Asperger pikkuveli..

Mitä mä teen? Veljelläni (joka on nyt 12 v., eli muutamia vuosia minua nuorempi) on aspergerin oireyhtymä, tai mikä syndrooma ikinä onkaan, perinyt silti isältä sen. On ollut aina melko rasittavaa elää sen kanssa, pariksi vuodeksi hiukan laantui sen ärsyyntymiset sun muut, mutta nyt taas on veli alkanut suuttumaan ihan pikku jutuista, pitämään epämääiräistä ääntelyä, matkimaan tv-mainoksia ärsyttävällä äänellä, raivostumaan tavaroille ja elottomille esineille jos hän itse pudottaa ne, raivoamaan pikku asioista, esittämään typerää tai jotain vastaavaa, suuttumaan ja valittamaan jokaisesta kotityöstä ja läksyistä yms yms.... enkä totaalisesti jaksa sitä enää! Se ei lopeta vaikka pyytäisi. Sitäpaitsi se on ahne ja ajattelee aina vain itseään. On raivostuttavaa elää sen kanssa. Lisäksi se valehtelee aina ja kiertää totuutta viimeiseen saakka, vaikka kaikki viittaisivat siihen että veli ei puhu totta. Vanhemmatkin on huomannut kaiken, hehän sen minullekin kertoivat joskus mikä veljellä on kun niin oudosti käyttäytyy. Jos hän ei saa tahtoaan läpi, alkaa huutaminen, joskus ihan raivokohtaus. Onneksi ei veli enää uhkaile puukoilla niinkuin joskus aikaa sitten.. Vanhemmat on hakenut jonkinlaista apua, ja on se jonkin verran auttanutkin, mutta tuntuu että veljelle ei koskaan suututa tai valiteta niin kuin minulle, kuin veli pääsisi kaikesta helpolla ja saisi asiat täsmälleen niin kuin haluaisi, vaikka kyseessä olisi kuinka epäreilu asia. Ja aina kaikki tehdään veljen mielen mukaan, ymmärrän kyllä että hänellä on aspergeri mutta ensinnäkään hän ei tiedä sitä itse eikä uskoisi jos kertoisi ja toisinnakaan en usko että sen takia hänen tarvitsisi saada jonkinlaista erikoiskohtelua esim. tahto läpi kaikessa, vai olenko väärässä? Ehkä en tiedä miten olisi parasta. Ja jos muuten veli ihan tietoisesti rupeaa kiusaamaan minua, yritän kestää ja olla huomaamatta sitä ärsyttävää käyttäytymistä. Mutta silloin kun en tosiaan jaksa enää yhtään ja sanon jonkun pienen loukkaavan kommentin, suuttuu veli ja vanhemmat valittaa minulle. Entäpä jos en vaan jaksa enää?
3606
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Aspergerin kanssa on varmasti vaikea elää. Veljesi on kenties nyt ajattelematon, mutta kun hän kasvaa niin alkaa tajuamaan käytöstään. Siksi on hienoa että et suutu hänelle vaan yrität jaksaa loppuun saakka, koska hän tuskin pahuuttaan on tuollainen vaan ei voi sille mitään vielä. Ottaa oman aikansa alkaa hallitsemaan aspergerista aiheutuvia ongelmia ja hän varmasti vanhempana tulee olemaan ihan mukava veli.
Ainakin kun hänellä on kiva ja pitkä pinnainen sisko^^

Äänestä

No tämä diagnoosihan on vähä tämmönen, tekee vähä vaikeeks sosiaalisia tilanteita, MUTTA tähän on olemassa lääkitys, joka tasoittaa ihmistä ainaki vähä. Näkeekö sun isästä ko. diagnoosia?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kyllästynyt kirjoitti:

Mitä mä teen? Veljelläni (joka on nyt 12 v., eli muutamia vuosia minua nuorempi) on aspergerin oireyhtymä, tai mikä syndrooma ikinä onkaan, perinyt silti isältä sen. On ollut aina melko rasittavaa elää sen kanssa, pariksi vuodeksi hiukan laantui sen ärsyyntymiset sun muut, mutta nyt taas on veli alkanut suuttumaan ihan pikku jutuista, pitämään epämääiräistä ääntelyä, matkimaan tv-mainoksia ärsyttävällä äänellä, raivostumaan tavaroille ja elottomille esineille jos hän itse pudottaa ne, raivoamaan pikku asioista, esittämään typerää tai jotain vastaavaa, suuttumaan ja valittamaan jokaisesta kotityöstä ja läksyistä yms yms.... enkä totaalisesti jaksa sitä enää! Se ei lopeta vaikka pyytäisi. Sitäpaitsi se on ahne ja ajattelee aina vain itseään. On raivostuttavaa elää sen kanssa. Lisäksi se valehtelee aina ja kiertää totuutta viimeiseen saakka, vaikka kaikki viittaisivat siihen että veli ei puhu totta. Vanhemmatkin on huomannut kaiken, hehän sen minullekin kertoivat joskus mikä veljellä on kun niin oudosti käyttäytyy. Jos hän ei saa tahtoaan läpi, alkaa huutaminen, joskus ihan raivokohtaus. Onneksi ei veli enää uhkaile puukoilla niinkuin joskus aikaa sitten.. Vanhemmat on hakenut jonkinlaista apua, ja on se jonkin verran auttanutkin, mutta tuntuu että veljelle ei koskaan suututa tai valiteta niin kuin minulle, kuin veli pääsisi kaikesta helpolla ja saisi asiat täsmälleen niin kuin haluaisi, vaikka kyseessä olisi kuinka epäreilu asia. Ja aina kaikki tehdään veljen mielen mukaan, ymmärrän kyllä että hänellä on aspergeri mutta ensinnäkään hän ei tiedä sitä itse eikä uskoisi jos kertoisi ja toisinnakaan en usko että sen takia hänen tarvitsisi saada jonkinlaista erikoiskohtelua esim. tahto läpi kaikessa, vai olenko väärässä? Ehkä en tiedä miten olisi parasta. Ja jos muuten veli ihan tietoisesti rupeaa kiusaamaan minua, yritän kestää ja olla huomaamatta sitä ärsyttävää käyttäytymistä. Mutta silloin kun en tosiaan jaksa enää yhtään ja sanon jonkun pienen loukkaavan kommentin, suuttuu veli ja vanhemmat valittaa minulle. Entäpä jos en vaan jaksa enää?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu