Synnintunnosta hiukan.
Moni on sitä mieltä, että ihmiset on saatava synnintuntoon. Se on se tärkein asia, ennen kuin voi mainita edes sanaa armo.
Oma kokemukseni synnintunnosta on lapsuudesta ja osittain nuoruudesta. Kuuntelin tuon ajan pappeja, jotka saarnasivat sitä synnintuntoa ja sen lisäksi kuuntelin muiden juttuja. Opetettiin, että kaikki väärät ajatuksetkin ovat syntiä ja että Jumala kuulee ja näkee kaiken. Juu, opetettiin toki sitäkin, että Jumala pudottaa kuuman kiven taivaasta, jos syntiä tekee. Samoin että kaikki synti saa rankaisun jo elämän aikana. Niitä olivat vastoinkäymiset, sairaudet, onnettomuudet jne.
Koska lapsena oli vaikeaa hahmottaa, mikä sitä syntiä oli, oli pelko valtava. Se ei parantanut tilannetta, että syntiä saattoi olla sellainenkin, mitä ei ymmärtänyt synniksi. Synti oli jotain epämääräistä, ennalta arvaamatonta ja joskus täysin mielivaltaistakin. Joten oli parempi potea jatkuvaa synnintuntoa ja ahdistusta. Jostain syystä armosta ei juuri puhuttu. Se oli jotain, mikä ei koskenut elämää vaan jotain tuonpuoleista.
Kun kasvoin, aloin ihmetellä sitä, että vaikka kuinka katui ja pyysi anteeksi, ei se merkinnyt mitään. Aina vain jostain kaivettiin sitä syntiä lisää ja jota piti potea. Sitä saattoi olla omat mielipiteet. Vanhemmille vastaansanominen. Liikunta, joka tuotti fyysistä mielihyvää (esim. tanssiminen, uiminen) tai oli muuten rivoa (esim. telinevoimistelu). Sitä olivat äänen nauraminen ja kovaäänisyys leikeissä sekä ”väärien” leikkien leikkiminen. Näitä ”vääriä” olivat mm. tytöillä intiaanileikit, sota, pikkuautot, seikkaileminen ym. vain koti- ja nukkeleikit olivat ok.
Sitä oli itsensä kosketteleminen ”sieltä” – paikka jota ei edes ääneen saanut lausua. Pelaaminen oikeilla pelikorteilla oli erityisen paha synti. Syntiä olivat myös väärät ajatukset, eli vihamieliset ajatukset toisista, arvosteleminen ja etenkin kyseenalaistaminen. Kyseleminen ei ollut hyve vaan osoitus huonosta luonteesta. Etenkin jos ne liittyivät edes vähän seksiin tai seksuaalisuuteen. Näitä tuli kitkeä itsestään pois.Ei saanut olla tyytyväinen itseensä, sillä se kasvatti ylpeyttä. Tätä ylpeyttä aika ajoin sitten piiskattiin pois.
Kun katumus sitten heräsi, haluaahan lapsi ja nuori vilpittömästi olla vanhemmilleen iloksi ja miellyttää heitä. Sitä katui ja katui, ja siinä se. Opetettiin että se armo tulee sitten kuoleman jälkeen. Kunnes lopulta tuli siihen tulokseen, ettei voinut elää synnittömänä, lakkasin uskomasta koko Jumalaan. Armosta kuulin vasta aikuisena ja siitäkin ortodoksipapilta. Hän kertoi, mitä sillä armolla tarkoitetaan. Se muhi vuosia sisimmässäni, kunnes sitten tuli se hetki, että otin Jumalan takasin elämääni. Vallan toisenlaisena kuin koskaan tuohon saakka.
Joten, mitä noin käytännössä tapahtuu sen jälkeen, kun on katunut syntejään? Todellisuudessa osaa synneiksi katsottavailta (ainakin tiukempien suuntauksien mukaan) ei koskaan saa anteeksi. Ne vain vyöryvät yhä uudelleen ja uudelleen vastaan. Jokaisen suuntauksen kohdalla ne tulee pyytää aina ja aina anteeksi. Ehkä Jumala ne anteeksi voi antaa mutta ihmisille se tuntuu olevan mahdotonta?
Moni on sitä mieltä, että ihmiset on saatava synnintuntoon. Se on se tärkein asia, ennen kuin voi mainita edes sanaa armo.
Oma kokemukseni synnintunnosta on lapsuudesta ja osittain nuoruudesta. Kuuntelin tuon ajan pappeja, jotka saarnasivat sitä synnintuntoa ja sen lisäksi kuuntelin muiden juttuja. Opetettiin, että kaikki väärät ajatuksetkin ovat syntiä ja että Jumala kuulee ja näkee kaiken. Juu, opetettiin toki sitäkin, että Jumala pudottaa kuuman kiven taivaasta, jos syntiä tekee. Samoin että kaikki synti saa rankaisun jo elämän aikana. Niitä olivat vastoinkäymiset, sairaudet, onnettomuudet jne.
Koska lapsena oli vaikeaa hahmottaa, mikä sitä syntiä oli, oli pelko valtava. Se ei parantanut tilannetta, että syntiä saattoi olla sellainenkin, mitä ei ymmärtänyt synniksi. Synti oli jotain epämääräistä, ennalta arvaamatonta ja joskus täysin mielivaltaistakin. Joten oli parempi potea jatkuvaa synnintuntoa ja ahdistusta. Jostain syystä armosta ei juuri puhuttu. Se oli jotain, mikä ei koskenut elämää vaan jotain tuonpuoleista.
Kun kasvoin, aloin ihmetellä sitä, että vaikka kuinka katui ja pyysi anteeksi, ei se merkinnyt mitään. Aina vain jostain kaivettiin sitä syntiä lisää ja jota piti potea. Sitä saattoi olla omat mielipiteet. Vanhemmille vastaansanominen. Liikunta, joka tuotti fyysistä mielihyvää (esim. tanssiminen, uiminen) tai oli muuten rivoa (esim. telinevoimistelu). Sitä olivat äänen nauraminen ja kovaäänisyys leikeissä sekä ”väärien” leikkien leikkiminen. Näitä ”vääriä” olivat mm. tytöillä intiaanileikit, sota, pikkuautot, seikkaileminen ym. vain koti- ja nukkeleikit olivat ok.
Sitä oli itsensä kosketteleminen ”sieltä” – paikka jota ei edes ääneen saanut lausua. Pelaaminen oikeilla pelikorteilla oli erityisen paha synti. Syntiä olivat myös väärät ajatukset, eli vihamieliset ajatukset toisista, arvosteleminen ja etenkin kyseenalaistaminen. Kyseleminen ei ollut hyve vaan osoitus huonosta luonteesta. Etenkin jos ne liittyivät edes vähän seksiin tai seksuaalisuuteen. Näitä tuli kitkeä itsestään pois.Ei saanut olla tyytyväinen itseensä, sillä se kasvatti ylpeyttä. Tätä ylpeyttä aika ajoin sitten piiskattiin pois.
Kun katumus sitten heräsi, haluaahan lapsi ja nuori vilpittömästi olla vanhemmilleen iloksi ja miellyttää heitä. Sitä katui ja katui, ja siinä se. Opetettiin että se armo tulee sitten kuoleman jälkeen. Kunnes lopulta tuli siihen tulokseen, ettei voinut elää synnittömänä, lakkasin uskomasta koko Jumalaan. Armosta kuulin vasta aikuisena ja siitäkin ortodoksipapilta. Hän kertoi, mitä sillä armolla tarkoitetaan. Se muhi vuosia sisimmässäni, kunnes sitten tuli se hetki, että otin Jumalan takasin elämääni. Vallan toisenlaisena kuin koskaan tuohon saakka.
Joten, mitä noin käytännössä tapahtuu sen jälkeen, kun on katunut syntejään? Todellisuudessa osaa synneiksi katsottavailta (ainakin tiukempien suuntauksien mukaan) ei koskaan saa anteeksi. Ne vain vyöryvät yhä uudelleen ja uudelleen vastaan. Jokaisen suuntauksen kohdalla ne tulee pyytää aina ja aina anteeksi. Ehkä Jumala ne anteeksi voi antaa mutta ihmisille se tuntuu olevan mahdotonta?
Vastaukset 211
Vanhimmat
Oletko kuulunut johonkin uskonnolliseen ryhmittymään lapsena? Itse kuuluin luterilaisiin, kävin pyhäkoulua, lähelläni asui lestadiolaisia, joilta sain myöskin vaikutteita, mutta en ole joutunut kokemaan tuota samaa syyllisyyden taakka, mihin sinut alistettiin.
Käskyistä opetettiin ja käskettiin kunnioittaa niitä, mutta syyllisyys ja armottomuus ei kuulunut opettajieni opetuksiin. Sain kasvaa käskyjä rakastavaksi ilman pelkoa ja syyllisyyttä.
Synnintuntoa kylläkin jouduin potemaan. Jumalan antama kutsu vasta herätti minussa synnintunnon. Jouduin näkemään, että käskyjen pitäminen oli ollut hyvin vajaata. Jouduin näkemään, että vaikka ulkoisesti elin käskyt pitäen, en tehnyt sitä sisäisesti. Rikoin käskyjä ajatuksilla, mutta en teoilla. Sain parantua ja vapautua ja se paraneminen ja vapautuminen alkoi ajatusmaailmasta. Jeesus sanoo kaiken pahan alkavan ajatuksista ja se on totta. Jeesus, eli Jumalan Sana puhdistaa perityn ja itse kehitellyn ajatusmaailman uudistaen sen täysin. Sen olen saanut kokea ja se on valtavaa armoa. Ihmisestä tulee Jeesuksen seurassa täysin vapaa. Ei tarvitse ajatella rumasti kenestäkään. Ei itsestä eikä lähimmäisestä. Se antaa valtavat voimavarat, sillä voimaa ei enää kulu turhiin ja väärin ajatuksiin. Ei itsesääliin, ei katkeruuteen, ei pelkoon, ei lähimmäisen tai itsensä halventamiseen.....
Jeesus on Jumalan Sana, joka muuttaa koko ihmisen. Raamattu käskee ottaa hiljaisuudessa vastaan Jumalan Sanan ja Raamattu kertoo Jumalan Sanan olevan meille tärkeämpi leipä kuin mikään muu. Sen olen saanut kokea todeksi.
En ole kuulunut ja mummoni oli luterilaisen kirkon aktiivijäsen. Näitä seurakunnan jäseniä vieraili mummoni luona aina pappeja myöten. Rauhanyhdistys vaikutti alueella, mutta heihin tutustuin vasta rippikoulun jälkeen paremmin, kun yksi kavereita kuului em. järjestöön.
Muistelen että kävin jonkun kerran pyhäkoulussa mutta se jäi koska en tuntenut siellä ketään.
Itse taas koin aikoinaan hyvin vapauttavana ateismin. Kukaan ei ollut kyttäämässä ajatuksiani joten sain vapauden. Nyt ymmärrän, että ihminen saa ajatella vapaasti. Mitä ulkoa ohjatumpaa ajattelu on, sitä varmemmin siitä koituu pahaa. Kun löysin sellaisen kuin Jumalan rakkauden ja armon, ymmärsin viimein mistä oli kyse. Enää ei tarvitse ajatella negatiivisesti ja saa kysyä ja epäillä ihan vapaasti.
Kun ymmärsin, ettei synnintunnolla pääse puusta pitkälle, sen tarkoitus on vain alistaa ja nöyryyttää, alkoi tie kohti uskoa. Eli mitä tarkoittaa armo ja anteeksi antaminen ja saaminen. Ne eivät onnistu ilman rakkautta. Rakkaudesta taa kasvaa luottamus ja toivo. Nämä puolestaan vahvistavat uskoa aina vain enemmän. Eli juuri toisinpäin kuin moni täällä opettaa.
Minä koen että Jumalan luo on monta tietä. Jossain vaiheessa nuo tiet yhtyvät. Mutta auttaako se synnintunnosta saarnaaminen?
Oletko sitä mieltä, että vapaus ajatella luo todellista vapautta? Jos olet, niin en voi olla kanssasi samaa mieltä. Suomessa ei ole diktaruuria, eikä pakotteita, vaan täällä on todellinen vapaus ajatella ilman pakkosyöttöjä. Silti näemme sen tuloksesta, että se vapaus ei ole tullut todelliseksi vapaudeksi.
Masennukset ja itsemurhat ovat tässä maassa yleisempiä kuin monissa muissa maissa. Täällä kun ei ole huolittu ohjeita ajatella, vaan on jatkuvasti painotettu jokaisen ihmisen henkilökohtaisiin ratkaisuihin ajatusmaailmaa myöden. Jeesus ei pakota ketään ajattelemaan Itsensä kaltaisesti, eli ohjeitaan noudattaen, mutta he, jotka ilman pakkoa ovat päätyneet siihen tulokseen, että haluavat seurata Jeesusta, muuttuvat aivan varmasti vapaiksi. Ajatuksista alkaa kaikki sidonnaisuus ja jos ihmisen ajatusmaailma ei synny uudeksi Jumalan Sanan seurassa, niin sidonnaisuus jää nimellisestä ja luulotellusta vapaudesta huolimatta ja sen nimellisen ja luulotellun vapauden seuraukset ovat raskaita.
Ihmisen lankeemus on se, että hän haluaa tietää enemmän kuin Jumala ja olla viisaampi kuin Jumala ja olla itse itsensä herra.
Lankeemuksesta lakkaavat he, jotka eivät enää halua olla itse itsensä herroja, vaan antavat kaiken kunnian Jumalan valtakunnan Kuninkaalle ja Herralle seuraten tätä. Ajatusmaailma uudistuu ja tulee vapaaksi siellä, missä Herra on maksanut syntivelan ja antanut uuden elämän. Siellä on todellinen vapaus.
mummomuori
Mistä sinun tietoisuuteen tulee synti ellei laista.Olet ollut vapaa koko ikäsi sillä sinulla on vapaatahto.Eikö synti ole oleellinen asia tiedostaa tietääkseen mistä tehdä parannusta.Parannustahan Jeesuskin kehoitti tekemään.Puhut tärkeästä asiasta jos tarkoitat ylikaiken rakkautta Jumalaan mikä omaltaosaltaan antaa sinulle pyhän-hengen johdattelemaan ja saa aikaan hengenhedelmät kuten oikeanlaisen ihmistenvälisen rakkauden.Rakkaus ei aina ole hyvä teko senhän me tiedämme ilman Raamattuakin.Rakkauden varjolla tehdään varsin paljon pahaa.Pitää puhua myös oikeanlaisesta rakkaudesta ihmisten välillä siten kuin Raamattu opettaa.Oleellista rakkaudessa on ihmisen teko ja teot eivät pelasta vaan usko olisi oltava voidakseen tehdä hengenhedelmiä.Pitää ymmärtää Raamattu ei alista tai nöyryytä ketään jos näin tunnet silloin olet ymmärtänyt väärin ilosanoman pelastuksesta.Ymmärrän ihmisenmielen ja mukavuus alueet mutta usko sinänsä ei tarkoita sitä vaan koko pakettia Raamatullista tietoa.
"Itse taas koin aikoinaan hyvin vapauttavana ateismin. Kukaan ei ollut kyttäämässä ajatuksiani joten sain vapauden."
Niin. Eihän s*atana orjineen hyökkää omiaan vastaan ...
Vaikka ihmiset eivät ateismiin sortuessasi kytänneet ajatuksiasi ja tekojasi, tiesit, että Jumala tekisi niistä koko ajan merkintöjä tilikirjaansa ja että "Debet-puoli" alkoi painottua liikaa. Uskoon tullessa tehdään tilit selväksi Jumalan kanssa.
Ateismin harha on se, että tullakseen onnelliseksi, ihmisen tulisi elää harmoniassa muiden ihmisten kanssa. Totuus on kuitenkin se, että tullakseen onnelliseksi, ihmisen on elettävä harmoniassa Jumalan kanssa. Jumalaan verrattuna ihmisillä ei ole mitään väliä, vaikka onhan sekin totta, että tässä maailmassa s*atana tekee orjiensa välityksellä kristityille jatkuvasti kiusaa.
Näet vapauden ehkä aika toisin kuin minä?
Eivät ihmiset ole niin vapaita kuin he kuvittelevat. Meidän ajatuksiamme ohjataan monin tavoin. Mitä laiskempi on henkisesti, sitä enemmän otetaan valmiita ajatuksia muilta, ei jakseta itse ajatella. Siksi on melkoiset markkinat kaikenlaisille uskonnoille ja ismeille. Puhumattakaan siitä hienovaraisesta ohjauksesta mitä mm. markkinointi ja mainonta sekä viihdeteollisuus sisältää.
Ihminen on usein tapojensa orja. Ajattelussaankin. Kun sen vanhan kaavan rikkoo, se hämmentää, pelottaa, ahdistaa mutta myös vapauttaa. Meille on siksi kasvatettu sisäinen diktatuuri ja sensuuri. Tässä ikävä kyllä ovat uskonnot ”kunnostautuneet”. Ei tarvita ulkoista ohjausta, koska kaikki ohjaavat itseään juuri siihen suuntaan, mihin auktoriteetit kulloinkin ohjaa.
.”Ajatusmaailma uudistuu ja tulee vapaaksi siellä, missä Herra on maksanut syntivelan ja antanut uuden elämän.”
Näin se tulisi olla ja tähän tapaan olen sen kokenut. Vaikka en siltikään aina ole samaa mieltä kaikkien uskovien kansa. En halua olla myöskään minkään yhteisön ajattelun orja.
Vapaudessa on aina mukana vastuu. Ellei ole, se on mielivaltaa. Nykyään voi puhua enemmän kaaoksesta ja mielivalloista kuin vapaudesta.
Miksi siis pitää synnintuntoa nostattaa koko ajan?
Miksi siis pitää saarnata sitä synnintuntoa ja katumusta?
Tiedätkö, kokemus oli juuri päinvastainen. Ei se hetkessä onnistunut. Väitän että se sisäinen tuomitsija joka minuun oli kasvatettu, oli se suurin paha. tuntuu vähän kummalta, mutta niin se oli. Kun siitä pääsi vapaaksi, alkoi elämäkin. Aloin erottamaan mikä on tervettä syyllisyyttä ja mikä väärää. Mikä on oikeaa häpeää ja mikä väärää.
No, mielestäni me ihmisinä tarvitsemme muita ihmisiä, eikä tuollaista jakoa voi tehdä. Kun me pyrimme harmoniaan Jumalan kanssa, se samalla on harmoniaa ihmisten kanssa. Nämä molemmat ovat aina yhdessä.
Mihin sinun mielestäsi synnintuntoa tarvitaan? Kuinka paljon sitä pitää tuntea, jotta se on kylliksi?
Uskovaisten joukossa kulkee heitä, jotka eivät seuraa Elämän Herraa, vaan ovat itse itsensä herroja. Siksi Raamattu käskee ottaa hiljaisuudessa vastaan Jumalan Sanan ja lupaa Sanan KASVATTAVAN ihmisen pelastukseen. On todellista pelastumista ja varjeltumista pelastua itsensä herrojen opetuksilta ja neuvoilta. Neuvoilta ja opetuksilta, jotka tietämättömistä vaikuttavat aivan puhtaalta Jumalan Sanalta, mutta vievät todellisuudessa vapauden ja kauas Jumalasta. Pelastuksen antaa Jeesus, joka on Jumalan Sana ja joka Uudessa Testamentissa näyttää meille Jumalan.
On luuloa, että ihminen on samantien uudestisyntynyt, kun kääntyy katsomaan Pelastajaan, eli Jeesukseen. Se on väärä luulo. Jokainen joutuu tekemään parannuksen ensin, eli ensin on puhdistus ja vasta sen jälkeen tapahtuu uudistus. Puhdistukseen tarvitaan lakia, ei itsensä herroina pitävien lakia, vaan Jumalan ikuista lakia, eli kymmentä käskyä. Paavalikin kehuu käskysanoja hyväksi ja sanoo, että ilman niitä hän ei olisi päässyt Kristukseen. Hän sanoo lain AJANEEN hänet Kristukseen. Niin kävi minullekin ja kun pääsin kääntymisen jälkeen elämään Kristusruumiiseen, sain kokea sellaisen vapauden, josta en ollut mitään tiennyt, enkä käsittänyt. Jumala sen antoi ja se kestää. Jumala muuttaa tietämättömyyden tiedoksi ja Hän sietää ihmiseltä tietämättömyyttä vain määrättyyn rajaan asti. Kukaan, joka tutustuu Uuden Testamentin kautta uuden liiton sääntöihin, ei jää tietämättömäksi. Siihen tutustumiseen tarvitaan kastelahjaa, eli Pyhän Hengen lahjaa. Pyhän Hengen lahja kirkastaa Jeesuksen, joka on JUMALAN SANA.
Ongelma on siis siinä, ettei noista laeista ole yksimielisyyttä? Siihenkö tarvitaan synnintuntoa, jotta kaikki kääntyisivät johonkin "oikeaan" uskoon? Joka tietysti jokaisella on omansa...
Mikä kymmenestä käskystä on mielestäsi epäselvä?
Ateismiin ei liity mitään ajatusta siitä miten tullaan onnelliseksi, ateismi on yhä epäuskoa jumaliin. Kyse on siis sinun harhastasi.
Kun noiden käskyjen lisäksi (jotka muuten oli annettu juutalaisille) on siellä monta kuuta ”käskyä”, joita näemmä tulisi joidenkin mielestä noudattaa. Kristityille on annettu muuten vain yksi käsky!
Meidän uskovaisten joukossa ei ole juutalaisia, ei miehiä, eikä naisia, vaan kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Käskyt ovat ikuinen laki, sisäämme ja kivitauluihin Jumalan sormella kirjoittamat.
Jospa alkaisit ajattelemaan itse ja jättäisit joka tuulesta ottamasi opit pois. Itse voit ajatella Uuden Testamentin äärellä, kastelahjan, eli Pyhän Hengen lahjan läsnäollessa. Silloin voisit alkaa käsittämään sen, että kuninkaallinen laki: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseäsi, sisältää kaikki kymmenen käskyä. Minkä käskyn voisit rikkoa tuon rakkaudenlain edessä?
Matteus 15
1 Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat:
2 "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle."
3 Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?
4 Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.
5 Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä.
6 Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.
7 Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:
8 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,
9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'."
10 Ja hän kutsui kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymmärtäkää.
11 Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen."
12 Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?"
13 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.
14 Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat."
15 Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Selitä meille tämä vertaus".
16 Mutta Jeesus sanoi: "Vieläkö tekin olette ymmärtämättömiä?
17 Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu?
18 Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.
19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
"Kun me pyrimme harmoniaan Jumalan kanssa, se samalla on harmoniaa ihmisten kanssa."
Olet oikeassa, mutta harmonian Jumalan kanssa pitää aina tulla ensin.
Synnintunnon pitää olla realistista. Turhasta ei pidä synnintuntoa kantaa, mutta ei meistä kukaan voi väittää virheetönkään olevansa.
Tarkennukseksi se tieto, että UUDESTISYNTYNEIDEN uskovaisten joukossa ei ole juutalaista, ei miestä, ei naista, vaan kaikki he saavat saman ravinnon saman kalliin Öljypuun mehevästä juuresta. Eivät kaikki, jotka tulevat uskoon, kasva koskaan Jumalan Sanan alamaisuudessa uuteen elämään. Monet jäävät matkalle ja moneen kylvetty uskosiemen kuivettuu ja kuolee. He, jotka ovat syntyneet uudeksi Jumalan Sanasta Pyhän Hengen voimalla ovat kaikki yhtä, yhden kalliin ruumiin jäseniä.
Tuossa ruumiissa on hävettäviäkin jäseniä, mutta vahvat suojelevat heitä.
Ei ole meidän tehtävämme, eikä edes oikeutemme sanella, kuka on uskovainen ja kuka ei. Meidän tehtävämme on julistaa ilosanomaa kaikille. Todellinen ilosanoma on se tieto, että Jeesus on VAPAHTAJA, jolla ainoastaan on kyky antaa ihmiselle täysin uusi elämä. Ei ole niin epäonnistunutta ihmistä, jotka Jeesus ei kykene auttamaan. Ei kukaan kulje niin syvällä, että eikö Jumalan apu sinne yltäisi. Olen saanut itse kokea Jumalan parantavan voiman. Hän riisui surupukuni ja vyötti minut ilolla ja koskaan en lakkaa kiittämästä Häntä. Siksi kirjoittelen näillä nettipalstoilla. Kirjoittelen rakkaudesta Jeesukseen ja siitä kumpuavasta rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan. Tahtoisin kaikkien lähtevän seuraamaan Elämän Herraa.
No, herätyskristillisillä on oma näkemyksensä siitä, mitä lakeja pitää noudatta ja miten. Että silleen.
Eihän meidän tarvitse sitä seurata mitä näkemyksiä kullakin ihmisellä on. Tärkeintä on seurata Jeesusta. Hänen näkemyksensä muuttavat ihmisen tehden hänestä jopa täysin erilaisen, mitä hän ennen oli. Monet uskovaiset eivät käsitä itsekään sitä muutoksen voimaa ja ihmettelevät sitä, miten Jeesus kykeni antamaan heille aivan uuden elämän, uudet arvot, uuden kyvyn syhtautautua itseen ja lähimmäisiin. Itsekään en lakkaa hämmästelemästä Jumalan muutosvoimaa. Olen saanut elää sen Voiman läsnäolossa lähes kolme vuosikymmentä ja se on aina yhtä tuore ja silti pysyvä.
Muutama vuosi kului Uutta Testamenttia lukiessa ja Herraan tutustumisessa. Niiden vuosien aikana jouduin näkemään oman kyvyttömyyteni muuttaa itseäni ja oman syntisyyteni siitä huolimatta, että ulkoisesti en varastanut, en valehdellut, enkä tehnyt mitään sellaista, jonka tiesin olevan syntiä. Tein syntiä, mutta ajatusmaailmassa ja se toi ahdistusta ja masensi, mutta Jeesus vapautti, eikä sen jälkeen ole lähes kolmeen vuosikymmeneen tarvinnut ahdistua, eikä masentua.
Synti on orjuutta ja se tuo vaikeita niittoja. Jeesus on synnitön ja joka saa armon uskoa Häneen, pääsee elämään Hänen voittovoimaansa.
”Eihän meidän tarvitse sitä seurata mitä näkemyksiä kullakin ihmisellä on.”
No, tuosta on hiukan erilaisia kokemuksia. Eikös me kuitenkin valita se yhteisö sen mukaan, mikä vastaa sitä omaa tapaa uskoa?
Ei valta. Annetaan Jumalan valita, jos Jeesusta seuraamme.
Itse en valinnut yhteisöä. Kuuluin kirkkoon ja kävin raamattupiirissä. Kuulun edelleenkin kirkollisveroa maksaviin, mutta en käy enää raamattupiirissä. En ole käynyt sen jälkeen, kun Jumala antoi uloslähtökäskyn ja oli valmistanut hengellisenkodin, missä olen sen jälkeen käynyt. Miksi Jumala antoi tuon selkeästi henkeeni tulleen käskynsä johtui kai siitä, että siihen aikaan, noin 25 vuotta sitten kirkossa ei uskallettu, tai osattu puhua Pyhän Hengen osuudesta. Opetus jäi sen takia hyvin vajavaiseksi. Muuten kirkossa kyllä osattiin opettaa tärkeitä asioita. Esim. Jeesuksen jumaluudesta ja siitä, että vain Jeesusta seuraamalla ihminen voi saada uuden elämän. Näytti kuitenkin siltä, että uusi elämä sijoitettiin johonkin kuoleman jälkeiseen aikaan, eikä se kirkon opin mukaan koskenut tätä aikaa, jolloin elämme vielä täällä, vaikka Jeesus Itse opettaa Jumalan valtakunnan olevan sisällä omissaan. Jumalan valtakunnassa eletään uutta elämää ja se tapahtuu siitä hetkestä, kun ihminen saa armon syntyä uudeksi Jumalan Sanan/Jeesuksen ja Pyhän Hengen sympioosista.
Niin, ehkä ilmaisin väärin. Yhteisö valitsee omansa.
"Minä koen että Jumalan luo on monta tietä.."
Siinä se on, mutta kun se ei mene jakeluun, vaan saarnataan sitä syntitotuutta.
Itse katson vielä laajemmin ja omaksun sen tosiasian että me olemme Jumalan lapsia tällaisina.
Siinä olisi kristillisyydelle oikea väylä ja se vapauttaisi kaikista kauhuskenarioista,mutta samalla kirkko menettäisi hallintavaltansa.
Ihminen kun ei saa olla synnitön, ei vapaa, eikä onnellinen.
Meillä on syyllistävä uskonto.
Ei valitse yhteisökään vaan Jumala johdattaa.
Niin, kyllä vain noin on. Huomaatko että Jumala johdattaa meitä aika eri tavoin? Ei ole yhtä ainoaa oikeaa seurakuntaa tai yhteisöä. Mutta kyllä yhteisökin valitsee, ei sellaista oteta mukaan jonka ajatuksista ei tykätä.
No oletko rukoillut Jumalaa johdattamaan sinut siihen seurakuntaan, joka on sinulle varattu? Jos sinä vaikutat ateistilta mielipiteinesi, niin varmaan siinä hieman epäillään aikeitasi. Mutta jos olet kokenut johdatusta tiettyyn seurakuntaan, niin voihan sitä sanoa kys. seurakunnassa, että koen tämän olevan minun paikkani. Ja pyytää vaikka vielä esirukousta, onko se sinun paikkasi. Kenties omassa käytöksessäsikin on saattanut olla tarkistamisen paikka. Ja kyllähän seurakunnilla on oikeus katsoa, onko ihminen uskossa vai missä luulossa. Ja etkö olisi voinut vain käydä vaikkapa muutamassa eri seurakunnissa ilman mitään jäseneksi liittymistä. Sehän on sallittua. Kuulostella ja odotella oman paikan löytymistä.
Jos ihmiset ovat sitä vastaan edelleen, ehkä se paikka ei sitten ollut Jumalan tarkoittama tai ehkä oli ja sinun olisi pitänyt miettiä käsityksiäsi, ovatko ne Raamatun mukaisia. Ehkä se olisi ollut paikka, jossa olisit saanut kasvaa uskossa. Nythän vaikutat ihan eksyksissä olevalta, mitä kristinuskon jo ihan perusteisiin tulee. Raamattua kannattaa opiskella ja se raamattukoulu olisi yksi varteenotettava vaihtoehto, luterilaisuus kun siinä mielessä on ehkä huono vaihtoehto oppia systemaattisesti Raamattua.
On varmaan totta että vaikutan ateistilta. Ei siinä mitään. Mutta miksi kuvittelet, etten ole etsinyt ja rukoillut sitä omaa paikkaani?
Niin, etsin kyllä aika monta vuotta sitä paikkaani. Kävin toki tutustumassa enemmän tai vähemmän erilaisiin suuntauksiin. Monen keskustelun kautta asiat sitten ovat hahmottuneet. Ymmärrän varsin hyvin ettei tällaista etsijää oteta yhteisöön mukaan, joka ei heti siltä istumalta ole valmis hyväksymään kaikkea kritiikittä. Se ei silloin ole paikkani eikä yhteisöni. Paarempi olla menemättä ettei tule heti karkoitettua.
Ja kyllä olen saanut monia esirukouksia, ja kiitos niistä. Onpa eräässä helluntaikirkossakin ammoin sitten rukoiltu koko seurakunnan voimalla että minusta tulisi saarnaaja – vaikka tuolloin ihan ateistina kävin tiukkoja keskusteluja heidän kanssaan!
Tosin olen kyllä hiukan sitä mieltä, ettei mikään yhteisö ole millään tavalla pakollinen. Muistaen että jokaisella on ne omat painotuksensa. Melkoista Raamattukoulua tässä on käyty monella taholla, tämäkin palsta aina sitä välillä on. Sinällään hienoa että aina löytyy uusia kohtia, joista löytyy taas jotain ihan uutta tulkintaa.
"Mutta auttaako se synnintunnosta saarnaaminen?"
Eihän puhe kaikkiin tehoa, joihinkin kyllä.
Luukas 8
4 Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
5 "Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
6 Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
7 Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.
8 Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".
"omaksun sen tosiasian että me olemme Jumalan lapsia tällaisina"
Se tarkoittaa, että kaikki ajatukset, sanat ja teot ovat sallittuja ja sinua voi pitää ja kohdella pässinpäänä.
Jokainen totuuskäsitys muokkaa mielipiteitämme siitä miten tulee ja kannattaa elää, myös ateismi.
mummomuori
Että synti suureksi tulisi.
"Mutta miksi kuvittelet, etten ole etsinyt ja rukoillut sitä omaa paikkaani?"
Kysymykseni: "oletko rukoillut Jumalaa johdattamaan..." ei merkitse, että kuvittelisin ettet olisi rukoillut omaa paikkaa.
"Muistaen että jokaisella on ne omat painotuksensa."
Hui kamala! Juokse henkesi edestä pakoon painotuksia! :)
Yksinkin voi elää mutta Jumala on tarkoittanut meidät kyllä yhteyteen myös muiden ihmisten kanssa. Yksin kaatuu helpommin kuin yhdessä. Seurakunta = Jumalan perhe. Seurakunnassa on armolahjat, siellä kuulee sanomia Jumalalta (niitähän sinä pidät suurimmaksi osaksi hölynpölynä), siellä on pidemmälle kasvaneita ohjaamaan hengellisesti.
Siksihän olen liittynyt luterilaiseen kirkkoon, jotta saan olla seurakunnassa. Olen myös löytänyt muutaman ystävän, joiden kanssa saan keskustella mm. Raamatusta ja uskosta.
Et tainnut ymmärtää mitä painotukset tarkoittavat? No , ei se mitään. Kirkossakin niitä on useampia.
Ei kun sinä et ymmärtänyt lausettani painotuksista.
Sehän oli sarkasmia. :)
Aika hurjalta kuulosti aloittajan kirjoitus.
Minun tieni on ollut pitkä ja varmaankin aika lempeä. Jumalan rakkaus alkoi vetää puoleensa, luin Raamattua, ymmärsin, että olen tenhyt väärin myös Jumalaa kohtaan, pyysin anteeksi ja kerroin, että haluaisin seurata Jeesusta.
Muistan sen rauhankokemuksen, jonka koin. Ihmettelin sitä monta päivää, se kesti pitkään.
Anteeksiantoa tarvitaan jatkossakin. Hyvä ja paha taistelee. Sitä, mitä en tahdo, teen valitettavasti välillä.
Välillä on vaikeaa kun tajuaa, että vaikka kuinka ajattelin, että tuohon en enää "lankea", niin taas sen tein.
Mutta Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Takaisin sitten taasen Jeesuksen luo.
Mummomuori. En tainnut ihan ymmärtää tuota viimeistä kappalettasi:
"Joten, mitä noin käytännössä tapahtuu sen jälkeen, kun on katunut syntejään? Todellisuudessa osaa synneiksi katsottavailta (ainakin tiukempien suuntauksien mukaan) ei koskaan saa anteeksi. Ne vain vyöryvät yhä uudelleen ja uudelleen vastaan. Jokaisen suuntauksen kohdalla ne tulee pyytää aina ja aina anteeksi. Ehkä Jumala ne anteeksi voi antaa mutta ihmisille se tuntuu olevan mahdotonta?"
Mitä ei saa anteeksi ja ne vuoryvät ja vyöryvät...
Onko siis tarkoitus että saarnan ym. kautta noita syntejä vain vyörytetään ja vyörytetään koko ajan? Ettei ole edes tarkoitus että niitä saa anteeksi?
Oletko sitä mieltä, että pitäisi kokonaan lopettaa synnistä puhuminen?
Uskon siihen, mitä luterilaisuudessa opetetaan. Ihminen on koko ajan syntinen ja vanhurskas.
En usko siihen, että uskoontullessaan ihmisestä tulee synnitön loppuiäkseen.
Oletko sitä mieltä, ettet arjessa tee mitään väärin joka vahingoittaa suhdettasi toiseen ihmiseen tai vaurioittaa jumalasuhdettasi, erottaa sinua Jumalasta?
Saamme syntimme anteeksi, kun sitä pyydämme, mutta valitettavasti teemme usein väärin uudelleen. Jos emme juuri samaa asiaa, niin teemme väärin jollain toisella tavalla.
Virressä sanotaan, että joka aamu on armo uus.
Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa.
Kiitos Herran, hän auttaa tiellä, meidän kanssamme nyt ja aina on,
täällä suo Isän suosion, rauhan luonansa siellä.
2.
Joka aamu on armo uus, huolet voimme siis heittää.
Rangaistuksenkaan ankaruus ei voi armoa peittää.
Herran hoidosta kiittäkäämme, kun hän taivasta varten kasvattaa,
murheen allakin armahtaa, hänen turviinsa jäämme.
Toiseksi:
Jos minulle olisi joku pitänyt jokin syntisyyssaarnan silloin kun en ollut uskossa, olisin säikähtänyt, pitänyt sitä outona ja aktiivisesti unohtanut sen kokonaan.
Se ei olisi tehnyt sitä, mitä saarnaajalla olisi ollut tavoitteena. Rakentaa yhteyttä Jumalaan.
Minua Jumala puhutteli ja veti puolelleen rakkaudellaan, luomistöillään ja armollaan. Joku toinen pitäisi tätä taas lässytyksenä eikä ollenkaan oikeana.
Me olemme erilaisia. Toiset tarvitsevat lempeää puhetta, jotta se menee perille. Toiset ehkä tarvitsevat kohtikäyvempää puhetta, ehkä kovakorvaisemmat. Armoa ei saa keneltäkään jättää.
Ainakin uskoville mun mielestä pitäisi enemmän saarnata ja keskustella kristillisestä elämäntavasta. Miten elää. Kyllä se oikea ja väärä ja itsetutkistelu tulee siinä luontevasti ilman, että syntejä pitää listata pelkäksi tuomiolistaksi.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että ihmiset eivät välttämättä anna anteeksi ja ihmiset muistavat... ja osa pilkkaa. Mutta sille ei itse oikein voi mitään. Kun tiedät, että olet yrittänyt asiat hoitaa myös ihmisten kanssa selväksi ja saanut myös Jumalalta anteeksi, et oikein voi muuta kuin yrittää jatkaa vain eteenpäin, tietäen, että Jumala on ainakin puolellasí.
En ole sitä mieltä, että synnistä puhuminen tulisi lopettaa. Siitä puhumisen tapaa voi muuttaa. Miettiä kaksi kertaa, miksi jotakin todella pitää syntinä. Eikö vain siinä ole usein ”oma lehmä ojassa”, vain se synti nähdään mitä ei itse (ainakaan omasta mielestä) tee?
Minä kyllä teen väärin ja välillä sitä pahaakin. Enkä todellakaan unohda synnintuntoa tai sitä oikeaa syyllisyyttä. Se on hyvä asia sillä se laittaa tekemään jotain, mikä rakentaa. Väärä syyllisyys on se, joka johtaa pahaan.
Kun ajattelen nykyihmisiä ja niitä vaatimuksia meitä meille asetetaan mistä milloinkin, koen sen voimattomuuden ja ahdistuksen. Kun kaikessa pitää olla niin hyvä ja täydellinen, virheetön ja rikkeetön, että se on kuin vuori jota ei lopulta jaksa nousta. Kun sitten tähän aletaan saarnata, ettet sinä riitä, et ole kelvollinen, ei se kyllä luokseen kutsu. Päinvastoin.
Näin juuri, ei voi muuta kuin yrittää ja jatkaa. Näillä eväillä minkä Jumala on suonut.
"Kun ajattelen nykyihmisiä ja niitä vaatimuksia meitä meille asetetaan mistä milloinkin, koen sen voimattomuuden ja ahdistuksen. Kun kaikessa pitää olla niin hyvä ja täydellinen, virheetön ja rikkeetön, että se on kuin vuori jota ei lopulta jaksa nousta. Kun sitten tähän aletaan saarnata, ettet sinä riitä, et ole kelvollinen, ei se kyllä luokseen kutsu. Päinvastoin."
Oon sun kans ihan samaa mieltä.
Tulee mieleen sama kuin edellisellä kirjoittajalla. Ihmettelen, mihin herätysliikkeeseen tai lahkoon vanhempasi kuuluivat? Ennen kaikkea jäin ihmettelemään kun sanoit, että "Synti oli jotain epämääräistä, ennalta arvaamatonta ja joskus täysin mielivaltaistakin".
Olen itsekin saanut lapsena uskonnollisen kasvatuksen ja taustani on osittain vanhoilislestadiolainen, mutta ei meillä Jumalalla lapsia peloteltu. Sen kyllä muistan, että itsekin koin lapsena, etten millään osannut elää tarpeeksi nuhteettomasti kelvatakseni Jumalalle. Niin meni siihen asti, kunnes tulin aikuisena uskoon. Ymmärsin viimein mitä armolla tarkoitetaan.
Ja joo, Jumala kyllä antaa anteeksi, mutta ihmiset usein eivät. Siksi on helpottavaa ymmärtää, että on olemassa korkeampi oikeudenmukaisuus, joka aikanaan korjaa koetut vääryydet. Lisäksi kannatta muistaa, ettei kaunassa ole hyvä elää. Kauna ei syö niinkään kaunan kohdetta kuin kaunan kantajaa itseään. Sama pätee kateuteen.
Vielä kerran, aivan tavallisen vanhakantisen luterilaisen kasvatuksen olen saanut. Mummo lauloi kirkkokuorossa. Vanhemmat eivät olleet niin vahvoja, isä oli pohtija ja sai lempeän uskon ennen kuolemaansa. Äiti taas oli riviluterilainen eikä voinut aina sietää mummon opetuksia.
Kyllä se lapsen mielestä oli todella mielivaltaista, mikä oli milloinkin syntiä. Esimerkkinä vaikkapa kun joukko ompeluseuralaisia alkoi juoruta, huomautin siitä, ettei se ollut oikein. Sain melkoisen ripityksen siitä, millaista syntiä tein kun puutuin aikuisten puheisiin. Näin siis minä olin se syntiä tekevä, jonka tuli pyytää anteeksi.
Kyllä vain uskonnon opettajatkin opettivat aika samaan malliin. Ehkä olen ollut vain niin herkkä omaltatunnoltani, että tuo opetus oli aivan liian kovaa?
Tuosta lopusta olen aivan samaa mieltä.
Mutta mihin sinun mielestäsi tarvitset vielä synnintuntoa nostattavaa saarnaa?
"Esimerkkinä vaikkapa kun joukko ompeluseuralaisia alkoi juoruta, huomautin siitä, ettei se ollut oikein."
Jep. No nyt alan ymmärtää. Eli oltiin uskovaisia, mutta ei eletty uskossa. Uskovaiset kulissit, mutta niiden takana tehtiin enemmän tai vähemmän syntiä. Kun lapsi huomasi lapsenuskossaan synnin ja sanoi sen ääneen, sitä ei hyvällä katsottu.
Oikeastaan saarnan tarkoitus ei ole synnintunnon nostattaminen, ja yhteinen synnintunnustus voi kuulua jo jumalanpalveluksen alkuun. Jumalan eteen kun ei voi mennä pää pystyssä ja sanoa, että "olen ollut tällä kertaa synnitön". Siihen pystyisi vain Jeesus.
Jumalanpalvelukseen mennään väsyneinä ja syntisinä apostoleina tankkaamaan voimaa. Sitä saadaan sanasta ja sakramenteista, joissa Jumala antaa itsensä ihmisille. Jumalanpalveluksessa saadaan synnit anteeksi ja voimat takaisin, ja sitten seurakunta lähetetään taas matkaan levittämään evankeliumia arkielämän keskelle. Tätä uskovan elämä on. Jos ei voi tankata voimia kirkossa, sitä saa myös Raamatusta, kun ottaa Raamatun käsiinsä nöyrin mielin. :)
Tuosta Jumalanpalveluksesta olen samaa mieltä. Nyt kun ymmärtää uskon aivan toisin. En siis halua mennä kuuntelemaan mitään synnintunnon nostatus saarnoja. Ne olen kuullut jo.
”…ei eletty uskossa.”
Tämähän se aina tulee, väite, joka mielestäni on aivan humpuukia. Kun on nähnyt kaikenlaista, huvittaa tuo väite. En näet ole koskaan tavannut sellaista uskovaa, joka olisi täysin synnitön. Kyllä vain juuri nuo olivat niitä uskossa eläviä – ei heillä muuta elämää tuntunut olevankaan. He todellakin olivat ”luopuneet” elämästä. Enkä ole tavannut sellaisia uskossa eläviä, jotka eivät tekisi aivan samalla tavalla.
Näin se vain käy, kun ei halua nähdä itse itsessään sitä, että näin sitä vain tulee tehneet väärin ja tyhmyyksiä. Jokainen – uskovakin. Vaikka kuinka yrittäisi niitä välttää. Eikä se ole elämää että vältellään, vaan se, että sinne elämään mennään ja luotetaan jotta Jumala kantaa.
Hei. Ymmärsi tuon Faithin "ei eletty uskossa" niin, että oltiin uskossa mutta ei eletty sen mukaan. Ei ymmärretty, että krisitlliseen elämäntapaan ei kuulu juoruilu.
Tuossa kohtaa uskovat aikuiset tekivät syntiä, mutta eivät ottaneet lapsen huomiota vastaan tai eivät siinä hetkessä halunneet ottaa vastaan.
Sinä et tehnyt syntiä, mutta kultuuriin ei varmaan kuulunut, että pieni lapsi tekee noin. Siitä vihastuttiin.
Ehkä heistä joku tuosta ryhmästä iltarukouksessaan pyysi pahanpuhumistaan anteeksi... kuka sen tietää.
Uskossa eläminen ei ole pelkästään sitä, että uskotaan Jumalan olevan olemassa. Se on myös sitä, että tehdään kaikkensa Jumalan tahdon mukaan elämisessä ja synnin karttamisessa. Eihän kukaan täyteen synnittömyyteen pysty, mutta jos vaikka lapsi sanoo aikuisille että he tekevät väärin, silloin pitäisi hälytyskellojen soida. Silloin aikuisten pitäisi mennä itseensä ja myöntää lapsen olevan oikeassa. Lapsen rankaiseminen on sellaisessa tilanteessa ylpeyden syntiä ja tottelemattomuutta Jumalalle.
Kyllä vain tämänkaltaiset asiat ymmärrettiin ja ymmärretään yhä. Ne vain selitetään toisin. Lapsi on aika yksioikoinen.
Tuota, kyllä Raamatussa on aika tavalla ohjeita siitä, kuinka lasten tulee käyttäytyä. Joten kyllä vain siitä näkökulmasta tein syntiä. Opetin aikuisia. Jota muuten tein aika usein. Sehän on sitten sitä niskoittelua.
Muista että tuo oli esimerkki. Kun aivan samaa on kohdannut sitten läpi elämänsä on alkanut suhtautua vähän toisin näihin ”oikein” uskoviin. He ovat aika kovia ja kylmiä ihmisinä. Onneksi olen kohdannut myös toisenlaisia uskovia.
Lisään vielä selvennykseksi, etteivät sanat (esim. "me olemme uskovainen perhe") paljon Jumalan edessä paina, jos teot kertovat muuta.
Noinhan se voi olla. Mutta kun nämä jotka eivät sitä syntiä omasta mielestään tehneet, näkivät vain sen ihmistaimen, joka oli taipuvainen pahaan. Kun ihmistä pitää pohjimmiltaan pahana, toki se kasvatuksessa näkyy?
Ei se välttämättä niin ole. Voihan se olla myös positiivinen asia, että ymmärtää, että ihminen ei ole täydellinen vaan tekee virheitä ja väärin, vaikka ei haluaisikaan.
Kuinka kauan aiot vatkata oman elämäsi traumoja näillä palstoilla ja syyttää 'joitain oikein uskovia' kuinka he ovat kovia ja kylmiä?
Usko vapauttaa anteeksiantoon ja oikeanlaiseen sääliin heitä kohtaan, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
No, sinä voit ajatella että ne ovat minun traumojani. Kuitenkin kyse on jostain muusta. Siitä, mihin esim. sinä tarvitset synnintuntoa sekä saarnoja jotka nostavat sen?
Kuten huomaat, laitoin lainausmerkkeihin tuon ”oikein” uskovat. Heitä on niin monenlaisia, ettei se totuus unohtuisi, jotkut ovat sen uskonsa sokaisemia eivätkä aina ymmärrä, milloin he itse tekevät syntiä.
Mistä muusta sitten on kyse kun jatkuvasti (valtaosissa viesteissäsi) tölväiset 'oikeita uskovia'. Se kiinnittää huomiota.
Sinulla tuntuu olevan kummallinen käsitys. Kuvitteletko, että kaikki saarnat ovat synnintunnon lietsomista? Seurakunnissa on paljon ihan sanan opetusta. Enpä ole täälläkään kenenkään nähnyt vaativan, että kaikki saarnat pitäisi olla niitä synnintunnon nostattamissaarnoja.
On muistettava, että myös etsiviä ihmisiä tulee kokouksiin, jolloin synnintunnosta puhe on paikallaan. Siitähän kristinuskosta on kyse: synti joka erottaa ihmisen Jumalasta.
Usko vapauttaa anteeksiantoon ja oikeanlaiseen sääliin heitä kohtaan, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Mikä tarkoittaa, ettei ole tarve nostaa alinomaa 'noita toisia väärinkäyttäytyviä uskovia' tikun nokkaan.
Käytän tätä termiä ”oikein” uskovat silloin, kun puhun jostain erityisestä ryhmästä. Eli kuten tuolla, jossa epäiltiin uskoa koska se ei ollut ”oikein”, eli eikö silloin pidä olla joku ”oikein” uskovien ryhmä?
En kuvittele, sillä olen saanut kuulla hyviä saarnoja. Täällä vain on esitetty melkoista kritiikkiä sellaisia saarnoja kohtaan, joissa ei ole kylliksi synnintuntoa nostattavaa. Sillä olisin halunnut saada tietää, mitä se antaa uskoville itselleen.
Ketunhäntiä kainalossa?
No se synnintunnon vaatimus tarkoittaa, että ne jotka nukkuvat, heräisivät. Ei se ole tarkoitettu uudestisyntyneille, jotka elävät Jeesuksen opetusten mukaisesti. Eli esim. kirkossa pitäisi olla enemmän ihmisiä herättäviä saarnoja eikä ympäripyöreää humanistista jutustelua.
Jos noudattaa Jeesuksen opetuksia, kyllä se melko lailla oikeaa uskonelämää on. Jos on lain alla, silloin ei olla ymmärretty Jeesuksen työtä. Ilmeisesti itse olet elänyt lain alla olevien vaikutuspiirissä.
Kiva kun pääsit asiaan.
Nukkuvalla kaiketi tarkoitat niitä, joilla ei jostain kumman syystä ole synnintuntoa? Tuota, ainakaan sellaista mikä ehkä näkemyksesi tulisi olla. Sillä tuossa ilmaisit, ettei sellaista ”uudestisyntyneet” kaiketi enää tarvitse?
No, aika tavalla mielestäni moni vapaissa suunnissakin elävä tuntuu elävän lain alla. Heillä on monesti melkoinen syntilista.
Synnintunnon pitäisi siis herätä niissä muissa, jotka eivät ole joko paikalla tai muuten ovat ”suistuneet” tuosta ”uudestisyntyneiden” porukasta hiukan sivuun?
Huomaa että huitelet omissa sfääreissäsi omin käsittein, omin tulkinnoin. Koko ajan olen asiasta puhunut.
Et ole vielä päässyt omien sanojesi tunkemisesta toisten suuhun. Esität jatkuvasti kummallisia tulkintoja toisten viesteistä. Arvelet mitä tarkoitan ja sitten teet arveluistasi omat ilkeät johtopäätöksesi.
Nukkuva eli välinpitämätön uskon asioihin, ei ajattele minne on matkalla, mikä elämässä on tärkeintä. Kastetut ev.lut. kirkon jäsenet, joille kirkko on yhtä kuin joulukirkko, kaste ja hautajaiset.
Uskonelämä on koko ajan kasvua. Olemme kaikki eri vaiheissa, jotkut ovat lain alla, jotkut päässeet sieltä pois jossain vaiheessa, jotkut eivät ole sinne joutuneetkaan. Ei lain alla elävä ymmärrä armosta puhua toisillekaan, pastorikin voi olla lain alla ja silloin on lampailla kurjat oltavat. Mutta mikä parasta, lampaat voivat johdattaa paimenensa armon alle.
Miten synnintunto voi herätä niissä, jotka eivät kuule saarnaa? ?
Kysyin tarkennusta aivan ystävällisesti. Kiva kun tarkensit. Nukkuva on siis vain välinpitämätön. Uskossa kyllä, mutta ei jaksa välittää hengellisistä asioista. Näinkö?
Niin, jos siis luterilaisen kirkon jäsenet (ainakin se suurin osa) on nukkuvia, niin silloin kirkoissa pitäisi saarnata kaiketi sitä synnintuntoa. Mutta kun juuri nuo nukkuvat taitavat olla sitä porukkaa, jotka eivät käy kuuntelemassa mitään saarnoja? Näin sen itse ymmärtäisin.
Joten kuinka todellakin se saarna koskettaa ketään, jos paikalla ei ole niitä nukkuvia? Ja ne jotka siellä ovat, eivät halua ehkä kuunnella sellaisia saarnoja. Ainakaan niin että kokisivat sen koskevat juuri itseään.
Voit kysyä: mitä tarkoitat nukkuvalla mutta ystävällistä ei ole laittaa omia sanojasi toisten suuhun aprikoimalla mitä toinen ehkä tarkoittaa. Onko siis sinusta kaikki kastetut kirkon jäsenet uskossa? Ei minusta vaan ovat nukkuvia eli eivät ole heränneet hengellisesti. Kastehan ei uskoa vauvalle anna.
Juuri joulukirkko olisi niille nukkuville oikein hyvä paikka herätä, jos vaan pappi ymmärtäisi käyttää tilanteen hyväksi.
Sanoit: "Synnintunnon pitäisi siis herätä niissä muissa, jotka eivät ole joko paikalla tai muuten ovat ”suistuneet” tuosta ”uudestisyntyneiden” porukasta hiukan sivuun?"
En ole mitään tuollaista puhunut. Tässä nähdään se, mitä siitä seuraa kun asetat omia sanojasi toisten suuhun. Kannattaa tehdä suoria kysymyslauseita eikä omia väitelauseita kysymysmerkillä.
Jos saarna ei koske itseä, niin eihän siitä tarvitse ottaa sitä osaa itselleen, minkä ei koe koskevan itseä. Jos ei halua kuunnella saarnaa, voi lähteä pois. Ei saarnoja pidä kuitenkaan ihmisten korvasyyhyyn tehdä.
Ehkä jälleen koetin kiirehtiä asiaan liian nopeasti? Siksi jatkoin asiaa niin kuin olen sen ymmärtänyt. Olen pahoillani etten osaa uskonnollista jargonia eli ”kaanaan kieltä” kovin hyvin, silloin kaikki termit eivät avaudu itsestään selvästi. Koetan kysyä aina niin suoraan kuin osaan. Ja tiivistää samalla.
No, ehkä kuitenkin saan tarkentaa – en ole mikään ajatusten lukija! Niin, jos paikalla on vain uskovia, niin ajattelin että nukkuvia ovat myös he. Miksi he eivät voisi olla? Miksi siis saarnataan myös sellaisissa tilaisuuksissa synnintunnosta, jossa ei ole niitä syntisiä?
No, joulukirkko ehkä sellainen voisi olla. En tiedä. Ehkä se voisi toimia? Sittenhän sen näkisi, kuinka moni poistuu paikalta. Olen joskus ehdottanut, että ilmoitettaisiin suoraan minkä suunnan pappi on milloinkin saarnamaassa. Onneksi minulla on hyvä ystävä, joka tuntee papit paremmin. Hän aina laittaa viestin, milloin ei ehkä kannata mennä kirkkoon tai voi mennä johonkin toiseen kirkkoon.
Kyllähän sitä korvasyyhyyn tehdään niitä synnintuntoakin nostavia saarnojua, joistakin on hauskaa sellaisia kuunnella.
Syytät lukijaa, et kirjoittajaa. Kyllä minä näin kirjoituksesi viestin siten, että sinä olisit niitä harvoja uudestisyntyneitä ja vain muut uskovaiset tekisivät syntiä - uudestisyntyneet eivät, eivätkä siten synnintuntoakaan tarvitsisi.
Usein on tapana miettiä, mikä omassa kirjoituksessa meni pieleen, jos se ymmärretään väärin. Tokihan sitä voi hyökätä lukijankin kimppuun, että hänen vikansa... mutta viestintä lähtee kuitenkin viestijästä.
Jos minua tarkoitat, niin en koskaan, koskaan ole mainostanut itseäni minään harvana uudestisyntyneenä taikka että vain muut uskovat tekevät syntiä. En koskaan ole sanonut, että uudestisyntyneet eivät tekisi syntiä. Tässä ketjussakin puhun ihan toista kuin mitä sinä väität.
mummomuori
Aloituksesi kuvaa selkeästi henkilöä, joka on lain alla.
Jeesus tuli juuri vapauttamaan siitä.
Ateismi vapauttaa tavallaan myös lain alta (kielloista ja suorituspakosta), mutta se ei vapauta synnistä, eikä tuomiosta. Se pikemminkin rohkaisee ihmistä syntiin. Vain Jumalan armo ja rakkaus vapauttaa ihmisen synnistä, synnintunnosta ja tuomiosta..
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa." (Tiitus 2:11-12)
Kristinusko rohkaisee moraalittomuuteen eli syntiin (unohdat, ettei sana ole kristittyjen omistuksessa, vaikka käytättekin sitä omasta uskonnollisesta näkökulmastanne). Se rohkaisee pitämään muita alempiarvoisempina ja jopa vihaamaan ja tappamaan. Se usein johtaa haluun poistaa muut uskonnot ja näkökulmat pakolla.
Ateismissa taas ei varsinaisesti ole mitään mikä johtaisi mihinkään. Se on edelleenkin vain epäuskoa, ei aate tai uskonto.
"Kristinusko rohkaisee moraalittomuuteen eli syntiin (unohdat, ettei sana ole kristittyjen omistuksessa, vaikka käytättekin sitä omasta uskonnollisesta näkökulmastanne). Se rohkaisee pitämään muita alempiarvoisempina ja jopa vihaamaan ja tappamaan. Se usein johtaa haluun poistaa muut uskonnot ja näkökulmat pakolla. "
Ei ole totta.
Joo, eiköhän ateismissa ole kyse juuri tuosta.
Jotta voisi väittää, ettwei ole totta, niin täytyy kieltää iso lohko historiaa ja nykyajankin tapahtumia. En toki väitä, että kristinusko jokaisen kohdalla johtaisi näihin mutta useiden kohdalla johtaa. Myös tämän palstan kristityt kirjailijat ovat osoittaneet, että heidän uskonsa on johtanut vihaan tai ainakin on ylläpitänyt tuota vihaa.
*useat tämän palstan kristityt kirjoittajat....
Mistä?
Yllä muuten esimerkki siitä mistä juuri kirjoitin.
Faith. Hyvä huomio.
En koskaan käsitä JAAKOBIN mainintoja. Minusta ateismi EI rohkaise syntiin.
Vaikka itse en omaa syntikäsitettä, niin kuitenkin kun joskus olen valehdellut, saa se minut tuntemaan kauan huonoa oloa. Eli ainkaan huonoja asioita ateismi ei rohkaise tekemään, vaikka ei ateismi täydelliseksikään tee, kuten ei mikään muukaan atteellisuus.
Kiitos mummomuori noista avautumisista. Ymmärrän nyt miksi sinulla on niin outo näkemys kristinuskosta. Jos lapsena syötetään ihmiselle syntiä ja sen kaivelemista ilman turvallisen Jumalan läsnäolo ja lohdutusta, niin ei se kuva kristinuskosta varmaan koskaan korjaannu. Itsellä oli paljon turvallisempi lapsuus, kun äiti oli ns. kirkkouskovainen ja opetti meille turvaatuottavan Jumalan. Lapsihan itsessään vaistomaisesti kokee Jumalan ja Jeesuksen turvalliseksi.
Jostain syystä nämä lestadiolais ym. saarnaajat tarjoavat ihmisille syntiä, josta sitten voivat itse hänet vapahtaa, vaikka Jeesus on se syntien sovittaja.
Sinänsä en osaa sinua neuvoa muuta kuin sen mistä olen sinulle asiaasi enempää tuntematta kertonut, että suora yhteys Jeesukseen uskossa ja totuudessa joko yksin taikka jonkun viisaan saarnaajan kanssa ja ottaa vastaan armo Jeesuksessa, sillä Jeesus itse sanoo, että "Joka minun luokseni tulee, niin häntä en pois heitä !". Siinä se - koko evankeliumi. Ja kun Jeesuksen nimessä synnit ovat anteeksiannetut, niin ne sitten ovat anteeksiannetut kertakaikkiaan ja lopullisesti. Jumala ei ainakaan niitä enää muistele - ihminen voi joskus itse ja paholainen voi niitä ihmisen mieleen vielä syöttää, mutta sittenkin tulee vaan muistaa, että anteeksiannetut ovat ikuisiksi ajoiksi. Amen
Olen ollut jo niin monen saarnaajan kanssa tekemisissä, eikä heistä kukaan ole ollut ihmistä kummempi. Toisinaan voi sanoa että ihan samaa mutta vain toisenlaisin sanoin. Ei se sisältä siitä muutu vaikka kääreet olisivat kuinka koristeelliset.
Niin, joten miksi siis ihannoit mm. tätä imatralaispappia, joka juuri saarnasi kuin sinun mielestäsi kristityt lestadiolaiset tekevät?
"Jostain syystä nämä lestadiolais ym. saarnaajat tarjoavat ihmisille syntiä, josta sitten voivat itse hänet vapahtaa, vaikka Jeesus on se syntien sovittaja."
Joo, eivätkä ole ainoita. Kyllähän syyllistäjiä ja houkuttajia riittää. Ensin herätetään syyllistämällä, pakottamalla tai muuten henkisesti painostamalla jokin puutteen tai sairauden tunto (lue synnintunto), ja sitten tarjotaan siihen lääkettä. Toisin sanoen potkitaan toinen ensin maahan, ja sitten ollaan tarjoamassa auttavaa kättä. Vapahtajaa ei ole, vaan ihminen ryhtyy itse Jumalaksi toisen ihmisen elämässä.
Jostain syystä osa vapaista suunnista on aika hyviä aivan samassa asiassa - synnintunto on se kaikkein tärkein.
Minulla muuten tulee näistä asioista puhuessa aina mieleen Jeesus erämaassa.
Saatanahan painosti ja kiusasi Jeesusta ja yritti herättää hänessä ajatuksen jostain puutteesta tai tarpeesta, jonka s*atana olisi ehkä täyttänytkin, mutta samalla se olisi saanut Jeesuksenkin orjakseen.
Joo, koska monet lahkot eksyttävät kannattajiaan. Ei niiden alkuperäinen tarkoituskaan ole johdattaa ihmisiä Jumalan yhteyteen, vaan tehdä seurakuntalaisista omia orjiaan. Takana ovat lahkojohtajien maalliset rahan ja vallan tarpeet.
Itse en ole koskaan kiinnittänyt huomiotani siihen ihmisiin eli esim. saarnaajaan. Kun tulin uskoon, niin heti tunsin ja tunnistin Jeesuksen. Jeesuksen sanat että heitä ketään pois, joka Hänen luokseen tulee, niin kosketti niin syvältä, että kaikki se mikä on ihmisestä häipyi jonnekin kauas. Ja senjälkeen se ihminen on ollut vain ihminen - lähimmäinen eikä mikään auktoriteetti. Sain siis kosketuksen suoraan Jumalalta ja se sitten ratkaisi nämä uskonasiat.
Ymmärrän kyllä että sinun ja monen muun kohdalla, kun on ollut tämä liike taikka ne auktoriteetit omine vaatimuksineen niin keskeisiä, niin tästä ei pääse irti koko elämän aikana. Mutta silti olen vakuuttunut, että Jeesus itse voi tämän kaiken korjata, että tulee toimeen näiden asioiden kanssa.
Avain tässä on se, että Jumala antaa ne synnit anteeksi Jeesuksen tähden eikä kukaan ihminen. Ja kun Jumala on synnit anteeksi antanut, niin ei kannata kuunnella ketään ihmistä eikä omaa sisäistä ääntä - synnin ovat kertakaikkiaan ja lopullisesti anteeksiannetut eikä niillä tule olla enää valtaa sinuun. Näin alkaa se eheytymisprosessi, joka on kyllä elämänmittainen mutta uskova kyllä pärjää sen kanssa. Synnin valta --- siis VALTA - on murrettu.
Synnintunto ei ole se tärkein, mutta välttämätön, jotta synnit voi tunnustaa ja näin saada anteeksi Jeesuksen nimessä.
Tästähän syystä se Imatran pappikin ensin syntyi julisti, mutta vahinko vaan, että se suntio ja liturgi sitten esti armon julistuksen Jeesuksen nimessä, joka aina kuuluu loppuun, kun syntisyyttämme tuodaan esiin.
Jos armon julistus estetään, niin se on kyllä suuri synti näiltä suntiolta, liturgilta ja naispapilta.
Tätä kohtaan ajattelen minäkin aika usein.
Olisihan se pappi kerinnyt armostakin haastamaan, jos ei niin olisi omaa himoaan tuomita muita noudattanut. Ja olisi se pappi voinut puhua niistäkin synneistä, jotka nyt tuntuvat olevan tabuja – kuten ahneus, toisten tuomitseminen, ja omaisuuden himo.
Ei ehtinyt, kun saarna keskeytettiin suntion ja liturgin toimesta. Ahneudesta hän nyt ainakin puhui ja omaisuuden himosta. Se, että kenenkään tule tuomita, niin siitä on turha puhua, koska se on kristinuskon kulmakiviä. Jokainen tulisi tietää että meillä ei ole tuomiovaltaa.
Tärkeää olisi aina, että saarnaaja saa puhua loppuun saakka, että synninpäästö ehditään antaa.
Sinä olet kyllä tahallaan väärinymmärtämisen mestari.
Ei ollut mitään liikettä. Tokihan lapselle vanhemmat ihmiset ovat auktoriteetteja, vai mitä?
Tuskin sinäkään elit missään sekulaarissa ympäristössä, jossa et koskaan kuullut mitään uskoon tai uskontoon liittyvää? Että noin vain suit sait sitten aloit uskoa ihan yksin ja vieläpä samalla tavalla kuin tietyt suuntauksen opettavat? Etkä vieläkään käy missään kokouksissa etkä lue mitään muuta uskonnollista kirjallisuutta kuin Raamattua?
Miksi muuten jotkut uskovat eivät puhu siitä, ettei synnintuntoa pidä turhaan raahata mukanaan? Että on todella olemassa armo? Ilman mitään muita koukeroita.
Saatana yritti saada Jeesuksen pois Jumalasta, joka ainoana voi auttaa ja parantaa.
Tästä syystä myös täällä julistamme Jeesusta, joka ainoana voi auttaa, parantaa ja antaa synnit anteeksi.
Tuota, joku oli mittaillut aikaa. Että kyllä vain sitä olisi ollut. No, mielestäni koko pappi ei ehkä olisi pitänyt päästää saarnatuoliin. ehkä hän oli mieleltään hiukan epätasapanossa ja siksi saarna meni vähän puihin.
Mitä mieltä olet Sadinmaasta? Hänen saarnojaan kuuntelen mielelläni.
"Tuota, joku oli mittaillut aikaa. Että kyllä vain sitä olisi ollut."
Aikaa olisi ollut pilvin pimein, mutta liturgi ja suntio eivät sallineet enää armon julistusta. Jotenkin viha täytti heidän mielensä niin perinpohjin siinä loppuvaiheessa, että huudoksi se kirkonmenokin meni.
"Ei ollut mitään liikettä. Tokihan lapselle vanhemmat ihmiset ovat auktoriteetteja, vai mitä? "
Monen kohdalla on se liike ollut päsmärinä. Näin tuossa sanoinkin.
"Tuskin sinäkään elit missään sekulaarissa ympäristössä, jossa et koskaan kuullut mitään uskoon tai uskontoon liittyvää? "
Lues nyt ensin mun viestit ennenkuin vastaat. Minun kohdalla - kuten tuossa edellä jo kirjoitinkin - niin äitini toi meille lapsille turvallisen Jumalan johon itsekin uskoi ns. kirkkouskovaisena. Lähtökohtani olivat siis parhaat mahdolliset.
Itse en ole uskonut koskaan mihinkään suuntauksiin enkä heidän oppeihinsa. Jeesus itse lähestyi minua ja otin Hänet vastaan. Minut johdatettiin heti alkusekunneille Herramme Jeesuksen huomaan kuten vapaissa suunnissa aina tehdään. Se opetus tulee sitten myöhemmin Raamattukursseilla, joissa käyhdään Raamattua läpi.
"Miksi muuten jotkut uskovat eivät puhu siitä, ettei synnintuntoa pidä turhaan raahata mukanaan? Että on todella olemassa armo? Ilman mitään muita koukeroita."
TÄmä on eräs niistä vakavista vinoutumista mitä sielusi syvyyksiin on jäänyt. Ehkä et jotenkin huomaa sitä armon julistusta, mitä itse olen ainoastaan saanut osakseni uskoni tiellä ? Onkohan tosiaan näin, että lapsuuden virheet "kostautuu" näin koko elämän ajan, että sitä armon julistusta ei edes huomata, vaikka kokemukseni mukaan vapaissa suunnissa ei muuta julistetakaan saarnaamismielessä ?
Kyllä tuossa ajassa, mitä saarna kesti olisi saanut armon sanakin kuulua. Saarna on saarna, ei raamattutunti.
Hyvä että saarna keskeytettiin, saarnaaja oli selkeästi epäasiallinen. Kirkonmenoon kuuluu kirkkorauha ja sitä kuuluu työntekijöidenkin noudattaa (ei siis tuollaisia kysymyksiä).
tt11 kirjoituksesi on asiatonta, pahantahtoista tulkintaa.
Hyvä, että täydensit. Siis:
Jos Jeesus olisi suostunut erämaassa s*atanan houkutuksiin, s*atana olisi onnistunut erottamaan Jeesuksen Jumalasta ja saanut hänet orjakseen.
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
”…kuten vapaissa suunnissa aina tehdään…”
Juu, olenhan tutustunut niihinkin. Kyllä vain siellä juuri niitä koukeroita on jos jonkinlaisia. Onneksi olen tutustunut myös mukaviin vapaita suuntia edustaviin. He eivät tosin ole estradeilla ja ovat niitä hiljaisia rivijäseniä. Eivät siis lähde ihan kaikkeen mukaan.
Muuten, kyllä vain siellä sitä synnintuntoa saarnataan. Sitten se armo luvataan antaa jopa yhteisössä, kunhan ensin sitä, tätä ja vähän tuota… Kerran kysyinkin entä kun on tunnustanut syntinsä ja saanut ne anteeksi Jumalalta, mutta ei silti halua siihen porukkaan, on tyrmän ollut melkoinen. Kuulemma se ei ole mahdollista, että on saanut anteeksi jos ei tunne pakottavaa tarvetta liittyä juuri heidän yhteisöönsä.
Että siihen se jäi. Oli kai vääränlainen synnintunto?
Ei kait nyt kenenkään aikuisen pidä ihan kaikkea hölmöyttä uskoa! Miksi sinä riiput noissa hömelöissä ihmisten tulkinnoissa? Kai sinä nyt tiedät, että armo saadaan Jumalalta eikä ihmisiltä?
Itse olen eri seurakuntien kokouksissa kuullut vain ja ainoastaan sellaista opetusta uskoontulleille, että rukoile Jumalan johdatusta seurakuntayhteyden löytymiseksi. Ettei meidän seurakunta ole välttämättä se oikea seurakunta, jonka Jumala on sinulle tarkoittanut.
Voitko mainita, mikä seurakunta ja oliko pastori, joka opettaa, että synnit saa anteeksi vain liittymällä heidän seurakuntaan. Tuo kuulostaa kyllä jo ihan eksyksissä olevalta poppoolta.
"Kyllä tuossa ajassa, mitä saarna kesti olisi saanut armon sanakin kuulua. Saarna on saarna, ei raamattutunti. "
Ei kuulunut, koska saarna keskeytettiin. Saarnaajat yleensä valmistelee saarnansa asia kerrallaan ja sitten lopuksi on se armon aika, että se jää sitten kuitenkin ihmisten mieliin. Näin se aina menee ja siksi onkin tärkeää, että kukin saarnaaja saa puhua loppuun saakka.
On julmuutta keskeyttää saarna ilman armon sanomaa.
Mitä tulisi kirurgin työstä, jos leikkaus keskeytetään kun vatsa on vielä auki ja pitäisi vielä neuloa kiinni.
"Muuten, kyllä vain siellä sitä synnintuntoa saarnataan."
Äläs nyt taas ala väänteleen toisten viestejä !
Kuten olen sanonut, niin aina ensin - silloin kun synneistä puhutaan - niin ensin synti ja sitten aina armo, että se armon sanoma jää ihmisten sydämiin eivätkä jää kitumaan syntiensä tuskissa.
"Sitten se armo luvataan antaa jopa yhteisössä, kunhan ensin sitä, tätä ja vähän tuota… "
Yritäs nyt pitää oma ketjusi asiallisena kun näin hyvin ollaan onnistuttu.
Armolla ei ole IKINÄ ehtoja. Armo tulee uskosta Jeesukseen kun tunnustaa syntinsä ja pyytää ne Jeesuksen nimessä anteeksi. Ei tässä ole ehtoja eikä niitä tule sinunkaan omassa mielessäsi asetella.
Jotenkin olet nyt jäänyt kiinni näihin synninpauloihin ja sairaaseen toisten vikojen kaivelemiseen. Vie kaikki nämä Jeesukselle - Hän kyllä haluaa auttaa sinua.
Kuten varmaan olet huomannut, en riipu ihmisten tulkinnoissa. Ei tuota sanota ihan suoraan, mutta kyllä se jonkin ajan kuluttua sieltä tulee jossain muodossa. Onpa joku se ihan suoraankin sanonut.
Tuota, noita seurakuntia on ollut useita, enkä niiden nimiä enää edes muista. Mutta heitä on ollut etenkin helluntaikirkosta ja cityseurakunnasta. Vapaa-kirkosta jokunen, samoin adventtikirkosta. Ja mitä muita pieniä ryhmittymiä sitten onkaan ollut. Toki myös lestadiolaisilta. Ortodoksikirkkoon liittyessä olisi pitänyt käydä rippikoulu. Suomessa on aika vähän muita protestanttisia kirkkoja, joten heitä ikävä kyllä en ole päässyt haastattamaan.
Oma lukunsa lienee Pelastusarmeija. Jehovan todistaja ja mormonit?
Älä selitele.
Kuten kirjoitin, saarna kesti niin kauan, että siinä ajassa saanaaja jo kertoo evankeliumin armon sanan.
Saarna keskeytettiin kun se muuttui epäasialliseksi kyselemiseksi. Ja hyvä niin.
Loppuvertauksesi ei sovi käsiteltävään asiaan.
'selittele
'saarnaaja
"Voitko mainita, mikä seurakunta ja oliko pastori, joka opettaa, että synnit saa anteeksi vain liittymällä heidän seurakuntaan. Tuo kuulostaa kyllä jo ihan eksyksissä olevalta poppoolta."
Näitä löytyy kyllä - lestadiolaiset, Jehovan todistajat, mormoonit, joskus myös adventistit, scientologia, moonilaisuus, Phelpsin porukka, .... mutta vastuullisissa vapaissa suunnissa tällaista ei esiinny.
Aina kun joku julistaa, että vain heidän porukoissaan se armo ja pelastus löytyy, niin ei kannata kuunnella.
Armo ja pelastus tulee vain ja ainostaan uskosta Jeesukseen. Kun ihminen uskoo Jeesukseen ja ottaa Hänet omaksi Vapahtajakseen, niin pelastus on varma. Muuta tietä taivaaseen ei ole kuin Jeesus Kristus. Amen
Päinvastoin olen saanut kirjoituksistasi sen kuvan, että sinulle merkitsee paljon se, mitä toiset sanovat. Jos ei näin olisi, en näkisi mitään mieltä jatkuvasti vaan puhua kielteistä toisista uskovista. Kaikki tiedämme, että olemme vajavaisia, kukaan ei ole toista parempi. Mutta sydämen kyllyydestähän suun sanotaan puhuvan.
Eli ei sinulle siis olekaan sanottu mitä väitit: "Kuulemma se ei ole mahdollista, että on saanut anteeksi jos ei tunne pakottavaa tarvetta liittyä juuri heidän yhteisöönsä."
Vai onko sanottu juuri noin? En nyt taaskaan osaa seurata ajatuksenjuoksuasi.
"Kuten kirjoitin, saarna kesti niin kauan, että siinä ajassa saanaaja jo kertoo evankeliumin armon sanan."
Mutta pätkästiin loppu pois väkivaltaisesti ! Jaakkola oli tietenkin ajoittanut saarnan niin että ehtii sitten lopussa vielä julistaa kirkkoväelle armon sanomaa, mutta tämä estettiin suntion ja liturgin toimesta. Myös naispapilla olisi ollut mahdollisuus nopeuttaa saarnaa vastaamalla jo eka kysymykseen.
Mutta nämä kolme ihmistä estivät nyt sen loppuosan saarnasta ja pakotettiin siirtymään suoraan uskontunnustukseen.
Tuota, kyllä vain niin on sanottu ja moneen kertaan, että vain se oma suuntaus on se ”oikea”. Kuten täälläkin on epäilty moneen kertaan, etten sittenkään ole uskossa. Koska olen liian eri mieltä monesta asiasta.
Tässä huomaa että kuinka lukija tulkitsee asiaa. Kyllä se joskus merkitsi jotain, että kuvittelin tulevani hyväksytyksi uskovien keskuudessa. En sitten tullutkaan ihan kaikkien. On pieni joukko, joiden parissa jotenkuten hyväksytään. Se että kyseenalaista ja kyselen, tulee siitä että tiedän monen muunkin näitä asioita ajattelevan. Riittää, kun tiedän Jumalan hyväksymän minut, vaikkei kaikkia tekojani aina hyvällä katso.
Kun hyppää ulos sieltä omasta navastaan ja miettii, mitä noin yleensä asiat ovat, se auttaa ymmärtämään, miksi joku aihe kiinnostaa. Tai sitä, että miksi ei olla niin kiinnostuneita vaikka juuri tuosta synnintunnon saarnaamisesta joka kerran. Mielestäni se tulee tässä ketjussa jollain tapaa esiin. Vai kuinka?
Höpö. Höpö. Älä selitä. Onko sun vaikeaa ymmärtää mitä kirjoitetaan, vai mitä jankkaat.
SINÄ ET TIEDÄ YHTÄÄN MITÄÄN, miten Jaakkola oli ajoittanut ja ajatellut vielä sanoa. Hän piti jo pitkän saarnan ja jatkoi epäasiallisesti.
Kirkossa, messuissa on kirkkorauha (perustuu lakiin), jota myös työntekijöiden tulee kunnioittaa. Jos ei kunnioiteta, niin silloin tulee toimenpiteitä, tässä tapauksessa saarna katkaistiin. Saarnahan oli kestänyt jo vaikka kuinka pitkän aikaa ilman armon sanaa. Turha inttää.
Lopeta jo. Menet sekaisin aiempien vastauksiesi kanssa.
Kun sanoit, ettei sitä sanota ihan suoraan ja heti seuraavassa lauseessa sanoit, että onpa se suoraankin sanottu, siksi olin ymmällä.
Kyllä kait kristityn pitää ensi sijassa katsoa, mitä Raamattu asioista sanoo. Käsityksesi on monesti olleet Raamatun ulkopuolelta, miten historiassa ihmiset ovat käyttäytyneet. Olet monissa asioissa tavallaan kuin vastarinnassa Raamatussa kerrotun kanssa. Tämä lienee se selvin syy, jos uskoasi on epäilty.
Eihän kristityn pidä katsoa siihen, miten ihmiset ovat käyttäytyneet ja muodostaa siitä 'raamatullinen kantansa' vaan katsoa Raamatusta, mitä siellä sanotaan. Menee helposti harhaan kun rupeaa haahuilemaan ihmisten erilaisissa käsityksissä ja yrittää niistä muodostaa omalla järjellä kantansa. Minusta juuri tämä on sitä omaan napaan tuijottamista, vatvoo ja vatvoo miksei minua hyväksytä, ei pysty antamaan menneitä anteeksi vaan syyttelee jatkuvasti muita uskovia. Mutta kun pystyy nousemaan itsensä yli ja ohi ja katsoo vain ja ainoastaan uskon asioissa Jumalan sanaan ja Jeesukseen eikä muihin ihmisiin, ei edes seurakuntansa pastoriin, välttyy eksymiseltä paremmin.
Eihän kaikki seurakunnassakaan välttämättä ajattele samalla tavalla kaikista asioista. Mutta ei siitä tarvitse tehdä mitään riita-asiaa tai erottavaa tekjää. Moni saa tuntea olevansa usein ihan yksin seurakunnassa, jossa ei tunne saavansa mitään toisilta uskovilta. Se on raskasta varsinkin silloin kun elämässä on vaikeita aikoja. Mutta sellaiset ajat voivat olla myös Jumalan koulua, jossa ihminen oppisi turvautumaan vain Jumalaan eikä ihmisiin. Monet monet ovat saaneet kokea tällaista erämaata.
"Tai sitä, että miksi ei olla niin kiinnostuneita vaikka juuri tuosta synnintunnon saarnaamisesta joka kerran. Mielestäni se tulee tässä ketjussa jollain tapaa esiin. Vai kuinka?"
En ymmärrä mitä tarkoitat.
"SINÄ ET TIEDÄ YHTÄÄN MITÄÄN, miten Jaakkola oli ajoittanut ja ajatellut vielä sanoa. Hän piti jo pitkän saarnan ja jatkoi epäasiallisesti."
Tiedän kyllä miten tällaiset saarnat AINA menee !
Kristinuskossa kuvio on aina sama (silloin kun synnistä nyt puhutaan), että ensin synti ja sitten armo. Amen
Kirkkorauhaan kuuluu, että kukaan ei keskeytä saarnaa eikä häiritse kirkonmenoja. Nyt tämä suntio ja liturgi häiritsivät kirkkoväen kuullen saarnaavaa pappia huutamalla suureen ääneen vihaisesti kesken saarnan.
No, olen pahoillani, etten aina muista huolellisemmin muotoilla lauseita. Ehkä asia kuitenkin tuli esille?
Niin, uskoni kohde ei ole Raamattu. Toki se on hyvä käsikirja ja täynnä opetuksia, joista voi ottaa vaarin. En voi sille mitään, että todellisuus tulee ottaa huomioon, eli myös historia. Kuten vaikka tässä synnin käsitteestä. Miten paljon sillä on tuhottu ihmisiä? Synnintuntoa on käytetty hirvittävänä vallankäytön välineenä.
Ikävä että koet syyttelynä kirjoitukseni – tunnetko siis syyllisyyttä eli sitä synnintuntoa? Huomaatko että syyllisyyden kokeminen on helppoa, silloinkin kun siihen ei ole mitään syytä. Synnintuntoa voi nostaa helposti, jotkut nostavat sitä jopa itse itselleen eivätkä tarvitse siihen edes syyllistämistä. NO, ei kenenkään tarvitse tuntea muita mielipiteitä syyllistäviksi, jos ei ole syytä.
Tarkoitin ettei kaikki koe tuollaisia saarnoja tarpeellisiksi joka kerran, kun käyvät kirkossa tai muussa tilaisuudessa.
Taaskaan mummo ei ymmärtänyt mitään siitä mitä sille kirjoitettiin.
Höpö, höpö. Kylläpä jaksat inttää, vaikkei sulla asiaa ole :)
No eipä mummis todellakaan ymmärtänyt kirjoitustani!
Kerrotko mikä lauseeni ilmentää sinulle, että kokisin kirjoituksesi syyttelynä?
Kysyt tunnenko syyllisyyttä kirjoituksistasi ja vastaat itse aivan kuin tuntisin ja annat jopa ohjeita siitä pois pääsemiseksi! – En todellakaan syyllisty kirjoituksistasi! Lähinnä niistä tulee kiukkua kun ne jatkuu tarpeeksi pitkään ja väärinymmärrät kaiken aikaa eikä mikään oikaisu tunnu menevän perille..
Tiedätkö miksi aloittamasi ketjut venyvät pitkiksi? Ei siksi, että ne olisivat välttämättä mielenkiintoista keskusteltavaa vaan siksi, että sinun tulkintasi toisten viesteistä ovat niin kiharaisia, että niiden oikaisut venyttävät ketjut pitkiksi. Nytkin on sekundaarista hälinää pitkin ketjua sinun väärintulkintojesi vuoksi.
En usko että on yhtäkään raitista uskovaa, joka vaatisi/haluaisi synnintuntosaarnoja joka kokouksessa. Se on kyllä sinun omaa päänsisäistä tulkintaelämää, jolla ei ole yhteyttä todellisuuteen.
”En usko että on yhtäkään raitista uskovaa, joka vaatisi/haluaisi synnintuntosaarnoja joka kokouksessa.”
Näin yksikertaista se on keskustella aiheesta. Tässä olen samaa mieltä. Siksi olen hämmästynyt siitä, että tuollaisia saarnoja niin kovasti kaivataan. Ehkä silloin tällöin paikallaan. Mielestäni ei siis riitä se, että pelkkä synnintunto herätetään. Ja sekin miettien, mitä synnintuntoa siinä haetaan.
Keskustelu ei ole yksinkertaista sen vuoksi, että on samaa mieltä. Voi olla täysin vastakkaistakin mieltä, mutta silti voi syntyä mielenkiintoinen keskustelu, kun ei vääristele toisen sanomisia eikä aseta omia sanojaan toisen suuhun.
Sinulla taitaa olla jotenkin kieroutunut mieli. Syydät ketjun täydeltä jotakin tuubaa palstakirjoittajien halusta itseruoskintaan synnintuntosaarnoilla ja sitten kiepsautat kaiken päälaelleen.
En minä vaan näe, että täällä "tuollaisia saarnoja niin kovasti kaivataan".
"Mielestäni ei siis riitä se, että pelkkä synnintunto herätetään."
Eihän täällä ole kukaan tuollaista väittänytkään.
"Ja sekin miettien, mitä synnintuntoa siinä haetaan."
Eli että olisi olemassa synnintunto-laatueroja? Kun raittiisti puhuja saarnaa, Pyhä Henki tekee työn, ei ihminen herättele kenenkään synnintuntoa.
Huh, jaksoitpa sinä laskettaa vihaasi :O Minusta Mummomuorin viestejä oli selkeämpää lukea kuin sinun, anteeksi vain. Tuntui, että sinä jotenkin pompit aiheen ympärillä ihan kuin olisit pelännyt sanoa suoraan mielipiteitäsi - kunnes raivostuit ja aloit ruotia toista kirjoittajaa. Meniköhän vähän liian pitkälle? Ehkä siinä omassakin toiminnassasi olisi ollut korjattavaa, eikä vain toisen?
En minä ole nähnyt sinun puhuvan esim. homoseksuaaleista tähän sävyyn kuin nyt tässä puhut armosta. Täytyy sanoa, että olen pitänyt sinua hyvin tuomitsevana ja kylmänä ihmisenä, enkä olisi voinut kuvitella mitään armoon viittaavaakaan suustasi tulevan.
Kiinni näihin synninpauloihin ja sairaaseen toisten vikojen kaivelemiseen... joo, noin minä suunnilleen olisin sinua kuvannut.
Sinähän se vasta vihaasi lasketatkin. -:DD
~~~ nikille,
Mainitse se lauseeni/lauseet, jossa vihaa ja raivoa ilmenee.
Voi vaikku kuinka usein on nimimerkki tt11 kirjoittanut, että homoseksuaaleille on nimenomaan armoa julistettava. Ihmetyttää täällä nyt joidenkin lukutekniikka. Luetaan sitä, millainen mielikuva on muodostettu kirjoittajista ja luetaan siihen omaan mielikuvaan, ei sitä, mitä reaalisesti mustaa valkoisella viesteissä on.
Mielenkiintoista miten erilaisissa mikrokosmoksissa ihmiset elävät ja tätä kautta sitten katselevat maailmaa. Minä taas en ole koskaan oikein kuullut syntiä mainittavan edes kirkossa, joten kuulostaa sinänsä mielenkiintoiselta, että joku tällaisesta vielä tänä päivänä on kuullut on tai kokee, että sitä nykyäänkin hoettaisi jossain tai että yritettäisiin saada synnintuntoon. Varmaan päinvastoin sana synti on monelle jo aivan tuntematon. Mietinkin, miten sitä sanaa voisi yhtään paremmaksi saada. Kun se on itse asiassa jotenkin hyvä sana. Muuten sitä joutuisi selittämään kovin monella sanalla. Sikäli sääli, että synti-sanan on jäänyt pois käytöstä. Miten ihmeessä ihmiset joutuvat sitten noihin piireihin, joissa tällaisia epätavallisia kokemuksia tulee? Luulisin, että suurin osa ei kuitenkaan ole kokenut mitään tällaista. Sikäli joskus ihmettelen, kun uskovat pelottelevat muitakin niin innokkaasti tällaisilla kokemuksilla ja sitten jotenkin huomaamattaan antavat sen kuvan, että älkää ihmeessä tänne tulko, täällä on kauheata sakkia! Vaikka tavallaan ymmärränkin, että jos jotkut harvat tuollaisen kohteeksi ovat joutuneet, se varmaan jättää jälkensä. Mutta luulo siitä, että enemmistö erityisesti nykyaikana olisi samassa tilanteessa, on jotenkin hieman kaukaa haettu kuitenkin.
Huomaa, että tämä synnintunto on aika vaikea aihe? Sitä kyllä ollaan mielellään muissa nostamassa, mutta jostain syystä aika harva sitä haluaa itse kokea jatkuvasti.
Kun pitäisi omalta kohdaltaan miettiä, että mihin minä sitä synnintunnon nostattavaa saarnaa tarvitsen, ollaankin jo aika solmussa. On niin helppoa saarnata niistä synneistä, joista katsoo jo itsensä vapautuneen.
Samoin tuntuu olevan paljon kiinnostavampaa kaivella sitä roskaa toisen silmästä kuin kaivella sitä hirttä omastaan? Ainakin näin tulkitsen koska esimerkkini otettiinkin hampaisiin sen sijaan, että olisi peilattu niitä omia kokemuksiaan.
Siis minkälaista saarnaa te haluatte kuunnella, joka nostaa juuri teillä on oman synnintunnon?
Huomaan nyt että "kristillisyytesi " on kokonaan tämän synnintunnon valtaamaa.
Tässä yhteydessä en voi enempää auttaa sinua armon käsitteen SISÄISTÄMISEEN. Sen vain voin sanoa, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Usko vaan, että Jumala haluaa sinuakin auttaa ja henkilökohtainen vakaa usko Jeesukseen on se lähtökohta. Unohda kaikki se mikä on ihmisistä ja liikkeistä - puhu Jeesukselle ja Jumalalle kaikki murheesi ja asiasi. Näin olen itsekin menetellyt ja AINA on auttanut - vaikeissakin eli myös mahdottomissa tilanteissa. Jumala on yhä voimallinen ja täynnänsä rakkautta ja armahtavaisuutta.
Ajattele kuinka äiti rakastaa omaa lastaan. Eikö siis myös Jumala rakasta omia luotujaan sydämensä pohjasta. Ei Jumala ole rakkaudessa sen huonompi kuin maallinen äitikään - Jumalahan on RAKKAUDEN KEKSINYT. Turhaa siis kysellä kuka keksi rakkauden. Mehän tiedämme jo vastauksen. Amen
Ei sitä minusta tässä mitenkään hampaisiin ole otettu. Minusta luin suurimman osan, päinvastoin tässä käsiteltiin asiaa asiallisesti eikä itsellänikään ollut tarkoitus ottaa hampaisiin. Kunhan vain tein huomioita maailmasta yleensä.
Ilmeisesti kuitenkin monet uskovat elävät kuitenkin siinä missä elävät, eli tavallaan eivät näe ulkopuolisten silmin miltä se mahdollisesti voisi näyttää. Nykyäänhän esim. tavalliset ihmiset joutuvat lähinnä kirkon kanssa tekemisiin, kun tulee negatiivisia uutisia, ja näitä lehdetkin mielellään käsittelevät. Totta kai heille tulee yksipuolinen kuva koko asiasta.
Tavallaan siis, voitaisiinhan sitä jotain myönteistäkin kertoo, vai onko kyse siitä, että ollaan liian vaatimattomia ja vain haukutaan kun jotain haukuttavaa löytyy. Mitä taas tuohon syntiin tulee, pitääkö se jättää mainitsematta sen takia, että jotakuta on sillä painostettu? Emmehän me lopeta alkoholin myyntiäkään, vaikka jotkut tulevat siitä alkoholisteiksi.
Ehkei sinun mummomuori pitäisi yleistää.
"Siis minkälaista saarnaa te haluatte kuunnella, joka nostaa juuri teillä on oman synnintunnon? "
Tiedoksi, että minä en mene messuun kuuntelemaan saarnaa, joka nostaisi synnintunnon.
Rippi on jo ennen saarnaa. "Samoin Herra armahda".
No, olihan se vähän tanakasti ilmaistu. Asiallinen ketju on ollut.
Niin, koetko sinä siis synnintuntoa kun saarnataan vaikka alkoholin käytöstä? Mutten, en ole juuri kuullut tällaisia saarnoja. Eli kyllä synnistä voi puhua, ei siinä mitään. Mutta kokeeko sitä synnintuntoa joku? Ketkä?
En yleistä. Eli sinäkin kuulut tähän joukkoon kuten minä, et kaipaa tuollaisia saarnoja. Mielenkiintoista on se, että kuitenkin sellaisia kaivataan.
Mutta kuinka moni niitä kuuntelee niin, että ne ovat juuri itselle koskettavia?
En tunne syyllisyyttä enkä ole edes kuullut saarnoja alkoholin käytöstä. Tarkoitin tuolla sanonnalla, että alkoholin myyntiä ei voida lopettaa, vaikka tiedetään joidenkin tulevan alkoholisteiksi. Samaten synti-sanaa ei voi jättää pois, jos jollakulla on ollut siitä huonoja kokemuksia. Ja jos jollekin tulee ns. synnintunto. En tiedä oikein, ymmärsitkö tuon analogian. Voi olla että sinä ajatteletkin, että synnistä voi puhua, mutta jotenkin olen ymmärtänyt yleisesti ottaen että siksi siitä ei kuulekaan enää lainkaan, etteivät nämät harvat ja valitut "uskonnon uhrit" kuulisi siitä.
Sitä minäkin mietin, kokeeko nykyään tosiaan joku vielä synnintuntoa? Emme todellakaan elä siis missään sellaisessa paikassa, edes kirkossa, että siellä piiskattaisiin jotain suurta synnintuntoa ihmiseen.
Miten siis voi vähentää jotain, jota ei varsinaisesti edes ole? muuta kuin joissakin ilmeisesti pienissä piireissä, itselleni täysin tuntemattomiksi jääneissä.
Mummo taitaa elää aika voimakkaasti omassa mikrokosmoksessaan. En tiedä miten häneen saisi kontaktin.
Kyllä minuun ihan normaalisti saa kontaktin.:D
Joten, anna palaa mitä mielessäsi tästä aiheesta on?
Tuota, ajattelin kyllä hyvin laaja-alaisesti, enkä siis pelkästään luterilaisen kirkon saarnoja.
Voiko synnistä saarnata muutenkin kuin piiskaamalla siihen suureen synnintuntoon (Mikä lienee enemmän herätysliikkeiden tapa) ?
Itse olen lähinnä ymmärtänyt, että jos tuosta aiheesta ylipäätään keskustelua käydään, sitä käydään lähinnä siinä mielessä, että koska synti on häivytetty kokonaan, saattaa jäädä ihmisille arvoitukseksi, mihin Kristuksen sovituskuolema tarvittiin. Ne harvat kerrat, kun aiheesta olen jossain nähnyt keskustelua käytävän. (Lähinnä asiallisemmilla nettisivuilla kuin tämä.)
En lähde arvostelemaan mitään herätysliikkeitä, joita en tunne. Puheet netissä levittelevät milloin mistäkin ihmisryhmästä "tietoa", jota en voi tarkistaa pelkkien kuulopuheiden perusteella.
Niin no lähinnä vastasin suurempi kuin
Tässä on jo pitkä ketju kontaktia otettu, mutta eipä kontaktia näytä löytyvän.
No, ajattelin vain asettaa kysymyksen, johon voisivat ne vastata, jotka sen kokee omakseen? Ellei koe, niin ei siihen silloin tarvitse vastata.
”…koska synti on häivytetty kokonaan…”
Niin, eivätkö ihmiset todella tiedä mitä kaikkea syntinä pidetään? Olisi muuten mielenkiinoista tehdä tutkimus, jossa tätä kysytään. Mitä ihmiset mieltävät synnillä?
Toisaalta on niinkin että näitä eri synneistä tuntuu olevan jokaisella oman näkemyksensä mukainen painotus. Kun täälläkin olen lueskellut noita eri syntilistoja, ne ovat melkoisia.
Netissä voi muuten kuunnella eri uskontojen ”saarnoja” ja opetuksia, samoin sieltä löytyy runsaasti myös vapaiden suuntien opetusta ja saarnoja. Toki luterilaisen kirkonkin juttuja. Kannattaa ainakin joskus käydä kuuntelemassa.
Määräänsä enempää ei ihmistä voi näin netin kautta julkisesti auttaa ja ohjata armollisen Kristuksen huomaan.
Aina ei edes henkilökohtainenkaan sielunhoito auta - niin syviä ovat joittenkin lapsuuden traumat suhteessa kristinuskoon ja uskoviin. Mutta esirukous lopuksi on aina paikallaan. Silloin ainakin jää se Jumalan kylvö sieluun ja ehkä joskus sitten ottaa sen idun, jonka on Jumalan kasvattanut. Amen
Älä yritä mollata mummomuoria. Hyvän keskustelun aloitti ja jatkoi.
Ovatko siis kaikkien niiden lapsuuden ”traumat” niin syviä, ettei heistä tule ”kunnon” kristittyjä – edes synnintunnosta saarnaamalla? Vai mitä tarkoitat?
Miten on, voitko siis sanoa kaikille noin, mitä tuossa kirjoitit?
En tarvitse ehkä sinun apuasi, sillä minua kyllä Jumala auttaa. Suhtaudutko samoin kaikkiin niihin, jotka eivät ole samankaltaisia kuin sinä? Olen hurjan pahoillani, jos tämä aihe toi sinulle ahdistusta. Niin, etten osannut kertoa siitä, mitä se synnintunto ja siihen herättäminen sinulle tuo.
Keskustelu on hyvää - se on selvää. Mutta nyt viime viesteissä mummomuori alkaa TAAAAAAAAAAAS keskustella vain itsensä kanssa asettamalla omia mielipiteitään toisen kontolle. Tällainen tyrehdyttää sen keskustelun, kun mummomuori ei enää huomioi mitä se toinen on sanonut.
Lisäksi mummomuorin avautuminen lapsuudestaan on kuvaavaa ja tukee niitä olettamuksia jotka ovat kyllä jo esiin hänen aikaisemmista viesteistään. Se mitä olen hänelle nyt kirjoittanut, niin on sitä kristinuskoa, mutta en ole alkuunkaan varma ottaako hän tätä vastaan. Monta kertaa lukkiutumat ovat niin pahoja, että ihminen ei enää edes uskalla päästää niistä irti, kun on koko elämänsä niissä elänyt. Tälloin henkilö kokee traumat ja lukkiutumat turvallisiksi eikä halua niistä enää eroon. Mutta on selvää, että Jumalalle ovat myös nämä tilanteet mahdollisia - Jumala kyllä AINA auttaa jos vaan henkilö on itse siihen valmis.
Mitä sä taas käyt henkilöön kiinni. Lopeta semmoinen.
Nykyihmisen pitäisi hengellisissä asioissa olla niin itsenäisen vahva että toiset eivät pääse synnillistämään, sillä niitä huutajia on joka liikkeessä..
Miksi sinun on vaikeaa ymmärtää se, että Jumala on auttanut?
Kyse on vain siitä, mitä synnintuntoa halutaan herättää ja miksi. Et ole vastannut siihen, mitä synnintuntoa sinä haluat herätettävän itsessäsi? Minä puolestaan olen sen kertonut.
Tietyllä tavalla kyllä. Nyt sanon jotain, mikä nostattaa monen karvat pystyy. Se kiljuva jalopeura käy ympäriinsä ja väittää että Jumala on tuolla tai täällä. Se iskee hampaansa niihin, jotka eivät halua seurata. On siis oltava maltillinen ja uskottava, kaikessa rauhassa. Vaikka ehkä se ei niin oppien mukaan menekään, mutta silti. Rauha sydämessä kertoo paljon.
Nytkö tinkaat kuitenkin vaikka sanot ylempänä:
"No, ajattelin vain asettaa kysymyksen, johon voisivat ne vastata, jotka sen kokee omakseen? Ellei koe, niin ei siihen silloin tarvitse vastata."
Enempää emme nyt voi sinua auttaa.
Sen voi vielä kerran todeta, että kannattaa kääntyä elävän ja läsnäolevan Jumalan puoleen. Hän kyllä auttaa niissä vakavissa ongelmissa mitä sinulla on.
Sitten kun saat avun, niin moni asia elämässäsi muuttuu eikä enää tarvi täällä kirjoitella noita ihan outoja juttuja ja panna omia ajatuksia toisten kontolle.
Kun ihminen eheytyy niin hän kyllä sitten sen huomaa kaikessa elämässään. Jumala - meidän sielumme paras tuntija - tietää miten sielumme toimii ja miten se korjataan.
Parempi on että et nyt puutu tähän asiaan - pahennat vaan lähimmäisesi elämää.
Niin, et sinä ole Jumala ja Hänen huomaansa kyllä turvaan, en sinun. Vaikka vähän töykeästi vastaan, en tarkoita sitä pahalla.
Et halua osallistua aiheesta keskusteluun. Mieluummin väännät asiaa ihan toisaalle. Mutta kaikkea hyvää sinulle.
"Niin, et sinä ole Jumala ja Hänen huomaansa kyllä turvaan, en sinun. Vaikka vähän töykeästi vastaan, en tarkoita sitä pahalla. "
Hyvä ! OIkein olet ymmärtänyt nyt viestini.
"Et halua osallistua aiheesta keskusteluun. Mieluummin väännät asiaa ihan toisaalle. Mutta kaikkea hyvää sinulle."
Tässäkin olet oikeassa ! En nyt lähde tällä kertaa keskusteluun ehdoillasi. Lähtökohta on nyt hoitavan kristillinen. Sinä tarvitset sitä - et minulta, mutta kannattaa hakeutua sinne missä elävää Jeesusta julistetaan.
Mitä tuossa olisi sellaista, mikä nostattaisi monen karvat pystyyn? Eihän tuossa ole mitään sellaista.
Mielipiteistä oli kyse, ja sinä rupeat sielunhoitajaksi. Et edes yritä vastata ketjun aiheeseen, vaan rupeat ylhäältä kritisoimaan henkilöä ja lopulta makeilet, kuinka hellää apua nyt tarvitsisi. Tulee jotenkin hassu olo tuosta hurskastelustasi. Jäikö sinulle itsellesi oikeasti olo, että sinä tässä nyt kauheasti yritit auttaa ja eheyttää ja toinen raukka ei vain ymmärtänyt eikä osannut apua ottaa vastaan? Vai huomasitko jossain vaiheessa, ettet ikinä ymmärtänyt ketjun aihetta vaan lähdit puhumaan ihan muusta? Vai oliko jopa niin, että ketjun aihe kosketti, jolloin oli 'pakko' viedä asia ihan muuhun?
Joka tapauksessa, lienee korkea aika tehdä parannusta siitä, miten muita ihmisiä kohtelet.
Mikäs kylärakki sinä oikein olet, kun näytät kulkevan tätä ketjua pitkin ja räkyttävän yhdelle jos toiselle ja haukkuvan heitä minkä ehdit?
Syntilistoja on turha tehdä. Raamatussa mainitut synnit koskevat tietenkin kaikkia mutta sitten on sellaisia syntejä, jotka sinällään eivät syntejä ole mutta jotka ovat tulleet synniksi eli esteeksi Jumalan ja ihmisen välille. Esim. jollain voi vaikkapa jokin harrastus tai muu asia tulla niin tärkeäksi, että se menee Jumalan tuntemisen edelle. Jos ihminen on kypsymätön kristitty, hän voi alkaa julistamaan (sitten kun hänelle on selvinnyt, että asiasta oli tullut syntiä), että golf (tai mikä se sitten olikin) on syntiä. Ja sitten on toisia kypsymättömiä kristittyjä, jotka meuhkaavat 'noista ainoista oikeista uskovista, jotka kieltävät jopa golfinkin' ja luulevat, että jokaisella on oma näkemyksensä synnistä.
Yhteenvetona tässä vaiheessa on, että harva kokee tarvitsevansa synnintuntoa. Joko sitä kokee itsensä synnittömäksi tai sitten sen jo osaa ulkoa, miten siihen tullaan.
Monella oli kokemus että ne ”muut” tarvitsevat sitä, mutta ei itse. Mutta sitä ongelmaa ei kukaan oikein osannut ratkaista, miten ne ”muut” saadaan kokemaan synnintuntoa, vain yksi ehdotti että jouluna olisi siihen hyvä tilaisuus.
Synnintunto on siis jotain, joka halutaan unohtaa nopeasti? Kuitenkin sitä halutaan mahdollisemman monen tuntevan. Yhtään ehdotusta ei tullut, voiko synnintuntoa nostattaa muuten kuin perinteisin syyllistävin tavoin. Eikä siitäkään, mistä kaikesta meidän tulee kokea synnintuntoa. Miten olisi lihavuus? Suuri omaisuuden määrä? Välinpitämättömyys hengellisyyteen? Välinpitämättömyys yhteyskunnallisiin ongelmiin kuten köyhyyteen ja syrjäytymiseen? Entä päihteet? Entä kuvain palvonta? Entä kateus? Entä kovuus lähimmäisiä kohtaan? Entä muiden mollaaminen? …
No, hyvä keskustelu ja kiitos mielipiteistä. Jatketaan samaan malliin.
En ihan pysy ajattelusi, tulkintojesi ja yleistyksiesi perässä. Ehkä tämä on itä-suomalainen tapa?
"harva kokee tarvitsevansa synnintuntoa. Joko sitä kokee itsensä synnittömäksi tai sitten sen jo osaa ulkoa, miten siihen tullaan. "
Kuka koki itsensä synnittömäksi, mitä tarkoittaa 'osaa ulkoa,miten siihen tullaan'???
Miten päädyit ajatukseen, että monella oli ajatus, että muut tarvitsevat synnintuntoa mutta ei itse?
"Synnintunto on siis jotain, joka halutaan unohtaa nopeasti? Kuitenkin sitä halutaan mahdollisemman monen tuntevan."
Mitä tarkoitat? Jos on tehnyt syntiä niin tokihan sitä nopeasti anteeksi pyytää. Pitääkö synnintunnossa mielestäsi piehtaroida?
Minustakin mummomuorin tulkinnat olivat ihan omituisia. Ikäänkuin hän ei tuntisi kristinuskon perusasioita.
Se, että täällä on toivottu kirkon saarnaavan ns. lakia, ei tarkoita että sen haluttaisiin saarnaavan sitä (nykyistä enemmän) uskoville. Vaan niille, jotka turmelevat omaa ja muiden elämää synneillä. Näin olen ymmärtänyt.
Tuota kirkko voisi tehdä ainakin mediassa.
Mummomuori on vain ajan merkki. Jos Jumala on päättänyt lähettää kunnon sekaannuksen, emme kaiketi voi tehdä juuri mitään. Anti olla. On aika täydellisen sekaannuksen.
Käy vain sääli niitä, jotka eivät vielä usko. Eivätkä tästä sekasotkusta tule ikinä uskomaankaan.
Tein yhteenvedon tässä ketjussa olleista kirjoituksista. Joten, kuinka moni ilmaisi, että juuri hän tarvitsee synnintuntoa nostattavaa saarnaa? Että kokee olevansa juuri se kohde. Kuten huomaat, moni kokee olevansa synnitön. Aiheesta on muuten oma ketjunsakin.
En ole ottanut kantaa siihen, millä tavoin synnintunnossa pitää olla, vain siihen että mikä on se pointti tuollaisissa saarnoissa tai opetuksissa. Mielestäni monelle riittää, että se synnintunto herätetään. Se on tärkeintä. Sitten tulee se anteeksi pyytäminen jne. pienenä loppukaneettina.
Niin, kokosin vain tässä ketjussa ilmenneitä kommentteja yhteen. Kyse ei ollut tulkinnasta tai edes siitä, mitä mieltä itse olen.
Niin, tässä tulikin esiin se ongelma, synnintuntoa halutaan nostattaa niissä, jotka eivät saarnoista piittaa. Miten siis tavoittaa tuo kohde ryhmä? Ehkä media, mutta missä muodossa? Kyllä nytkin netistä löytää paljon erilaisia videoita jne. mistä löytää noita saarnoja.
Ihmettelen edelleen. "Kuinka moni ilmaisi..."
Luin vielä uudelleen aloituksesi. Ei siinä ollut kysymystä siitä kuinka moni tarvitsee synnintuntoa nostattavaa saarnaa. Että kokee olevansa sen kohde. Sitäpaitsi synnintunto voi nousta muustakin kuin saarnasta.
Sinun aloituksesi oli omakohtaisia välähdyksiä elämästäsi suhteessa syntiin ja armoon.Siitä lähti ketju.
Toisekseen, en huomannut kenenkään ilmoittavan olevansa synnitön. Myöskään sitä et kysynyt. Eihän sellaiseen kysymykseen olen syntinen tässä ja tässä tai en ole syntinen aleta täällä avautumaan.
Ja todennäköisesti ihmiset määrittelevät sanan synnintunto eri tavoin.
Minusta tuntuu, että sinulla oli alussa jokin oma agenda jota halusit ajaa tässä ketjussa ja sitten kirjoittaa jonkinlaisen "yhteenvedon", joka sopisi alun mielessäsi olevaan hypoteesiin.
"Yhteenvetosi" on tehty mututuntumalla eikä saa mitään muuta irti kuin ihmettelyä.
Mutta kun sinä et koonnut mitään tässä ketjussa ilmenneitä kommentteja yhteen, vaan kokosit omia päättömiä tulkintojasi kommenteista.
Sehän tässä on yleistä ihmettelyä herättänyt. Kukaan ei ole sanonut tuollaista, mitä väität heidän sanoneen, eikä edes ymmärretä, mitä noilla tulkinnoillasi tarkoitat, kun ne ovat niin kummallisia.
No, ei mitään hypoteesia ollut. Ehkä sen verran odotin, että keskustelussa olisi ollut enemmän erilaisia mielipiteitä. Kiinnostaa aina tietää vähän syvemmin mitä milläkin sanalla tarkoitetaan, se lienee vahvin motiivini. Samalla siinä saa heijastaa omia ajatuksia sekä kenties saada aivan jotain uutta näkökulmaa – niin minä kuin lukijatkin.
Lue KOKO ketju, älä vain minun kommenttejani. Lue myös tämä ketju: ”Miten sinusta tuli synnitön.”
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11629481
Olen lukenut koko ketjun.
Olen silmäillyt myös tuota toista ketjua.
Mummomuorille kiteytys.
Synnintunto on Jumalan tahdon kunnioittamista,uskossa elämistä,jota ilman ei ole armoa eikä pelastusta.
Vai lupaako Raamattu jossain armoa synnissä elävälle,joka kumpuaa suoraan epäuskosta.
Pianpa mummomuori unohti Vuosisadan saarnan.
mummomuori,
Yhteenvetosi on kyllä kummallisuuksien kummallisuus. Omituisesti muodostat käsityksiä toisten kirjoituksista. Oletko koskaan ollut raamattukoulussa? Jos et, suosittelen menemään, jotta oppisi tuntemaan kristinuskon perusteita.
Niin, ei kaikkien käsitykset tässäkään ketjussa ole Raamattukoulusta.
Mutta jos sinä tuntisit kristinuskon, osaisit tulkita kristittyjen sanomiset kristinuskon kontekstista käsin, ja tietäisit mitä he sanomisillaan tarkoittavat. Nyt et tiedä, ja kun et tiedä, tulkitset ne oman katsomuksesi kontekstista käsin, ja tulkinnoista tulee aivan hullunkurisia.
Se on sama kuin jos joku uskoisi hindulaisittain ja tulkitsisi kristittyjen puheet sen oman katsomuksensa mukaan. Ihan hulluahan siitä tulisi. Hän väittäisi esimerkiksi kristittyjen uskovan jälleensyntymään, koska nämä ovat sanoneet uskovansa ruumiin ylösnousemukseen.
Myönnän ettei uskonnollinen jargoni (kaanaan kieli) ole vahvimpia puoliani. Kun sitä en ole koskaan oppinut. Tällä palstalla olen koettanut sitä opetella ymmärtämään. Enkä häpeä sitä, etten kaikkea tiedä ja paljon pitää vielä oppia. Olen hyvilläni että joillakin riittää kärsivällisyyttä sekä pitkämielisyyttä opettaakin.
Ei ole kysymys mistään kaanaan kielestä, vaan siitä, ettet tunne kristinuskon perusteita. Et tunne sen ajatuskuvioita tai oppirakennelmaa tai miksi sitä sanoisi. Siksi tulkitset kristittyjen sanomisia ihan päin mäntyä.
Kristitylle esimerkiksi on itsestäänselvää, että hän on syntinen, että jokainen ihminen on syntinen. Ei tarvitse sanoa erikseen, että olen syntinen, koska se on itsestäänselvyys. Jos on jokin suuntaus, jossa uskotaan olevansa synnittömiä, se on kuriositeetti, ja pitää tuntea kristinuskoa sen verran, että tietää sen olevan kristinuskon kentässä outo kuriositeetti.
Samoin on itsestäänselvää, että uskovalla ihmisellä on synnintuntoa. Jos ei olisi, hän olisi paatunut ja menettänyt uskonsa. Tuokin on itsestäänselvyys, jota ei tarvitse sanoa erikseen.
Kun keskustellaan asiasta, jonka perusteiden oletetaan olevan keskustelijoille tuttuja, noita perusteita ei tarvitse tuoda esille. Kaikkihan ne tuntevat. Kun puhutaan pöydästä, ei tarvitse sanoa, että tasainen laakea taso, joka lepää kolmen tai useamman tolpan varassa, joita kutsutaan jaloiksi, ja sitten vielä pitäisi määritellä, minkä kokoista tuollaista esinettä voidaan kutsua pöydäksi.
Täällä ei kukaan voi opettaa sinulle koko kristinuskon kuviota ja sen lisäksi esimerkiksi luterilaisen uskon kuviota, johon kirkkoon kuulut. Sinun täytyy itsesi nähdä vaivaa ja ottaa selvää. Nyt olet laiska ja retkuat sen varassa, että ihmiset vaivautuisivat sinulle opettamaan. Ihmiset ovat täällä KESKUSTELEMASSA. Keskustelukumppanilta odotetaan, että hän seisoo omilla jaloillaan.
Retkuat toisten varassa ja kohtelet huonosti ihmisiä, vääristelet heidän sanomisiaan ja haukut uskovia.
Tuolla joku ehdotti sinulle raamattukoulua. Siellä opetetaan. Opetusta on tarjolla siellä, missä ollaan opettamassa. Täällä ollaan keskustelemassa.
Oppiminen on jatkuvaa, ei mikään erityinen tunti. Me myös opimme koko ajan toinen toistemme jutuista. Kun sitten oppii erilaisia asioita vaikka Raamatusta tai luterilaisesta kirkosta, huomaa ettei ne niin yhteneväiset olekaan. Joten, mielelläni opin niin lestadiolaisista, körttiläisistä, kuin vaikkapa näistä uusista liberaalisista käsityksistä, mitä kaikki ovat kirkon piirissä.
”Jos on jokin suuntaus, jossa uskotaan olevansa synnittömiä, se on kuriositeetti, ja pitää tuntea kristinuskoa sen verran, että tietää sen olevan kristinuskon kentässä outo kuriositeetti.”
Kristinuskon kuviot ovat kyllä sen verran laajat, ettei noin yksioikoisesti voi sanoa. Vaikka se esim. minulle on aivan selvää, ei se kaikille ole. Moneen suuntaukseen kuuluu käsitys synnittömyydestä uskoon tulon jälkeen (helluntaiherätys, baptistit, metodistit jne.) .
”Kun puhutaan pöydästä, ei tarvitse sanoa, että tasainen laakea taso, joka lepää kolmen tai useamman tolpan varassa, joita kutsutaan jaloiksi, ja sitten vielä pitäisi määritellä, minkä kokoista tuollaista esinettä voidaan kutsua pöydäksi.”
Jaa a. Taitaa olla niin että jokainen ymmärtää yleiskäsitteen pöytä, mutta jokainen hahmottaa sen erinäköiseksi. Kun puhutaan vielä abstraktimmasta asiasta, kuten vaikka usko, rakkaus tai synnintunto, meillä on aika tavalla jo eroja käsityksissämme.
Kukaan ei ole sanonutkaan, että oppiminen on jokin erityinen tunti. Jos ymmärtäisit lukemasi, ei tarvitsisi tuollaista edes kirjoittaa. Raamattukoulu on hyvä tiivis paketti perehtyä Raamattuun kokonaisuutena ja saada eväitä omaan Raamatun tutkimiseen. Jos uskoontulon jälkeen jää heikoille eikä saa raitista opetusta, voi helposti mennä kaikenlaisten opinkäsitysten mukana eksyksiin omaksuen mm. liberaalisia selvästi Raamatun vastaisia opetuksia.
"Moneen suuntaukseen kuuluu käsitys synnittömyydestä uskoon tulon jälkeen (helluntaiherätys, baptistit, metodistit jne.)."
Varmasti 1.Joh. 8: "Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä." on tuttu myös mainitsemissasi seurakunnissa. Kuten myös Paavalin sanat Room.7:19-25:
"sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."
Kuten myös 1.Joh.1:8:
"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä."
Ne jotka puhuvat synnittömyydestä, tarkoittavat varmaan uudestisyntynyttä henkeä, joka ei halua syntiä tehdä: "Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa." 2.Kor.1:12
Kyllä nuo kohdat ovat tuttuja jokaisessa seurakunnassa ja tuskin noiden perusteella mikään kristilliseksi katsottu seurakunta korostaa opissaan ihmisen synnittömyyttä muuten kuin Kristuksessa. Yksittäisiä ihmisiä tietenkin voi olla, joille asia ei ole auennut siten kuin nuo em. raamatunkohdat ilmaisee.
Eli ei tässä mitään sen enempää kristinuskon laajuuksia tarvitse pohtia, kyllä synnittömyysoppi on kuriositeetti.
Uskon, rakkauden ja synnintunnon käsite-erot ilmenevät noita kokeneiden ja kokemattomien välillä, noin perusjakona. Jotka ovat ne kokeneet, ymmärtävät vaivatta toisten puheet niistä.
”…uskoontulon jälkeen jää heikoille eikä saa raitista opetusta, voi helposti mennä kaikenlaisten opinkäsitysten mukana eksyksiin omaksuen mm. liberaalisia selvästi Raamatun vastaisia opetuksia.”
No juu, minusta ne ovat ihan hyviä juttuja – joita jostain syystä kutsut liberaaleiksi. Katsos kun minulle oli yllätys (joskin mukava) että täällä mm. liberaaleiksi moititut papit olivat niin samoilla ajatuksilla ja ymmärryksellä. Miksi pitää mennä johonkin tiettyyn Raamattukouluun? Siksikö että siellä sitten kerrotaan kuinka sitä tulee ymmärtää, vähän kuin Jehovan todistajatkin tekevät? Etkö luota Pyhän Hengen ohjaukseen sitten loppupeleissä?
Mutta aika vakuuttavia manipulointi saarnoja osaat kirjoittaa. Unohdat vain tyyten sen, ettet sinä tiedä kuinka paljon ja millä tavalla olen Raamattua lukenut?
Olenko sanonut, että pitää mennä TIETTYYN raamattukouluun? Luet taas omiasi tekstiini. Sinulla on kummalliset ennakkokäsitykset, joissa toistuu aina tuo sama 'meidän joukoissa oikea tulkinta'. Minä en edes sinulle suosittelisi mitään raamattukoulua juuri tuosta syystä, että vainoharhaisesti kuvittelet, että nyt sinua ollaan manipuloimassa johonkin ainoaan oikeaan lahkokäsitykseen. Aina voi ja pitääkin rukoilla johdatusta myös raamattukoulun valinnassa. Etkö sinä luota Pyhän Hengen taitoon opastaa raamattukoulun valinnassa ja siellä opiskelussa? Pelkäätkö, että joutuisit heittämään liberaalit käsityksesi romukoppaan kun PH valaisisi asioita?
Mikä ihmeen manipulointisaarna tuokin viestini nyt oli? Mainitset tiettyjen seurakuntien opinkäsityksiin kuuluvan synnittömyysopin vaikka Raamattu selvästi ilmaisee tuollaisen käsityksen vääräksi, joka raamattukäsitys on taatusti tuttu ja luettu noissakin srk:ssa.
Ei sillä ole merkitystä, miten ja kuinka olet Raamattua lukenut. Tärkeää on, että ymmärtää sen käsitteitä ja sisältöä, mitkä kirjoituksistasi päätellen ovat jotenkin hakusessa. Ei tietenkään raamattukoulu ole välttämätön mutta helpottaahan se, jos asiat on vielä alkutekijöissään ja on halua oppia Raamattua tehokkaasti. Myös vaikean lapsuuden taustan vuoksi raamattukoulu olisi tehokas väline päästä sisälle terveeseen hengenelämään.
Kannattaa lopettaa muiden uskovien syyttely ja vikojen etsiminen ja keskittyä omaan hengenelämään ja terveeseen opetukseen. Jos kerran on ymmärtänyt lapsuuden ja nuoruuden kokemusten olleen hengellistä kypsymättömyyttä, niin miksi ei voi jättää niitä taakseen, miksi pitää raahata niitä mukanaan? Jonkinlaista hengellistä väärinkäyttöä on sekin, että katsoo asioita ja muita uskovia noiden vääristyneiden kokemuslasien läpi.
Minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää täällä kirjoittavien kristittyjen kirjoituksia, mutta joidenkin pappien käsityksiin on vaikea yhtyä, koska en näe niiden rimmaavan Raamatun kanssa. Onko sinulle siis tärkeää, että on muita, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin sinä? Eikö tärkeämpää ole, että käsitykset ovat Raamatun mukaisia.
Entä itse, oletko saanut Pyhältä Hengeltä varmuuden, että homoseksuaalisuus, abortti, itsetyydytys tai avoliitto on Jumalan tahdon mukaisia?
Niin, huomaatko että sinäkin luet ihan omia ja teet välillä varsin omituisia tulkintoja?
Olet niin ihastunut tuohon Freudin psykoanalyyttiseen tulkintaa, että näet vain traumaattisia lapsuuksia selityksenä kaikelle. No, kerron että kun pääsin noista yli ja eteenpäin, sain uskon. Kun viimein ymmärsin mitä sillä tarkoitetaan, ja jota näemmä kutsutaan liberaaliksi näkemykseksi, sain aivan uuden näkemyksen Raamatunkin sanomaan.
Sinua ehkä kiusaa, että olen virtausten ulkopuolella saanut tutustua Raamattuun. Eli olen kuunnellut monen käsityksiä, en vain sitä yhtä. Olen käynyt ehkä n. 30 vuotta keskusteluja Jehovan todistajien kanssa, vertaillut heidän käsityksiään ja Raamatun käännöksiä muihin käännöksiin. Samoin olen punninnut heidän opetuksiaan mm. luterilaisiin konservatiiveihin (joiden kanssa heillä on todella paljon yhteistä) sekä karismaattisiin liikkeisiin. Ortodoksi papit avasivat kakkein parhaiten armon merkityksen keskusteljun kautta. Luen aina silloin tällöin myös heidän kirjoituksiaan.
Samoin isäni opetti paljon niin Raamatun historiasta sekä Raamatun ajan historiasta. Hän myös johdatti aina ottamaan selvää monesta eri lähteestä. Toinen mummoni puolestaan tarjosi tuota vanhaa opetusta, samoin kirjallisuutta. Toinen mummoni jätti paljon hengellistä vanhaa kirjallisuutta, jota olen lueskellut. Kun joku väittää että oppi pysyy muuttamattomana, tiedän hänen vähintään huijaavan itseään.
Näin olen oppinut punnitsemaan kaiken sen opetuksen, mitä olen saanut. Toki voisin lähteä tuollaiseen Raamattukouluunkin. Sinulle tällainen monipuolisuus ja pitkän linjan etsiminen on ehkä vierasta?
Ainakin on mukavaa huomata, että ei aina ole niin yksin ajatustensa kanssa. Olen kyllä varsin tottunut siihen, ettei näin aina ole. Siksi en siis koe tärkeänä sitäkään että tulen hyväksytyksi vain tietyn suunnan edustajien parissa esim. hyvänä uskovana.
Olen nyt varsin avoimin silmin lukenut tämän palstan kirjoituksia myös konservatiivisesta näkökulmasta. Ikävä kyllä ne ovat osoittautuneet juuri sellaisiksi, mitä pelkäsinkin. Onneksi muutama tekee positiivisen poikkeuksen.
Niin, kyllä vain ajattelen toisin noista mainitsemistasi asioista kuin mitä ihmiset opettavat. Raamatulla toki voidaan perustella vaikka murhat (noitavainot, kansanmurhat kuten intiaanit jne.?) kun niikseen tulee. Onhan jotkut fundamentalistit sitä mieltä että Paavali opettaa väärin Raamatussa ja ne kohdat pitäisi poista. Niissä on liikaa rakkautta. Mutta nuo ovat tulkintoja sellaisista ilmauksista, joiden merkitys on jo unohtunut, ellei ymmärrä kontekstia niille. Suoraan niitä ei Raamatussa sanota. Kyllä, rukoilen Jumalaa olemaan läsnä ja Raamatun sanoma on tärkeämpi kuin se, miten kaikki sinne on kirjattu ylös.
Niin, katson että uskon asioista voi puhua ihan tavallisella suomen kielellä. Ei se sanomaa tee sen hienommaksi vaikka käyttääkin vanhoja sanoja ja kiemuraista korukieltä jota kukaan ei ymmärrä ihan noin vain. Toisekseen tietyllä uskonnollisella kielellä on paljon käänteisiä merkityksiä, eli arkikielessä ne ymmärretään aivan toisin. Näihin kai olisi hyvä laatia selkokielinen sanakirja? Käyttäköön tuota jargonia ne jotka siitä tykkäävät. Ikävää on vain vaatia, että muiden tulee se ymmärtää heti.
Kuten tuolla ylempänä sanottiin, kristinuskon sisällön ja käsitteistön tunteminen (ei siis mikään lahkon oma sisäpiirijargon), auttaa ymmärtämään kristittyjen sanomiset kristinuskon kontekstista käsin. Viestisi ovat, ei ainoastaan tässä ketjussa vaan kaiken aikaa, olleet tulkintoja sinun oman menneisyyden katsomustesi ja kokemustesi läpi nähtyjä. Siksi ne ovat hullunkurisia ja kun niitä alkaa oikomaan, menee aina vaan sekavammaksi, kun niitä kommentoit.
En ole ihastunut Freudiin enkä puhu freudilaisuudesta käsin. Puhun nyt ihan sinun oman ilmoituksesi mukaan, mitä olet lapsuudessa ja nuoruudessa kokenut uskovien taholta. Etkö itse sitten muka ymmärrä, mitä nuo kokemukset ovat sinulle tehneet? Olethan kertonut, miten nyt olet vapautunut armon ymmärtämiseen, jota ei lapsuudessa ollut esillä. Onko tämä nyt sitten jokin omituinen tulkinta? Kaikki aikuiset tietää, miten lapsuuden kokemukset ovat heihin vaikuttaneet, ei siinä tarvitse mitään Freudeja selittämään. Laajentamisvimmasi pitäisi löytää rajat, milloin ei tarvitsisi mennä aidan tuolle puolen etsimään selityksen selitystä vaan voisi raittiisti nähdä asioita.
Se miksi raamattukoulu tuli mieleen, johtuu vain yksistään viestiesi perusteella osoittamastasi kristinuskon käsitteistön tietämättömyydestä. Ei se ole synti suinkaan, kaikki alkavat alkeista kasvunsa. Ja välillä elämässä joutuu jopa palaamaan alkuun, jos elämä on vienyt liian kauas oikealta tieltä. Jos kerran olet kokenut vain tuomiota lapsuudessa, raamattukoulun opetus auttaisi näkemään armon oikeassa valossa. Tämä oli taustalla. Huomatko miten paaaaljon menee sanoja ihan yksinkertaisenkin asian selvittämiseen kuin mitä on raamattukouluun meno kun et ymmärrä oikeaa kontekstia.
Ei minua kiusaa yhtään mikään muu kuin se, että laitat sanoja toisten suuhun. Raamattuun voi tutustua yksinkin ja tulla jopa uskoon sitä lukemalla. Ei ole mitään oikeaa suuntausta, on vain erehtyviä ihmisiä eri seurakunnissa. Jos jotkut väittää olevansa ainoa oikea seurakunta, en minä siihen usko mutta en myöskään keskitä aikaani nettipalstoilla sen seurakunnan haukkumiseen.
'Oppi pysyy muuttumattomana', niin Raamatun oikea sisältö pysyy muuttumattomana mutta ihmisten tulkinnat muuttuvat. Valtaosan kristillisestä historiasta on esim. suhde homoseksuaalisuuteen ollut Raamatusta löydettävissä Jumalan tahdon vastaisena. Nyt on sekin oppi muuttunut päinvastaiseksi. On turhaa vedota johonkin noitavainojen tai muiden kauheuksien perusteluihin tässä yhteydessä. Kyse on siitä, että ymmärtää, mitä väärintulkintoja on tehty
Voihan sitä juosta kakki mahdolliset kristilliset ja ei-kristillisetkin suuntaukset läpi, mutta aikaahan se vie siltä tosiasialta, että löytäisi suoraan Raamatun mukaisen sanoman.
Ketkähän 'fundamentalistit' opettavat, että Paavalin opetuksia pitäisi poistaa Raamatusta? Yleistät hirveästi ja saat vääristyneitä tulkintoja fundamentalisteista, keitä heillä sitten tarkoitatkin omassa kontekstissasi.
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että uskon asioista voi puhua tavallisella kielellä enkä ole opetellut mitään jargonia, vain sen kielen, mitä Raamattu käyttää. Siellä on joitakin vanhahtavia sanoja, joita ei nykypuhekieli käytä, mutta kun tietää, mitä ne tarkoittaa, eihän se ole mikään ongelma. Minusta tässä ketjussa kukaan ei ole käyttänyt mitään jargonia.
Varsinkin kun olet lukenut ja keskustellut kristillisellä käsitteistöllä noinkin kauan, sitäkin kummallisempaa on, että et ymmärrä sitä. Siten vetoamisesi jargonin oppimattomuuteesi kuulostaa oudolta. Joskus on tullut ajatuksenhäivähdys, että oletkohan oikeasti jokin trolli, joka on sekoittamassa palstalla. Mutta tuskinpa kuitenkaan olet. :)
On ateisteja, jotka tuntevat Raamatun paremmin kuin monet uskovat, ja he ovat perehtyneet kristinuskon historiaan, Raamatun ajan historiaan, Raamatun syntyvaiheisiin, eri kristillisiin suuntauksiin sekä lukeneet kristillistä kirjallisuutta ja keskustelleet vuosien ajan eri suuntauksia edustavien kristittyjen kanssa. Nk. vanhan polven ateisteissa on/oli tuollaisia, nämä nykyiset uusateisti toistavat vain sitä mitä ovat oppineet toisiltaan.
Silti nuo ateistit eivät ymmärrä, mistä kristinuskossa on kysymys. Sitä ymmärrystä kun ei tuo tieto vaan kokemus, rakkauden kokemus. Kokemus siitä, että Joku rakasti minua niin paljon, että kärsi ja kuoli puolestani, ja rakastaa edelleen.
Koska usko ei perustu tietoon vaan kokemukseen, se voi olla kirkkaana ihan oppimattomalla ja tietämättömälläkin ihmisellä.
Sanotaan, että siksi kristinuskon perussanoma on niin yksinkertainen, että yksinkertaisinkin ihminen voisi sen ymmärtää.
”Ketkähän 'fundamentalistit' opettavat, että Paavalin opetuksia pitäisi poistaa Raamatusta?”
Ehkä et ole lukenut niin kauan mm. tätä palstaa kuin minä, joten eteen ei ole tullut esim. ”balttiksen” tai ”Pertsan”kirjoituksia. Toki niitä muitakin on.
”…opetellut mitään jargonia, vain sen kielen, mitä Raamattu käyttää.”
Tuota, sitähän se juuri tarkoittaa. Se on mm. jonkun ryhmän tai yhteisön käyttämää erikoiskieltä. Muutama ote:
Jaakob
”…henkilöä, joka on lain alla.”
asiastakyse
”…UUDESTISYNTYNEIDEN uskovaisten joukossa ei ole juutalaista, ei miestä, ei naista, vaan kaikki he saavat saman ravinnon saman kalliin Öljypuun mehevästä juuresta.”
pirkanmaan profeetta (joka kovasti muistuttaa Balttista)
”Jumalan , Jeesuksen nimissä ´´maassa jonka Jumala on antanut ja Jeesus vahvistanut`` ja teitä ei tarvita…”
Ei siis riitä, että kysyn esim. tuota uudestisyntymää vain yhdeltä henkilöltä. Kävin muuten tämän asian tiimoilta jo pari selventävää keskustelua. Samoin mitä se ”lain alla” eläminen tarkoittaa kenellekin. Samoin mitä se meinaa kun aletaan todella puhua kaanankielellä, Jumalan tai Jeesuksen nimissä. Puhuttamattakaan armolahjoista jne.
Jokainen suuntaus painottaa sitä omaa käsitystään. Toki joukossa on monia, joilla on sitten se ihan oma käsityksensä. Esimerkkinä vaikkapa ”tt11”.
Kyllä suurimman osan kristillisestä käsitteistöstä ymmärrän, joskin omalla tavallaan. Olen huomannut että moni muukin käsittää samoin, osa papeistakin.
Puolestaan ymmärrän oikein hyvin tämän ”mnä” nimimerkin sanoman.
”Sitä ymmärrystä kun ei tuo tieto vaan kokemus, rakkauden kokemus. Kokemus siitä, että Joku rakasti minua niin paljon, että kärsi ja kuoli puolestani, ja rakastaa edelleen.”
Palstaa olen lukenut ihan alusta lähtien, en tietenkään kaikkia ketjuja, mutta 'pertsan' viesteistä en ole nähnyt vaatimusta Paavalin opetuksien poistamisesta. Kuulostaa todella oudolta hänen puheekseen. 'Balttiksen' kirjoituksia en nykyisin edes lue, jos ne vaan hoksaan tyylikseen. Sen verran eksentristä yksinpuhelua, että ohitan ne. 'Pirkanmaan profeetan' määritelmä synnille on hieman toista kuin alkukielessä. Viestit, joissa on mainittu Suomen perustuslaki hengellisen tekstin yhteydessä, on myös sellainen signaali, jonka ohitan neutraalisti. Koska ei voi tietää millaisia kirjoittajia palstalla on, tuollaisten viestien takia on liian hätiköityä leimata 'fundamentalistien' syyksi milloin mitäkin.
Kuinka sitten voit välttää Raamatun kielen uskovana? Tämä kummeksuttaa. Kehotetaanhan meitä Raamatussa puhumaan keskenämme psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen Herralle. Eli jos Raamatun kieli on 'jargonia', jota ei haluakaan oppia, niin miten ihmeessä voi löytää Jumalan totuuksia Sanasta? Ei Raamattu ole jonkun ryhmän tai yhteisön omaa erikoiskieltä vaan se on sitä kieltä, jota Raamatun kirjoittajat ovat käyttäneet ja se on tarkoitettu kaikille.
”…henkilöä, joka on lain alla.”
Täysin raamatullista. Lue Gal. 3. luku.
”…UUDESTISYNTYNEIDEN uskovaisten joukossa ei ole juutalaista, ei miestä, ei naista, vaan kaikki he saavat saman ravinnon saman kalliin Öljypuun mehevästä juuresta.”
Löytyy Raamatusta.
"Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." Gal.3:28.
"Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!" Room.11:24
Minusta Raamatun kielestä puhuminen jargonina on rumaa. Sehän on kaunista kieltä.
Mistä sinä sitten otat sen 'oikean tulkinnan' esim. noista käsitteista: uudestisyntymä, lain alla eläminen, armolahjat? Jos kyselet useilta ihmisiltä ja kaikki kertovat eri tavalla (mitä kyllä epäilen, tietenkin jos kysyt Jehovan todistajilta tai muilta ei-kristillisiltä), valkkaatko sen, mikä tuntuu järkeesi sopivammalta? Yksikin henkilö riittää kertomaan raamatullisen totuuden, jos hän on hengen johdossa.
Mutta ymmärrätkö, että mitä siitä seuraa, kun saa kokemuksen siitä, mitä nimim. 'mnä' sanoo rakkauden kokemuksesta? Hänen viestinsähän oli, että ateistit yrittävät tiedolla ymmärtää uskoa, mutta se ei onnistu. Sinäkin yrität kovasti tietämisellä ymmärtää kristillistä käsitteistöä, mutta uskovallehan ne aukenee pikkuhiljaa sitä mukaa kuin Pyhä Henki Sanaa avaa, ilman että reuhtoo sinne tänne eri käsityksistä haalien jotakin itselle sopivaa käsitystä.
Tulet 'isosti' palstalle haukkumaan uskovia, vänkäämään ja vääristelemään toisten viestejä. Aiheutatkohan face-to-face -puheessakin yhtä paljon sekasortoa, jota vastapuoli kiivaasti korjailee.
Kristinuskon kirous on jatkuva syntisopan syöttäminen ja sillä se tuhoaa itsensä.ja se on fakta.
Hengellisyydessä on virtauksia/ pohjasaastaa ja mm.: mitä enemmän huudat, syytät ja tuomitset kanssamatkaajia, häntä uskonnon fanaattiporukka pitää erikoisena Jumalan lähettiläänä.
Meillä on yhteiskunnalliset lakimme ja niitten mukaan elämme ja toimimme ja pari vuosituhatta eläneitten paimentolaisten kehittämä syntisorto joutaa jo historiaan.
Syntisoppa on ihmisten kehittämä alistusjärjestelmä ja siihen ei jumalia tarvitse sotkea.
Yhtiskunnallisten lakien rikkominen on aivan eri asia,eikä kuulu uskonnon saralle ollenkaan.
Ihminen määrittellee aina synnin,syntitason ja vetää tuekseen jumaluuden.
Esim.jollekin tupakointi on syntiä, joillekin se ei ole, joillekin naista pitää vielä sortaa, alistaa ja vaientaa,muutoin olla lopunajansynnissä.
Sanon, jos järki ja ymmärrys elävät vielä menneisyydessä, niin ei yhtään ihme jos kansa voi pahoin.
Totta puhut että synnintuntoa on käytetty hyvin julmiin tarkoituksiin. Kuitenkin synti on käsitteenä laajempi ja syvempi kuin esim. maallinen laki. Synnintuntoon liittyy käsitys oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Kokijana on yksilö. Eli kun teen jotain väärää, koen siitä syyllisyyttä. Omatunto kolkuttaa. Riippumatta onko kyseistä asiasta jotain lakia vai ei.
Syyllistäminen toimii myös pahaan päin. Sillä voidaan nujertaa ihminen toimimaan juuri halutulla tavalla, kun vain osataan näivertää heikkoja kohtia. Siinä tarvitaankin sitä viisautta, ettei käytä synnintuntoa vääriin tarkoitusperiin. Onhan sen tarkoitus muuttaa ihmistä – hänen käytöstään ja ajattelua.
Kyllä maallinen laki toimii jossain määrin myös synnintunnon kautta. Jos rikot jotain lakia, ellet koe siitä syyllisyyttä olet ehkä jo ”paatunut”? Jos olet ”paatunut” rikot toistuvasti lakia ja seuraamukset vain pahenevat. Laki antaa mahdollisuuden rankaisuun sekä tekojen sovittamiseen. Se, joka haluaa noudattaa lakia, ei joudu noin tekemään.
Hengellisessä mielessä synnintunto on monisäikeinen asia. On erilaisia painotuksia siitä, mistä asioista sitä synnintuntoa pitäisi tuntea. Se onkin jo vaikeampi asia ratkaista. Aina voi sanoa, ellei tunne riittävää synnintuntoa juuri siitä asiasta, mistä esim. saarnaaja kehottaa, voidaan sitten räimiä vaikka Raamatulla, että sinä olet paatunut. Se on loputon kädenvääntö, mikä tuosta alkaa.
"Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: Älä himoitse." Room. 7:7
On sanottu että papin tulee saarnata sekä lakia että evankeliumia. Ei siis yksistään lakia tai yksistään evankeliumia.
Minä ajattelen niin, että laki näyttää meille synnin sen, että olemme syntisiä, ja siitä tulee synnintunto kun omatunto syyttää, että olemme tehneet väärin. Olleet siis kelvottomat Jumalan edessä. Ja se panee anomaan sitä armoa.
Aivan kuin maallisessakin oikeudenkäynnissä. Jos olemme tehneet rikoksen, saamme siitä rangaistuksemme. Tästä rangaistuksesta meillä on oikeus anoa armoa kun kadumme tekojamme. Eihän armoa tarvitse anoa jos ei tunne rikosta edes tehneensä, eikä armo itsestään tipahda, ellemme edes ano armoa.
Toisilla se omatunto syyttää pienestäkin rikkomuksesta ja toisille käy melkein mikä tahansa, eikä silti tunne tehneensä väärin.
Vaan kun seuraa Jeesuksen oppeja eikä niistä poikkea sinun tai kenenkään muunkaan sekopään oppeihin,niin ei ole syntinen.Nuo syntiseksi syyttämiset ja opettamiset ovat rasistiset ulkomaalaiset keksineet.
Jeesuksen mukaan syntinen,eli rikollinen,mielenviainen ja-tai alempiarvoinen on henkilö joka opettaa eli viettelee syntiseksi tai perusteitta syyttää syntiseksi.Synnin tunteen antaminen,että on rikollinen vaikka ei sitä ole,on psyykkistä,rasistista terrorismia joka jumalan laissa,jeesuksn opeissa ja suomen perustuslaissa on kielletty. Jeesus ei muuten opeta syntiseksi vaan vapauttaa siitä:Jeesuksen mukaan sellaiselle henkilölle saa laittaa myllynkiven kaulaan ja upottaa itämereen,niin loppuu ruumiillinen ja henkinen rasismi ja fasismi.
Miksi Jeesus sitten olisi tullut maailmaan ollenkaan, jos syntisiä ei olisi.
Turhaanko kuolemaan ristillä ja sovittamaan maailman synnin.
Terve itsetunto tietää missä mennään,ja päinvastoin ,sairasta itsetuntoa pommitetaan raamatulla niin ettei tervettä päivää näe.
Aina ollaan johonkin syyllisiä sekä syntisiä.
Tuo että Jeesus tuli muka maailmaan syntejä sovittamaan, on niin pakanuuden pimeyttä ettei valoa näköjään näy.
"Hengellisessä mielessä synnintunto on monisäikeinen asia.On erilaisia painotuksia siitä, mistä asioista sitä synnintuntoa pitäisi tuntea,se onkin jo vaikeampi asia ratkaista. Se on loputon kädenvääntö,mikä tuosta alkaa."
Kenellä mahtaa olla omia painotuksia ja alkavat vääntämään. Samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat hyvä esimerkki,jotka jotkut vääntävät ihan synnittömiksi ja sitä kautta hyväksytyiksi...ei ole muilta pois.
Jumalan tahto on aivan muuta,mikä on tässä asiassa määräävä tekijä,jota jokaisen tulisi kunnioittaa - mummomuorinkin.
"Joten, mitä noin käytännössä tapahtuu sen jälkeen, kun on katunut syntejään?"
Siitä alkaa halu parempaan elämään.
Tulisiko synnintuntoa lähestyä myönteisestä näkökulmasta.Antaisiko myenteisyys käsityksen että minähän saan syntini anteeksi .Anokaa niin teille annetaan.Tietämys mikä on syntiä ja miten siitä selvitään antaa rauhan sydämmeesi.Näin yksinkertaista se on.Lapsille vain on opetetava tämä ilosanoma etteivät turhaan murehtisivat.Samoin muihinkin esiintuleviin asioihin myenteisyyttä se avartaa ymmärrystä.
Minä puolestani ymmärrän mummomuoria erittäin hyvin. Mahdetaanko olla samalta paikkakunnalta kotoisin... Niin kovin tutulta tuo kuulostaa.
Minut on koko lapsuuden ajan marinoitu ja uitettu läpipaskuuden, eikun anteeksi synnintunnon olotilassa. Siinä, että joka sekunti on oltava tietoinen omasta huonoudesta Jumalan edessä. Itseään ei saa pitää yhtään minään ja pelastusvarmuus olisi jumalanpilkkaa, pitää nyt itseään niin hyvänä että Jumala suvaitsisi minutkin pelastaa. Tämä oli ympäristön viesti. Oma sisäinen lapsenuskoni oli silti valoisa ja rauhallinen, luottavainen. Jeesuksen lähellä oli hyvä olla. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut jo lapsena kokea Jumalan rakkauden. Luin lasten raamattua uudestaan ja uudestaan.
Mutta siis tätä taustaa vasten ymmärrän mummomuoria mielestäni hyvin. En näe mitään epäloogisuutta hänen viesteissään. "Synnintunto" on jotain, jota muiden halutaan kokevan, mutta jota itse vältellään. Ja vielä niin, että minä koen muiden haluavan joidenkin muiden kokevan synnintuntoa. Luulen, että taustalla on pelko pelon häviämisestä ja yleisestä muutosvastarinnasta.
Minusta puhe synnistä on murroksessa. Omien ja muiden vastaavien kokemusten takia synnistä ei ole uskallettu puhua pitkään aikaan maltillisten kristittyjen piireissä. On ollut niin kova kiire yrittää edes vähän korjata tuhoa, jota syntimustap*ska-opetus on saanut aikaan. Mutta sekin on tainnut olla virhe - ellei jopa synti.
Kai Sadinmaa kirjoittaa muuten vähän samasta aiheesta tosi hyvin tämänpäiväisessä Kotimaassa.
Mutta niin. En ole sitä mieltä, ettenkö tee joskus väärin, toista ihmistä ja Jumalaa kohtaan. En vain ole varma, miten jokainen synti tulisi laskea. Onko halpatyövoimalla ostetun paidan pitäminen yksi synti vai erikseen uusi synti joka kerta kun paitaa pitää? Miten fossiilisten polttoaineiden kanssa? Naksauttaako laskuri uuden synnin joka kilometristä vai per kymmenen kilometriä? Vaikuttaako auton ikä, entä katalysaattorin kunto? Järjetön pohdintaa. Näillä esimerkeillä yritän avata omaa käsitystäni synnistä. Syntiä ei voi laskea, eikä usein yksittäisiin tekoihin määritellä.
Tämän takia minusta on hengellistä aikuisuutta pitää kirjaa ennemmin armosta kuin synnistä. Syntiin tuijottaminen on omaan itseen katsomista, mutta armon etsiminen on Jeesuksen etsimistä. Kristityn tehtävä ei voi olla jatkuva synnintunnossa piehtarointi. "Vapauteen Kristus meidät vapautti". Synnintunnossa ei ole vapaa, mutta armontunnossa voi olla.
Tämä ei tarkoita, etteikö synnistä pitäisi puhua. Itse aion puhua vähintään koko syksyn saarnoissani synnistä niin paljon kuin ehdin, koska haluan tuottaa uudenlaista syntipuhetta. Kaikesta edellä pauhaamastani huolimatta - synti rikkoo meidän jokaisen elämää, ja siihen me tarvitsemme vapautusta Kristukselta.
Sinikka-pappi
"Minut on koko lapsuuden ajan marinoitu ja uitettu läpipaskuuden, eikun anteeksi synnintunnon olotilassa. Siinä, että joka sekunti on oltava tietoinen omasta huonoudesta Jumalan edessä."
Käytännössä juuri noin sen pitää ollakin, mutta vain yhdistettynä armoon, anteeksi antoon ja parannuksen tekoon. Armeijasanonta 'ei pidä jäädä tuleen makaamaan' taipuu myös kristilliseksi opiksi.
Jatkoit:
"Itseään ei saa pitää yhtään minään"
Tuo nyt on ankaraa skeidaa. Syntisyyden tiedostamista ei pidä käyttää kenenkään itsetunnon romuttamiseen, ei oman eikä toisen. Ymmärrä nyt, kristillisyydesta ei voi poistaa synnintuntoa, ja toisaalta kristillisyyteen ei pidä lisätä henkisen väkivallan elementtiä. On toki mahdollista, että ymmärsitkin:
"Kristityn tehtävä ei voi olla jatkuva synnintunnossa piehtarointi."
Se itsestäänselvyys, että ihminen tarvitsee tervettä itsetuntoa, kertoo ettemme tarvitse vääränlaista itsevarmuutta, väärää itsetuntoa, väärää minäkuvaa. Kristityn minäkuva rakentuu armonvaraisuudesta ja Jumalan rakkaudesta.
Sinikka-pappi
Kun ei tunnista syntisyyttä niin mistä sitten parannusta tehdään.Pitäisikö anteeksi pyynnölle jokin peruste olla.Tuskin sitä kristitty haluaa synnissä piehtaroida uskonnottomat sitä haluavat tehdä tunnustamatta vääryyksiään jotka ovat Raamatullisia.Syntisyys on oleellinen osa ihmiselämää.Syntejä ei tulekkaan laskea vaan pyytää kaikia syntejä anteeksi ja elämä jatkuu luottaen armon mahdollisuuteen uskossa.Mitä mielestäsi synnistä puhuminen on saanut aikaan noin niinku nekatiivistä.Sanoiko se joku että kun synti suureksi tulee niin armo on sitä suurempi.Se ei ihan näin ollut mutta asian ydin oli tämä periaatteessa.(sanoin tämän muistinvaraisesti).Minun syntini ei ole missään murroksessa vaan se on ollut ihan sama kuin ennekin suhtaudun siihen kaikella vakavuudella enkä kyseenalaista sen merkitystä.Huonouden tunto loppuu siihen kun pyytää synnit vilpittömästi anteeksi ja taas jatketaan eteenpäin kuin mummo lumessa iloiten kaikesta armosta jota osakseni on luvattu siihen luottaen.Kun joku väittää että jokin ei ole syntiä niin silloin kristityn on oikaistava väite Raamatulla perustellen.
Toit aika hyvän oivalluksen, jota mietin jo tänään muutenkin.
”…puhe synnistä on murroksessa…”
Se vanha puhe, sanoineen joka ei ole elävästä elämästä, ei kosketa kuin hyvin harvaa. Siinä olet oikeassa että tuo vanha raskas tapa ei enää vain toimi. Se on kuin halolla mätkimistä. Ehkä siksi siitä on niin vaikeaa puhua, koska aina se käsitetään tuohon vanhaan tapaan? Tuntuu ettei se niin helpolla unohdu mutta ehkä nyt on uusi aika?
Mitä ovat tämän päivän synnit? Juurin näistä pitäisi enemmän puhua.
”Onko halpatyövoimalla ostetun paidan pitäminen yksi synti vai erikseen uusi synti joka kerta kun paitaa pitää? Miten fossiilisten polttoaineiden kanssa? Naksauttaako laskuri uuden synnin joka kilometristä vai per kymmenen kilometriä? Vaikuttaako auton ikä, entä katalysaattorin kunto?”
Näin huomataan että todellakin se synti on jatkuvasti läsnä. Kyllä siinä saa piehtaroida vaikka koko valveillaolo aikansa ja pyydellä anteeksi ja koettaa parantaa tapansa – joka onkin jo vaikeampaan. Ei meille jää muuta kuin armo.
Tässä sanoit sen todella hyvin: ”…hengellistä aikuisuutta pitää kirjaa ennemmin armosta kuin synnistä…” ja ”Synnintunnossa ei ole vapaa, mutta armontunnossa voi olla. ”. Näin on, kyllä uskoon tulooni vaikutti paljon kun ymmärsin tuon armon merkityksen.
Onnea ja siunausta saarnoihisi. Olisipa mukava olla kuuntelemassa niitä…
Sinikka-pappi,
Kyllä täällä on ymmärretty mummomuorin lapsuuden kokemukset synnintunnolla pelotteluineen. Se mitä ei ymmärretä, on mummomuorin hulvattoman vääristellyt tulkinnat toisten kirjoituksista ja sitä, että mummomuori kuvittelee täällä kirjoittelevien haluavan synnintuntosaarnoja piehtaroidakseen niissä.
"Kristityn tehtävä ei voi olla jatkuva synnintunnossa piehtarointi"
"Tämä ei tarkoita, etteikö synnistä pitäisi puhua"
Tästä täällä on ollut kyse. Mummomuori vaan vääristelee asiat tyypilliseen tapaansa.
Sinikka ja mummomuori. Okei. Te olette kasvaneet ympäristössä, jossa on ollut tuollainen sairas syntisyydellä pelottelu ja jatkuva syyllistäminen ties mistä älyttömästä, eikä edes pelastusvarmuutta ole saanut olla. Mikähän luterilaisuuden suuntaus tuollainen on ollut? Onko se jotain ankaraa vanhakantaista körttiläisyyttä? Jos körttiläisyys on ollut tuollaista, en ihmettele, että siinä on menty nyt toiseen äärilaitaan, joka on yhtä huono.
MUTTA. Te näette asiat noiden omien kokemustenne läpi ja heijastatte noita kokemuksianne ihmisiin ja tulkitsette heidän puheitaan niiden pohjalta. Silloin syyllistytte liian usein väärän todistuksen antamisen syntiin. Minua on usein Sinikassakin ärsyttänyt se, kun hänen kirjoituksistaan haiskahtaa läpi tuota asennetta.
Te olette kärsineet syntisyydellä mätkimisestä, mutta monet ovat kärsineet päinvastaisesta. Siitä, että ihmiset tekevät pahaa (=syntiä), koska eivät välitä tai edes tiedä sen olevan pahaa. On raskasta kasvaa tuollaisessa ympäristössä. Siksi toivoo, että kirkko puhuisi ihmisille synnistä, että he edes TIETÄISIVÄT.
Ihminen meuhkaa helposti sitä vastaan, mistä joutunut itse kärsimään, ikäänkuin asiat olisivat hyvin jos tuota pahaa ei olisi. Hän ei tiedä, että sen vastakohta on yhtä paha jos ei pahempikin.
Ei se ole körttiläisyyttä vaan juuri sitä vanhaa konservatismia, mitä täällä jotkut niin kovasti kaipaa. Ihan tavalliset luterilaiset papit ym. sitä vain opettivat. Körttiläisyyskin on hiukan vapaampaa. Ehkä lestadiolaisuus on hiukan lähempänä, sillä luterilaisuudesta sekin on lähtöisin.
Niin, niin aina tulkitaan. Siksi on tärkeää täsmentää aina se, mitä milloinkin tarkoitetaan. Mutta en usko että tuo vanha käsitys syntisyydestä on niin tuntematonta? Mihin oikeastaan perustat tuon käsityksesi. En juurikaan ole tavannut kuin ehkä todella nuoria, jotka eivät sitä tietäsi? Miksi sitä epäilet?
Ei kai sentään kyse ole mistään meuhkaamisesta, vaan siitä ilosanomasta! Joten miksi kieltäisi sitä heiltä jotka kaipaavat enemmän sitä kuin jatkuvaa syyllistämistä ja synnintunnon nostattamista?
Körttiläisyys on nykyään liiankin vapaata, koska se on tehnyt pesäeron entiseen tiukkuuteensa. Se ei ole löytänyt (vielä) tasapainoista keskitietä.
Lestadiolaiset eivät ole syntisyydessä ja kurjuudessa rypijöitä, päinvastoin iloisia pelastusvarmuudestaan. Iloista sakkia noin yleensä. Ongelmat tulevat heidän omituisista säännöistään, jos ei hyväksy niitä tai ei halua niitä noudattaa.
Mutta siis, minä tarkoitin tavallista maallistunutta kansaa, koska sen keskellä olen elänyt. Eivät ne ihmiset ole joutuneet minkään syntisyydellä mätkimisen kohteiksi. Uskonnon uhreja on harvassa. Miksi ihmeessä pitäisi katsoa pieneen vähemmistöön ja toimia sen mukaan ja unohtaa suuri enemmistö? Sitten kirkko havahtuu vähitellen siihen, että ihmiset ovat vieraantuneet kauas kristinuskosta, kun eivät enää edes tiedä siitä juuri mitään. Ei ihme, että he eroavat kirkosta.
Syntisyydestä puhumiseen kuuluu TIETENKIN mukaan armosta puhuminen, ilosanoma. Ne kuuluvat aina yhteen. Tuohan pitäisi tietää jokaisen itseään kristittynä pitävän. Jos julistetaan pelkkää armoa, se jättää ihmiset välinpitämättömiksi, koska he eivät tiedä, mihin he sitä armoa tarvitsisivat.
Mutta sinä olet siis piittaamaton siitä kärsimyksestä, minkä aiheuttaa tietämättömyys synnistä tai välinpitämättömyys sitä kohtaan?
No, ehkä nuo ”maallistuneet” eivät ole käyneet kirkossa tai muissa sellaisissa tilaisuuksissa, jossa tuota synnintuntoa saarnattiin? Muistelen että juuri tuon takia ei mielellään moni mennyt (tai mene) kirkkoon. Kyllä vain jo tuolloin lapsuudessani uskovia vähän karsastettiin juuri tuon syyn takia. Uskonnon uhreja on enemmän kuin luullaan. Silloin on vaarana että Jumalakin hylätään, kun aletaan tervehtyä tuosta uhriudesta. Juuri eilen keskustelin asiasta. Sen sijaan en ole juuri tavannut heitä, joille armon ymmärtäminen olisi johtanut Jumalasta luopumiseen!
Mutta miksi olet niin vakuuttunut, etteivät ihmiset tiedä mitä jotkut uskovat pitävät syntinä (ne klassiset)? En ole kyllä juuri törmännyt sellaiseen aikuiseen, joka ei niitä osaisi luetella helpostikin. Ateistitkin tuntevat ne. Joten heitäkö pitäisi vielä voimakkaammin mätkiä synnintuntoon?
En ole piittaamaton synnistä, mutta koen että osa uskovia on piittaamattomia sellaisista synneistä, joihin he ovat osallisia. Kuten vaikka saastuminen, kerskakulutus ja rahan palvonta. Nuo synnit kun todella tuovat kärsimystä.
Asun täällä maallistuneessa Etelä-Suomessa, missä suuri osa suomalaisista asuu. Elämme ilmeisesti aika lailla erilaisilla seuduilla.
Jos sinä asut alueella, missä on vaikuttanut voimakas uskonnolisuus, ihmiset ovat tietysti joutuneet väkisinkin kristinuskon kanssa tekemisiin enemmän tai vähemmän. Täällä useimmat ovat kasvaneet maallistuneissa kodeissa ja tutustuneet kristinuskoon koulussa.
Jos halutaan nähdä väkisin kansa uskonnon vaurioittamana, eikä haluta nähdä miten etäistä sille kristinusko jo tosiasiassa on, niin samapa se minulle. Nuolkoon kirkko sitten näppejään, kun ihmisen jättävät sen.
Et taida ajatella, miten vahva on sosiaalisen ympäristön vaikutus. Ihmiset oppivat moraaliset norminsa siltä eikä miltään kirkolta. Monet asiat tunnetaan kyllä ainakin epämääräisesti omassatunnossa vääriksi, mutta siitä ei jakseta tai viitsitä piitata, kun kukaan ei sano asiasta mitään. Henkinen tuki puuttuu.
On (tahallista?) vääristelyä leimata synneistä puhuminen synneillä mätkimiseksi sillä perusteella, että itse on joutunut kokemaan sellaista tai ennen kirkko on harrastanut sellaista tai joku henkisestä tasapainostaan pois joutunut pappi saarnaa siten.
Tuollainen musta-valkoinen ajattelu, missä nähdään vain kaksi vaihtoehtoa, synneillä mätkiminen tai pelkkä armosta puhuminen, on ihan vääristynyttä ja kaukana kristinuskosta.
Tuosta olen samaa mieltä, että saastuttaminen, kerskakulutus ja rahan palvonta ovat nykyajan suuria syntejä, ja niistä pitäisi saarnata, mutta sen lisäksi ainakin suomalaisten elämää turmelee liiallinen alkoholinkäyttö ja perheitten rikkominen itsekkäistä syistä.
”…missä nähdään vain kaksi vaihtoehtoa, synneillä mätkiminen tai pelkkä armosta puhuminen, on ihan vääristynyttä ja kaukana kristinuskosta.”
Tässä olen aivan samaa mieltä
Olipas tekstiä. "Synnintunnossa ei ole vapaa,mutta armontunnossa voi olla."
Minkä puun hedelmä mahtaa olla,jos elämme tietoisesti synnillistä elämää ja koemme olevamme armontunnossa vapaita.
Jos nyt yhtään oikeasti hahmotan,tämä on täydellistä paholaisen eksytystä.
Uskosta ihminen elää synnintunnossa,ei synnissä.Voiko uskossaelävistä vetää johtopäätöksen,että he elävät todella kurjaa elämää.
Mikäkö synnintuntoa nostattaa? Jumala ryvettää ihmisiä synnissä, tai on itse syntinä toiminut ihmisissä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4825639
Ei armontunnossa eläminen tarkoita sitä, että eläisi tietoisesti synnillistä elämää. Ne ovat kaksi eri asiaa. Minusta "jatkuuko vääntö" ymmärsi minut nyt väärin.
Nyt puhutaan nimenomaan hengellisestä perinteestä, jonka mukaan ihmisen on jatkuvasti suurennuslasilla syynättävä omaa elämänsä ja tekojansa pohtien joka sekunti suurta syyllisyyttään ja kelvottomuuttaan Jumalan edessä. Se ei ole kristillistä opetusta, se on hengellistä väkivaltaa.
Nimittäin tämä sana "kelvoton". Miten sen ymmärtää? Luulen, että osa täällä ymmärtää sen neutraalisti tarkoittamaan vanhurskaan eli Jumalalle kelpaavan vastakohtaa. Eli ei kelpaa Jumalalle, ei omilla ansioillaan, ei omassa voimassaan. On kelvoton Jumalan edessä. Mutta sanalla "kelvoton" on minulle (ja uskon monelle muulle saman perinnön kasvatille) paljon pahempi kaiku. Kuulen siinä sävyn, joka voisi olla vaikka lauseessa "sillä Liisalla on kyllä aivan kelvoton mies". Tällöin kelvoton tarkoittaakin yhtäkkiä kaikkinensa huonoa, itse asiassa aivan läpi p*askaa, totaalisen inhottavaa ihmistä. Tähän en suostu. Jumala rakastaa minua, kuten jokaista syntistä. Jeesus on kuollut puolestani ristillä, kuten jokaisen ihmisen puolesta. Jeesus lupaa olla minullekin tie, totuus ja elämä. Hän on maailman ja siten myös minun valoni. Kun tämä kaikki on minulle annettu, en enää ole kelvoton, vaan kelpaava. Näin uskon.
Ymmärtääkö kukaan, mitä ajan takaa?
Sinikka-pappi
Olet tavoittanut juuri sen mitä olen ajanut takaa.
” Tällöin kelvoton tarkoittaakin yhtäkkiä kaikkinensa huonoa, itse asiassa aivan läpi p*askaa, totaalisen inhottavaa ihmistä.”
Joka kerran kun luen synnintunnosta ja kelvottomuudesta, ikävä kyllä luen sen juuri tuon mallin kautta. En tiedä miksi tämä on niin vaikeaa ymmärtää? Ehkä siksi, ettei ihan kaikki ole joutuneet elämään tuollaisen taakan alla? Ehkä joillekin on niin keveää ja helppoa sanoa että koeppa nyt synnintuntoa? Ymmärtämättä että näemmä meitä on, joille sillä on aika vahva merkitys?
Siksi on niin autuaallista, vapauttavaa ja vahvistavaa kuulla juuri tällaista sanaa:
”Jumala rakastaa minua, kuten jokaista syntistä.”
Minä en ole käsittänyt millään, miten jotkut luulevat "kelvottoman" tarkoittavan ihmistä ajallisessa mielessä. Sehän tarkoittaa hengellisessä mielessä, Jumalan edessä, niinkuin sanoit.
Olen ajatellut, että nuo ihmiset eivät ymmärrä kristinuskoa (ja niin ajattelen edelleen, jos he luulevat sen tarkoittavan, että on kelvoton ihminen).
Sitten nuo, jotka ymmärtävät tuon väärin, paasaavat kristinuskoa vastaan, että se on ihmistä nujertava ja ihmisvihamielinen ja vaikka mitä.
Mutta sitä tässä vähän kummastelen, että millainen tuo teille opetettu usko oikein loppujen lopuksi ja pohjimmiltansa oli, kun ihminen tuli siitä täyteen omaa maallista ihmisyyttään vaikka olisi pitänyt käydä päinvastoin, itsensä sijasta olisi katsonut enemmän Kristuksen rakkauteen
No, voi olla että eri paikkakunnilla on ollut eroja. Mutta kyllä vain tuo ajattelu toisaalta oli aika laajaa. Voit lukea häivähdyksiä niistä vaikka tästä ketjusta ”varastettu lapsuus poikakodissa”. Kyllä vain vahva kristillisyys vaikutti tuon ajan kasvatuskäsityksiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11450496
Tosin esimerkkejä löytyy vanhoista hengellisistä kirjoista. Sillä tavoin on oppi muuttunut hiukan humaanimmaksi. Samaa minäkin ihmettelen, että miksi siitä armosta ja rakkaudesta ei juuri kuulunut kuin pieniä pihauksia. Sai kuulla vain käänteisestä rakkaudesta. Mutta kyllä se ihan luterilaista oppia oli.
En kyllä niele tuota, ettei armosta ja rakkaudesta olisi kuulunut kuin pieniä pihauksia. Kansahan olisi tullut puolihulluksi tai kääntänyt selkänsä kristinuskolle. Luulen, että teillä on jäänyt jotenkin ymmärtämättä se armon sanoma, tai mikä syy lienee.
Epäilen, että tuossa on taustalla körttiläisvaikutusta, koska siinä suunnassa ihmisen täytyy syynätä jatkuvasti itseään ja omia syntejään ja voivotella kehnouttaan, eikä saa olla varma pelastumisestaan. Mutta on siinäkin mukana armon sanoma. Körttiläisyys on luterilaista oppia, ja se on vaikuttanut paljon juuri korkeakirkollisuuden taustalla.
Kaikkien Suomen herätysliikkeiden oppi on luterilaista. Jos se siitä poikkeaisi liian selvästi, nuo liikkeet erotettaisiin kirkosta. Näin kävi Nokia-missiolle, kun se alkoi harrastaa aikuiskastetta.
Mutta tuo, että kun ihminen on kokenut uskonnon ajavan hänet oman itsensä vangiksi tuijottamaan ahdistuneena omaan kelvottomuuteensa, hän ymmärtää armonkin nurinkurisesti. Hän ymmärtää sen niin, että sinä olet hyvä ja kelvollinen ihminen, vaikka se tarkoittaa, että sinä olet kelvottomana rakastettu.
Voi talikynttilät,kuka ymmärtää sanaakaan sekoiluistanne,en minä ainakaan.
Miten on mahdollista rakastaa Jumalaa,ellemme eroita "jyviä akanoista,synnillistä elämää Jumalan tahdonmukaisesta elämästä. Jumala vihaa syntiä,oletteko todella tyhmiä,vaiko näyttelette vain.
" Jumala rakastaa minua,kuten jokaista syntistä."
Jeesus on sovittanut ristillä kaikki synnit,jotka uskossa Jeesusta seuraavat.
" Menkää,älkää enää syntiä tehkö,puhumattakaan lähimmäistenne syntien puolustamisesta."
Onko asia näin,vai olenko ymmärtänyt aivan väärin. Mitä sanoo omatuntonne,ellei Jumala ole sitä viellä paaduttanut.
Hei suosiellävetelätäällä,
Minusta tuntuu kurjalta, ettet usko kokemustani lapsuuden hengellisyydestä. Ei se, että joku asia on huonosti ja väärin, tarkoita, etteikö niin voisi käydä. Kirjoitat: "Kansahan olisi tullut puolihulluksi tai kääntänyt selkänsä kristinuskolle". Eikö juuri niin ole tapahtunutkin? Kyllä kaikki seurapuheet olivat juuri sellaisia, että siitä synnistä ja omasta kelvottomuudesta puhuttiin puoli tuntia ja lopuksi kuitattiin yhdellä lauseella Jeesuksen sovitustyö meidän jokaisen puolesta.
Erityisen huomionarvoisaa tässä on se, että nämä ihmiset olivat hurskaita uskovia, ja turvasivat Jeesukseen. Meidän näkökulmastamme he olivat ymmärtäneet väärin kristinuskon ihmiskäsitystä. Itse uskon raskaiden sotavuosien perinnön vaikuttaneen monellakin tavalla näihin uskontulkintoihin.
Ja mitä tulee henkilökohtaiseen elämääni nyt: yritän aina ja kaikessa toimia hyvin ja oikein, osoittaa rakkautta lähimmäisiä, itseäni ja Jumalaa kohtaan ja olla kaikin tavoin hyvä kristitty. Lienee aika selvää, että epäonnistumisia edellä mainituissa aiheissa tulee. Luterilaisen opin mukaan olen yhtä aikaa pelastettu ja syntinen. Uskon, että kun yrittää tehdä oikein, samalla myös välttää syntiä.
Pappislupauksessa olen luvannut pyrkiä elämään oikein ja esimerkillisesti. Minusta myös se, ettei suostu elämään enää tuon vääränlaisen syntikäsityksen alla, on sitä esimerkillisyyttä.
Sinikka-pappi
”… raskaiden sotavuosien perinnön vaikuttaneen monellakin tavalla näihin uskontulkintoihin.”
Tuossa on vihan perä! Ehkä se on vaikuttanut paljonkin tuohon näkökulmaan?’
”Uskon, että kun yrittää tehdä oikein, samalla myös välttää syntiä. ”
Näin se on. Me yritämme tehdä parhaamme, vaikka emme aina onnistu, suunta on sinne päin.
Tämän palstan ongelma todellakin on, että täällä pyöritään jonkin pienen porukan probleemien ympärillä.
Hyvä esimerkin antoi herätysliikealoitus. Siihen ei tullut mitään vastauksia, kun ihmiset eivät tunteneet herätysliikkeitä, en edes minä, joka olen kristitty, en ole joutunut niiden kanssa ikinä mihikään tekemisiin. Tällaisia sitten jauhetaan täällä ja annetaan väärä kuva ihmisille, johon jo media ihan riittävästi on saanut ihmiset uskomaan.
Olen myös etelästä, eikä mitään syntimeininkiä täällä todellakaan ole esiintynyt. Minusta ihmiset, jotka käyvät kirkossa muutaman kerran vuodessa, ehkä jossain hää- rippikoulu- tai muussa tilaisuudessa, kyllä heidän pitäisi ymmärtää, että jos kirkossa olisi runsas syyttely synnistä ja vastaavaa, eihän heitä päästettäisi edes ovesta sisään. Mutta kun ei. Ja sitten vielä nämä pikkupiirien parjaukset. Älkää tuijottako sitä omaa napaanne ja omia kokemuksianne niin kovasti. Niin kuin tuolla joku sanoi, suurin osa on jo täysin pihalla, eikä ole onnistunut synti-sanaa kuulemaan kunnolla kerran eläissään.
He eivät vain muuten pidä siitä ideasta, että sellaista koskaan mainittaisiin. Luulisin, että kova työelämä siihen paremminkin on syyllinen, mutta tietenkin myös siitä kristinuskosta vieraantuminen, eli luulo jostain ankarasta "syyllistämisestä" tai että syyllisyydentunteessa olisi aikomus kieriskellä. Näyttäisi että monilla kyllä kirkossakin on omat ympyrät, mutta jotenkin täysi tietämys siitä, missä ulkopuolella mennään, ja että se poikkeaa omasta paljonkin, eikä ole mitenkään verrattavissa niihin omiin ympyröihin. Eivät he liioin mitään armoakaan halua, mikä kirkko sellaista on sanomaan.
Mikä on ulkopuolella menemistä, eli keistä on kyse?
Kun yli 30 vuoden jälkeen liityin kirkkoon ja loin käydä Jumalanpalveluksissa, olin myönteisesti yllättynyt. Armo oli tullut jo mukaan kuvioihin. Kyllä vain synneistäkin puhuttiin, mutta juuri niin ettei se peittänyt sanomaa kokonaan. Yksi syy tähä aloitukseeni oli, että miksi joku kaipaa sitä vanhaa tapaa saarnata vahvasti synnintunnosta?
Niin, kuka muuten tietää, ymmärtävätkö nykynuoret enää mitä on synti? Pitäisikö laittaa jollekin lehdelle vinkki, että laittaisivat kyselyä? Hienoinen näppituntuma on, että nuorissa saattaa toki olla niitä, jotka eivät tiedä.
Toimisiko ylipäätään vanha kieli enää? Entä jos synnistä saarnattaisiin niin, että tulisi paremmin esiin se, ettei synnintunnossa ole tarkoitus kieriskellä ja sillä elämäänsä tukahduttaa, vaan aivan joku muu?
naurettavaa nyt
Samaa mieltä. Tympii tuo oman navan ympärillä pyöriminen. Sitä tekee kirkon aktiivinen väki. Tappelee toisiaan vastaan. Muita ihmisiä heille ei ole olemassakaan. Kirkon sisäpiirit vain. Lähetyskäsky unohtunut omassa maassa mennen tullen.
Luepa Kotimaa24:ää. Siellä se tappelu raikaa. Kukaan ei puhu mitään ulkopuolisesta maailmasta.
"miksi joku kaipaa sitä vanhaa tapaa saarnata vahvasti synnintunnosta? "
Tuokin voi olla sinun väärintulkintaa ns. vanhakantaisesta synnistä saarnaamisesta. 'Vanha kunnon syntisaarnan' voi käsittää eri tavalla. Itse ainakin miellän sen rehellisesti synnistä saarnaamiseksi (yhdistettynä tietenkin armoon) sellaisen lepsun humanistisen 'rakkaussaarnaamisen' sijaan. Jos lie tästä ollutkin kyse eikä siitä teidän joidenkin lapsuudessa kokemista 'räiskintäsaarnoista', joilla oli pelkästään pelottava vaikutus vuosiksi eteenpäin. Ainakin itse olen tarkoittanut tätä, jos muistaakseni olen joskus asiasta kirjoittanut.
Niinpä. Ja sen kun heidät vielä saisi jonain päivänä käsittämäänkin.
Sori. Vastaus meni jostain syystä väärään väliin, korjaan.
Siis:
Niinpä. Ja sen kun heidät vielä saisi jonain päivänä käsittämäänkin.
Plussa mummomuorille,jotain valonhäivää ajatuksissasi.
mummo muori
sanoit ehkä Jumala ne anteeksi voi antaa mutta ihmisille se tuntuu olevan mahdotonta.
Tämä lause sisältää paljon merkittävää totuutta Jumalasta ja ihmisistä.Ihminen kun on mikä on joten vaatimustason ymmärtää vaikeaksi toteuttaa.
Mitä armo on.Miten ymmärrätte ARMON käsitteen Jumalan kohdalla/ ihmisen toteuttamana.
tt11,
Anteeksi että kysyn, mutta oletko mielenterveyskuntoutuja? Se selittäisi vääristelyjäsi ja mielikuvituksesi lentoa. Ja voi olla että se selittää jollain tapaa sitäkin, miksi käyt katuevankelioimassa. Ryhmässäsi ainakin mielenterveyden järkkyminen jossakin elämän vaiheessa on lähes käyntikortti.