Nivelrikko/lonkkadysplaksia

Hei.

Olisin kiinnostunut teidän kokemuksistanne yllä olevista sairauksista.

Minkä ikäisenä ja millaisilla ensi oireilla sairaus on ilmennyt?
Millaisia lääkkeitä ja hoitoja olette käyttäneet, millaisin tuloksin?
Oletteko joutuneet käymään leikkauksissa, millaisin tuloksin?
Onko sairaus vaikuttanut käyttäytymiseen esim.aggressivisuutena tai masetuneisuutena?
Oletteko harkinneet tai päätyneet eutanasiaan?

Meillä on nuori uros, vasta reilu 7 kk.
Aika kuvauksiin varattu mutta en saa mielen rauhaa.
Aktiivista Harratus koiraa tästä kaverista tuskin koskaan tulee, mutta jos saisi edes
Maan päällä pitää.
Koiramme on niin nuori että tekee tuskaa ajatella mahd. Nivelrikko epäilyä.
Elämä edessä ja koira luonteeltaan täysi kymppi.
Mahdollisuuksia vaikka mihin ja nyt ei meinaa ylös päästä lattialta.
Lenkille ei voi lähteä, ei pysty suoriutumaan fyysisestä rasituksesta, edes pienestä.
Pihalla saa onneksi vapaana mennä niin paljon kuin jaksaa.
Pelkoni on että järki ja tunteet eivät kohtaa, kun tulisi se oikea hetki päästää koira ikiuneen. Siksi kaipaankin kipeästi kohtalotovereiden omia kokemuksia näistä sairauksista.

Hevillä ei tästä kaverista luovuteta, on tämä niin täydellinen, kaikinpuolin.
Kultaakin kalliimpi..
5279
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Ekalla uroksellani oli D.lonkat ja alkoi oireilla jo 6kk iässä, kun liukastui talvella. Tuon kun piti hyvässä lihaskunnossa, niin aika hyvin pärjäsi ja kisattiin sillä pk.kokeissa ja pelastuskoirailtiin.. eli melkeen 11 vuotiaaksi.

Toinen uros olikin sitten kyynäristä risa 2/2 ja aloitti kans oireilun 6kk iässä. Oireet helpotti kun laitettiin niveliin kortisoonia ja samalla kaavalla, kun edellisen kanssakin mentiin... tuli tuostakin käyttövalio ja toimi hälyryhmässä 8 vuotta, lopetettiin 12 vuotiaana...

Äänestä
  • Kiitos positiivisista kuvista!
    Kaikki muut palstat läpi lukeneena tuli jo aika toivoton olo.
    Tietysti tapauskohtaista mutta on sentään toivoa, että vielä tästä noustaan.
    Aika pitkälti ovat päässet sateenkaarisillalle, ne mistä olen lukenut.

    Aika pahalta vaikuttaa tällä hetkellä, kipulääke auttaa jonkin verran, mutta on silti kivulias.
    Toivottavasti saisimme kuvauksen jälkeen jonkin täsmälääkkeen tms..

    Äänestä

Saattaa olla pennuilla toisinaan esiintyvä panostiitti, joka paranee itsestään, kun kasvu loppuu. Voisit mitata onko lämpö koholla. Googleta.

Äänestä

Tilanteesi on jo selvinnyt varmaankin. Mulla 5.5v rottis tyttö. Alkoi ontumaan oik, etutassua ja aristeli vas. takatassua. Ajattelin olevan rasitusta ja lyhensin lenkkejä minimiin. Kävimme kuvissa ja keski vaikee nivelrikko. Lääkkeeksi sain itselaitettavat kipupiikit viikon välein, 4kpl, ja tarvittaessa kipuun lääkettä. Nyt huomenna annan toisen piikin ja toivon sen asettuvan ettei menisi pahemmaksi. Lääkäri sanoi että ei se elin ikää lyhennä mutta lenkit jää lyhyemmiksi ja ylipainoo ei saa olla. Koirani on aika tuhti 47 kg joten tiputtamista riittää. On kesän aikana kyl laihtunut 4 kiloo.

Äänestä

Aloittajan pentukoira sai surullisen lopun. Terveyspalstalta siitä luin.

Keskivaikea on siis D-lonkka. Tuossa on huomioitavaa jo ikä, sekä lihavuus. Nuorena kuvaustulos on saattanut olla parempi. Ei kannata pitkäkestoisesti alkaa lääkitsemään, jos koira ei osoita kipua. Lääkkeiden käytössä on aina myös haittavaikutukset. Laihdutus noin 35kg, niin askel kevenee.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tulevaisuus?? kirjoitti:

Hei.

Olisin kiinnostunut teidän kokemuksistanne yllä olevista sairauksista.

Minkä ikäisenä ja millaisilla ensi oireilla sairaus on ilmennyt?
Millaisia lääkkeitä ja hoitoja olette käyttäneet, millaisin tuloksin?
Oletteko joutuneet käymään leikkauksissa, millaisin tuloksin?
Onko sairaus vaikuttanut käyttäytymiseen esim.aggressivisuutena tai masetuneisuutena?
Oletteko harkinneet tai päätyneet eutanasiaan?

Meillä on nuori uros, vasta reilu 7 kk.
Aika kuvauksiin varattu mutta en saa mielen rauhaa.
Aktiivista Harratus koiraa tästä kaverista tuskin koskaan tulee, mutta jos saisi edes
Maan päällä pitää.
Koiramme on niin nuori että tekee tuskaa ajatella mahd. Nivelrikko epäilyä.
Elämä edessä ja koira luonteeltaan täysi kymppi.
Mahdollisuuksia vaikka mihin ja nyt ei meinaa ylös päästä lattialta.
Lenkille ei voi lähteä, ei pysty suoriutumaan fyysisestä rasituksesta, edes pienestä.
Pihalla saa onneksi vapaana mennä niin paljon kuin jaksaa.
Pelkoni on että järki ja tunteet eivät kohtaa, kun tulisi se oikea hetki päästää koira ikiuneen. Siksi kaipaankin kipeästi kohtalotovereiden omia kokemuksia näistä sairauksista.

Hevillä ei tästä kaverista luovuteta, on tämä niin täydellinen, kaikinpuolin.
Kultaakin kalliimpi..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu