Moi :) Oon 18v nuori ja oon raskaana viikolla 39.
Lapsi syntyy ihan pian ja oon alkanut miettiä, että kenet otan mukaan synnytykseen.
Oon alusta asti tiennyt, että haluan oman äidin, koska ollaan todella läheisiä ja hän on autanut mua todella paljon.
Rakastan mun poikaystävää ja hänkin on ollut koko raskauden ajan tukena ja meillä menee hyvin, mut silti jotenkin tuntuu, että en halua häntä sinne.
Kuitenkin taas samaan aikaan tuntuu, että jos poikaystävä ei ole mukana, vien häneltä meiän elämän suurimman päivän pois.
Mitä mun pitäisi tehdä?
Älkää tulko tänne laittamaan sit jookosta mitään haukkumis kommentteja!
Lapsi syntyy ihan pian ja oon alkanut miettiä, että kenet otan mukaan synnytykseen.
Oon alusta asti tiennyt, että haluan oman äidin, koska ollaan todella läheisiä ja hän on autanut mua todella paljon.
Rakastan mun poikaystävää ja hänkin on ollut koko raskauden ajan tukena ja meillä menee hyvin, mut silti jotenkin tuntuu, että en halua häntä sinne.
Kuitenkin taas samaan aikaan tuntuu, että jos poikaystävä ei ole mukana, vien häneltä meiän elämän suurimman päivän pois.
Mitä mun pitäisi tehdä?
Älkää tulko tänne laittamaan sit jookosta mitään haukkumis kommentteja!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensisijaisesti itse tilanteessasi kyselisin sen poikaystäväsi fiiliksiä.
Minä olen aina ollut huono "sairastamaan" muiden silmien alla. Mieluiten kömmin ihan yksikseni peiton alle esim. oksennustaudissa tai kipeänä, enkä puolisoani ole kaivannut päätä silittelemään. Siksi esikoisen kohdalla tuntuikin, että en tiedä haluanko miestäni mukaan sairaalaan, kun hän kuitenkin kokee kaikki sairaaloihin liittyvät asiat kammottavina. Kun synnytys sitten käynnistettynä lopulta osastolla käynnistyi, niin hyvin pian tuli ukkokultaa ikävä ja soitin hänet saliin mukaan. Ja hetkeäkään ei tuntunut siltä, että en häntä sinne olisi kaivannut, vaikka etukäteen niin pelkäsin. Toisen lapsen syntymään mies ei ehtinyt. Oli ihan kiva kokea se yksinkin, tietysti harmitti, ettei mies nähnyt lapsen ensihetkiä, mutta ei se meihin mitään traumaa ole jättänyt. Yhtä rakas lapsi on kuin esikoinenkin :D
Ja voithan sinä salissa kysyä, että voitko pyytää äitisikin tukihenkilöksi. Tarpeen mukaan potkit herran pihalle jäähylle, jos tuntuu vaikealle. Mutta en riistäisi sitä mahdollisuutta isältä, jos han on halukas osallistumaan.