaisperheeseen, jossa hänestä välitettiin ja häntä kuuneltiin, niin hän muuttui täysin jo puolen vuoden sisällä.
Täysin uusi jakso alkoi hänen elämässään ja hänestä kasvoi vastuuntuntoinen ja oikemielinen poika. Koulukin alkoi sujua hyvin, eikä ollut enää tarvetta hakea huomiota ketään kiusaamalla.
Näitä asioita ei saa vaieta, vaan ne pitää nostaa pöydälle ja etsiä se todellinen syy nuoren käyttäytymiseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Totta joka sana!
Kun itsellään on kauhean paha olla, niin sitä huonoa oloa ja huonommuuden tunnetta pitää purkaa johonkin toiseen, että edes hetken voi tuntea olevansa JOTAKIN, kun saa toisten huomion:(
On parempi saada kielteistäkin huomiota, kun ei huomiota ollenkaan.
Sellaiset lapset joita rakastetaan ja huomioidaan kotona, tuskin ryhtyvät kiusaajiksi.
Minun elämäni kohdalla kävi niin että kiusaajista kasvoivat kunnon ihmisiä, sillä
teolla että he pilasivat minun elämäni ja vieläkin olisivat kiusanneet. Näin sanoivat muutama kk sitten.
Itselläni eli kiusatulla ei ole enää mitään muuta tunnetta kuin vihani.
Ja olen tajunnut sen vertaan tässä, että tämä viha on ainut asia joka kantaa minua etiäpäin.
Mutta elämä on muuten piloilla, ilman vihan tuomaa ainoaa valonpilkettä.
rakkaus eheyttää.
Mene psygiatrille ja rupea käymään terabiassa, sillä muutoin sairastut sekä henkisesti, että fyysisesti, vihasi vain tuhoaa sinut itsesi.
Ei se ole niin helppoa. Tämä kiusaaminen minua kohtaan jatkuu, tosin ihmiset ovat vain eri ihmisiä. :)
eikä se lopu koskaan, aina jos tutustun uuteen ihmiseen alkaa hän kiusaamaan minua henkisellä tasolla, (Sanoillaan, lauseillaan...)
Minun kohtaloni josko sen niikin voisi todeta, on olla syrjäytynyt ja erakkomainen.
Miehenä kunniani ja miehinen egoni ei voi sietää sellaista kiusaamista.
Selitän sen vielä yksinkertaisemmin: Josko menisin terapiaan, saisin rakkautta ja oikeita tunteita, niin olisi 90% todennäköisyys, että kiusaaminen ja kauhugalleria alkaa alusta.
Tilastollisesti, en ole löytännyt yhtäkään ihmistä joka ei minua kiusaisi.
Kyseessä ei ole mielipide, kyseessä on tarkoin laskelmoitu kaavio. :)
Minä vain olen ihminen jota muut kiusaavat huvikseen. :(
Minä ainakin säälin sinua, koska tiedän, että sinulla on tosi paha olla, kun sinulla ei ole ketään tukenasi ja näet kaikki ihmiset vain pahoina kiusaajina. Sitä suuremmalla syyllä sinä tarvitset asiantuntijan apua selviytyäksesi. Onko sinulla äiti, tai isä elossa, etkö voisi puhua heille, vai eikö äitisikään ymmärrä sinua?
"Ex kiusattu:"lle!
Lainasin tämän seuraavan ohjeen tuolta naapurista ja olen täysi samaa mieltä:
***Kannattaa ottaa yhteyttä ammattiauttajaan. Hän ei poista haavaa mikä sisälläsi on, osaa ohjata oikealle ajatusmaailmassasi ja kuinka saat taakkaasi kevyemmäksi.***
Itselläni samanlainen tarina kuin tällä ex-kiusatulla. Eräästä kiusaajastani kasvoi ihan "kunnollinen" ihminen sen vuoksi että hän sai purkaa omaa pahaa oloaan aiheuttamalla minun elämääni ongelmia josta hän tuli iloiseksi. Tosin ei hän kouluttautunut kovinkaan korkeasti. Minun korkeakouluopinnot sen sijaan keskeytyivät eikä elämästä ole sen jälkeen tullut mitään.
En ole käynyt terapiassa tai psykiatrilla, mutta minulla on suuret epäilykset siitä pystyvätkö he millään tavalla auttamaan minua. Minun, kuten varmasti usean kiusatun, näkemys on se että kiusaajien tulisi mennä terapiaan, ei meidän kiusattujen. Me kiusatut elämme pelossa koska pelkäämme kaikkia niitä jotka toimivat työelämässä ja opiskeluelämässä vahingoittaen muita ihmisiä.
Oletko itse käynyt terapiassa tai psykiatrilla ja onko siitä ollut apua sinun elämääsi?
http://www.youtube.com/watch?v=bguQkX1M1Pg
Viha syö ihmisestä energiaa eikä ole ihmiselle hyväksi, mutta ihminen joka vihaa, ymmärtää että järjestelmässä on vikaa ja että vika tulisi korjata. Kiusaajat ovat itse usein uhrin asemassa eivätkä he kykene korjaamaan järjestelmää. Jonkun pitäisi, mutta toisaalta ei sen pitäisi olla kiusattujen tehtävä ellei siitä makseta kiusatuille palkkaa. Kiusaaminen, epäoikeudenmukaisuus ja muunlainen moraalittomuus ovat siitä hyviä aseita että ne ovat ilmaisia aseita kostoon, mutta kiusaajat kostavat usein täysin väärille ihmisille. Tai kenties kiusaamiseen ei ole löydetty toimivaa järjestelmää. Kenties järjestelmän tulisi puuttua kiusaamiseen hyvin pian jolloin kiusaajan vanhemmat asetetaan suurennuslasin alle ja heidät laitetaan velkavankeuteen jos he eivät osaa kasvattaa lastaan oikein. Samoin kiusaaja pitäisi viedä tarkkailuluokalle pienistäkin rikkomuksista. Työelämässä tosin ei ole tarkkailuluokkia.
Jeesus pelastaa ja lässyn lässyn.
Se ei heitä silti oikeuta pilaamaan muiden elämää jos oma on pilalla.
Ei, vaan välinpitämättömät vanhemmat vastuuseen kasvatuksesta ja läsnäolosta lastensa elämässä.
Mitä sellaisella lapsella on toisille annettavaa jota itseään kotonakin vain haukutaan, eikä kukaan välitä.
Vanhemmilla ei ole aikaa, työn ja "pakollisen"alkoholin lipityksen lomassa edes halia, tai sanoa muutamaa ystävällistä sanaa. Aina vain karjutaan ja ajetaan pois jaloista.
tuo on kyllä ihan totta nykyaikaan monessa perheessä.