Tähän ummehtuneeseen elintilaan oli pakko hakea daivia ja aloin toteuttaa itseäni.
Kun täksinperävalot jättivät pihapiirin,joka kuljetti mieheni lomailemaan hoitokotiin,lomani alkoi.
Ruohonleikkurin pärähdettyä käyntiin olin omillani juhannusaattona,siis olin oman itseni tulkitsija.
Se hitonmoinen ääni vaimeni,kun pensa loppui ja jouduin takkaamaan,mutta se ärhäkkyys,iskevyys,mitä lähes velkarahoilla hankittu itsevetävä ruohikkohirviö sai aikaan oli sielua hivlevä kaunis nurmenpinta
Sen koneisto kokosi ja silppusi ne pienet ötökätkin joiden elämää olen aina halunnut suojella,hyi kamalaa
Kun täksinperävalot jättivät pihapiirin,joka kuljetti mieheni lomailemaan hoitokotiin,lomani alkoi.
Ruohonleikkurin pärähdettyä käyntiin olin omillani juhannusaattona,siis olin oman itseni tulkitsija.
Se hitonmoinen ääni vaimeni,kun pensa loppui ja jouduin takkaamaan,mutta se ärhäkkyys,iskevyys,mitä lähes velkarahoilla hankittu itsevetävä ruohikkohirviö sai aikaan oli sielua hivlevä kaunis nurmenpinta
Sen koneisto kokosi ja silppusi ne pienet ötökätkin joiden elämää olen aina halunnut suojella,hyi kamalaa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jätin nurmikon vielä kasvamaan. On jo kissan korkuista. Ei kai siihen enää pysty kun trimmeri.
Karjanlaitumina se tämäkin pihapiiri oli,pari lammasta kalttasivat jo vain kukkapenkitkin putipuhtaiksi.
Minullakin suolaheinää ja päivänkakkaraa puskee pintaan tossa mäenharjanteella.
Vajaan 1000 m2 tonttini on liian pieni lammashaaksi. Ehkä liian kaava-alueellakin, että elävät niittokoneet tänne hankkisin. Ja lampaat sanoisvat bääää.
Leuhka äijä sanoisi tosta nurmikosta että muijashan peittäis ton hameellaan.
Mut on se ilmoja pidellyt. Jos vielä viilentyy, raappahousut vetäisen jalkahein. Toenperrään viileys ja kosteus on mannaa kasvustolle. On ollut keskikesiä, että luonnonkedot ja nurtsit ovat palaneet kuivuuttaan karrelle.
Kalaakin on tullut. Harkkolevymatalasta Norjan kassilohta saa ihan fileenä maksukorttia laitteessa vilauttamalla. Ahventa olisin halunnut paistaa pannulla.
Sinulla Rituliini kalavesi siinä lähellä. Se tuntuisi oikealta elämältä.
Onneksi päivissä edelleen 24 h, vaikka valoisuuden huippu just eilen ohitettiinkin.
Entinen työkaverini räknäsi näin'ikään jo pääsiäisenä:"Kohta se on vappu, pian juhannus...sitten alkaakin jo syksysateet.
Meillä on vielä hyviäkin kesäviikkoja ehkä tulossa. Pidetään lippuja korkealla!
Hyvää sateista arkipäivää!
Yksi hiirenpyydys,siis nuorin kissani oli jäänyt illalla ulos ja sekös saikin jopa koirat puolustamaan minua ja omaa reviiriään.
Minulla on koiranpentu ajokoira/spanieli uros ja sen nimi on Eppu.Ei mikään Normaali vaan täysin epänormaali.
Nuorin tyttäreni sen netistä bongasi,kun kasvattaja oli sen myynyt kerrostaloon,metsästysviettisen ajokoiran.
Minun "koiralle koti"vaistoani taas käytettiin härskisti hyväksi ja niin sen täystuhoojan otin kuppikuntaan,siis koirien.
Toi kapun kalastus on niin tuttua,samaa kassilohta se amakin hetulaansa heitti juhlapäivänä,tiedä häntä lienevätkö samassa kassialtaassa polskutelleet?
Minun katiskat koluaa,uskokaa tai älkää isokoskelo.
Näin sen omin silmin wekekatiskani oli tosi matalassa rantavedessä tossa lähi joella ja se sukelsi katiskalta toiselle,kun ahvenia olin narraamassa siellä joella.
Kesää odotellessa se tämäkin ajanjakso syksyä kohti etenee,luultavammin ama
Minulla on musta kissa 6,5kiloa ja sen nimi on Eppu.
Kaloja olen yrittänyt narrailla, mutta huono on ollut syönti, niin pieniä, että olen laskenut takaisin.
Iltayöstä alkoi satamaan, eikä ole loppunut vieläkään.
Olen niin hurahtanut eläimiin.Kaiketi se insestiin viittaava lapsuusajantrauma,jolloin hain turvaa lammaskrsinasta,kun keinoemoni lähti kauppaan ja olin yksin täällä.
Pönkäntakainen lapsuus,jolloin minut suljettiin tuvanpirttiin lähes pimeään,kaiketi kantaa vieläkin.
Se vierailuni psygiatrilla aikoinaan,ahtaanpaikan kammoineen,ruuhkapussissa löytyikin lapsuuden traumoista.