Mieheni haluaisi nuoren leikatun uroksen kaveriksi vanhahkolle Ladyllemme. Kuvittelee, että äidinvaistot heräävät. Tiuku on sisäkissa, joka kyllä ulkoilee hihnassa takapihallamme halutessaan. Aika arka ja pysytteleekin piiloissaan, jos käy vieraita.
Tulee vain minun syliin halutessaan rapsutuksia. Ja nukkuu omalla tyynyllään vieressäni.
Kysymys kuuluu; hyväksyykö Hän toista kissaa ja jos niin mikä olisi paras vaihtoehto. Vanha vai nuori, poika vai tyttö.
Kertoisitteko kokemuksianne. Mulle tärkein on Tipsukan onnellisuus.
Ja tietty sen tulokkaan.
Ai niin, asumme rivitalossa ja olemme 50v. Lapset on omillaan ja myöskin sekä koira- että kissaihmisiä. Koirat käy hoidossa sillointällöin tai käyn hoitamassa niitä.
Tulee vain minun syliin halutessaan rapsutuksia. Ja nukkuu omalla tyynyllään vieressäni.
Kysymys kuuluu; hyväksyykö Hän toista kissaa ja jos niin mikä olisi paras vaihtoehto. Vanha vai nuori, poika vai tyttö.
Kertoisitteko kokemuksianne. Mulle tärkein on Tipsukan onnellisuus.
Ja tietty sen tulokkaan.
Ai niin, asumme rivitalossa ja olemme 50v. Lapset on omillaan ja myöskin sekä koira- että kissaihmisiä. Koirat käy hoidossa sillointällöin tai käyn hoitamassa niitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos kissa on todella arka niin harkitsisin toista kissaa todella tarkkaan. Voi olla että vanha rouva kisunne alkaa stressaamaan uutta tulokasta.
Onko kissanne ennen tavannut toisia kissoja?
Vanha(hko) leikattu tyttökissa ei luultavasti helposti hyväksy uutta tulokasta. Rauhallinen, jo leikattu poikakissa, yli 1- vuotias, voi olla aika onnistunut kaverivalinta eli vanha rouva voi tällaisen pikku hiljaa hyväksyä asuinkumppanikseen, näin kävi meillä.
En suosittele pennun ottamista: Me otimme seuraavaksi tyttöpennun ja vanha rouva vain sähisee pennulle, joskus kyllä nykyään, muutaman kuukauden kuluttua pennun tulosta, nukkuvat sovussa samassa sängyssä, tosin eri laidoilla, mikä on selvää edistystä alkutilanteeseen.
oma kokemus on että kollit hyväksyvät uudet tulokkaat perheeseen paremmin kuin naaraat.
Totta on, Narttu. Eräs eläinlääkäri sanoi minulle kerran, että narttukissat hyväksyvät vain omat pentuna, ja se taitaa pitää paikkansa, joskus emokissatosin suostuu imettämään pientä ottopentua.