Hei!
Pyytäisin apuanne. Ajatuksia, kokemuksia ja mielipiteitä.
Miten ottaa asia puheeksi ilman, että loukkaa tai satuttaa toista? Miten puhua asiasta ja tilanteesta, johon on itse jo ihan täysin turhautunut?
Tiedän syyn siihen miksi seksielämämme on lähes olematonta, siihen suurin syy ovat terveydelliset seikat. Koska kyse on terveydestä, en pyydä enkä painosta. Tunnen syyllisyyttä jopa tästä itsekeskeisestä valittamisesta.
Mutta tämä jo vuosien mittainen halujen epäsuhta tekee minulle huonoa. Kärsin tästä henkisesti. Eikä asiaa yhtään helpota se, että huomiota olisi tarjolla sen suhteen muualla ja flirttiä saan hetkelliseksi mielen parantamiseksi useinkin, lähes päivittäin. Tilanne vaan tuntuu niin järjettömältä ja turhauttavalta.
Miten siis ottaa asia ilman riitaa puheeksi, miten olla loukkaamatta rakasta ihmistä, miten olla reilu ja rehellinen omia tunteita kohtaan? Jos jatkan tätä rataa olen varmasti vanhana katkera ja ilkeä mies.
Kiitos jo etukäteen ...
Pyytäisin apuanne. Ajatuksia, kokemuksia ja mielipiteitä.
Miten ottaa asia puheeksi ilman, että loukkaa tai satuttaa toista? Miten puhua asiasta ja tilanteesta, johon on itse jo ihan täysin turhautunut?
Tiedän syyn siihen miksi seksielämämme on lähes olematonta, siihen suurin syy ovat terveydelliset seikat. Koska kyse on terveydestä, en pyydä enkä painosta. Tunnen syyllisyyttä jopa tästä itsekeskeisestä valittamisesta.
Mutta tämä jo vuosien mittainen halujen epäsuhta tekee minulle huonoa. Kärsin tästä henkisesti. Eikä asiaa yhtään helpota se, että huomiota olisi tarjolla sen suhteen muualla ja flirttiä saan hetkelliseksi mielen parantamiseksi useinkin, lähes päivittäin. Tilanne vaan tuntuu niin järjettömältä ja turhauttavalta.
Miten siis ottaa asia ilman riitaa puheeksi, miten olla loukkaamatta rakasta ihmistä, miten olla reilu ja rehellinen omia tunteita kohtaan? Jos jatkan tätä rataa olen varmasti vanhana katkera ja ilkeä mies.
Kiitos jo etukäteen ...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisipa minulla vastaus. Sinä sentään tiedät syyn, minä en. Olen itsekseni miettinyt, että miksi juuri seksi on sellainen peikko, mistä ei voi puhua mitään rehellisesti ja avoimin mielin. Kaikki muu onnistuu, raha, työ, asuminen, harrastukset, mielenkiinnon kohteet jne jne. Mutta seksi: ei. EI EI EI vuodesta toiseen, mutinaa, mollaamista ja tekosyitä. Jos olisin rohkea ihminen, olisin lopettanut itseni ajat sitten. Olen vaan päättänyt, että minä en anna periksi, miksi minun pitäisi kääntää elämäni ylösalaisin ja esimerkiksi menettää kotini. Juuri tänään on sellainen päivä, että en jaksaisi enää hetkeäkään.
Kiitos vastauksestasi.
En tiedä kuinka avoimesti parisuhteessa yleisesti puhutaan seksistä tai siihen liittyvistä tunteista, mutta meillä myös aihe täysi tabu. En osaa/jaksa nyt spekuloida mitä mahtaisi ammatti-ihminen syyksi sanoa, mutta millään tavalla ei toiveista tai ajatuksista olla koskaan puhuttu kunnolla. Ja nyt varsinkaan kun on ollut pitkäaikaisia ongelmia.
Olen kyllä muutenkin padonnut itseeni paljon vaiettuja tunteita, mutta ymmärrän sen ettei kaikkea voi kerralla muuttaa, eikä mikään muutu hetkessä.
Vaimon elämä keskittyy hyvin pitkälti töihin ja tietenkin lapsiin. Lapset ovat mielestäni aina ensisijainen prioriteetti, mutta on todella epäreilua, jos aviopuoliso tulee aivan vasta jossain siellä listan häntäpäässä.
Ennen keskustelimme myöhään yöhön, mutta nykyään en jaksa edes keskustella. Keskustelemme hänen töistään niin, että hän kertoo ja minä kuuntelen. Tähän olen nykyään joutunut puuttumaan kommentilla, "en tiedä kun en tunne tilannetta, enkä ole kiinnostunut".
Työt ja naamakirja, siinä ne minkä kanssa kilpailen, mutta en enää.
Kyse on siis muustakin kuin terveydesä. Nämä kaikki yhdessä ja puhumattomuus, en pysty selvittämään tätä yksin.
Mutta pakko on vaan yrittää, jos ei yhteisen niin sitten oman hyvinvoinnin takia. Kyllä se vielä tästä!
Tsemppiä sinulle ja kiitos!