Olen koettanut etsiä tietoa kristinuskon syntyvaiheista. Tavallaan tutkia niitä juuria, joista on lähdetty liikkeelle. Taustalla tuntuu olevan politiikkaa. Eli Rooman keisari Konstantinus kiinnostui silloisesta kristinuskosta.
”Konstantinus oli alkanut suosia monoteismiä ja oli antanut lyödä rahoja, joissa ei ollut vanhojen roomalaisten jumalien kuvia, vaan yhden ainoan jumalan, Sol Invictuksen eli Voittamattoman Auringon kuva. Konstantinus tiesi, että yksijumalainen mithralaisuus oli suosittua hänen sotilaidensa keskuudessa.”
Kirkolla oli jo oma organisaationsa piispoineen ja muineen. Ilmeisesti valtaa sekä omaisuutta oli jo kertynyt aika tavalla. Olisi hyvin kiinnostavaa tietää, mitä tuona 300 vuotena tapahtui? Keisari antoi tuolloin kirkolle erityisaseman valtiossa:
”Konstantinus sääti myös lakeja, jotka antoivat kirkoille ja papistolle etuoikeuksia ja verohelpotuksia sekä vapautuksia erilaisista velvollisuuksista…”
Samoin Keisari oli se, joka kutsui koolle kuuluisan Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen. Kokouksen jossa päätettiin siitä, mitä kristinusko tulee olemaan. Tätä aiemmin oli jo useita suuntauksia, jotka taisivat riidellä aivan samoin kuin me nykyään.
”Maassa valtaa käyttävät olivat hallinneet miekan avulla ja heidän tarkoituksenaan oli ollut hävittää eri uskonlahkot, eikä suinkaan tukea niitä. Kun Konstantinus teki ensimmäisen liittonsa kirkon kanssa, tilanne muuttui dramaattisesti…”
http://www.islamopas.com/bok/jeesus/luku6.htm
”Areiolaisuus oli kristinuskon oppisuuntaus antiikin aikana. Areiolaiset eivät uskoneet Jumalan kolminaisuuteen siten kuin katolinen kirkko. Areiolaisten mukaan Kristus on Jumalan ensimmäinen luomus, eikä "Isästä iankaikkisuudessa syntynyt". Täten he kielsivät Jeesuksen jumalallisuuden…”
Muistuttaa kovasti Jehovan todistajien oppia?
Sitten yhtenä ryhmänä:
”Donatolaisten tärkeimpänä tarkoitusperänä oli kirkon pyhyys, joka heidän mukaansa riippui sen yksityisten jäsenten siveellisyydestä (vrt. aikaisempi novatiolaisuus); he halusivat erottaa vainon aikana horjuneet piispat ja papit, traditores (’luovuttajat’ eli ne, jotka olivat luovuttaneet Raamattunsa viranomaisille), vastustivat epäkristillistä valtakunnankirkkoa ja korostivat velvollisuutta kärsiä marttyyrikuolema uskon puolesta…”
”…vaati vanhan tiukan kirkkokurin noudattamista. Sen mukaan arvottomien pappien toimittama kaste tai ehtoollinen ei välittänyt vastaanottajalleen Jumalan armoa.”
Heidän käsityksensä muistuttaa kovasti anbabtistein ja vapaa kirkkojen opetusta?
Muita näkemyksiä:
”Idän kirkkoon muodostui kaksi puoluetta: nestoriolaiset painottivat Kristuksen ihmisyyttä, monofysiitit hänen jumaluuttaan.”
”…piispa Augustinus (k. 430). Hänen mielestään kristityllä keisarilla oli oikeus pakottaa harhaoppiset (eli donatolaiset) takaisin totuuden tielle. Ajatus oikean uskon ylläpitämisestä tarvittaessa pakkokeinoin alkoi näin liittyä kirkon uskoon…”
Augustinuksen mukaan historia oli Jumalan valtakunnan ja paholaisen valtakunnan välistä taistelua.
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/khist/02_itaisen_hajoam.shtml
http://fi.wikipedia.org/wiki/Konstantinus_Suuri
http://fi.wikipedia.org/wiki/Donatolaisuus
Sitten löysin muutaman mielenkiintoisen anekdootin, jonka totuudesta en ole ihan varman:
”Poistaakseen erimielisyydet, kirkolliskokous päätti muuttaa Matteuksen evankeliumin sanamuotoa luvussa 28:19,20.”
http://wwnet.fi/users/veijone/likinus_ja_konstantinus.htm
Raamattua kyllä muokattiin, koottiin ja eroteltiin kaikki ne kirjoitukset, jotka eivät puoltaneet yhtenäisyyttä. Osa noista kirjoituksista säilyi, mutta osa tuhottiin. Onko missään mitään tietoa siitä, onko noita säilyneitä kirjoituksia myös sellaisia, mitä ei vielä ole saatu julkisiksi? Kävin vain miettimään Vatikaanin arkistoja.
Olisiko jollain tietoa hyvistä linkeistä, joista voisi saada lisää infoa?
”Konstantinus oli alkanut suosia monoteismiä ja oli antanut lyödä rahoja, joissa ei ollut vanhojen roomalaisten jumalien kuvia, vaan yhden ainoan jumalan, Sol Invictuksen eli Voittamattoman Auringon kuva. Konstantinus tiesi, että yksijumalainen mithralaisuus oli suosittua hänen sotilaidensa keskuudessa.”
Kirkolla oli jo oma organisaationsa piispoineen ja muineen. Ilmeisesti valtaa sekä omaisuutta oli jo kertynyt aika tavalla. Olisi hyvin kiinnostavaa tietää, mitä tuona 300 vuotena tapahtui? Keisari antoi tuolloin kirkolle erityisaseman valtiossa:
”Konstantinus sääti myös lakeja, jotka antoivat kirkoille ja papistolle etuoikeuksia ja verohelpotuksia sekä vapautuksia erilaisista velvollisuuksista…”
Samoin Keisari oli se, joka kutsui koolle kuuluisan Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen. Kokouksen jossa päätettiin siitä, mitä kristinusko tulee olemaan. Tätä aiemmin oli jo useita suuntauksia, jotka taisivat riidellä aivan samoin kuin me nykyään.
”Maassa valtaa käyttävät olivat hallinneet miekan avulla ja heidän tarkoituksenaan oli ollut hävittää eri uskonlahkot, eikä suinkaan tukea niitä. Kun Konstantinus teki ensimmäisen liittonsa kirkon kanssa, tilanne muuttui dramaattisesti…”
http://www.islamopas.com/bok/jeesus/luku6.htm
”Areiolaisuus oli kristinuskon oppisuuntaus antiikin aikana. Areiolaiset eivät uskoneet Jumalan kolminaisuuteen siten kuin katolinen kirkko. Areiolaisten mukaan Kristus on Jumalan ensimmäinen luomus, eikä "Isästä iankaikkisuudessa syntynyt". Täten he kielsivät Jeesuksen jumalallisuuden…”
Muistuttaa kovasti Jehovan todistajien oppia?
Sitten yhtenä ryhmänä:
”Donatolaisten tärkeimpänä tarkoitusperänä oli kirkon pyhyys, joka heidän mukaansa riippui sen yksityisten jäsenten siveellisyydestä (vrt. aikaisempi novatiolaisuus); he halusivat erottaa vainon aikana horjuneet piispat ja papit, traditores (’luovuttajat’ eli ne, jotka olivat luovuttaneet Raamattunsa viranomaisille), vastustivat epäkristillistä valtakunnankirkkoa ja korostivat velvollisuutta kärsiä marttyyrikuolema uskon puolesta…”
”…vaati vanhan tiukan kirkkokurin noudattamista. Sen mukaan arvottomien pappien toimittama kaste tai ehtoollinen ei välittänyt vastaanottajalleen Jumalan armoa.”
Heidän käsityksensä muistuttaa kovasti anbabtistein ja vapaa kirkkojen opetusta?
Muita näkemyksiä:
”Idän kirkkoon muodostui kaksi puoluetta: nestoriolaiset painottivat Kristuksen ihmisyyttä, monofysiitit hänen jumaluuttaan.”
”…piispa Augustinus (k. 430). Hänen mielestään kristityllä keisarilla oli oikeus pakottaa harhaoppiset (eli donatolaiset) takaisin totuuden tielle. Ajatus oikean uskon ylläpitämisestä tarvittaessa pakkokeinoin alkoi näin liittyä kirkon uskoon…”
Augustinuksen mukaan historia oli Jumalan valtakunnan ja paholaisen valtakunnan välistä taistelua.
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/khist/02_itaisen_hajoam.shtml
http://fi.wikipedia.org/wiki/Konstantinus_Suuri
http://fi.wikipedia.org/wiki/Donatolaisuus
Sitten löysin muutaman mielenkiintoisen anekdootin, jonka totuudesta en ole ihan varman:
”Poistaakseen erimielisyydet, kirkolliskokous päätti muuttaa Matteuksen evankeliumin sanamuotoa luvussa 28:19,20.”
http://wwnet.fi/users/veijone/likinus_ja_konstantinus.htm
Raamattua kyllä muokattiin, koottiin ja eroteltiin kaikki ne kirjoitukset, jotka eivät puoltaneet yhtenäisyyttä. Osa noista kirjoituksista säilyi, mutta osa tuhottiin. Onko missään mitään tietoa siitä, onko noita säilyneitä kirjoituksia myös sellaisia, mitä ei vielä ole saatu julkisiksi? Kävin vain miettimään Vatikaanin arkistoja.
Olisiko jollain tietoa hyvistä linkeistä, joista voisi saada lisää infoa?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Hei, kiinnostavaa pohdintaa kyllä. Alkujuurille on tosiaan hyvä mennä. Ja tietoa ammentaa eri lähteistä. En osaa sanoa mitään erityisiä lähteitä; kirjahyllystä löytyy Lars Aemeleuksen toim.Kristinuskon synty-teos.
Kaisa-pappi
Löytyisiköhän se kirjastosta?
Myös netissa haulla Lars Aejmelaeus löytyy jotain
Tämä ei suoraan ole opin kehityksestä.
Mutta jos ymmärrät englantia, tässä on kaikki tunnetut varhaiskristilliset lähteet (ml UT:hen otetut) ja niitä sivuavat kirjoitukset. Arvioidussa aikajärjestyksessä ja mitä eksegeetti-historiallis-kriittiset-eihihhuli-teologit niistä ajattelevat.
Aika yllättävää, esim 2. "Pietarin" kirje :-)
http://www.earlychristianwritings.com/
Ikävä kyllä englannin kielen taitoni ei riitä näin vaativaan tekstiin. Harmi!
Aika mielenkiintoista, ettei kukaan ole huomioinut sitä, miten keskustelemme edelleen samoista asioista? Miten jo tuolloin eri suuntaukset olivat olemassa.
Ei siis mitään uutta auringon alla. Lienee tuolloinkin jo lasetteltu erilaisia kirouksia ja tuomioita?
Onhan se koko kristinuskon aika ollut kiistelyä opeista ja klikkiytymisiä ja hajaantumisia. Silti se keskenään rähinöitsevä kristikunta on pysynyt kasassa, kun kaikki ovat katsoneet samaan ristiin. Joitakin pieniä joukkoja siitä kyllä on irronnut tai irrotettu.
Pieniä? Sanon vaan että aika suuria eroja. Yhtä suuria kuin nytkin.
Emme hyväksy Jehovan todistajia kristityiksi – miksi?
Kuinka moni vastustaa valtakunnallisia kirkkoja? Tai aikuiskaste / lapsikaste?
Entä se, oliko Jeesus enemmän ihminen vai Jumala? Onko kenelläkään oikeus pakottaa harhaoppiset oikealle tielle?
Pitääkö erottaa seurakunnasta ne, jotka eivät usko opin mukaan?
Emme ole saaneet 1700 vuoteen vieläkään näistä yhteisymmärrystä!
Voi voi. Onko mummo-raasu mennyt nyt kumminkin jehovantodistajien ansaan. Eikö joku täällä juuri varoittanut sinua?
Hei etkö sä lukenut mitä kirjoitin? Sanoin että irronnut tai irrotettu pieniä joukkoja. Sellasia jotka ei pidä itseään kristittyinä tai joita ei yleisesti lasketa kuuluviksi kristikuntaan. Mitään merkittävän suurta sellasta joukkoa ei ole, paitsi mä en tiedä, kuinka paljon gnostilaisia oli silloin aikanaan.
Nuo sun kuvaamat on tavallisia nahisteluja kristinuskon sisällä mitä on ollut aina, mistä asioista nyt sitten on nahisteltukin.
Ihmettelen vain noita sinun pieniä joukkojasi.
Pitäisi tarkastella kokonaisuutta, eikä vain pientä osaa. Jo tuolloin 300 luvulla oli suuntauksia, joita nykyään kutsumme kristillisperäisiksi liikkeiksi. Näistä päätettiin juuri tuossa Nikean kokouksessa, mitä otetaan mukaan ja mitä ei. Kuka niistä oikeastaan päätti? Miten paljon politiikka vaikutti päätöksiin? Siitä minulla ei ole vielä tietoa.
”…monilla kristillisillä järjestöillä ja kristillisperäisillä liikkeillä on ollut poikkeavia käsityksiä siitä, mitkä ovat kristinuskon dogmaattiset peruspilarit. Vanhoista lahkoista kuten gnostilaisuus, kataarit ja muut keskiajalla kerettiläisiksi katsotut suuntaukset ulottuu pitkä hajaannus aina nykypäivän Jehovan todistajiin, rastafareihin ja mormoneihin, joiden ei katsota kuuluvan kristinuskon piiriin.”
Sitten ne suutaukset, jotka luemme kristinuskon piiriin:
Idän assyrialainen kirkko
Katolinen kirkko
Idän katoliset kirkot (mukaan lukien ns. unioidut kirkot)
Lännen katolinen eli latinalainen tai roomalaiskatolinen kirkko
Orientaaliortodoksinen kirkko
Ortodoksinen kirkko
Protestantismi
Adventistit
Anabaptistit (hutteriitit, mennoniitat ja amishit)
Anglikaanit
Baptistit
Helluntailaiset
Luterilaiset
Metodistit
presbyteerismi
Reformoidut (kalvinismi)
Liikkeitä, ei kirkkoja:
Evankelikaalisuus
Karismaattisuus
Lähetysliike
Pelastusarmeija
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinusko
Kokonaisuuttahan minä katsonkin, kristinuskon koko 2000-vuotista historiaa. Minusta taas sinä et näe metsää puilta.
Eroavan joukon suhteellinen koko määräytyy sen mukaan, kuinka paljon kristittyjä on. Jos kristittyjä on 10 000, tuhannen ihmisen joukko on siihen verrattuna suuri. Jos kristittyjä on sata miljoonaa, se on mitättömän pieni.
Gnostilaisuus oli tietääkseni ensimmäisinä vuosisatoina se suurin liike, johon haluttiin tehdä pesäeroa. Nikean uskontunnustus taas on muistaakseni suunnattu areiolaisuutta vastaan. Tietoni ovat epämääräisiä.
Ensimmäisten vuosisatojen antiikin maailma oli monenlaisten uskontojen sekamelska. Oli vaikka minkälaisia katsomuksia ja liikkeitä kristinuskonkin yhteydessä tai liepeillä.
Nikean kirkolliskokouksen todennäköiset kähminnät ja politikoinnit lienevät jääneen historian hämärään. Se on kuitenkin selvää, että institutionalisoidussa uskonnossa on mukana politiikka, on aina ollut ja tulee olemaan. Politiikka käyttää hyväkseen uskontoa ja uskonto käyttää hyväkseen politiikkaa.
Valtarakenteiden suojissa on kulkenut elävä usko.
Toivon että kuitenkin jotain tietoa olisi jäänyt.
”Valtarakenteiden suojissa on kulkenut elävä usko.” Mitähän tällä mahdat tarkoittaa? Sellaistako, jossa ei ole mitään opillisia rakennelmia tai jotka muuttavat niitä aina tilanteen mukaan?
Tietoa on jäänyt, mutta yleiskuvana. Yksityiskohdista ei uskalla sanoa varmasti tarkistamatta.
Valtarakenteilla tarkoitin ulkoisia rakenteita, poliittisia ja kirkkopoliittisia. Ne ovat maallista kamaa, jonka alla kulkee uskon sanoma kristityltä toiselle. Ne ovat, usein kaikessa likaisuudessaan, se ulkoinen suojarannelma, jonka alla elävä usko voi elää ja levitä.
Oppirakennelmatkin liittyvät usein politiikkaan. Esimerkiksi Luther muotoili ilmeisesti kasteoppinsa poliittisista syistä.
Langennut ihmissuku siinä touhuaa, mutta sanoma rististä elää.
Ok, käsität kirkot siis laajasti. Ettei niiden ihan kaikista opeista kannata innostua vaan voi pitää sen oman näkemyksenkin. Vai?
Totta on että politiikka on vaikuttanut paljon näihin opillisiin asioihin. Vaikka tuo kaste ja sen merkitys – luulen että Luther taisi vain kaivella jo vanhoja käytänteitä ja muotoilla niistä näkemyksensä? voin toki olla tässä väärässäkin.
Uskonnoilla on rajat. Jos mennään opeissa niiden rajojen ulkopuolelle, kyse ei ole enää siitä uskonnosta. Kristinuskon sisällä on ollut ja on tuhottomasti erilaisia ja keskenään ristiriitaisia oppeja. Jos ne pysyvät rajojen sisällä, ne ovat kristinuskoa. Esimerkiksi Jehovan todistajat ovat ylittäneet opeissaan kristinuskon rajat.
Kaiken keskuksena kristinuskossa on Kristus. Siitä tulee nimitys kristinusko.
Lutherin kasteopin muotoilun syistä olen lukenut historiatietoa, mutta en muista sitä enää selvästi. Jonkinlaisesta lehmänkaupasta siinä kuitenkin oli kysymys, kompromissista uskonnollisen näkemyksen ja poliittisen edun välillä. Jonkun poliittisen vallanpitäjän kanssa hän sitä pulasi. Lapset haluttiin kastettavan, jotta väki sitoutuisi luterilaisuuteen ja pysyisi vakaana ja helposti hallittavana tämän vallanpitäjän valta-alueella sekavana aikana. Jotain tällaista.
Tuo Lutherin juttu voi paljolti pitää paikkansa. Löysin aika mielenkiintoisen kirjoituksen:
”Hanz Lietzmannin mukaan: "Lapsikasteita esiintyy satunnaisesti toisen vuosisadan loppua lähestyttäessä ja sitä seuraavalla vuosisadalla se oli koko aika käytössä, kuitenkin vain poikkeuksena.(4)"”
eli lapsikasteet ovat hiljalleen yleistyneet. Tässä sitten toinen kastekäsitys:
”Systemaatikko Louis Berkhof toteaa: "On huomautettu, että toiselta vuosisadalta lähtien alkoi asteittain levitä ajatus, jonka mukaan kaste toimii enemmän tai vähemmän maagisesti niin, että vedessä itsessään on voimaa..(7)" Kiistämätöntä onkin, että kasteeseen liitettiin ajan myötä paljon sellaista, mitä siihen ei varmuudella ole alussa kuulunut.”
Koetin löytää tietoa, missä kerrottaisiin se, minkä ikäisenä lapsia on kastettu. Löysin vain tämän viittauksen:
”Lapsesta asti kristillisen seurakunnan yhteydessä kristittynä kasvanut ihminen voi ilmaista tämän Polykarpoksen tavoin, vaikka hänet olisi kastettu esim. 12-vuotiaana.”
http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/kirkkohi.html
Yksi esimerkki peruskiistasta, mille ei taida loppu näkyä?
Tuo mitä kerroin Lutherista on kyllä pätevää historiatietoa sinänsä. Siitä oli kerran tällä palstallakin asiallisesta lähteestä otettuja lainauksia ( linkki), ja ainakin Merja-pappi oli siitä keskustelemassa, eikä hän kumonnut niitä tietoja. En vain muista niitä asioita tarkasti, kun vain luin enkä "opiskellut". Se vallanpitäjä oli muistaakseni joku herttua.
Noita kiistojahan niitä riittää. Ei ne suuremmin haittaa niin kauan kuin ei kajota kristinuskon perussanomaan.
P.S. Voisithan ehdottaa tuonne Viikon teemaksi kristinuskon ensimmäisiä vuosisatoja, silloin vallinneita oppeja ja Raamatun kokoamista. Jos se hyväksyttäisiin, olisi asiantuntija tai useampikin vastaamassa.
Täytyy siirtyä muihin puuhiin. Hyvää pääsiäistä!
Aika hyvä idea!
Mistä kaikki alkoi?
Niistä tapahtumista, joista kerrotaan Uudessa Testamentissa.
Juuri näin.
Lisäksi voi sitten lukea kirkkohistoriaa. Vaikkapa Kaarlo Arffmanin "Kristinuskon historia" -teoksen.
Kun tuota Uutta Testamenttia ei tuossa vaiheessa vielä ollut, se vasta koottiin. Tiedätkö sinä mitä kokoelmasta jätettiin pois? Mitä vielä on piilossa? Mitä tuhottiin?
Nikean kokouksessa taidettiin ensimmäisen kerran tehdä muokkausta noihin kirjoituksiin, jotta ne olisivat sopineet parhaiten siihen tarkoitukseen, mitä haettiin.
Ei kai vaan taas joku ole ottanut Dan Brownin romaaneja liian vakavasti?
Jumala on huolehtinut (Henkensä kautta) muiden ihmisten avulla siitä, että Uusi Testamentti on se, minkä Hän haluaa sen olevankin.
Luota siis Jumalaan. Hän on asettanut ihmiset paikoilleen ja ohjaa tapahtumia. Nyt on muotia olla luottamatta Jumalaan.
Siis tämä kristinuskon "suuntaus" joka voitti, ei voittanut sattumalta. Vaikka kirkko ja kristityt eivät olekaan olleet täydellisiä. Eli siis miksi lähteä hakemaan kristinuskoa ja Jumalan ilmoitusta jostain, 1) missä sitä ei ole 2) joka on aikaa sitten tarkistettu. Taskuteologeja on jo riittävästi muutenkin.
Mitään uutta ilmoitusta Jumala ei ole antanut, emmekä ole erehtyneet perustavanlaatuisesti kristinuskon sanomasta. Kulku on ollut epätäydellistä ja vaikeaa, mutta oikealla kurssilla. Nyt vain on muotia, koska ollaan kyllästytty odottamaan toista tulemista eli loppua, keksiä uusia juttuja milloin mistäkin suunnalta tähän. Viisaat neitsyet kuitenkin pysyvät vakaasti perussanomassa, vaikka se ei olekaan kivaa. (Aivan kuten ne viisaat neitsyet odottelivat varmaan jo väsyneinä.) Ei keksitä jotain uutta radikaalia sanomaa, eikä lähdetä myöskään uuskarismaattisiin epämääräisiin liikkeisiin. Odotellaan Kristusta ja tyydytään Joonaan merkkiin.
Jos sinusta Jumala on huolehtinut tästä, niin miksi tarvittiin niin laajoja keskusteluja sekä jopa ”pakanoita” tämän asian ratkaisemiseen? Olen vähän sitä mieltä, että ihmisillä on ollut aika laaja osuus.
Jos asia on jo aikaa sitten tarkistettu, niin mistähän ne tiedot löytyy?
Haen vain tässä tietoa ymmärtääkseni tämän päivän ilmiöitä. Etenkin juuri siitä, miksi tuo perussanoma niin paljon vaihtelee?
Mitä sinun mielestäsi (tai jos tiedät tarkemmin) tapahtui tuossa Nikean kokouksessa?
Jumala ei ole huolehtnut yhtään mistään ja kaikki todisteet mitä on löydetty tukevat tätä väitettä
miten vastaat?
Ei perussanoma vaihtele.
Ellet sitten laske perussanomaan myös gnostilaisuutta, jehovantodistajia ja muuta.
Tuli vielä mieleen niistä nukkuvista neitsyistä, se nukahtaminen on nimenomaan mukavuudenhalua. Yleensä kun ihmiset etsivät epätoivoisesti jotain muuta sanomaa kristinuskosta, he yrittävät saada sen mukavammaksi. Mukavampi = jännittävämpi, ei ristinkantoa, ei ehkä ristiä ollenkaan.....
Päällepäin se, joka nukkuu, ei nukukaan, vaan ne, joissa näyttää jotain tapahtuvan. Teennäistä uuden sisällön änkeämistä kristinuskoon tai sitten niitä uuskarismaattisia fiilistelyjä, jotka myös ovat sitä teennäistä uuden sisällön tuontia.
Kysyin tuolta edelliseltä nimimerkiltä.
Totta kai perussanomaan lasketaan aivan kaikki kristillisperäiset näkemykset. Siksi että niitä oli jo tuolloin 300 – luvulla. Niistähän valittiin lopulta muutama sanoma ja täydennettiin vuosisatojen kuluessa.
Luulen että sekin mikä nyt tuntuu uudelta, sen juuret ovat tuolla alkuseurakunnassa. Mutta tästä pitäisi sitä faktaa löytää!
Nyt ei totta puhuen olisi aikaa keskustella täällä. Mutta juuri niiden vanhojen harhaoppien änkeäminen takaisin kristinuskoon on myös sitä uuden jännittävän hölynpölyn - aikaa sitten tarkistetun - mutta kuitenkin sitä muka "uuden" keksimistä.
Sinusta, mummomuori, paljon paljon pätevämmät ja Jumalan vaikuttamat ja lähettämät ihmiset ovat aikaa sitten tarkistaneet asian, pitäneet huolta siitä, että sinullakin on kristinuskon ilmoitus edessäsi vielä 2000-luvulla ja jopa henkensä kaupalla. Nyt tämä meidän pullamössö-nautinto-whatever-lihapatojen edessä kyykkivä kristikansa pitää itseään fiksumpina kaikin puolin. Jumala ei kuitenkaan jättänyt ihmisiä yksin ja sen varaan, että meille olisi syötetty pötyä vuosisadat. Mutta jos lähtee lähtökohtaisesti siitä, että Jumala ei ole luotettava, eikä Uusi Testamentti -saa sitten ihan rauhassa lähteä harhapoluilleen, eihän sitä toinen voi estää. Kaikki pitää toki tarkistaa, ja erityisesti nämä nykyajan ilmiöt. Ei itse peruskristinuskossa mitään tarkistettavaa ole. Jostain syystä nyt kuitenkin ihmisillä vain on halua uskoa jotain muuta.
Miten jaksat edes keskustella asioista mitkä perustuvat vain ihmisten mielipiteille ja mielikuvitukseen.
Keskustelut johtuu vain halusta muuttaa jotain oppia.
Se on se risti, mikä siinä kaihertaa. Se ei kelpaa nykyajan ylpeälle ihmiselle.
Epäilemättä on olemassa pätevämpiä kuin minä. Mutta onko se tiedon saannin estämisen tai kieltämisen peruste? Tai peruste kieltoon edes miettiä asiaa?
Jumala kyllä on luotettava, mutta onko se Raamattu? Tässä kohtaa olemme ehkä eri mieltä.
Jos tuolloin ihmisiä ohjasi Jumala juuri oikeaan suuntaan, kun he valitsivat ja ehkä muokkaisivatkin tekstejä, niin miksi se ei enää vaikuta? Mietin vain niitä lukuisia Raamatun käännöksiä, joita meillä on. Mitä vikaa on esim. Agricolan käännöksessä?
Voi olla, ettei ”perus” asioissa ole kuin hiukan tarkistettavaa. Se vain antaisi ymmärrystä näille kiistoille lisää.
Tietääkseni tuosta Nikean kokouksesta että tuolta ajalta on historiallista tietoakin olemassa. riippuu vähän näkökulmasta, mistä katsoo. Nämä asiat ovat sitä ”faktaa”, Raamatun sisältöä taas voit arvioida omalla tavallasi.
Paremminkin siinä yritetään säästää turha vaiva. Jo pelkästään kristinuskolla itsellään on niin pitkä perinne, että ihminen voi hukkua kirjoihin koskaan elämässään tekemättä yhtäkään kristillistä tekoa, saati sitten jos kaikki yhtäkkiä monistavat itsensä teologeiksi, jotka alkavat tutkia kaikkea muuta krääsää, mitä aiheesta on kirjoitettu ja tutkimaan harhaoppeja.
Mutta kuten sanottu, itselläni on yhäti kiire. Olen vähän pullamössö itsekin, mutta ylpeydekseni voin sanoa edes sen, etten näistä teksteistä ottanut palkkaa pennin hyrrää ja nyt on aika hoidella niitä käytännön juttuja, mitä Jumala antaa tehtäväksi tässä elämässä.
Sanon äkkiä....
Pidät Raamattua luotettavana ainakin siinä, että uskot Jumalaan, kun sanoit että Jumala kyllä on luotettava, mutta onko se Raamattu? Ilman Raamattua maailmassa ei olisi uskoa Jumalaan.
VT:tä on vääristelty. Siinä annetaan ymmärtää, että israelilaisilla oli alusta asti vain yksi Jumala, mutta se ei ole totta. Heillä oli polyteismi, ja vähitellen Jahvesta kehittyi pääjumala, jonka ohella palvottiin myös muita jumalia. Kehitys Jahven tunnustamiseksi ainoaksi Jumalaksi oli hidasta, ja vasta Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen ilmeisesti eliitti lanseerasi lopullisesti yksijumalaisuuden. Pyhiä kirjoituksia siistittiin niin että niistä ei paljastunut, että oli palvottu myös muita jumalia. Nuo siistityt kirjoitukset päätyivät VT:iin. Jos ne olisi jätetty silleen, olisitko polyteisti?
Ehkä me tarvitsimme sitä painettua sanaa, jotta kaikki olisi säilynyt muistissa. Uskoa varmaan olisi, mutta ehkä toisenlaisessa muodossa tai ainakin opit olisivat muotoutuneet toisin?
”Nuo siistityt kirjoitukset päätyivät VT:iin. Jos ne olisi jätetty silleen, olisitko polyteisti?”
Eihän ne tämänhetkiseen uskooni vaikuta mitenkään. Toki tiedän tuon osan historiaa, tai ainakin vähän.
Mistä kaikki alkoi?
Se alkoi siitä kun ihminen kuvitteli menevänsä piilon luojaltaan ja syyllisti kaverinsa.
Nyt ihmetellään että mites tässä nyt näin kävi ja suunnataan päättäväisesti huomio kaveriin joka on syyllinen kaikkeen minun keksimääni kärsimykseen.
Edelleen on tuo sama syyllisyys kaikissa joita ikinä kuulomatkan pässä vain on.
"Mistä kaikki alkoi.."
Kun mennään ajassa muutamia vuosiatuhansia taaksepäin, niin lähestytään uskontojen alkuja ja silloin ollaan poppamiesten taikuuksien ja noituuksien alkumetreillä joista kehittyi vuosituhansien saatossa uskonnot.
Joillain on aina halu hallita toisia, ja sen halun halusivat jo kyläpäälliköt,poppamiehet hyödyntää erilaisilla taikuuksien yliluonnollisuuksilla ja siihen liitetyillä jumaluuksilla.
Sama vallanhalu on ajansaatossaa kirjattu kansien väliin, koottu raamatuksi sekä virallistettu uskonnoksi ja nyt olemme tässä.
Onneksi nykypäivänä ei tarvitse enään turvautua uskoon jos haluaa selittää joitain luonnon tapahtumia, onneksi on nykyään järki mukana,
mieti nyt jos vielä elettäisiin aika kautta jossa "God did it" olisi vallitseva ja ainoa hyväksytty vastaus.
hrr....
Hassua tuossa on se, että luterilaiset pitää Jeesusta Jumalana. Heidän mielestä ei ole kuitenkaan tärkeää uskoa Jeesuksen opetuksia. Ne jotka ei pidä Jeesusta Jumalan poikana, niin ne uskoo Jeesuksen opetuksia.
Liian monimutkaista, parempi olisi olla vain neutraalina uskonnoista.
Kirkolta taas suurhyökkäys,joka tulee tyhjiin raukeamaan.
mave on oikeassa.Näin päin se on kääntynyt. Minusta se vaan koskee kaikkia kirkkokuntia joitain henkilökohtaisia poikkeuksia lukuun ottamatta.
"mitä tuona 300 vuotena tapahtui? Keisari antoi tuolloin kirkolle erityisaseman valtiossa:"
Tuossahan se sanotaan:
"Poistaakseen erimielisyydet, kirkolliskokous päätti muuttaa Matteuksen evankeliumin sanamuotoa luvussa 28:19,20 "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää". - - Tässä vaiheessa tuli Jeesuksen tilalle Isä, Poika ja Pyhä Henki - kolminaisuus. "
Jotta Eurooppa rauhoittusi noista kiistoista, niin päätetttiin poliitisena ja uskollisena tahtona muotoilla Raamattu niin, että se lopettaisi kaikkinaisen eripuran eritavalla ajattelevien keskuudessa.
Koska kuitenkin on kysymys kokemuksellisesta uskosta, niin eripura jatkuu.
Tämä tultiin sitten huomaamaan, kun Luther pisti taas Eurooppaa järjestykseen liiallisesta paavin vallasta. Ei Luther sitä uskojen puhdistusta yksin saanut aikaiseksi vaan siihen tarvittiin myötätuulta eri ruhtainaiden ja kuninkaiden välillä. Eiköhän tuollekin uskonpuhdistukselle lyöty kättä Vatikaanin alttarin takana ja sopimuksia ja lehmänkauppoja tehtiin.
Toivoisin tuolle vahvistusta myös muista lähteistä. Samoin, oliko noita muitakin kohtia, joita muutettiin?