olen melkein nelikymppinen ,ja tuntuu etten ole saanut viellä mitään aikaseksi olen niinkusta elänny unessa. erisräytynyt ihmisistä ja tunnen että asialle on tehtävä jotain .en ole pitänny ko0neita niinkään arvossa ja en ole pannut painoarvoa kirjottamisille jokainenhan voi heittää mitä vaan .mutta nyt kun olen elännyt eteenpäin ja ruvennut rauhottumaan vuosi nuodelta niin ymmärtää että jokaisen moraali rehellisyys on jokaisen henkilökohtainen asia ja kunnioitan muita ihmisiä niin kuin haluan itseänikin kunnioitettavan.ja onko joku minua kohtaan rehellinen ,toivon todellakin vilpittömästi että itsensä takia ihmiset ovat muille rehellisiä .Se ei tarkoita että kaikesta pitää avautua ja että kaikesta pitää pystyä puhumaan ,jotkut ihmiset eivät puhu ikinä joistakin kipeistä asioista ,ja on varmaan tärkeetä että aina syvemmissä keskusteluissa on luottamus tapetilla.mutta Opettelen vasta koneella ilmaisemaan itseäni koneen kautta.
juuri herännyt
mikceymouse
1186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja varmaan saat yhä enemmän voimaa yhdessä kevätauringon noustessa päivä päivältä kirkkaammin. Kyllähän kirjoittaminen on yksi vanha kommukoimisen muoto. Teksti säilyy myös ja sitä voi itsekkin jälkeenpäin lukea.
Jatka vain rohekasti eteenpäin.