Olin joskus syys-lokakuussa 2000-luvulla kotimaan automatkalla ja yövyin autossani. Suomussalmella valitsin yöpymispaikakseni hautausmaan parkkipaikan, joka oli valaistu. Hautausmaa oli kirkonkylässä tai siinä "cityssä". Saatoin siis syödä jotain ja lukeakin ennen nukkumaan menoa.
Nukahdettuani näin merkillistä unta. Kaksi hahmoa, äiti ja tytär, kiertelivät autoani. He katselivat autooni sisälle ja jatkoivat sen kiertämistä. En tiennyt nukkuvani vaan katselin outojen hahmojen liikettä autoni ympärillä oudossa usvassa. Hetken päästä toisen hahmon kasvot muuttuivat kallomaisiksi ja hän syöksyi irvistäen ja hyvin vihaisen näköisenä autoani kohti. Autoni heilahti törmäyksen voimasta ja heräsin kovaan kolahdukseen ja tuntui kuin autoni olisi heilunut edelleen. Ympärilläni oli täysin pimeää ja ymmärsin oitis, että lamput parkkipaikalla oli sammutettu säästösyistä kuten muuallakin tehdään puolilta öin.
Raavin hetken aikaa unista päätäni ja päätin kömpiä makuupussistani, nostaa istuimeni selkänojan ja ajaa läheisen koulun parkkipaikalle jatkamaan uniani.
Myöhemmin tapausta mietittyäni tulin tulokseen, että parkkipaikan reunustalla olevasta männystä oli pudonnut käpy autoni katolle, jonka kopahdukseen olin herännyt säpsähtäen. Säpsähdys selittäisi autoni pienen heilumisen.
Oli miten oli, unen selkeys oli hämmästyttävä. Olin oikeasti juuri siinä paikassa ja sillä hetkellä. Usvaakin oli tullut nukkuessani. En hätkähdä pienestä, enkä oikeastaan usko yliluonnollisiin ilmiöihin. Tämä tapaus oli kuitenkin mieleenpainuva ja oikeasti vaihdoin nukkumapaikkaa. Nykyään en saata edes uskoa tehneeni niin.
Onkohan kukaan muu siellä päin kokenut syksyn pimeydessä mitään vastaavaa?
Nukahdettuani näin merkillistä unta. Kaksi hahmoa, äiti ja tytär, kiertelivät autoani. He katselivat autooni sisälle ja jatkoivat sen kiertämistä. En tiennyt nukkuvani vaan katselin outojen hahmojen liikettä autoni ympärillä oudossa usvassa. Hetken päästä toisen hahmon kasvot muuttuivat kallomaisiksi ja hän syöksyi irvistäen ja hyvin vihaisen näköisenä autoani kohti. Autoni heilahti törmäyksen voimasta ja heräsin kovaan kolahdukseen ja tuntui kuin autoni olisi heilunut edelleen. Ympärilläni oli täysin pimeää ja ymmärsin oitis, että lamput parkkipaikalla oli sammutettu säästösyistä kuten muuallakin tehdään puolilta öin.
Raavin hetken aikaa unista päätäni ja päätin kömpiä makuupussistani, nostaa istuimeni selkänojan ja ajaa läheisen koulun parkkipaikalle jatkamaan uniani.
Myöhemmin tapausta mietittyäni tulin tulokseen, että parkkipaikan reunustalla olevasta männystä oli pudonnut käpy autoni katolle, jonka kopahdukseen olin herännyt säpsähtäen. Säpsähdys selittäisi autoni pienen heilumisen.
Oli miten oli, unen selkeys oli hämmästyttävä. Olin oikeasti juuri siinä paikassa ja sillä hetkellä. Usvaakin oli tullut nukkuessani. En hätkähdä pienestä, enkä oikeastaan usko yliluonnollisiin ilmiöihin. Tämä tapaus oli kuitenkin mieleenpainuva ja oikeasti vaihdoin nukkumapaikkaa. Nykyään en saata edes uskoa tehneeni niin.
Onkohan kukaan muu siellä päin kokenut syksyn pimeydessä mitään vastaavaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hiljainen kansa ei tainnut pitää siitä että tulit pitämään hotellia heidän reviirilleen.
Joten teit viisaasti kuin vaihdoit maisemia.