Abilify, hyvä vai huono lääke?

Ootko oikeasti "Kylmät kädet"? Mulla oli sama lääkitys... joskus. Lihoin tosin vaan 15 kiloa. LÖL. Samat oireet kuin mulla.

ei ni mi merk kiä kirjoitti:

Ootko oikeasti "Kylmät kädet"? Mulla oli sama lääkitys... joskus. Lihoin tosin vaan 15 kiloa. LÖL. Samat oireet kuin mulla.

Vieläkö luulette, että trollaan?

ei ni mi merk kiä kirjoitti:

Ootko oikeasti "Kylmät kädet"? Mulla oli sama lääkitys... joskus. Lihoin tosin vaan 15 kiloa. LÖL. Samat oireet kuin mulla.

ZYPREXA lihotti rankasti ja samalla aiheutti sellainen olotilan, jota tämä video kuvaa täydellisesti, ainakin meikäläisen tapauksessa:

http://www.youtube.com/watch?v=tpKCqp9CALQ

Ymmärrän täysin. En ole kärsinyt koskaan harhoista, hallusinaatioista tai itsetuhoisuudesta. Siitä huolimatta puheeni saatetaan puherytmin perusteella tulkita psykoottiseksi. Lääkärit ja psykiatria häpäisee minua systemaattisesti kirjoittamalla omakantaan "Väisänen on mielisairas" ajattelulla. Tämä on minulle rankkaa, olen yhteistyökykyinen valittanut potilasasiamiehelle ja tiedän että saisin potilasasiamiesten vieläpä ollessa vapauden riistostani ja kaltoinkohtelustani oman version "Karpolla on asiaa"ohjelmaan.
Eli minua on viety pakkohoitoon siksi koska olen kärsinyt huomattavasti sivu- ja haittavaikutuksista erilaisista psykoosiin tarkoitetuista mielialalääkkeistä. Kärsimykseni on huomattava, sillä olen vatsastani hyvin sairas. Kärsin IBS eli ärtyvästä suolesta ja diagnosoidusta keliakiasta. M
Lisäksi minulla on diagnosoitu CD-bakteeri riehaantuneena mahassani joka itseasiassa on tullut antibiootin haittavaikutuksena. Toisin sanottuna pelkään kuolevani ennen 50 vuotta ja olen nyt 38-vuotias. Puhuisin aivan kaiken miten Kysin alueella savossa minusta kohtelevat psykiatrian potilaita. Kohtelu on ihmisarvoa alentavaa ja hoitoon toimitus tuntuu oudolta huolimatta siitä että olen yhteistyökykyinen ja valmis hoitoon. Milloin ensihoito tulee ovelle ilmoittamatta. Ajatelkaa mitkä yhteiskunnalliset verorahat menevät poliisi maijoihin ja ensihoidon ambulanssikyyteihin kuljetuksineen osaltani, kun matkaa Suonenjoella sisä-savon terveydenhuoltoon on vain vajaa kilometri kohdallani. Miksi päivystysaikoja kohdallani käytetään kun olen uskollisesti käynyt mielenterveyshoidossa ja on mahdollisuus tavata oma hoitava psykiatri? Viimeksi psykiatrini pyydettyäni mahdollisuutta sairaalahoitoon sitten ei saanutkaan minua vapaaehtoisella hoidolla sairaalaan. Julkulan sairaalan toiminta on outoa ä, vastaus oli että ainoastaan otetaan pakkohoidolla. Sitten olikin seuraavana päivänä täysin minut yllätettynä poliisi ja ensihoito kuin jotain kriminaalirikollista hakemassa yleisavaimella minua omasta kodistani. Siinä minä sitten vain rauhallisin mielin totesin ettenkö voi psykiatrini kanssa keskustella puhelimitse mistä on kysymys. Vastaus oli langan päässä, että kannattaa hoitoon mennä. Miten tällaista voi tapahtua 2023 vuonna?pahoittelut Kysin puolelta on kohdallani paikallaan. Vahingonkorvaus henkisestä kärsimyksestä ja vapauden riistosta ovat paikallaan. Minä kun olen ollut vapaaehtoisesti valmis hoitoon.

Jumalan siunausta kaikille.

LumiMansikki

Ainakaan psykiatrit eivät lopeta, vaan lisäävät entisestään. He eivät osaa kuunnella asiakastaan. Heille mammona on tärkeämpi kuin asiakkaan hyvinvointi, poikkeuksena Keroputaan psykiatrit.

On todennäköistä, että psykiatrisi sanoo oireesi johtuvan yllättäen pahentuneesta "sairaudestasi" tai väittää nykyisen annoksen olevan riittämätön. Seurauksena hän varmastikin ehdottaa/painostaa annoksen nostoon, joka pahentanee oireitasi entisestään ja sama pyörä pyörii. Tilanne on surullinen. Voit yrittää hakeutua toiselle psykiatrille tai ihan oikealle lääkärille ja kertoa, että voit vain huonommin aineen kanssa. Et olisi ensimmäinen. :)

Tuntevatko psykiatrit Suomessa muita persoonallisuushäiriöiä kuin epävakaan? Miksi tätä diagnoosia tungetaan KAIKILLE?? Ihmisille, kuten minulle, jotka eivät sovi tähän stigmatisoivaan diagnoosiin! Minä en viihdy ihmisten kanssa lainkaan, ei ole KOSKAAN ollut suhteita, ei viiltelyä jne. ja silti muka EPÄVAKAA??!! Piilovittuilua sanon minä... Ja sama kävi minulle, en ole Abifilya syönyt mutta mulle syötettiin Zyprexaa. Kun aiemmin opiskelu oli helppoa ja kokeista sain vähällä yrittämisellä hyviä numeroita, niin nyt ei vuosien psyykelääkkeiden syömisen jälkeen ole mitään mahiksia jatkokoulutukseen kun ei pääe nää toimi... Kitos Suomen psykiatreille kansan tyhmentämisestä...ARGHT. Ja matikka ei minultakaan enää suju :(

fhdsuf kirjoitti:

Tuntevatko psykiatrit Suomessa muita persoonallisuushäiriöiä kuin epävakaan? Miksi tätä diagnoosia tungetaan KAIKILLE?? Ihmisille, kuten minulle, jotka eivät sovi tähän stigmatisoivaan diagnoosiin! Minä en viihdy ihmisten kanssa lainkaan, ei ole KOSKAAN ollut suhteita, ei viiltelyä jne. ja silti muka EPÄVAKAA??!! Piilovittuilua sanon minä... Ja sama kävi minulle, en ole Abifilya syönyt mutta mulle syötettiin Zyprexaa. Kun aiemmin opiskelu oli helppoa ja kokeista sain vähällä yrittämisellä hyviä numeroita, niin nyt ei vuosien psyykelääkkeiden syömisen jälkeen ole mitään mahiksia jatkokoulutukseen kun ei pääe nää toimi... Kitos Suomen psykiatreille kansan tyhmentämisestä...ARGHT. Ja matikka ei minultakaan enää suju :(

Teille molemmille muutama totuuden sana. Dopamiinireseptorien blokkerit eli niin kutsutut neuroleptit tai 'psykoosilääkkeet' tekevät ihmiselle ihan todellisen kemiallisen lobotomian. Seurauksena on muun muassa kognitiivisten taitojen heikentyminen. Mitä vahvempi on kyseisen neuroleptin dopamiinireseptorien salpauskyky, sitä vahvempi aiheutuva lobotominen tila on. Alla juttua vanhimmasta neuroleptista klooripromatsiinista. Samat faktat pätevät myös nykyisin käytettäviin neurolepteihin.

"Peter Breggin, M.D., psychiatrist, points out clearly that the purpose of Thorazine is to alter and disable normal brain functions. It is actually the HARM caused by the drug which produces the effect.

"The brain-disabling principle applies to all of the most potent psychiatric interventions - neuroleptics, antidepressants, lithium, electroshock, and psychosurgery. . . the major psychiatric treatments exert their primary or intended effect by disabling normal brain function. Neuroleptic lobotomy, for example, is not a side effect, but the sought-after clinical effect. Conversely, none of the major psychiatric interventions correct or improve existing brain dysfunction, such as any presumed biochemical imbalance. If the patient happens to suffer from brain dysfunction, then the psychiatric drug, electroshock, or psychosurgery will worsen or compound it."

The psychiatrists continue to promote and attempt to educate the public into believing Thorazine and other drugs "help" correct a mental disease. This is so far from the truth. That they even believe this themselves is meaningless. Whether or not some psychiatric patients have brain diseases (which has still never been verified - it's only a theory) is irrelevant to this brain-disabling principle. Even if someday a subtle defect is found in some mental patients, it will not change the damaging effect of the current treatments in use by psychiatry. Nor will it change the fact that the current treatments worsen brain function rather than improving it. If, for example, a person's emotional upset is caused by a hormonal problem, by a viral infection, or by ingestion of a hallucinogenic drug, the impact of the neuroleptics is still that of a lobotomy. The person now has his or her original brain damage and dysfunction plus a chemical lobotomy."

Lähde: http://www.sntp.net/drugs/thorazine.htm

Bio Leucotomy kirjoitti:

Teille molemmille muutama totuuden sana. Dopamiinireseptorien blokkerit eli niin kutsutut neuroleptit tai 'psykoosilääkkeet' tekevät ihmiselle ihan todellisen kemiallisen lobotomian. Seurauksena on muun muassa kognitiivisten taitojen heikentyminen. Mitä vahvempi on kyseisen neuroleptin dopamiinireseptorien salpauskyky, sitä vahvempi aiheutuva lobotominen tila on. Alla juttua vanhimmasta neuroleptista klooripromatsiinista. Samat faktat pätevät myös nykyisin käytettäviin neurolepteihin.

"Peter Breggin, M.D., psychiatrist, points out clearly that the purpose of Thorazine is to alter and disable normal brain functions. It is actually the HARM caused by the drug which produces the effect.

"The brain-disabling principle applies to all of the most potent psychiatric interventions - neuroleptics, antidepressants, lithium, electroshock, and psychosurgery. . . the major psychiatric treatments exert their primary or intended effect by disabling normal brain function. Neuroleptic lobotomy, for example, is not a side effect, but the sought-after clinical effect. Conversely, none of the major psychiatric interventions correct or improve existing brain dysfunction, such as any presumed biochemical imbalance. If the patient happens to suffer from brain dysfunction, then the psychiatric drug, electroshock, or psychosurgery will worsen or compound it."

The psychiatrists continue to promote and attempt to educate the public into believing Thorazine and other drugs "help" correct a mental disease. This is so far from the truth. That they even believe this themselves is meaningless. Whether or not some psychiatric patients have brain diseases (which has still never been verified - it's only a theory) is irrelevant to this brain-disabling principle. Even if someday a subtle defect is found in some mental patients, it will not change the damaging effect of the current treatments in use by psychiatry. Nor will it change the fact that the current treatments worsen brain function rather than improving it. If, for example, a person's emotional upset is caused by a hormonal problem, by a viral infection, or by ingestion of a hallucinogenic drug, the impact of the neuroleptics is still that of a lobotomy. The person now has his or her original brain damage and dysfunction plus a chemical lobotomy."

Lähde: http://www.sntp.net/drugs/thorazine.htm

Niin, mutta minulle näitä syötettiin PAKOLLA alaikäisenä ja pakolla aikuisena psyk.hoidossa niin minkäs teet :( Vapaaehtoisesti en ole ainuttakaan neuroleptiä koskaan suuhuni laittanut enkä laita. Aika harva näitä vapaaehtoisesti syö, en ainakaan minä. Juuri se tässä raivostuttaakin, kun EN OLE NÄITÄ ITSE HALUNNUT KOSKAAN SYÖDÄ!! Pirun ihmisoikeusrikolliset kusipää psykiatrit ovat näillä minut vastentahtoisesti myrkyttäneet. Kyllä raivostuttaa että kognitiiviset kykyni on tuhottu, lannistaa. Tahtoisin kostaa minua lääkinneille psykiatreille >:( Kaikkien näiden tutkimusten lukeminen siitä miten paljon vahinkoa minulle on alaikäisestä asti aiheutettu, kasvattavat vain raivoani. Ja kaiken sen paskan päälle mitä olen saanut lapsuudessani kokea vielä epävakaan leima päälle, eivät sitten mitään stigmatisoivampaa keksineet. Olen katkera, todella katkera.

Olen kanssasi samaa mieltä, että epävakaa persoonallisuushäiriö on rankka ja vaikea kokemus henkilölle itselleen, ja ne joilla on se, tunnistavat sen, ja ovat pikemminkin helpottuneita, kun saavat selityksen käytökselleen.

Jos et tunnista diagnoosia omaksesi, niin se ei ole sinua varten.

Epävakaassa persoonallisuushäiriössä viesti aivoissa (tulkinta havainnosta) ehtii mantelitumakkeeseen (tunnekeskus) ennen kuin järki (aivojen cortexista) ehtii mukaan, ja syntyy ns. mantelitumakereaktio.

Tunteiden tarkoitus on ohjata käytöstö ja niipä ihminen reagoi ennen kuin järki on ehtinyt käsittelemään aivoissa tulkinnan ja tunteen. Useinmiten tunnetulkinta on vielä väärä ja ihminen, joka on mantelitumakkeen tunnetulkinnan armoilla, kun järki myöhästyy leikistä, niin saa aikaiseksi katastrofaalisia tilanteita.

Kun järki on ehtinyt mukaan, niin henkilö ei voi kuin itsekin ihmetellä, että mitä helvettiä taas ehti tapahtumaan!

Jos koet tämän koko elämäsi ajan, uudelleen ja uudelleen, niin voit kuvitella, että minkälainen persoonallisuus ja syyllisyys tästä ihmiselle muodostuu.

Kuulostaa entistä katastrofaalisemmalta, että maailmasta löytyy yksikään psykiatri, joka haluaa yhdistää epävakaan persoonallisuushäiriön ja psyykelääkkeet! Minun koulutukseni - tosin jokusen vuosikymmenen takaa kertoo, että lääkehoito ei ole oikea, vaan itsetuntemuksen lisääminen - ja ennen kaikkea metakognition terapialla.

Jo tieto siitä, että mistä epävakaassa persoonallisuushäiriössä on kyse auttaa, mutta - uskallanpa väittää - on koko joukko alan ammattilaisia, jotka eivät itse edes tiedä.

Persoonallisuushäiriö tai mielisairaus on tekosyy huonolle käytökselle. Ihmiset jotka niihin uskovat eivät halua ottaa vastuuta käytöksestään. Se on erittäin ikävää, koska jatkavat vaan samalla linjalla, kiitos psykiatrian, koska ovat saaneet ihmiset uskomaan humpuukiin.

"Epävakaassa persoonallisuushäiriössä viesti aivoissa (tulkinta havainnosta) ehtii mantelitumakkeeseen (tunnekeskus) ennen kuin järki (aivojen cortexista) ehtii mukaan, ja syntyy ns. mantelitumakereaktio. "

Oletko varma?

ujklöäui kirjoitti:

Persoonallisuushäiriö tai mielisairaus on tekosyy huonolle käytökselle. Ihmiset jotka niihin uskovat eivät halua ottaa vastuuta käytöksestään. Se on erittäin ikävää, koska jatkavat vaan samalla linjalla, kiitos psykiatrian, koska ovat saaneet ihmiset uskomaan humpuukiin.

Juuri näin. Mielisairaus on aina tekosyy, molemmille osapuolille.

Psykiatrialle se on tekosyy riistää vapaus lakiarikkomalta kansalaiselta ja kohdistaa häneen kemiallisia, sähköisiä jne. toimenpiteitä vasten asianomaisen tahtoa.

Asianomaiselle se on tekosyy esimerkiksi välttää vastuu toiminnastaan tai kerätä sosiaalietuuksia.

Bio Leucotomy kirjoitti:

Teille molemmille muutama totuuden sana. Dopamiinireseptorien blokkerit eli niin kutsutut neuroleptit tai 'psykoosilääkkeet' tekevät ihmiselle ihan todellisen kemiallisen lobotomian. Seurauksena on muun muassa kognitiivisten taitojen heikentyminen. Mitä vahvempi on kyseisen neuroleptin dopamiinireseptorien salpauskyky, sitä vahvempi aiheutuva lobotominen tila on. Alla juttua vanhimmasta neuroleptista klooripromatsiinista. Samat faktat pätevät myös nykyisin käytettäviin neurolepteihin.

"Peter Breggin, M.D., psychiatrist, points out clearly that the purpose of Thorazine is to alter and disable normal brain functions. It is actually the HARM caused by the drug which produces the effect.

"The brain-disabling principle applies to all of the most potent psychiatric interventions - neuroleptics, antidepressants, lithium, electroshock, and psychosurgery. . . the major psychiatric treatments exert their primary or intended effect by disabling normal brain function. Neuroleptic lobotomy, for example, is not a side effect, but the sought-after clinical effect. Conversely, none of the major psychiatric interventions correct or improve existing brain dysfunction, such as any presumed biochemical imbalance. If the patient happens to suffer from brain dysfunction, then the psychiatric drug, electroshock, or psychosurgery will worsen or compound it."

The psychiatrists continue to promote and attempt to educate the public into believing Thorazine and other drugs "help" correct a mental disease. This is so far from the truth. That they even believe this themselves is meaningless. Whether or not some psychiatric patients have brain diseases (which has still never been verified - it's only a theory) is irrelevant to this brain-disabling principle. Even if someday a subtle defect is found in some mental patients, it will not change the damaging effect of the current treatments in use by psychiatry. Nor will it change the fact that the current treatments worsen brain function rather than improving it. If, for example, a person's emotional upset is caused by a hormonal problem, by a viral infection, or by ingestion of a hallucinogenic drug, the impact of the neuroleptics is still that of a lobotomy. The person now has his or her original brain damage and dysfunction plus a chemical lobotomy."

Lähde: http://www.sntp.net/drugs/thorazine.htm

Itse olen muutaman kerran kokeillut zyprexaa ja ketipinoria aika pienillä annoksilla. Kerrat ihan sormilla laskettavissa, alle 10, ehkä jtn 4-6. Miten on? Voiko noista olla aiheutunut jotain pysyviä haittoja? Vai pitääkö käyttää pidemmän aikaa?

fhdsuf kirjoitti:

Tuntevatko psykiatrit Suomessa muita persoonallisuushäiriöiä kuin epävakaan? Miksi tätä diagnoosia tungetaan KAIKILLE?? Ihmisille, kuten minulle, jotka eivät sovi tähän stigmatisoivaan diagnoosiin! Minä en viihdy ihmisten kanssa lainkaan, ei ole KOSKAAN ollut suhteita, ei viiltelyä jne. ja silti muka EPÄVAKAA??!! Piilovittuilua sanon minä... Ja sama kävi minulle, en ole Abifilya syönyt mutta mulle syötettiin Zyprexaa. Kun aiemmin opiskelu oli helppoa ja kokeista sain vähällä yrittämisellä hyviä numeroita, niin nyt ei vuosien psyykelääkkeiden syömisen jälkeen ole mitään mahiksia jatkokoulutukseen kun ei pääe nää toimi... Kitos Suomen psykiatreille kansan tyhmentämisestä...ARGHT. Ja matikka ei minultakaan enää suju :(

Diagnoosit ovat täysin tuulesta temmattuja vailla lääketieteellistä pohjaa. Suurimmalle osalle diagnooseista voi vain nauraa.

Mulle piikitetään injektiona päivittäisenä. Täytin just Mulle piikitetään injektiona päivittäisenä. Täytin just 16. Samaan aikaan läpi vuoroka outta temestaa illalla atarax ennen sertralin. Atarax en bastusta ja temesta siinä siinä. Haluan vaan pois nöyryytyksestä. En kestä kuulla sanaa epävakaudesta tai psykoosi.Tulevaisius tässä illuusion reaalitetissa mahdoton.Ui

"Abilify aiheutti minulla pakkoliikeitä, tuntui ettei käsiä ja jalkoja voinut pitää paikallaan, vaan oli pakko heiluttaa jotain raajaa koko ajan. Levottomuus oli aivan kamalaa. Sanoin lääkärille tästä asiasta ja hän laittoi sen vain maanisten oireiden piikkiin."

Ei psykiatrit tiedä niistä aineista hei mitään. Älä odota, että saat mitään ammattitaitoista apua niiltä. Totta kai aripipratsoli voi aiheuttaa pakkoliikkeitä ja levottomuutta ja paljon muutakin. Täytyy olla aika vitun pönttöpää, että ei sitä tiedä.

"Kolmen päivän jälkeen lopetin lääkkeiden syömisen salaa. Esitin nielaisevani lääkkeen, mutta todellisuudessa "jätin sen poskeen" ja sylkäisin lavuaariin vessassa."

Yllättäen oireesi alkoivat helpottaa?

"Noin viikon päästä alkoivat jo kotiuttamispuheet lääkärillä, "kun lääkehoito oli niin hyvin alkanut vaikuttamaan" ja oireet vähentyneet."

Elämän kevät. Tiesihän sen jo tuon edellisen lauseen kohdalle, että seuraavaksi kerrot miten olosi alkoi parantua, ja psykiatri toistelemassat, että hyvin toimii nämä lääkkeet. Se on farssi.

Älä mee sinne laitokseen, kun ei ne amatöörit mitään osaa tehdä oikein.

"Kahdeksantena päivänä (ilman lääkettä) jäin kiinni ja lääkärini määräsi lääkkeen nestemäisenä, eli en voinut enää huijata."

Harmi, kun jäit kiinni, koska seurauksena on usein rangaistus. Ja sitten taas mennään....

"Levottomuus, pakkoliikeet ja itsemurha-ajatukset (johtuen tästä pakkoliikehdinnästä) palasivat ja voimistuivat, ja jo parin päivän päästä yritin viiltää ranteeni auki (olin saanut sheiverin kylpyhuoneeseen). En olisi halunnut kuolla, mutta levottomuuden aiheuttama liikehdintä oli niin kestämätöntä etten halunnut elää. Lääkärini ei ottanut todesta sanomaani, vaikka useampaan otteeseen pyysin lääkkeen vaihtoa."

Kamalaa... Eihän tähän voi mitään sanoa. Saman tarinan kuulee ihan toistuvasti ja jatkuvasti. Välillä tulee mieleen, että nauttivatko he aiheuttamastaan tuskasta ja pahasta olosta, vai miten kukaan voi olla niin helvetin sokea ja tyhmä, ettei huomaa reaktioita lääkeaineen aiheuttamiksi. Minkä takia toisen terveyttä, koskemattomuutta, hyvinvointia ja ihmisoikeuksia ei kunnioiteta sen vertaan, että kuunneltaisiin mitä potilas toivoo ja tarvitsee toipuakseen. Aivan kertakaikkiaan sekopäistä amatöörimäistä törttöilyä.

Miten aiot jatkaa tästä eteenpäin? Pääsetkö pois sieltä muutoin kuin ruumisarkussa?

Tuntemani ihminen kertoi,että hänelle annettiin Abilifyta sairaalassa,ja hän sanoi,että ei voinut olla hetkeäkään paikallaan. Hän mm. ravasi jatkuvasti portaita ylös ja alas. Minäkin söin sitä vähän aikaa, ja hypin pitkin seiniä,ja valvoin kaiket yöt. Sitten psykiatrit syyttää oireita sairauden syyksi,eivätkä tajua,että ne johtuvat tästä kauheasta lääkkeestä. Koska oireita on niin monilla,luulisi jo hälytyskellojen soivan.

40~ kirjoitti:

Tuntemani ihminen kertoi,että hänelle annettiin Abilifyta sairaalassa,ja hän sanoi,että ei voinut olla hetkeäkään paikallaan. Hän mm. ravasi jatkuvasti portaita ylös ja alas. Minäkin söin sitä vähän aikaa, ja hypin pitkin seiniä,ja valvoin kaiket yöt. Sitten psykiatrit syyttää oireita sairauden syyksi,eivätkä tajua,että ne johtuvat tästä kauheasta lääkkeestä. Koska oireita on niin monilla,luulisi jo hälytyskellojen soivan.

Lisään vielä,että tämä tuntemani ihminen kertoi myös,että hän portaiden ylös ja alas ravaamisen lisäksi juoksi ja ravasi jatkuvasti ympäri pihaa.

Sille on nimikin, akatisia. Se on lääkkeen (esim antipsykoottien/masennuslääkkeiden) aiheuttama neurologinen oire. Itse podin tuota helvettiä juuri osastolla eikä lääkärit uskoneet että minulla sellaista on kun hetken istuin jopa paikallani lääkärin ajalla. Jouduin lisää lääkityksi kun tuo iski ja käytökseni muuttui levottomammaksi ja tuskaiseksi. Joinain iltoina lääkkeen (pakotetun oton) jälkeen heiluttelin huoneessani jalkoja, eri puolella kehoa kihelmöi inhoittavasti ja piinaavasti ja kun olin paikallaan, levottomuuden tunne räjähti. Missään ei ollut hyvä olla, olin tauotta liikkeessä. Tuo olo aiheutti pelkoa ja ahdistusta ja itsetuhoajatuksia. Olin aivan hermorauniona. En koskaan tule antamaan anteeksi, miten nämä puoskarit tuhoaa ihmiselämiä ja vähättelee lääkkeiden haittoja ja potilaiden kertomaa lääkkeistään.

Keskusteltuani eri potilaiden kanssa, tämä ilmiö vaikutti suht yleiseltä antipsykoottien kohdalla.

Abilifysta:

- Ei ole mitään lääketieteellistä todistetta että kyseinen lääke toimisi.

- Bristol Myers joka markkinoi lääkettä on tuomittu maksamaan 500milj USAn valtioille sakkoja väärästä markkinoinnista ja valehtelusta.
http://www.bmj.com/content/335/7623/742.3

- Bristol Myers maksoi viime vuonna 1.5 Miljardia vahingkorvauksia USAssa (oikeuden ulkopuolella) sivuvaikutusten takia.

- Käypähoidon kirjoittaja suomessa saa rahaa Bristol Myersilta ja eurooppalaiselta LundBeck OYlta jotta sitä myytäisiin enemmän Europassa.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50076

Että sellainen tilanne.

Hyvä ja hyvä ! Itse en huomannut mitään vaikutusta. Nyt kakssuuntaseen 600mg ketipinor ja muut herkut päälle. Onhan tää helppoo. Oikeastaan mikään ei hetkauta millään tavalla. Toisaalta pelkään ajaa lääkemääriä alas ettei se koettu helvetti palaa. Tosiaan Abylifiä käyttäneenä, ei mitään vaikutusta muuta kun lompakossa. Ihan turha neurolepti sillä varauksella, ettei pistä syömään, kun sika jos se vaan muuten sopii....Mulla ei tosin paino-ongelmia ketin kanssakaan...Tosin yksilöinähän tässä mennään !

Et ole ainoa. Kirjoitin tuossa edellä kokemuksiani Abilifysta. Se aiheutti hirveää levottomuutta,ja yöunet menivät. Hypin pitkin seiniä ja en pystynyt hetkeäkään minäkään olemaan paikallani,samoin kuin ei edellä mainitsemani tuttavakaan.

Ylläri.

Psykiatriassa valehtelevat ummet ja lammet lääkkeistä. "Tehokkaita ja vaarattomia ovat. Suojelevat aivoja." Älkää ikinä luottako psykiatreihin.