Itse olen puoli vuotta sitten ensimmäisen lapseni saanut nuori nainen, jolla synnytyksen jälkeen ilmeisesti jo ennen sitä alkanut ahdistus provosoitui ja minulla todettiin synnytyksen jälkeinen masennus (/ahdistus ennemminkin). Olo on huomattavasti parempi kuin silloin alkuun, kun en pystynyt tekemään mitään kun oli niin yleisahdistunut olo. Ilmeisesti epävakaa lapsuus- ja nuoruusaika syynä tähän. Lapsi oli suunniteltu ja isänsä kanssa olemme naimisissa. Olen toipumisen ja itsetutkiskelun tiellä. Millainen ja kuka oikeastaan olen, mistä en pidä, mistä pidän ja mitä ajattelen. Nyt vasta, 22vuotiaana, oikeasti mietin tätä, sillä tähän asti olen elänyt muille.
Kertokaahan, mikä on teillä auttanut oloonne? Miten olette oppineet elämään ominaisuutenne kanssa? Mikä ajatus tai lause on ollut teille rohkaiseva?
Kertokaahan, mikä on teillä auttanut oloonne? Miten olette oppineet elämään ominaisuutenne kanssa? Mikä ajatus tai lause on ollut teille rohkaiseva?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa niin tutulle kertomasi, että oli pakko vastata viestiisi. Ite olen 25 vuotias ja 1 vuotiaan tyttölapsen äiti.
Itse aloitin lapsen oltua kuukauden ikäinen terapian kunnallisessa mielenterveystoimistossa ja puolivuotta myöhemmin yksityisellä, jossa enemmän käsittelimme tunteita ja kävimme läpi lapsuuttani, nuoruuttani jne. Koen, että minulle oli näistä hyötyä ja sain avoimesti puhua kaikesta mitä päässäni liikkui. Itseä on myös auttanut se, että on miettinyt mitä positiivista asiassa oli ja mikä olisi voinut olla huonommin?
Ahdistus menee varmasti ohi, mutta muista rentoutua ja tehdä asioita mistä sinä pidät ja saat ajatukset muualle.
Itselläni ahdistusoireet palaavat silloin tällöin, mutta menevät yleensä melko pian ohi. Olen edelleen toipumisen tiellä, mutta katse tulevsaisuuteen auttaa. Voimia sinulle!
Kiitos tsemppauksesta :) nyt voin jo sen verran itse uskaltaa sanoa, että on tämä mielenkiintoistakin aikaa, kun "joutuu" ensimmäistä kertaa elämässään tutustumaan itseensä ihan kunnolla.
Kiitos kun kerroit omasta kokemuksestasi !