Lähestyvästä talvesta.
- En lähtisi enää merelle. En tohtisi. Ei, mä hain vain salaattia. Ihan vain k*****ää, joutuu koko elämän tarkkailemaan syömisiään, ja vahtimaan painoaan. Painonvahtimisiaan päivittelee, kun jouduin itse, ihan tosi, jonkun toisen oma, tällaisen uhriksi. Tätä on tehty, ja suunniteltu, asia on lyöty lukkoon, ehkä kun mä olen ollut 10-vuotias, kesällä, eli siis 9-vuotta. Perhe-siteiden ja perhesuhteiden rikkonaisuuden vuoksi, että tuntisimme läheisyyttä, ja siis siten tuntisimme rauhoittuvamme.
- Ei tämä on sieltä, aseliikkeestä tehtyä.
- Ei sulla ole taas hyvää objekti-novellia, esim. ajan unohtamisesta. Kun se vain katoaa kaupan ahtaiden hyllyjen ja käytävien, luokse. Ei mulle heti tule, tai tullut mieleen.
Mikä tässä sitten on erilaista?
-No, esim. ihan oikea tila. Ihan oikea, aika, tapa, paikka ja tila.
Miskasta kysytään, että miten niin hän on tuttu?
- On hän joo, jotenkin tuttu, kun hän on sieltä, löytänyt, herran jumala, jonkun oikean ystävän, ja käskenyt käymään ja kylään. Mutta mä en aina näe noin.
- Etkö, etkö todellakaan näe?
- Ei mä näen aika vaaleana. Ajoittain, näen hänet aivan vaaleana, vaikka hän on tumma, esim. näytelmässä. Mitä sä siinä näytelmässä sitten teet?
- Mä teen, sitä, empatia ja kauneus, juttua joka on myös mun mielestä sekä yleis-sivitys, että loogisuus, ihan kokonaisuudessaan. Ei sitä saa multa niin hirveästi kopioida.
Miska ja Si... ei oikein tiedä mitä sanoa.
Mistä mä ajattelin, ettei saa käydä niin julmasti päälle?
-Enhän mä sellaiseen sovi, en sitten lainkaan. Tämä oli kun hänen kaveri höpönsä oli jäänyt päälle, ja hän käski, ihan kaikkia käymään, koko ajan.
Ja että hän voi arvioida, ja laskea....
- Mutta osaako hän?
- No, osaa hän.
Olen jo paljon rauhallisempi, enkä lainkaan, niin vainoharhainen.
- Ei saa tehdä Miskallekaan pahaa. Tämä on vähän erikoinen, ja vaikuttaa varmasti sekin osaltaan.
Miska istuu rusetin kanssa vieressäni, ja sen kun suu soittaa, huomaatteko, kun katsoo sitä pitkää, noitaa ihan tarkkaan...
Mulla on pitkästi tästä, sekä tasapainoisuudesta, että sen opista.
Ootko sä kirjoittanut sitä koskaan?
- En ole vain vähän avannut muistiin tuonnempaa varten.
- En lähtisi enää merelle. En tohtisi. Ei, mä hain vain salaattia. Ihan vain k*****ää, joutuu koko elämän tarkkailemaan syömisiään, ja vahtimaan painoaan. Painonvahtimisiaan päivittelee, kun jouduin itse, ihan tosi, jonkun toisen oma, tällaisen uhriksi. Tätä on tehty, ja suunniteltu, asia on lyöty lukkoon, ehkä kun mä olen ollut 10-vuotias, kesällä, eli siis 9-vuotta. Perhe-siteiden ja perhesuhteiden rikkonaisuuden vuoksi, että tuntisimme läheisyyttä, ja siis siten tuntisimme rauhoittuvamme.
- Ei tämä on sieltä, aseliikkeestä tehtyä.
- Ei sulla ole taas hyvää objekti-novellia, esim. ajan unohtamisesta. Kun se vain katoaa kaupan ahtaiden hyllyjen ja käytävien, luokse. Ei mulle heti tule, tai tullut mieleen.
Mikä tässä sitten on erilaista?
-No, esim. ihan oikea tila. Ihan oikea, aika, tapa, paikka ja tila.
Miskasta kysytään, että miten niin hän on tuttu?
- On hän joo, jotenkin tuttu, kun hän on sieltä, löytänyt, herran jumala, jonkun oikean ystävän, ja käskenyt käymään ja kylään. Mutta mä en aina näe noin.
- Etkö, etkö todellakaan näe?
- Ei mä näen aika vaaleana. Ajoittain, näen hänet aivan vaaleana, vaikka hän on tumma, esim. näytelmässä. Mitä sä siinä näytelmässä sitten teet?
- Mä teen, sitä, empatia ja kauneus, juttua joka on myös mun mielestä sekä yleis-sivitys, että loogisuus, ihan kokonaisuudessaan. Ei sitä saa multa niin hirveästi kopioida.
Miska ja Si... ei oikein tiedä mitä sanoa.
Mistä mä ajattelin, ettei saa käydä niin julmasti päälle?
-Enhän mä sellaiseen sovi, en sitten lainkaan. Tämä oli kun hänen kaveri höpönsä oli jäänyt päälle, ja hän käski, ihan kaikkia käymään, koko ajan.
Ja että hän voi arvioida, ja laskea....
- Mutta osaako hän?
- No, osaa hän.
Olen jo paljon rauhallisempi, enkä lainkaan, niin vainoharhainen.
- Ei saa tehdä Miskallekaan pahaa. Tämä on vähän erikoinen, ja vaikuttaa varmasti sekin osaltaan.
Miska istuu rusetin kanssa vieressäni, ja sen kun suu soittaa, huomaatteko, kun katsoo sitä pitkää, noitaa ihan tarkkaan...
Mulla on pitkästi tästä, sekä tasapainoisuudesta, että sen opista.
Ootko sä kirjoittanut sitä koskaan?
- En ole vain vähän avannut muistiin tuonnempaa varten.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.