J.M. Coetzee / Huonon vuoden päiväkirja
Eteläafrikkalainen ja nykyisin Australiassa asuva kirjailija.
takakansi:
”Päiväkirjamaisessa romaanissaan nobelisti läpivalaisee nykymaailman tilan armottomasti.”
Lainasin tämän kirjan joskus vuosi sitten kirjastosta pikalainana ja luin nopeasti. Liiankin. Joten ostin sitten päivänä muutamana kirjan itselleni ja lukaisin uudelleen enemmän ajatuksella kiireettömästi.
Sillä tekstiä tässä riittää kolmessa kerroksessa. Ei luettavaksi ole mitenkään liian helppo eikä yksinkertainen. Nautittavaa tekstiä. Sitä se taas on. Olen siis lukenut Coetzeelta muutaman kirjan aiemmin, niistäkin koin hyvin antoisia lukuhetkiä.
Ajattelunsa laatu saa kiepautettua yhden jos toisenkin aivonystyrän eri järjestykseen. Ajoittain iskevää ja suorasukaista kerrontaa. Vai mitä sanotte tästä seuraavasta lainauksesta sivulta 115:
”Kyseinen kallis amerikkalaismies ei neuvo asiakkaitaan, kuinka esitetään aito (vilpitön) anteeksipyyntö tai kuinka esitetään väärä (vilpillinen) anteeksipyyntö, joka vaikuttaa aidolta (vilpittömältä) anteeksipyynnöltä, vaan yksinkertaisesti kuinka esitetään anteeksipyyntö, jonka perusteella ei voi haastaa oikeuteen. Hänen silmissään ja hänen asiakkaittensa silmissä ennalta valmistelematon, harjoittelematon anteeksipyyntö olisi todennäköisesti liiallinen, epäasiallinen, harkitsematon ja niin ollen väärä anteeksipyyntö, toisin sanoen sellainen joka maksaa rahaa, ja rahahan on kaiken mitta.”
Lukekaa Tekin ja pähkäilkää, mikäli tarvetta on.
Eteläafrikkalainen ja nykyisin Australiassa asuva kirjailija.
takakansi:
”Päiväkirjamaisessa romaanissaan nobelisti läpivalaisee nykymaailman tilan armottomasti.”
Lainasin tämän kirjan joskus vuosi sitten kirjastosta pikalainana ja luin nopeasti. Liiankin. Joten ostin sitten päivänä muutamana kirjan itselleni ja lukaisin uudelleen enemmän ajatuksella kiireettömästi.
Sillä tekstiä tässä riittää kolmessa kerroksessa. Ei luettavaksi ole mitenkään liian helppo eikä yksinkertainen. Nautittavaa tekstiä. Sitä se taas on. Olen siis lukenut Coetzeelta muutaman kirjan aiemmin, niistäkin koin hyvin antoisia lukuhetkiä.
Ajattelunsa laatu saa kiepautettua yhden jos toisenkin aivonystyrän eri järjestykseen. Ajoittain iskevää ja suorasukaista kerrontaa. Vai mitä sanotte tästä seuraavasta lainauksesta sivulta 115:
”Kyseinen kallis amerikkalaismies ei neuvo asiakkaitaan, kuinka esitetään aito (vilpitön) anteeksipyyntö tai kuinka esitetään väärä (vilpillinen) anteeksipyyntö, joka vaikuttaa aidolta (vilpittömältä) anteeksipyynnöltä, vaan yksinkertaisesti kuinka esitetään anteeksipyyntö, jonka perusteella ei voi haastaa oikeuteen. Hänen silmissään ja hänen asiakkaittensa silmissä ennalta valmistelematon, harjoittelematon anteeksipyyntö olisi todennäköisesti liiallinen, epäasiallinen, harkitsematon ja niin ollen väärä anteeksipyyntö, toisin sanoen sellainen joka maksaa rahaa, ja rahahan on kaiken mitta.”
Lukekaa Tekin ja pähkäilkää, mikäli tarvetta on.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tätä Coetzeetakaan ei taida lukea kukaan koskaan missään, paitsi hesarissa oli se Austerin ja Coetzeen uus yhteisopus arvioitu.
Jotenkin ei tee mieli lukea sitäkään, ainakaan sen arvion perusteella. Siinä just kaks huru-ukkoa muistelee vissiin siinä kirjassa jotenkin, myhäilevät keskinäistä kehua ollakseen kuin
kaksi vanhaa varista.
Booooooooooring !!!
Mä olen Coetzeelta lukenut aiemmin vain Elizabeth Costellon ja silloin suomeksi - ostin heräteostoksena sen pokkarina. Nyt kun Coetzeen nimi pelmahti mieleen tuon Coetzee/Auster-kirjan tiimoilta, niin lainasin Costellon alkuperäiskielellä, siis englanniksi, kun olen taustaltani enkun ope ja kääntäjä. Juuri tänään junassa aloittelin Costelloa lukemaan. Minä kyllä tykkään, ja ajattelin, että voisin ehkä Coetzeelta lukea muutakin.
Meillä on nähtävästi samanlainen maku ainakin jossain määrin. Muistelen, että kirjoitit joskus täällä Houllebecqistä. Itse luin hänen kirjojaan viime kesänä. Paras oli Alkeishiukkasia mutta tykkäsin kyllä myös Maasto ja kartasta.
Pohdinnat länsimaisesta yhteiskunnasta olivat hyviä, fiktiopuoli yllättävän keskinkertaista ja sovinistista.
Naisnäkökulmaa.
Millä tavalla sovinistista tekstiä? Uskon toki kyllä.
Minulla on yhä tuo Diary of a Bad Year lukulistalla. Sen sijaan olen lueskellut Coetzeen teosta Youth, joka kertoo eteläafrikkalaisen opiskelijanuorukaisen muutosta Lontooseen. Nähtävästi Coetzee peilaa tässä (ja parissa muussakin teoksessa) itseään.
Henkilöhahmo on opiskellut matematiikkaa, mutta haaveilee kuitenkin taiteilijan, kirjailijan, urasta. Nuorukainen pohdiskelee kovasti mm. seksin ja naisten merkitystä taiteilijuudelle, joten tämän voi hyvinkin tulkita/lukea olevan sovinistista. Tietysti voi myös ajatella, että Coetzee kirjoittaa melko näppärästi siitä, mitä nuoren ja melko kokemattoman miehen päässä liikkuu. Kirja on vielä kesken - ei siis rehellisesti sanoen ole ilmaissut mukaansa -, ja parhaillaan hahmo tuskailee sen kanssa, että on saanut IBM:ltä ohjelmoijan työn (kuten ilmeisesti Coetzee itse oikeasti aikoinaan), mutta ei oikein ehdi paneutua Lontoon kulttuuritarjontaan eikä heittäytyä mukaan taiteilijaelämän rientoihin.
Lueskelen myös Austerin uutta Winter Journalia. Toistaiseksi ihan ok. Omaelämäkerrallinen teos sekin, eikä oikeastaan millään tavalla fiktiota. Näitä ennen luin Austerin ja Coetzeen kirjeenvaihdon, josta pidin. Tosin hieman ehkä liikaa keskustelevat baseballista ja urheilusta, jotka eivät itseäni niin kiinnosta, mutta on kirjeissä myös muunlaista ajatustenvaihtoa. Tänään ostin antikvariaatista Ciceron teoksen Vanhuudesta, ystävyydestä, velvollisuuksista. En tiedä, ehdinkö lukea missään vaiheesa, mutta tulipa mieleeni tuo Austerin ja Coetzeen kirjeenvaihto, ja Austerin pohdinnat omasta kehostaan (vanhenemisesta) tuossa Winter Journalissa.