Tämän maallikkosaarnaajan nostattaman keskustelun myötä kysyn; mitä mieltä olette karismaattisuudesta.
Mitä se oikeastaan on? Mikä siinä viehättää ja vetää puoleensa? Milloin karismaattisuus on hyvää ja milloin huonoa?
Itse pidät tietyistä karismaattisuuteen liittyvistä asioista, mutta osaa kavahdan. Se vain on niin laaja ilmiö, ja varsin sekavaa.
Mitä se oikeastaan on? Mikä siinä viehättää ja vetää puoleensa? Milloin karismaattisuus on hyvää ja milloin huonoa?
Itse pidät tietyistä karismaattisuuteen liittyvistä asioista, mutta osaa kavahdan. Se vain on niin laaja ilmiö, ja varsin sekavaa.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Karismaattisuus on Jumalan pyhän Hengen vaikutus ja työ tällä hetkellä maan päällä.
Juurisanaltaan armolahja tulee sanasta armo ( charisma ) lahja. Jotain, minkä on lahjaksi saatua.
Pelastus itsessään on Jumalan armolahja.
Karismaattisuus on kuitenkin vain ihmisten määrittelemä sana, joten tähänkin ketjuun saat aivan samanlaisen sillisalaatin kuin täällä näitä jo on, vaika kuinka monta.
Itse pidän itseäni karismaattisena kristittynä. Ainakin haluan sellainen olla ja toivon kirkkoon enemmän "karismaattista toimintaa.
Minulle se tarkoittaa yliluonnolliseen Jumalaan uskomista, jota ei rajoiteta johonkin ihmisten määrittelemiin laatikoihin ja häkkeihin, vaan Jumalan annetaan toimia Jumalalle ominaisella tavalla.
Karismaattisuus uskoo Jumalan olevan konkreettinen, jonka toiminta näkyy ja tuntuu konkreettisesti maailmassa ja ihmisten elämässä. Siinä on myös karismaattisuuden suuri vetovoima.
Ihmisiä ei pohjimmiltaan kristinuskossa kiinnosta teoria, vaan elämä.
Raamatussakin eaekeliumista puhutaan kaksijakoisena. Sanana ja voimana.
Ns. karismaattisuus lähtee hakoteille silloin, kun ihminen pyrkii hallitsemaan ja ottaa vallan. Slloin karismaattisuus joko tukahdutetaan kokonaan tai sitten se saa epäterveitä ilmiöitä, koska Jumalan toiminnan sijaan astuu ihmisen toiminta.
Raamattu itse sanoo kaiken ihmisen kautta tulevan olevan myös vajavaista. Kuten esim. profetoiminen. Kaikkea kehoitetaan arvioimaan.
....sillä Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana.
1. Kor. 4
Yksinkertaisemmin sanottuna karismaattisuus on siis Jumalan valtakunnan ilmentymä maailmassa.
Kaikki mikä on Jumalan voimasta syntynyttä ja ilmenevää, on karismaattista.
Tosin ei kaikki, mitä jokin ihminen tai ihmisryhmittymä pitää Jumalan valtakunnan ilmentymänä ole karismaattista eli Jumalan valtakunnan ilmentymää. Väärennöstä ja ihmistekoista on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Siksi raamattu puhuu esim. yhtenä armolahjana henkien erottamisen armolahjaa. Tämä armolahja jos mikä olisi tarpeellinen jokaiselle papille ja jokaiselle kristitylle varsinkin näinä aikoina. Kyky erottaa, mikä on Jumalan Hengen vaikutusta, mikä taas jotain muuta. Kuten ihmisen itsensä vaikutua tai suorastaan pimeyden henkivallan vaikutus.
"Siksi raamattu puhuu esim. yhtenä armolahjana henkien erottamisen armolahjaa. Tämä armolahja jos mikä olisi tarpeellinen jokaiselle papille ja jokaiselle kristitylle varsinkin näinä aikoina. Kyky erottaa, mikä on Jumalan Hengen vaikutusta, mikä taas jotain muuta."
Ilman rakkautta tästä lahjasta, kuten ei mistään muustakaan lahjasta, ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, vaan saatetaan pikemminkin vahingoittaa muita ihmisiä.
Ilman rakkautta ihminen ei ole mitään.
"Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään."
Raamattu sanoo myös: Sillä ei meillä ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan,
Moni uskovakin voi kuitenkin harhautua taistelemaan ihmisiä vastaan, koska lähimmäisenrakkaus puuttuu.
”Karismaattisuus uskoo Jumalan olevan konkreettinen, jonka toiminta näkyy ja tuntuu konkreettisesti maailmassa ja ihmisten elämässä”
Niin, mitkä toiminnat siis ovat konkreettisia? Ovatko esim. kielilläpuhumiset sellaisia? Miten se vaikuttaa maailmaan tai arkielämään? Vai tarkoitatko kenties jotain muuta konkretiaa?
Konkreettisimpia Pyhän hengen toimia ovat evankeliointi, uskoontulo, Jeesuksen ylistäminen ja kiittäminen, uskovien olemassaolo ja uskovien yhteys, rukoilu kaikkien puolesta, armolahjojen käyttö ja lähimmäistyö.
Maailman tasolla Jumala vaikuttaa koko ajan - langat ovat täysin Hänen käsissään.
Eikö noita ole myös muissakin kirkoissa ja yhteisöissä kuin pelkästään karismaattisessa liikkeessä? Ainakin minun käsitykseni mukaan. Mihin sitä karismaa tarvitaan?
Pyhä henki toimii kaikkialla missä Hänen toimintaansa ei vastusteta.
Mihin armolahjoja tarvitaan niin lues vaikka Raamatusta.
Miksi muutat aiheen toiseen? Ok, muutetaan muotoon: Miksi ei ilman karismaa olevan ihminen voi saada armolahjoja?
No kyllä kielilläpuhuminenkin tietenkin yksi asia on. Siitä vain sanotaan raamatussa, että se pääasiassa on uskovan itsensä rakentamiseksi. Se on sis Jumalan ja uskovan ihmisen yhteinen kieli suhteen rakentamiseen.
Ellei Jumala ole konkreettinen, mitä se siten oikein on.
Usko ei ole uskottelua.
Usko itsessään on ihme ja armolahja.
Ei ihminen itsessään päätä alkaa uskoa. Jumala synnyttää uskon ja se on yliluonnollista. Näinhän ev.lut kirkkokin teoriassa opettaa, vaikkei oikein itse sitä halua myöntääkkän enää.
Tähän en osaa vastata, koska en tiedä mikä on karisma mielikuvissasi ?
Mutta kristinuskossa kun ihminen tulee uskoon Jeesukseen, niin hän saa Pyhän hengen ja armolahjoja sitä palvelutyötä varten mihin Jumala on hänet tarkoittanut.
mummomuori,
Aika lailla samoilla linjoilla ollaan. Kyllähän karismaattisuudessa on sinänsä kiinnostaviakin piirteitä, mutta en ole koskaan osallistunut yhteenkään sen lajin uskonnolliseen tilaisuuteen.
Karismaattisuus on käsittääkseni luonteenomaista etenkin afrikkalaisperäiselle uskonnollisuudelle, mutta suomalaisuuteen se ei tunnu oikein istuvan. Toisaalta onhan meissä suomalaisissakin niin sisään- kuin ulospäinsuuntautuneitakin tyyppejä, ja jälkimmäisille sopii ehkä oikein hyvin, että jumalanpalveluksissa on "toimintaa".
Kun puhutaan karismaattisuudesta, minulla tulee aina ensiksi mieleen näkyvä ja kovaääninen ylistys - ja juuri sitä vierastan karismaattisuudessa eniten. Olen rauhallista ja hillittyä lajia, ja tykkään enemmän "buddhalaismunkkityylistä" kuin lavalla mekastavista amerikkalaisista lahkosaarnaajista/tanssikööreistä.
Ymmärtääkseni karismaattinen liike on lähtöisin Amerikasta?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karismaattinen_liike
Koen hiukan samoin.
Taikka ainakin karismaattisuuden vastustajat tähän vetoavat. Täytyyhän sitä jotenkin vastustavaa asennetta puolustella
Itse tiedän, että Pyhä henki vuodatettiin Jerusalemissa.
Kuinka niin vastustajat? Eikö nuo ole ihan tapahtuneita asioita?
Miten tuo Pyhän hengen vuodatus Jerusalemissa liittyy karismaattisiin liikkeisiin tai henkilöihin?
Karismaattinen liike on kotoisin 1960-luvun Amerikasta, mutta se leviää nykyään voimakkaasti etenkin Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.
k. o. maisa on suuri määrä ihmisiä joilla on heikko tai olematon koulutustaso ja siksi helposti huijattavissa
Armolahjat ovat Pyhän hengen lahjoja.
Eli niitä sai vasta 60 luvun jälkeen ja amerikasta?
Kun Pyhä henki vuodatettiin Jerusalemissa, niin myös armolahjat tuli uskovien käyttöön. Tämä tapahtui vajaa 2000 vuotta sitten.
OK. Mutta karismaattinen liike on paljon nuorempi. Vai onko tämä yritys palata siihen alkuseurakunnan aikoihin, jossa ei vielä ollut varsinaista kristinuskoa vaan paljon tällaista elämyksellistä muuta toimintaa?
Karismaattinen liike alkoi Pyhän Hengen vuodatuksesta helluntaina.
Kristillista seurakuntaa ei ole olemassakaan ilman karismaattisuutta.
Tai jos sen kieltää, jäljelle jää vain pelkkä kuori, jossa ihmiset ovat tehneet käännynnäisiä omaan luomaansa uskontoon.
karismaattisuus johtuu siitä kun jumalaa ei ole eikä se toimi. sitten hihhuloidaan senkin edestä. jos jumala toimisi ei kukaan hihhuloisi
"Tämän maallikkosaarnaajan nostattaman keskustelun myötä kysyn; mitä mieltä olette karismaattisuudesta. "
Karismaattisuudesta sinänsä en ole oikein mitään mieltä, mutta on tosi mahtava asia, että Jeesus toimii Pyhän hengen kautta täysillä myös tässä ajassa.
Elävä, toimiva kristillisyys on varmaan sitä karismaattisuutta, mutta jokainen varmaan ymmärtää tämän eri tavoin - riippuen haluaako vastustaa karismaatta vai ei. Jos vastustaa, niin tällöin henkilö pyrkii maksimoimaan kaiken sen pahan mitä vaan voi keksiä omassa mielessään ja tämän mukaan sitten viestii.
Jos itse määrittelen karismaattisuuden eli armolahjojen toiminnan nykyaikana, niin ...
Karismaattisuus on sitä, että Jeesus Kristus elää ja toimii tosi pontevasti käytännön tasolla myös tänään. Yhtä voimallisesti ja näkyvästi kuin maanpäällä ollessaankin. Silmillämme emme Häntä näe, mutta läsnäolon tiedostamme päivittäin ja sen mukaan elämme pyhässä arkuudessa pyhyyden edessä. Jeesus toimii Pyhän hengen kautta ja myös kaikkien käytössä olevien armolahjojen kautta. Myös antamisen armolahjan kautta - mikä on varmaan vähiten pyydetty armolahja :)) Itse koen antamisen suunnattomaksi siunaukseksi. Kun annan jonnekin rahaa taikka työtäni, niin siitä tulee aina suunnattoman ihana ja siunattu pitkäksi aikaa. Näistä emme puhu oikeastaan koskaan, mutta jospa nyt annan esimerkin. Jokaikinen Joulun aika, kun Pelastusarmeija avaa Joulupatansa, niin Jouluni alkaa samalla tavalla. Panen Joulupataan rahalahjoituksen ja voin on varmaa, että Joulumieli on sitten taattu. Kyllä tulee ihana olo kun huomaamattomasti sujauttaa rahalahjan pataan. Nooh - kyllähän se Pelastusarmeihan sotilas aina joskus huomaa miten tein ja toivottaa Joulutoivotuksen ja vastaan sitten hänelle. Mutta suosittelen ... :))
Niin, voiko kristillisyyttä elää vähän toisellakin tapaa eläväksi? Tarvitaanko siihen flow kokemuksia?
Jotenkin olen mieltänyt asian niin, että henkilö jolla on karismaa, kerää ympärilleen ihmisiä sen avulla. Samoin että on kokouksia, joissa saadaan kaikenlaisia elämyksiä tuon karismaattisen henkilön avulla. Eikö karismaa voi olla hyvin monenlaisilla henkilöillä? Miksi sitä ei siis saa vastustaa? Tai ainakin suhtautua siihen tyynesti ilman että lähtee vaikutuspiiriin mukaan?
Tuossa antamisessa olen samaa mieltä, joskaan en ehkä noin rahapainotteisesti sitä ajattele. Enemmän siis tekemisien kautta.
"Niin, voiko kristillisyyttä elää vähän toisellakin tapaa eläväksi? Tarvitaanko siihen flow kokemuksia?"
Kristillisyydessä ei tarvita flow - kokemuksia ollenkaan.
Mutta on selvää, jos Jeesus saa ihmisessä toimia niin näkyyhän se :)) Onhan sentäs kyseessä maailmankaikkeuden Kuningas.
Armolahjoja on monenlaisilla henkilöillä - toiset käyttää niitä ja toiset ei uskalla käyttää.
Kysyt vielä miksi ei halua antaa Jeesuksen toimia Pyhän hengen kautta elämässään ? Tämä on ihmisen valinta - hyväksyykö Jeesuksen vai ei.
Vertauksen voisi ottaa avioliitosta - miten suhtautuu puolisoonsa. Toiset palvoo vain puolison (mieli)kuvaa ja toiset on kanssakäymisessä tämän puolisonsa kanssa ihan oikeasti. Ja välimuotoja on sitten miljoonia mahdollisuuksia olla avioliitossa puolisonsa kanssa.
Taisin kysyä että miksi jonkun henkilön karismaa ei saa vastustaa? Mielestäni Jeesus toimii kyllä ilman tällaisia henkilöitäkin.
Enkä nyt kyllä ymmärrä, että miksei usko voi olla elävää ilman karsimaa?
Miksi vastustaa Pyhää henkeä ? Tätä ihmettelen.
En edelleenkään puhu Pyhän Hengen vastustamisesta. Ei se tarvitse ketään karismaattista ihmistä toimiakseen. Eikä edes sen välittäjä tarvitse olla karismaattinen. Miksi tämä karisma asia liitetään tähän?
Niin - miksi puhut karismasta - me emme ?
Koska se on keskustelun aihe.
Se vain kiinnostaa, että kun joku karismaattinen ihminen sanoo olevansa uskova ja että hänellä on näitä armolahjoja, niin miksi häntä ei saa koetella? Eli vastustaa hänen karismaansa ?
Vierastan karismaattisuuteen liittyvää ihmispalvontaa.
Tämä on itseasiassa epäjumalanpalvontaa eikä kuulu kristinuskon piiriin mitenkään.
Mutta Jumalan kiitos, niin Jumala kyllä osaa meitä tällaisesta kauheudesta varjella. Hän on niiiiiiiiiiiiii taitava :))
Ateismi on pahinta ihmispalvontaa.
"eikä kuulu kristinuskon piiriin mitenkään."
Kyllä valitettavasti käytännössä kuuluu, mutta monet ihmispalvojat ovat itse tälle säälittävän sokeita. Eivät tunnusta ongelmaa itsessään.
Tässä asiassa nähdäkseni usein sekoitetaan puurot ja vellit.
Tottakai ihmispalvontaa tai ihmisen "karismaa" saa vastustaa, ihmispalvonta ei sitäpaitsi ole missään määrin raamatullista ja silloin ollaan hakoteillä. Ihmisen kasrismaattisuudessa puhutaan yleisesti jopa ilman kristillistä kontekstia, siis tarkoittaen, että kyseinen henkilö on jollain tapaa vetovoimainen.
Raamatullinen karismaattisuus on, kuten tässäkin keskustelussa jo tuotiin esille, Pyhän Hengen toimintaa kristittyjen keskellä. Puhä Henki voi toimia yksittäisen kristityn kautta, mutta katseet tulee kohdistaa Jumalaan, ei ihmiseen, jonka kautta Hän toimii.
Harhaan mennään myös silloin, kun näitä Pyhän Hengen antamia kokemuksia pidetään itsetarkoituksena ja aletaan tavoitella erilaisia tunnetiloja, elämyksiä ja ihmeitä ja merkkejä vain niiden itsensä takia. Tullaan ikään kuin elämysnarkkareiksi. Usko voi tulla riippuvaiseksi kokemuksia ja toisaalta voidaan alkaa arvottaa omaa tai toisen uskoa tai hengellisyyden tasoa niiden perusteella.
Ei kuitenkaan pidä heittää lasta pesuveden mukana. Usko ei ole teoreettinen asia vaan suhde elävään Jumalaan.
Typo: riippuvaiseksi kokemuksista
No, nyt jo vähän selkeni. Mutta miksi puhua karismasta kun tarkoitetaan Pyhää Henkeä? Voihan se Pyhä henki toimia ihan tavallisenkin ihmisen kautta, vai mitä?
Tuosta lopusta ajattelen aika tavalla samoin.
Tähän emme osaa vastata - sun pitää kysyä heiltä jotka tästä niin paljon puhuvat.
Pyhä henki toimii vain Jeesukseeen uskovan kautta.
Kyllä, näinhän se on.
Ilmeisesti millään karismalla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä. Tämä karismaattinen liike kuitenkin kasvaa ja saa yhä omituisempia muotoja. JOku siinä viehättää - tavallinen usko ei enää kelpaa? Miksi?
Tämän päivän ihmisen elämyshakuisuutta? New agen vaikutusta?
Mutta miksi puhua karismasta kun tarkoitetaan Pyhää Henkeä?
En ole varma, ymmärsinkö kysymyksesi oikein. Karisma tarkoittaa Pyhän Hengen antamaa armolahjaa, jotka on tarkoitettu seurakunnan käyttöön ja uskovien rakennukseksi (siis vaikkapa sairaiden parantaminen, kielilläpuhuminen, henkien erotteleminen, profetoiminen, tiedon sanat jne). Sana karismaattinen on siitä johdettu. Siis karismaattisella liikkeellä tarkoitetaan liikettä, jonka opetuksessa ja toiminnassa armolahjat ja niiden käyttö korostuvat. Mutta kuten sanottua, sanan käyttö on laajentunut yleiskieleen tarkoittamaan vetovoimaista ihmistä.
Jos ajatellaan, että Pyhä Henki toimii yksinomaan sanan ja sakramenttien kautta, ei silloin kyseessä ole karismaattisuus.
Voihan se Pyhä henki toimia ihan tavallisenkin ihmisen kautta, vai mitä?
Ilman muuta, jokaisen uskovan kristityn kautta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Armolahja
http://en.wikipedia.org/wiki/Spiritual_gift
Juu, nyt käsitin. On otettu vain se vanha merkitys käyttöön. Selvensi paljon.
Jollain tapaa karismaattisuus ymmärrettynä niin, että joku uskova saa jonkun lahjan, ja voi sitä käyttää omissa ”piireissään, on valtavan hieno juttu. Kunhan ymmärretään se niin, ettei noita lahjoja läheskään kaikki saa, eikä niitä ole pakko ollakaan. Kyllä Jumala omistaan huolen pitää.
Ehkä siksi nuo karismaattisen liikkeet vierastuttavat, että ne ovat joukkoliikkeitä. Samoin ne tuntuvat kulinoituvan aina jonkun henkilön mukaan. Samoin niissä painotetaan jos jonkinlaista suuntausta ehkä liiankin paljon.
"JOku siinä viehättää - tavallinen usko ei enää kelpaa? Miksi?"
Jotkut ihmiset nyt vaan haluaa palvella Jeesusta kun Jeesus on niin paljon tehnyt hänen puolestaan.
Yhtä hassu kysymys, jos jossain avioliitossa ei tehdä koskaan muuta kuin luetaan lehtiä ja syödään. Miksi pelkkä lehtien luku avioliitossa ei kaikille riitä ?
Aika hassu oli kyllä tuokin vertaus. Tavallinen avioliitto ei siis kelpaa? Tavallinen on jotain tylsää ja ikävää. On haettava jotain mistä saa lisää ”kiksejä”, jotta sen puolison kanssa taas jaksaa arkea? Tai oltava epätavallisessa liitossa – mikä sitten se lieneekään.
Hyvin ymmärsit - monet avioparit hakee sitä että voisivat olla yhdessä ja rakastaa toista. Varsinkin nykyaikana tämä on kipeä asia kun puolisot joutuvat kiireitten vuoksi yhä enemmän erilleen toisistaan.
Sekoitat ihmisen olemuksen vetovoiman ja vaikuttavuuden (karisma, karismaattisuus) hengellisiin armolahjoihin (karismaattisuus).
Miksi puhua karismaattisuudesta? Siksi että kreikan kielen kharisma = armolahja.
Jumala on tarkoittanut armolahjat seurakunnan käyttöön, kirkko on ollut niistä aika osaton sanan painotuksen kustannuksella. Kaikki seurakunnat pitäisi olla karismaattisia eli armolahjoja käyttäviä.
Etkö sinäkin ole suuren kansanliikkeen jäsen, joka on nimetty erään henkilön mukaan.
http://www.vapaasatama.net/armolahjat.html
Kyllä, huomasin että termiä käytetään hiukan toisin.
Näinhän tuossa ilmaisin, että lahjoja jokainen käyttää siellä omassa seurakunnassaan eli ”piirissä”. Tarkoitin sillä ettei siitä mitään markkinoita tarvitse tehdä.
Totta, Luther oli ihminen joka uudisti asioita. En vain ole mikään fani. Hän teki jotain hyvää, minkä jälkeen on ollut mahdollisuus rakentaa jotain uutta. Se miksi olen luterilaisen kirkon jäsen, johtuu vain siitä, ettei muualla ollut ”sijaa”.
Niin, ehkä minulle kelpaa tämä tavallinen ”liitto”, enkä siksi kovasti kaipaa mitään karismaattisia trendejä?
Miksi kirkossa tai uskonnollisissa yhteisöissä tai niiden liepeillä syntyy aika ajoin herätystä tai herätysliikkeitä? Miksei kaikki voi mennä tutulla ja turvallisella tavalla? Herätykset syntyvät tuodakseen jotain uutta "potkua" tai eloa mahdollisesti hiukan laimenneeseen toimintaan tai henkeen. Tai itse asiassa herätykset eivät synny tai ihmiset eivät niitä synnytä vaan niitä synnytetään.
Karismaattista liikettä kutsutaan karismaattiseksi, koska toiminnalle oli alusta lähtien tunnusomaista Pyhän Hengen vuodatus ja yleensäkin armolahjojen eli kharismoiden (huono väännös kreikankielisestä kharismata´sta). Tämähän on ollut yleistä ns. vapaissa suunnissa, vaikkapa nyt helluntailaisuudessa ja yleensäkin amerikkalaisissa herätyksissä ja uskonnollisissa liikkeissä.
Vedän nyt mutkat suoriksi ja esitän oman tulkintani: erilaisille persoonille eli eri luonteisille ihmisille sopii/toimii erilainen uskonnon harjoitus. Jotkut kaipaavat eristäytyneempää uskonnonharjoitusta, suoranaista meditaatiota, jota kutsun rukoukseksi. Meditaatio ei ole luterilaisille täysin vierasta mutta unohtunutta toimintaa. Kaikkiin ihmisiin ei "pure" tämä perinteinen körttiläinen armon kerjäläisyys ainakaan pelkkänä "tyylinä" puhumattakaan virkamiesmäisistä innottomista saarnoista sunnuntaiaamuisin. Itse ajattelen, että ihmisten ja julistajien persoonallisuuksien erot näkyvät painotuseroina ja erilaisina uskonnollisina kulttuureina. Tämän takia en sanoisikaan, että kenenkään täytyy välttämättä lähteä mukaan esimerkiksi karismaattiseen toimintaan, jos ei omassa uskonharjoittamisessaan kaipaa tällaista elämyksellistä ja temperamenttisempaa toimintaa. Harva tosin tehnee valintoja aivan näin rationaalisesti pohdiskellen, että minäpäs taidan tässä kaivata hiukan Pyhän Hengen säväytystä uskonelämässäni. Jos ei tunne kutsumusta tällaiseen toimintaan niin hakeutuu sitten toisenlaiseen tai pysyy vanhoissa tutuissa menoissaan.
Karismaattisuuden tarkoitus on tietenkin seurakunnan ja uskovan ihmisen uskonelämän elävöittäminen. Itsetarkoitukseksi sen ei pidä tulla ja tarkkana täytyy olla opetuksen raamatullisuuden suhteen KUTEN TIETENKIN YLEENSÄKIN opetusta punnitessa. Suomessahan karismaattinen liike on toiminut kirkonkin sisällä -70-80-lukujen vaihteesta saakka Hengen Uudistus kirkossamme. Tutustua voi vaikkapa tästä:
http://www.hengenuudistus.fi/hengen_uudistus_kirkossamme/
Olen kyllä tutustunut noihin. Ihan hyvän tarkistuksen teit, karismaattisuutta on moneen lähtöön.
Tuo tulkintasi on ihan hyvä mielestäni. Omalta kohdaltani voin sanoa, että monipuolisuus on hieno juttu. Ei Jumalan saa tarvitse aina samalla tavalla julistaa, hengellistä toimintaa voi olla muutakin kuin pelkkä palvelus. Välillä tuo ”meditaatio” on paikallaan. Siihen ei tarvitse kummoista ulkonaista ympäristöä ja saa rauhoittua. Välillä taas ”virkamiesmäinen” saarna toimii, riippuu aiheesta. Sitten taas ”temperamenttisemmat” tilaisuudet ovat paikallaan, etenkin jos siihen liittyy itselle läheisempi musiikki.
En vain pidä noita elämyksellisinä, vaan ihan niinä ”tavallisina”. Raja menee siinä, kun ihmisiä aletaan manipuloimaan johon sellaisiin elämykseen, jossa tarkoituksena on vain hallinnan menetys. Sellainen hengennostatus ei ole hyvä, jossa suorastaan painostetaan puhumaan kielillä, kaatuilla ja muuta sellaista. Se on joukkotranssia, joka ei ole hyväksi.
Sitten tuon termin toinen puoli. En pidä sitä pahana, että karismaattinen persoona on puhumassa. Päinvastoin. Heillä on sitä tenhovoimaa ja he ovat juuri niitä hyviä puhujia. Kunhan hän ei nouse pääasiaksi.
Asia mitä en vain jaksa hyväksyä on nämä erilaiset parantamiset. Se on hyvä että rukoillaan sairaan puolesta. Ei se ole hyvä, että hänelle luvataan parantumisia. Se nopeasti johtaa melkoisiin ongelmiin. Vielä vähemmän hyväksyn mitään manaamisia, se menee jo okkultismin puolelle.
Karismaattisiin liikkeisiin kuitenkin kuuluu yhden ihmisen ympärille syntynyt pienliike. Näissä tuntuu olevan enemmän yrityksistä kyse, jossa uskonto toimii tuotteena. Näissä tunnutaan menevän laidasta laitaan ja vain yksi henkilö on se, joka määrittelee ne rajat ja muodot. Nämä liikkeet syntyvät ja sammuvat väliin nopeaan tahtiin, saavat seuraajia jotka tuovat omat mausteensa mukaan. Kun yhteisö kasvaa tietyn kokoiseksi, siitä sitten irtautuu uusia ryhmiä jonkun ihmisen ympärille.
http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=37
Jos palaan tuohon avioliitto vertaukseen, niin ”tavallinen” liitto on monipuolinen ja sillä tavoin elävä, kun liitto on kunnossa. Mutta jos liittoon aletaan etsiä ”erikoisuuksia” kuten erikoisia seksileikkejä, rankkoja roolileikkejä, huumeiden käyttämistä jne. ei liitoa kovin paljon vahvista.
Karismaattisuus on aivan selkeästi epäjumalanpalvontaa. Nuo karismaattisuuden ilmentymät ovat sellaisia "juttuja", jotka kansankiihottaja saa aikaan omilla keinoillaan. Menetelmät ovat samoja massapsykologiasta tuttuja temppuja, joita Adolf Hitler käytti valtaan noustessaan.
Väärin. MOT:n menetelmät olivat samoja massapsykologiasta tuttuja temppuja, joita Adolf Hitler käytti valtaan noustessaan.
Olet siinä suhteessa oikeassa, että nämä massapsykologiasta tutut temput todellakin ovat mediasta tuttuja. Ehkä pisimmälle nuo temput on kehitellyt mainostoimistoväki.
Siinä erehdyt, etteikö karsimaattisuuskin olisi juuri tätä samaa temppuilua, jossa Jumala itse jätetään palvelusuväen asemaan. Joukkohysteria voi tuntua jännältä, mutta Jumalan kansssa sillä ei ole mitään tekemistä.
totta,,,, sivistyneet kristilliset tietävät että kansallissosialismin josta natsisti kehittyi,,,, oli kahden "karismaattisen" luterilaisen perustama
korjaus:totta,,,, sivistyneet kristilliset tietävät että kansallissosialismin josta natsisti kehittyi,,,, oli kahden "karismaattisen" luterilaisen PAPIN perustama
Sitten kritiikkiä näistä karismaattisista liikkeistä. Mitä nämä väitteet teissä herättävät? Nämä eivät ole omiani, mutta ne edustavat konservatiivista näkemystä. En laita lähteitä vielä, mielellään vain kommentteja ensin asiasta ja vasta sitten sanojasta.
”Puhe maailmankuvan muutoksesta kätkee sisäänsä uskon siihen, että karismaattinen liike uudistaa koko kristikunnan. Nimenomaan vanha raamatullinen herätyskristillisyys, joka on läpi tämän vuosisadan suhtautunut kriittisesti helluntailaisuuteen romahtaa tämän hyökyaallon alle. Barretin laskemat 300 miljoonaa karismaatikkoa, joista eräistä tämäkin kirja puhuu, ottavat johdon käsiinsä ja muiden on alistuttava heidän tyyliinsä ja oltava hiljaa omasta poikkeavasta uskonnäkemyksestään. Enemmistöä vastaan on vaikea sotia uskovien maailmassa.”
Uskotaan, että missä Hän toimii, tapahtuu jotain ulkonaisestikin ihmeellistä.
Jollei tapahdu, pidetään yksityisen kristityn ja seurakunnan uskoa vajavaisena, se ei ole ”Hengellä täytettyä”.
Parannusta ei vaadita, kunhan vain parannutaan. Oikean opin ei ole väliä, kunhan vain tunnetaan ihania tunteita ja ”voimaa”.
Kristikunnassa elää voimakkaana unelma herätyksestä, joka ajatellaan mielellään mahtavaksi kansanliikkeeksi, jossa on säpinää.
...osassa herätyskristillisyyttä käsitys, että pitäisi päästä parempaan kristillisyyteen ns. PH:n kasteen kautta. Tämä käsitetään kokemukseksi.
...ei ole enää avuttoman kääntymistä Auttajan puoleen, vaan se on kanava, joka siirtää Voiman rukouksen kohteeseen, joka on alttarille tuleva ihminen...
Ajattelu, tieto ja teologia ovat vain uskontoa ja siksi Pyhän Hengen tiellä.
On saatava kokemuksia Jumalan läsnäolosta. Silloin ei tarvitse vain uskoa...
Jumalasta on tehty hyvänolon mestari, joka parantaa pikavauhtia lapsuutemme ja koko muun elämämme traumat.
Jumalasta tehdään epäjumala, riikinkukko, joka näyttää komeutensa, kun sitä kehutaan.
”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.” (2. Tim. 4). Tämän lupauksen varassa karismaattinen villitys voi elää varmana suurten joukkojen kiinnostuksesta.
Kuulostaapa kovasti rovasti Peltolan äärikriittiseltä suhtautumiselta karismaattisuuteen.
Samainen Peltolahan kirjoittaa:
– Koen syvästi sen, että olen joka hetki Jumalan tulisten silmien alla, enkä pääse mihinkään pakoon ja olen siinä läpeensä saastaisena ja Jumalaa vihaavana. Psalmi 139 on tullut tärkeäksi ja myös Job 7:n kuvaus tuskasta, jossa syntinen kokee, että Jumala ei edes hellitä siksi hetkeksi, että saan sylkeni nielaistua.
Painotukset ovat tosiaan toisenlaisia.
Näihin ei oikein voi vastata, koska nämä ovat jonkun ihmisen omia ajatuksia eikä kukaan ole vastuussa toisen mielikuvista.
Jumala toimii yhä tässä ajassa Jeesuksen lähettämän Pyhän hengen kautta ja siinä on itseasiassa kaikki mitä me ihmiset osaamme sanoa. Jumala sitten toimii miten haluaa. Mutta se on varmaa, että se mitä Jumala tekee niin se on hyvää. Amen
Et osaa vastata ja vastaat kuitenkin?
Niin, onhan sinullakin omia ajatuksia. Miksi niistä ei voi keskustella?
Eli niissä on jotain, mitä olet havainnut?
"Et osaa vastata ja vastaat kuitenkin? "
Näin on - en voi vastata noihin kysymyksiin, koska ne ovat jonkun omia kuvitelmia. Ei kukaan osaa vastata toisen mielikuviin.
Tässä ei nyt keskustella minun ajatuksistani, vaan karismaattisuudesta - kuten itsekin totesit tuolla yllä.
Nuo ovat aika hyviä perusteluja sille, miksi karismaattisuus ei ole niin hyvä asia. Eivät ne ole mielikuvia sen enempää tai vähempää kuin sinunkaan käsityksesi karismaattisuudesta.
Et ymmärrä karismaattisuutta. Se ei ole vain sielullisuuden lieveilmiöitä, joita niin mielelläsi esiin tuot eri keskusteluissa uskon ilmiöistä. Karismaattisuus on hyvä asia, ehdottomasti. Ylilyöntien ja väärien henkien manifestaatioiden seuraamukset eivät tee tyhjäksi aitoa Jumalan vaikuttamaa armolahjojen käyttöä.
Aivan, mutta osaatko kertoa missä ne ylilyönnit tapahtuu?
Karismaattisuus sinänsä on ok, mutta valitettavasti siihen tuntuu usein liittyvän ikäviä lieveilmiöitä, kuten taikauskoa, hörhöilyä ja terveen järjen vastaisuutta. Tosin ei pieni taikausko ja hörhöily ole vaaraksi kenellekään. Vakavampaa on se, että karismaattisissa piireissä esiintyy joskus suoranaista antikristillisyyttä. Antikristillisyys ilmenee mm. kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän periaatteellisena torjumisena ja jopa demonisoimisena.
On harmillista – mutta toki tyhjää parempi –, että kristinuskon menestys perinteisissä pakanamaissa, kuten Kiinassa, perustuu juuri karismaattisen liikkeen suosioon ja kasvuun. Mieluummin näkisin perinteisten kirkkojen, roomalaiskatolisen ja ortodoksisen, levittävän siunaavan vaikutuksensa koko maan piirin yli.
Tärkeintä kuitenkin on, että pakanuus ja ateismi hävitetään. Siinä sodassa kaikki keinot ovat sallittuja, jopa karismaattisuus.
Sinulla on aika hyviä mielipiteitä.
Sanotaan että Herran tiet ovat moninaisia. Tuo voi olla aivan kuten sanot. Mieleen tulee kaksi tekijää.
1 Näin saa mahdollisimman moni ainakin kuulla jotain Jeesuksesta. Ehkä se herättää ja laittaa etsimään myös Jumalaa ja tutkimaan sanaa paremmin. Jokainen saa uskoa omalla tavallaan, ja käyttää itselleen mieluisia tapoja.
2 Se synkempi puoli on, että kun tuo hurmos asettuu, siitä voi seurata luopuminen koko Jumalasta, ei vain suuntauksesta. Kun ei seuraisikaan kakkia niitä ihania asioita tai ne haihtuisivat muutaman vuoden päästä olemattomiin.
Kysyit *mielipidettä* karismaattisuudesta. Saat.
Karismaattisuus on elänyt läpi kirkon vuosituhansien historian pieninä paikallisina ilmentyminä ja usein virallisen kirkon vainoamana.
Suomalaisten herätysliikeiden syntyvaiheissa ja myöhemminkin on esiintynyt karismaattisuutta, esimerkiksi herännäisyyden synty 1700-luvun lopulla:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Telppäs-niityn_ihme
Lestadiolaisuudessa 'liikutukset' ovat karismaattisuutta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liikutukset
Pietismissäkin ilmeisesti esiintyi jossakin määrin karismaattisuutta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjanmaan_mystikot
MInun mielestäni karismaattisuudessa voidaan mennä kahdelta puolelta ohi sen *Kaidan Tien*, mikä on jossakin siinä keskivälillä enemmän tai vähemmän kapeana.
Luterilainen kirkko, 'sanan kirkkona' on vuosisatoja vierastanut ohi Raamatun kirjaimellisen sanan menevää Jumalan 'suoraa toimintaa'. Luther itse taisteli aikansa "hurmahenkiä" vastaan, jotka nostivat Raamatun rinnalle tai ohi *sisäisen sanan* (=Jumalan suora ilmoitus).
Sanan kirkko on elänyt ilman näkyvää voimaa ja Markuksen evankeliumin loppusanat ovat jääneet kuolleeksi kirjaimeksi: >> Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä...
Tuossa olen samaa mieltä että maltillisuus on hyvä tavoite. Se mikä tuo ihmisille rauhaa, on mielestäni oikealla pohjalla. Jos joku tuo rauhattomuutta, ahdistusta tai riippuvuutta saada aina uudestaan ”elämyksiä”, en koe sitä millään tavalla hyväksi.
Ehdotan, että säädetään uskontovero, jonka uskonnolliset yhteisöt laitetaan maksamaan.
Välillä näinkin päin. Yleensähän ne saavat kaikenlaisia etuja ja tukea toimintaansa.
Näillä rahoilla aletaan sitten ylläpitää laadunvalvontaa: uskonnollisiin yhteisöihin jalkautetaan tutustumaan henkilöitä, jotka raportoivat niiden toiminnasta.
Kyseessä olisi siis aivan samantyyppinen valvonta kuin minkä tahansa muukin elinkeinon ympärillä.
Näin saataisiin selville, onko toiminta manipuloivaa ja kenties mielenterveydelle vaarallista.