Pitääkö biovanhempia infota tai kysyä lupa, jos sijaislapsella aloitetaan joku pidempiaikainen lääkehoito? Vai riittääkö että sijaisvanhemmat päättävät?
Sijaislapsi ja lääkärihoito/lääkitys
sijaritar
22636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Istuitko kännissä Priden luennoilla. Olettaisi sossunne kantavan edes jonkinlaista vastuuta.
Olisin yhteydessä sossuun ja kysyisin hänen mielipidettään. Ylipäätään jos on jotain mikä mietityttää niin kysyisin sossusta, jos tulee ongelmia niin ei ole yksin niistä vastuussa.
Maalaisjärjellä ajateltuna olisi biologisen vanhemman ainakin tiedettävä jos lääkitystä aloitetaan, miksi ja mitä vaikutukset sillä on. Jos on jonkinlaiset puhevälit niin ilman muuta juttelisin biovanhempien kanssa.
((Jos lapselle mietitään esim. adhd lääkitystä, niin olisi helppoa jutella vanhempien kanssa siitä että mitä mieltä ovat lapsen käytöksestä ja jos hekin näkevät siinä ongelmia, niin sitten ottaa lääkitys puheeksi (ja vaikka vanhemmat halutessaan voisivat myös olla yhteydessä lapsen lääkäriin.))
Huostaanotetun lapsen asioista päättää sosiaalihuolto. Lupaa ei siis lääkitykseen vanhemmilta tarvita. Kuitenkin keskustelisin ja kuuntelisin mitä mieltä lapsen vanhemmat ovat lääkityksestä.
Sosiaalityöntekijällä ei ole aikaa pohtia lääkityksen hyötyä/haittaa. Niinpä keskustelen kaikista lapseen liittyvistä asioista vanhempien kanssa, koska lapsihan on vain minulla lainassa. Tapaako lapsi vanhempiaan? Tokihan vanhempien pitää tietää lääkitykset, kukas ne sitten lomilla hoitaa/valvoo?
Ylipäätään lääkityksestä pitää miettiä hyöty/sivuvaikutukset. Mihin vaivaan/sairauteen se määrätään, ja minkä tason lääkäri sitä suosittelee, ja miksi??
Sijoitetun terveydenhoidosta VASTAA sijoittaja. Käytäntö on, että lapsen biologiselta vanhemmalta saatetaan kysyä mielipidettä tai pyytää allekirjoitusta lapsen lääkitykseen, tarkoituksena siirtää vastuu mahdollisesta epäonnisesta terveydenhoidosta biologiselle vanhemmalle. Tuohon lastensuojelun asettamaan ansaan varmastikin menee biovanhempia.
Pidempi aikaiseen lääkitykseen kysytään lupa biovanhemmilta, jos kyseessä ei ole ns. hätätapaus. Myös rokotuksiin kysytään biovanhempien lupa, ettekö edes sitä tienneet ? Minun kanssa on esim. lasteni terveydenhoitajat ja lääkärit neuvotelleet lääkityksestä jne.
Jos lääkäri on määrännyt lapsen sairauteen lääkityksen, pitkän tai lyhyen, niin olen luottanut hoitavan lääkärin arvioon. Kysellyt tosin olen ja "tentannut" lääkärin tarkoin, mutta olen katsonut ettei minun asiantuntemus yleensä riitä olemaan toistamieltä. Käytäntö on meillä ollut, että aina jos lapsi joutuu äkillisesti sairaalaan niin ilmoitan vanhemmille ja sos.työntekijälle asiasta. Meillä lapsilla on kroonisia sairauksia joihin lääkitys välttämätöntä tai henki lähtee. Mitään luonnontuotekauppojen "hainevätabletteja" meillä ei käytetä.
Tottahan somaattiseen sairauteen lääkkeitä syötetään, jotka on itsestään selvyyksiä.
Sen sijaan ADHD ei ole sairaus, eikä lääke sitä paranna. Lääkettä syötetään käyttäytymisen oireisiin.
Meillä ei lapsi ole lainkaan yhteydessä bio-vanhempiinsa, eli heiltä ei lääkityksistä kysellä. Eivät myöskään vastaa sos.työntekijöiden viesteihin, joten turhaan kyseltäisiinkin. Sos.työntekijätkin ovat meihin yhteydessä hyvin harvoin, eli ihan lääkärin ja oman arviomme mukaan toimimme myös lääkityksiin liittyvissä seikoissa. Kuin muutenkin kasvatuksessa.
Eikös sinun itsesi pidä olla sijoittajaan yhteydessä, eikä mennä puoskaroimaan vastoin parempaa tietoa. Näistä sijareiden touhuista on toteutunut järkyttäviä seurauksia.
Meillä on siis sosiaaliviranomaisten taholta tuo myös ohjeeksi annettu. Eli lääkärin (hoidollisissa asioissa olemme säännöllisesti yhteydessä erikoislääkäriin) arvion mukaan päätetään lääkitykset. Lääkärillähän se paras tieto on terveyteen liittyvissä asioissa eikä sosiaaliviranomaisilla.
Tässä kyse juuri ADHD lääkityksestä. Olen melkein 100 prosenttisen varmaettei vanhemmat suostu lääkkeen aloittamiseen, siksi tässä pohdin, että aloitanko lääkityksen vain oman,sekä lääkärin harkinnan perusteella.
Ja en tuosta aiheesta muista kurssilla olleen puhetta.
No ei meidänkään kurssilla ole tosta ollut puhetta ja on paljon muutakin mitä ei kurssilla käydä läpi...siksi ei tää aina niin helppoa ole.
Silti olisin sossuun yhteydessä, tai vieläkin suuremmalla syyllä. Kertoisin hänelle tilanteen jolloin hänkin tietäisi asian jos/kun asiasta tulee vanhempien kanssa keskustelua tai erimielisyyksiä. Tokihan lääkäri näissä asioissa on miettii mikä on lapsen parasta ja sijaisvanhemmat mutta silti haluaisin sossukin tietävän. Jos tulisi vaikka jotain murheita niin vastuu ei olisi yksin teidän.
Vanhempienkin olisi mun mielestä ainakin oikeus tietää.
Minkä ikäisestä lapsesta on kysymys? Onko hoitavana lääkärinä psykiatri vai neurologi?
ADHD on yleisin lastenpsykiatrinen ONGELMA, johon käytetään lääkehoitoa. Se ei ole niin lainkaan tehokasta eikä turvallista kuin lääketeollisuus ja lääkärit antavat ymmärtää.
Näillä amfetamiinijohdannaisilla sitten lääkitään lapsia. Alle kouluikäiselle en antaisi, ja kouluikäiselle vain lyhyen aikaa, jos sillä saavutetaan esim. koulu loppuun. Lyhytaikaisesti lääkitys rauhoittaa käytöstä ja lisää itsehillintää, mutta pitkäaikaisissa seurannoissa lääkityksestä ei ole havaittu olevan hyötyä. Kaiken lisäksi niillä on uskomattomia sivuvaikutuksia.
Oletteko kokeillut ruokavaliota ja ravintolisiä? Ei nekään ADHD:tä poista, mutta lievittävät oireita.
Jos olisin sijaisvanhempi, pyytäisin molemmat biologiset vanhemmat tai muun huoltajan mukaan lääkärikäynneille. Biologisilla vanhemmilla on tietoa lapsen asioissa. Ja pyytäisin terveyskertomusten lähettämisen huoltajille vaikka eivät käynneille ilmestyisikään. Olisiko tämä hyvä ajatus teidän sijaisvanhempien mielestä.
Mites jos kurkistaisitte peiliin?
Syvälle, syvälle...ulkoistaisit siis kasvatusvastuusi niinkö? Mietittiinköhän ennen lapsen sijoittamista, että hän tarvitsee neurokuntoutusta? Oletteko kysyneet, mitä tukia lapsi oli saanut ennen sijoittamista?
Eli onko mahdollista, että jos lapsi ei ole saanut siellä kodissa kuntoutusta, niin voisi olla hyvä miettiä kotiinpalaamista ja se tarvittava tuki sinne. Ja muut oikeudet lääkärilläkäynteihin niinkuin sijaisperheidenkin lapsilla on.
Tiedättekö te korkeastikurssitetut, että tavisvanhempien (niitten tollojen biovanhempien siis) lapsista kuuluu huolestua? Tavikset ottavat suunnattoman riskin kun he vievät lapsen lääkärille, varsinkin kun on adhd-oiretta.
Ette tiedä, kun noin heppoisesti jutustelette käytännön vaihtoehdoista.
http://www.hs.fi/ruoka/Lastenlääkäri Paras vaihtoehtoinen hoitomuoto adhdhen on terveellinen ruokavalio/a1391138886872
Pitää toki. Anna infoa kaikille jotka ikinä voivat huolestua ja vaikka ilmiantaa sinut huumeitten tarjoamisesta. Kansaisten velvollisuus on ilmoittaa aina kun syntyy epäilyä taikka huolenkantamoista. Puolustaudu siis ihan kaiken varalta.
meillä lapsella concertta käytössä sen huomasi heti muutoksen,jos on adhd.suosittelen että kokeilette.jos ei toimi voi tulla koviakin raivareita.
Maksavatko jotkut sijaisvanhemmat lapsen lääkkeet? Ei taida olla kovin tyypillistä.
On tyypilistä.
Yleensä sijaisvanhemmat maksavat kaikki "käsikauppalääkkeet" eli suurimman osan lääkkeistä: rasvat, särkylääkkeet, maitohappobakteerit, flunssalääkkeet, yskänpastillit, syylänpoistot jne...
Reseptilääkkeet saatetaan korvata erikseen, muita ei.
lääkkeet maksaa aina sijoittava taho. Ts. reseptillä määrätyt.
Normaalit, ilman reseptiä myytävät lääkkeet kuuluu kulukorvaukseen. Koskaan niitä ei maksa sijaisvanhemmat!
Kulukorvaus on melko pieni, sillä ei todellakaan makseta sitä kaikkea menoa mitä sijoitetusta tulee. Jos esim. perhe menee matkalle pelkkä reissu voi maksaa koko kuukauden kulukorvauksen.
Kuitenkin joka kuukausi lapsi syö, harrastaa, tarvitsee vaatteita, tarvitsee monenlaista muuta, tarvitsee lääkkeitä, kuljetusta, sähköä, vettä, asunnon jne.
Eli AIKA USEIN sijaisvanhemmat maksavat ne lääkkeet, ihan omista palkoistaan.